keskiviikko 29. elokuuta 2018
maanantai 27. elokuuta 2018
On the Line (1997) aka Hard Limit
Kuvaus: Seksuaalirikoksia työkseen setvivä Jean Martin (Linda Hamilton) saa päivänä eräänä tarpeekseen erinäisten hyypiöiden ja pervertikkojen kanssa vekslaamisesta. Hermonsa täysin menettäneenä Martin anoo kapteeniltaan pikaista siirtoa ryöstö- ja murhaosastolle, siinä toivossa, että saavuttaisi siellä ollessaan järkkyneelle mielelleen kipeästi tarvitsemansa mielenrauhan. Päällikkö hyväksyy siirron, varoittaen samalla Martinia, että hän tulisi olemaan ainoa naispuoleinen sukankuluttuja miesvaltaisessa yksikössä, jota rikosetsivä Dan Collins (Jeff Fahey) johtaa omalla rehvakkaalla tyylillään. Olonsa kun saattaisi tuntua hyvinkin orvolta siinä porukassa.
Samaan aikaan toisaalla pankkeja ryöstelevä nuorisojengi pitää kaupunkia yhtäältä pilkkanaan ja toisaalta selkäpiitä karmivan kauhun vallassa. Martin joutuukin heti tositoimiin uusien työkaveriensa kera, sillä ryöstöaalto olisi hyvä saada taltutetuksi ennen kuin se olisi jo liian myöhäistä. Menneisyyden haamut saapuvat nekin kummittelemaan Martinille. Ennen siirtoaan tutkimastaan raiskaustapauksesta on nyt tullut murha, ja veriteon suorittaja olisi kiva kerätä talteen mitä vikkelämmin, sen parempi. Helppoa se ei tulisi olemaan, mutta ei sen sitä olla pitäisikään...
Tuomio: Televisiolle tehtyä perusrikosdraamaa, joka sisältönsä puolesta ei eroa edukseen niistä miljoonasta muusta vastaavanlaisesta tuotoksesta. Kertakäyttöistä, helppoa katsottavaa ja sen jälkeen nopeasti unohduksiin painuvaa matskua tässä siis toisin sanoen tarjoillaan. Kahden tähden arvoisesti jälleen kerran.
sunnuntai 26. elokuuta 2018
lauantai 25. elokuuta 2018
Teksasin moottorisahamurhat televisiosarjaksi
Jos Legendary Picturesilta kysytään, niin ilmeisesti ei. Ovat nimittäin menneet ja ostaneet oikeudet Moottorisahamurhiin, ja aikovat joidenkin tietojen mukaan myös hyödyntää ostostaan. Miten? Noh, tekemällä lisää turhia elokuvallisia jatkeita aiheeseen liittyen, että myöskin televisiolle suunnatun sarjan, jota kukaan ei varmaan sitäkään katsottavakseen sen isommin halua.
Okei, myönnetään nyt sen verran, että tämä on uutinen, jota virallisesti ei ole toistaiseksi todeksi vahvistettu, joten siihen kannattaa suhtautua suurella varauksella. Mutta siltikin? Enough is enough. Jotain muuta jo kuin näitä iänikuisia, luuhun asti loppuun kaluttuja monstereita menneisyydestä uusine tulemisineen.Tämä hevonen nimittäin kuoli jo aikaa sitten, joten turha sitä nyt enää on enemmälti tässä kohdin hakata...
Scene Analysis: Revenge of the Ninja
Jatketaas hetki vielä tuon edellisen postauksen alun viitoittamalla linjalla. Äkkäsin nimittäin tuossa eilettäin, että Collative Learning sivustoa ylläpitävä Rob Ager, on tehnyt taannoin varsin mielenkiintoisen videoanalyysin liittyen erääseen Ninjan kostossa nähtävään käsirysyilyyn. Mielestäni erittäin osuva analyysi, jonka suosittelen lämpimästi katsomaan pois, mikäli moinen yhtään kiinnostaa...
