Gleaming the Cube (1989) aka Skate or Die aka A Brother's Justice

Kuvaus: Brian Kelly (Christian Slater) on nuori skeittarikapinallinen, jonka päivät kuluvat huolettomasti kavereiden kanssa rullatessa Los Angelesin miljoonakaupungin asfalttiviidakossa. Isänsä (Ed Lauter) näkisi mielellään poikansa kuluttavan aikansa jonkin hyödyllisen parissa, eikä vain tuottamassa hänelle jatkuvia pettymyksiä koheltaessaan päättömästi pitkin poikin kaupungin katuja. Äitinsä (Micole Mercurio) puolestaan rakastaa rämäpäistä hulttiopoikaansa kaikesta huolimatta, vaikkakin huoli painaa hänenkin sydäntään. Brian kun ei skeittaillessaan käytä kypärää, eikä liioin muitakaan suojuksia. Perheeseen kuuluu mainittujen lisäksi Vietnamista lähtöisin oleva adoptioveli Vinh (Art Chudabala), joka puolestaan on käytökseltään hyvä ja opiskeiluissaankin hyvin menestyvä nuori mies. Eli toisin sanoen Brianin täydellinen vastakohta.

Päivänä eräänä Brian perheineen saa suureksi surukseen kuulla, että Vinh on löytynyt rähjäisestä hotellihuoneesta hirttäytyneenä. Poliisi pitää tapausta itsemurhana, mutta Brian on asian suhteen epäluuloinen, käynnistäen asian tiimoilta omat henkilökohtaiset tutkimuksensa. Jutun edetessä Brian löytää todisteet, jotka liityvät aseisiin, salakuljetukseen, että myöskin rikoksista kaikkein pahimpaan eli murhaan. Todisteet hallussaan Brian kääntyy virkavallan puoleen, mutta turhaan, sillä kukaan ei tunnu uskovan puheitaan todeksi. Pettynyt Brian ei kuitenkaan anna periksi, vaan aikoo napata veljensä murhaajan itse kavereidensa avustuksella, omilla käytettävissä olevilla aseillaan... rullalaudoilla!

Tuomio: Trashin'in menestyksen vanavedessä tehty skeittailujännäri, jonka juonenkuljetus on sitä luokkaa kaukaahaettua huttua, että aika vaikea tätä pätkää on millään muotoa todesta ottaa. Toimintaa löytyy jonkin verran, muttei tarpeeksi, ja skeittailuakin vain silloin, kun tilanne sitä erikseen vaatii. Elokuvan voisikin paremmin tiivistää siten, että kyseessä on trilleri, johon on ympätty mukaan rullalaudallisia elementtejä höysteeksi. Lopun skeittikliimaksi vetää koko homman lopulta sen verran överiksi, että pölhöviihteen puolelle mennään isosti ja rytinällä. Skeittijengi (joka sekin on hieman harhaanjohtava nimi) saa minulta täten arvokseen kokonaista kaksi taivaankappaletta. Enempi olisi liikaa ja vähempi taasen liian vähän.

Tässäpä mielikuva, jota on vaikea karistaa

pois päästään, kun se kerran sinne pesiytyy.

The Sweeper (1996)

Kuvaus: Ollessaan teini-ikäinen pojankölvi Mark Goddard (Max Elliot Slade) menetti poliisi-isänsä Dalen (Jeff Fahey), äitinsä sekä siskonsa ilkeiden rikollisten ampuessa koko poppoon tylysti hengiltä. Aikuiseksi kasvettuaan Mark (C.Thomas Howell) on itse nyt lakia ja järjestystä Los Angelesin karuilla kaduilla ylläpitävä rikosetsivä, jolla on työskennellessään rikollisen elementin kanssa pahemman puoleinen tapa liialliseen väkivaltaisuuteen, että myöskin säännösten rajamailla alati häilymiseen. 

Erään operaation yhteydessä Markin raivokkaasti juoksujalkaa takaa-ajama rötöstelijä päätyy jahdin päätteeksi ruumishuoneelle lappunen varpaassaan makamaan, josta syystä esimiehensä polttaa lopullisesti hihansa alaisensa älyvapaaseen toimintaan. Goddardin edesottamukset siirtyvät sisäisen tutkinnan hutkittavaksi, eikä hetkeäkään liian aikaisin, sillä olihan Markin virkatehtävissä hengiltä ottama konnan ketale jo yhdeksäs laatuaan, että parempi kai myöhään kuin ei silloinkaan. 

Sisäinen tutkinta ei ole kuitenkaan ainoa taho, joka osoittaa kiinnostusta Goddardia kohtaan. Iltana eräänä Markin juttusille nimittäin saapuu arvoituksellisen oloinen miekkonen nimeltä Molls (Ed Lauter), jolla on tuomisinaan rahakas tarjous, josta Markin saattaisi hyvinkin olla vaikea suoralta kädeltä kieltäytyä. Molls haluaa Goddardin osaksi vastikään perustamaansa yhteisöä, jolla on komealta kalskahtava nimi: "Justice Incorporated". Organisaation sisällä toimivia henkilöitä taasen kutsutaan "Sweepereiksi", joiden tehtävänä on huolehtia, että oikeus toteutuisi myös oikeusjärjestelmän ulkopuolella. Mark suostuu, mutta huomaa varsin pian, että yhteisön avain löytyy hänen menneisyydestään - ja voi siten saattaa tulevaisuutensa suurempaan vaaraan kuin hän ehkä sitä kykenee edes kuvittelemaankaan.

Tuomio: Siitä on jokunen tovi ehtinyt jo vierähtämään, kun viimeksi Pepin/Merhi elokuvia olen arvostelun kohteeksi täällä ottanut, joten eilen tämän divarista löytäessäni tein samalla päätöksen tehdä niin. Ja täytyy sanoa, että siinä missä aiemmat Pepinit ja Merhit ovat tuottaneet meikälle enimmäkseen väkivaltaisia vatsanväänteitä, niin tämä Sweeper teki siihen kaavaan mukavan poikkeuksen. Ei silti, ei tämä(kään) pätkä nyt millään muotoa mikään mestaristeos ole, mutta tarjosi kuitenkin mukavasti hiljaisten hetkiensä vastapainoksi ripeähköä toimintaa, vauhdikkaita takaa-ajoja erinäisillä ajoneuvoilla kuin jalankin, ruutia, räminää ja ison kasan hylsyjä television alta pois kerättäväksi. Juonen kuljetuskin toimi tällä kertaa astetta paremmin, vaikka välillä vähän sivupoluille harhautukin. Pepin ja Merhi pätkäksi semmoin solid kahden tähden arvoinen suoritus nääs.