Kuvaus: On Halloween ilta ja Uudessa Englannissa sijaitseva Pitchford Coven kyläpahanen asukkeineen valmistautuu viettämään kurpitsajuhlaa näyttäviin asusteisiinsa sonnustautuneina. Ystävykset Phil (Lee Montgomery), Mary (Dedee Pfeiffer), Mitch (Peter DeLuise), Vinnie (LeVar Burton) ja Melissa (Shari Belafonte) aikovat viettää elämänsä illan, jonka he kaikki tulisivat muistamaan kuolivuoteelleen saakka. Niinpä villi viisikko murtautuukin ensitöikseen paikalliseen museoon asiaan kuuluva vermeet itselleen saadakseen. Matkaan ohessa lähtee erinäistä esineistöä, että myöskin 300-vuotta takaperin eläneen Nathaniel Granierin matka-arkku. Arkun sisältä puolestaan löytyy samaa ikäluollaa oleva mystinen pergamentti, johon on kirjattu roviolla poltetuksi tulleen noidan, Lucinda Cavenderin (Jonelle Allen) Pitchford Coven ylle langettama kauhistuttavaakin pelottavampi kirous.
Hautausmaalla ollessaan noidan vikaa omaava Melissa lukee kiroukseen ääneen ystävilleen, täysin tietämättömänä siitä, että loistuamisensa saa kuolleet nousemaan sankoin joukoin haudoistaan, joukossaan vampyyriksi jostakin selittämättä jäävästä syystä muuntunut Lucinda Cavender, jolla on oma kanansa kynittävänä Pitchford Coven asukkeja kohtaan...
Hautausmaalla ollessaan noidan vikaa omaava Melissa lukee kiroukseen ääneen ystävilleen, täysin tietämättömänä siitä, että loistuamisensa saa kuolleet nousemaan sankoin joukoin haudoistaan, joukossaan vampyyriksi jostakin selittämättä jäävästä syystä muuntunut Lucinda Cavender, jolla on oma kanansa kynittävänä Pitchford Coven asukkeja kohtaan...
Tuomio: Televisiolle tuotettu Halloween aiheinen kauhukomedia, joka ei aiheestaan huolimatta ole millään mittapuulla mitattuna kovinkaan pelottava, eikä liioin saa katsojaansa ulvomaan vedet silmissä naurustakaan. Harmi sinänsä, sillä muutamilla mojovilla vitseillä ja enemmillä väristyksillä varustettuna tästä olisi hyvinkin saanut paljotinkin oivallisemman tuotoksen. Tällaisenaan se ei valitettavasti sitä ole, vaan se on kaikin puolin keskivertoinen, kerran katsottava, ja sen jälkeen helposti unohduksiin painuva yritelmä, jolle on parempiakin vaihtoehtoja tarjolla. Miksi sitten kolme tähteä? Noh, kaksi itse leffalle, kolmannen mennessä yhteisesti musiikista vastaavalle Brad Fiedelille (mm. The Terminator, Fright Night) sekä yllättävän tasokkaille monsterimaskeille noin niin kuin televisiolle tehtyä tuotosta ajatellen.
4 kommenttia:
En ole nähnyt eikä kansi herätä luottamusta, mutta musiikista tykkään joten sen perusteella elokuvan voisi ainakin kuunnella.
Tuo oli mielestäni kansivaihtoehdoista parhaimmasta päästä, joten siksi sen valitsin. Musiikki on Fiedelin lisäksi muutoinkin tämän leffan parhaita puolia nyt kun näin jälkeen päin tuumailen.
Kyllä, esim Suomi-kassun (Halloweenin hetki) kuva hampaineen, kynsineen, kivääreineen on melkoisen kökkö, mutta samalla ehkä roskaisen, camppisen kökkö..
Omistan nimenomaan tuon Suomi-kassun, joten olen siitä kaikkein samointa mahdollista mieltä kanssasi. Kökkö on.
Lähetä kommentti