Tuon lisäksi kantsii muutoinkin tutustua Rob Agerin tuottamaan materiaaliin, sillä kaverilla on paljolti sisällöltään tasokkaita videoita tarjolla sivustollaan. Osa niistä on valitettavasti maksullisia, johtuen siitä, että täytyyhän miehen syödäkin jotakin. Vaan löytyy sieltä onneksi iso läjä ilmaistakin materiaalia katsottavaksi. Mainittakoon vielä tähän loppuun, että Rob Ager ei ole millään muotoa pyytänyt minua mainostamaan sivustoaan ja videoitaan. Teen sen ihan omasta tahdostani ja omalla kustannuksellani, heh.
torstai 23. elokuuta 2018
They're the Last Two Alive... But When They Meet, Only One will Survive
Pahin angsti alkaa pikkuhiljaa olemaan takanapäin, joten kokeilen varovasti paluuta blogini pariin. Pehmeällä laskulla aloitetaan, eli jatketaan vielä hetki tekemieni hankintojen parissa. Ensimmäisenä kehään iskee...
Loota pitää sisällään niin Blu-ray versiot kuin myös DVD-vastaavatkin, joten kumpikin vaihtoehto siis hyvin edustettuna. VHS-julkaisuja jäin tuosta boksista kyllä hieman kaipaamaan, vaan kaippa tuo noinkin menee, heh. VHS-nauhoista puheen ollen pari sellaistakin tuli taasen hommattua...
Vas. oik: The Women's Club, Choke Canyon
perjantai 17. elokuuta 2018
Jack Burton's In for Some Serious Trouble and You're In for Some Serious Fun
Jatketaas vielä hetki löydösten/hankintojen ihmeellisessä maailmassa...
Ylärivi vas. oik: Big Trouble in Little China, The People Under the Stairs
Alarivi vas. oik: The Exterminator, The Adventures of Buckaroo Banzai Across the 8th Dimension
Ylärivi vas. oik: Action Jackson, The Fly
Bonuksena vielä nämä:
keskiviikko 15. elokuuta 2018
Päivän sinireiskabongaus: House IV - The Repossession
Naapurissa kummittelee. Neljännen ja toistaiseksi viimeisen kerran. Sarjan kolme ensimmäistä osaa julkaistiin täällä meilläkin aikoinaan DVD-formaatissa, mutta tätä nelosta jostain selittämättömästä syystä taasen ei. Unohtuiko se vai oliko kyseessä täydellinen tietämättömyys nelososan olemassa olosta? Sitä tarina ei valitettavasti kerro. Vaan eipä tuolla enää niin väliä ole, sillä nyt tämäkin leffasarja löytyy kokonaisuudessaan meikäläisen hyllyköstä. Onko se hyvä vai huono juttu, sen saatte päättää ihan itse.
Arvosteluni sarjan kahdesta ensimmäisestä osasta voi halutessaan käydä lukemassa täältä ja heti perään täältä. Kolmannen osan arvostelun aikataulu on toistaiseksi vielä auki, mutta eiköhän sekin tule tänne jossakin kohtaa naputelluksi, jahka vain saisin kyseisen leffan jossakin kohtaa uudestaan katsotuksi.
tiistai 14. elokuuta 2018
Skeletons (1997)
"You cannot hide from an AK-47
that's been blessed by The Lord"
- Reverend Carlyle
Aluksi kaikki näyttää päällisin puolin hyvältä. Paikalliset asukit ovat ystävällisiä, ja ottavat Peterin perheineen lämpimästi hellään huomaansa. Aurinko paistaa, elämä hymyilee ja leipäkin maistuu taas oikealta leivältä. Harmi vain, että iloa tuota ei kestä kuin sen pienen hetkisen verran. Iltana eräänä Peter saa odottamattoman vieraan Sarah Nortonin (Carroll Baker), vanhemman rouvashenkilön muodossa. Rouva Norton on huolissaan poikansa Jimin (Dennis Christopher) puolesta, sillä hänet on viskattu tylysti kalterien taa miesystävänsä Chris Makonin (Thomas Wilson Brown) murhasta. Sarah uskoo vakaasti poikansa olevan syytön, pyytäen Peteriä tekemään Jimistä jutun lehteen, ja siinä ohessa selvittämään kuka oikeasti murhasi Chrisin. Kun Peter sitten syventyy asiaan tarkemmin, hän huomaa kyläläisten yllättäen kääntyneen itseään ja perhettään vastaan. Asukkaat kun eivät selvästikään pidä siitä, että heidän asioitaan ruvetaan noin vain tonkimaan, ja ovatkin siten valmiita tekemään kaikkensa estääkseen Peteriä saamasta juttuaan valmiiksi. Peter ei aio kuitenkaan antaa periksi, vaan jatkaa kaikesta huolimatta tutkimuksiaan, paljastaakseen kammottavan salaisuuden, jota Saugatuckin asukkaat ovat varjelleet ulkopuolisilta yli sadan vuoden ajan.
Tuomio: Nimekkäällä poppoolla varustettu, mutta siltikin auttamattoman keskinkertainen televisiojännäri, jossa ideansa puolesta olisi ollut varaa huomattavasti huikeampiinkin virityksiin kuin mitä tässä lopulta ulos annettiin. Onhan tarinassa tässä toki sanomaa erilaisuudesta ja siitä miten erilaisuutta yli kaiken vierastavat ihmiset siihen suhtautuvat. Se viesti valitettavasti vain hukkuu kehnon toteutuksen alle. Edustaa olemassa olollaan roskaleffoistaan kaikelle kansalle tutuksi tulleen David DeCoteaun paremman puoleista tuotantoa. Ei paljon, mutta hivenen verran kuitenkin. Ennen tähtien antamista voisin tähän loppuun vielä turhana tietona mainita sen, että alunperin tämä pätkä oli tarkoitettu Ken Russellin ohjattavaksi. Mies kuitenkin ajautui sanalliseen harkkaan tuottajina toimivien Jordan Belfortin ja (krediitittömäksi jäävän) Charles Bandin kanssa, josta syystä Russell sai lähteä, ja tilalle tuotiin David DeCoteau, jonka leffahistoriikki on enintäänkin roskainen. Kaksi tähteä annoin, kun en puoltatoista antaa voinut.
maanantai 13. elokuuta 2018
lauantai 11. elokuuta 2018
St. Vincent (2014)
Kuvaus: Vincent McKenna (Bill Murray) on kiukkua täynnä oleva Vietnamin sodan veteraani, joka kuluttaa päivänsä pääasiallisesti muita ihmisiä vältellen, ryypäten sekä laukkaradalla siellä kilpaa kirmaavien hevosten puolesta vetoja lyöden. Eristäytyneisyydestään huolimatta Vincent ei silti ole ypösen yksin, sillä kumppaninaan hänellä on Felix niminen katti, jolle ruoaksi kelpaa vain ja ainoastaan se paras ja mahdollinen. Ihmissuhdekin häneltä hieman yllättäen löytyy, mutta rakkauden sijasta se suhde pohjautuu puhtaasti liiketalouteen. Luonaan nimittäin vierailee lähes päivittäin viimeisillään raskaana oleva venäläisilotyttö, Daka (Naomi Watts), joka maailman vanhimman ammatin harjoittamisen ohella työskentelee myös eksoottisena tanssijattarena läheisellä yöklubilla.
Vincentin hedonistinen elämäntyyli kokee kuitenkin todellisen muodonmuutoksen, kun hän päivänä eräänä joutuu vastahakoisesti katsomaan naapuriin vastikään muuttaneen Oliver (Jaeden Lieberher) pojan perään, yksinhuoltajaäitinsä Maggien (Melissa McCarthy) ylitöiden vuoksi. Pientä rahallista korvausta vastaan, kuinkas muutoinkaan. Vincentin vähintäänkin omalaatuiset elämänohjeet ja selviytymisneuvot avaavat Oliverille täysin uuden maailman ja sytyttääpä pojan aito innostus pilkkeen lopulta myös äreän veteraaninkin silmäkulmaan.
Tuomio: Nythän on niin, että tarinnallisesti St. Vincent ei millään muotoa ole mitenkään sieltä originellimasta päästä, sillä onhan näitä kärttyisiä vanhoja ukkoja kasvutarinoineen nähty viime vuosina muissakin tuotannoissa, kuten esimerkiksi vaikkapa Clint Eastwoodin Gran Torinossa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että St. Vincent olisi mitenkään huono elokuva. Ei todellakaan, vaan pikemminkin päin vastoin. Kokonaiskuvaa ajatellen se on yhtäältä niin koskettava kuin myös hauskakin, eli kuten jostakin muualta luin charmikkaampi variaatio Gran Torinosta.
Bill Murray tekee tässä pätkässä jälleen yhden takuuvarman roolisuorituksen känkkäränkkäisenä Vincentinä, ja vieläpä sellaisella helppoudella, että jäin väkisinkin väliin miettimään mihin Murray loppuu ja mistä roolihahmo alkaa. Nuorta Oliveria näyttelevä Jaeden Lieberher onnistuu hänkin roolissaan hyvin, eikä missään vaiheessa saanut minua ulosannillaan ärsyyntymään, mikä sekin on hyvä merkki se. Sitten siellä on vielä Melissa McCarthy, joka on tällä kertaa heittänyt hössötyskomedioinnin hetkellisesti syrjään, tehden vaihteen vuoksi jotakin astetta vakavampaa. Mukavaa vaihtelua, jota soisin Melissalta näkeväni tulevaisuudessa enemmältikin, vaikken nyt varsinaisesti mikään megafaninsa olekaan.
perjantai 10. elokuuta 2018
Who's That Girl (1987)
Kuvaus: Nikki Finn (Madonna) on viettänyt viimeiset neljä vuotta elämästään kiven sisällä poikaystävänsä murhasta, jota hän ei tehnyt. Päivänä eräänä Nikki pääsee lopulta ehdonalaiseen, joka taasen tarkoittaa sitä, että kosto elää sille, joka hänet syylliseksi aikoinaan lavasti. Kaulassaan Nikkillä roikkuu avain, jolla on oma tärkeä osansa kostonsa kruunajaisissa.
Vankilasta ulos astuttuaan Nikki tapaa Loudon Trottin (Griffin Dunne), nörttimäisen juristin, joka on saanut tehtäväkseen saattaa vastavapautuneen Philadelphiaan suuntaavaan bussiin. Trott on kaiken tämän hässäkän keskellä lipumassa avioliiton auvoiseen satamaan snobimaisen suloisen Wendy Worthingtonin (Haviland Morris) kera, joten kaveri on syystäkin hieman hermostuksissaan. Tilannetta ei helpota millään muotoa sekään, että Trottilla on lisäksi kyydissään Murray (Murray), harvinaislaatuinen kissapeto, joka sekin pitäisi ehtiä toimittaa jossakin välissä oikeaan osoitteeseensa. Nikkin astuessa kyytiin Trottin suunnitelmat heittävät pian yksi toisensa jälkeen häränpyllyä, sillä he saavat kannoilleen kaksin kappalein avainjahdissa olevia konnanketaleita, jotka puolestaan saavat peräänsä kaksin kappalein lakia ja järjestystä ylläpitäviä lainvalvojia. Vauhdikas, vaarallisia tilanteita kosolti tarjoava takaa-ajo läpi kaupungin katujen on valmis alkamaan.
Tuomio: Muutamia kohtuu hyviä oivalluksia sisällään pitävä komediayritelmä, joka loppujen lopuksi jää kuitenkin varsin hajanaiseksi viritelmäksi. Madonna näyttää hyvältä, mutta suunsa aukaistuaan käy nopeasti ärsyttämään hahmolleen ominaisella puhetyylillään. Griffin Dunne taasen esittää toopea lakimiestä helposti unohdettavasti. Kokonaisuutta ajatellen Who's that Girl tarjoilee katsojalleen sellaista kevyehköä, keskivertoista puolinaureskelua, joka mielenkiinnon herpaannuttua jää helposti taustalle muuta puuhastelua säestämään.
torstai 9. elokuuta 2018
Weather Wars (2011) aka Storm War
Kuvaus: Veljekset David (Jason London) sekä Jacob Grange (Wes Brown) ovat kumpainenkin kovan paikan edessä. Tiedemies ja ilmastontutkija isänsä Marcus (Stacy Keach) on nimittäin kadottanut sen viimeisenkin Muumin laaksosta, janoten veristä kostoa Washingtonissa politikoivalle senaattori Aldrichille (Lance E. Nichols) ja vähän muillekin. Näin siksi, että juuri Aldrich oli se, joka hyllytti Marcuksen elämäntyönsä parista, eli kehittelemästä säätilan muutoksiin pohjautuvaa asetta, jota sitten käyttää mahdollisia (miksei mahdottomiakin) vihollisia vastaan. Marcus otti uutisen potkuistaan vastaan yllättävän hyvin. Menemällä nupistaan sekaisin jopa siinä määrin, että on valmis tuhoamaan Washingtonin, Aldrichin ja kaiken tielleen osuvan kostonsa saadakseen. Aika on kortilla, joten veljesten on toimittava nopeasti, mikäli mielivät pysäyttää mieleltään puolikkaan isänsä, ennen kuin se olisi jo liian myöhäistä.
Tuomio: Itsensä aivan liian vakavasti ottava SyFy Channel tuotos, josta on vaikea lähteä erikseen laukomaan mitään kovinkaan ylistävää lausuttavaa. Pari kohtuu hyvä efektiä, paljon puhetta ja kehnoa dialogia sekä päästään vialla oleva Stacy Keach. Antamani tähtimäärän näette tuosta alta.
sunnuntai 5. elokuuta 2018
Knockin' on Heaven's Door (1997)
Kuvaus: Toisiaan ennestään tuntemattomia Martinia (Til Schweiger) ja Rudia (Jan Josef Liefers) yhdistää yksi yhteinen asia. He ovat kummatkin kuolemansairaita. Martinilla on päässään tennispallon kokoinen kasvain, joka sadanprosentin varmuudella vie hänestä parin päivän sisällä lopullisen voiton. Rudi puolestaan sairastaa liian pitkälle ehtinyttä luusyöpää, josta syystä tyhjän potkaisu hänen kohdallaan on vain ajan kysymys.
Kirjauduttuaan sairaalaan Rudi päätyy jakamaan huoneen tupakkia huoletta tupruttelevan Martinin kanssa. Kohtalontovereita kun ovat, he ystävystyvät nopeasti, sillä kuten tuli jo tuossa todetuksi, aika on kortilla kumpaisellakin. Ilmenee, ettei Rudi ole syystä tai toisesta koskaan nähnyt merta, joten he päättävät yksissätuumin tehdä asian eteen jotakin. Kaverukset karkaavat omin luvin lasareetista, varastavat hulppean oloisen ja näköisen avo-Mersun, ja lähtevät kumit ulvoen tien päälle. Anastamansa Mercedes sattuu kuuluumaan häikälemättömälle gangsteripomolle, joka on luonnollisesti vähemmän innoissaan rakkaan ajopelinsä joutumisesta vääriin käsiin. Pian Martin ja Rudi havaitsevat saaneensa peräänsä niin virkavallan edustajat kuin myös herkän liipasinsormen omaavat roistot, joilla on oma kanansa kynittävänään road tripillään olevan kaksikon kera.
Tuomio: Vauhdikas, hauska ja kaikin puolin koskettava road movie, joka karusta aiheestaan huolimatta ei turhia synkistele, vaan painaa eteenpäin hyvällä sykkeellä alusta asti aina leffan loppuun saakka. Pinnan alta löytyy myös sanomaa niin elämästä, kuolemasta kuin kaverusten välisestä ystävyydestä, sekä siitä, että eläminen tehty elämistä varten, ja siitä on otettava irti kaikki irti siitä otettava. Neljän tähden arvoisesti.
Päivän sinireiskabongaus: Stephen King's Silver Bullet
Lähti mukaan aamusella, kun kävin pienehkön tauon jälkeen koluamassa läpi keskustan kirppareita.
Saksajulkkarihan tuo on, mutta eipä se pahasti haittaa, sillä siinä on valittavana myös englanninkielinen ääniraita. Kympin se kustansi, mutta ostin sen silti pois kuleksimasta. Tuohonkaan kuitenkaan ihan joka päivä reissuillaan törmää.
perjantai 3. elokuuta 2018
Gordon Shumway Rebooted
Sen verran aluillaan tämä ALFin uusi tuleminen kuitenkin tässä vaiheessa vielä on, että mitään varmaa sen toteutumisesta on vaikea mennä ennakkoon lupailemaan. Siitäkin huolimatta, että Warner etsii annettujen tietojen mukaan kuumeisesti johtavaa käsikirjoittajaa, joka sitten veisi projektia tarinallisesti eteenpäin.
Aika näyttää tuleeko tästä ALFin uudelleen lämmitelystä lopulta mitään valmista, vai arkistoidaanko se lopulta kaikessa hiljaisuudessa mappi ööhön köllöttelemään. Jotenkin tuo jälkimmäinen vaihtoehto kuulostaa minusta enemmälti oikealta, mutta minultahan ei tunnetusti kysytä, joten saatan siis olla hyvinkin väärässä. Omat kommenttinne asian tiimoilta voitte käydä halutessanne heittämässä tuttuun tapaan tämän tekstin alta löytyvään kommenttiosioon.
torstai 2. elokuuta 2018
First Look: Terminator 6 (2019) leading ladies
Vas. oik: Natalia Reyes, Mackenzie Davis, Linda Hamilton
Miltäs näyttää noin niinkuin teidän muiden mielestä? Minulle tuli tuosta kuvasta nimittäin erittäin vahvat Ghostbusters 2016 fibat. Hieman kyllä nyt huolestuttaa tämän uuden Terminaattorin puolesta, vaikka Linda ja Arnold mukana menossa siinä ovatkin.