Never Made Movies: Spy Hunter

Poikkesin eilen tuossa meitin lähikirppiksellä siinä toivossa, että löytäisin sieltä elokuvan tai vaikkapa kaksikin. Onni ei leffojen suhteen kuitenkaan ollut tällä erää myötä, mutta niiden sijasta mukaan lähti sitten Playstation 2 versio pelistä Spy Hunter: Nowhere to Run.

Siinä kassalle sitten mennessäni mieleeni palasi vuosia sitten interwebistä lukemani uutinen, jossa kerrottiin The Rockin olleen kiinnitetyn Spy Hunter peliin pohjautuvan elokuvallisen inkarnaation päästarbaksi. John Woon vastatessa puolestaan filkan tirehtöimisestä. Ennakkosuunnitelmista huolimatta elokuva jäi kuitenkin lopulta kokonaan tekemäti. Ainoastaan leffan kylkiäiseksi alunpelin tarkoitettu videopeli julkaistiin.

Kirpparilta pois lähdettyäni pohdiskelin koko kotimatkani ajan syitä siihen, miksi elokuvaa ei koskaan tehty. Päässäni pyöri useampikin eri teoria, mutta mikään niistä ei tuntunut kovinkaan järjelliseltä. Niinpä kotiin päästyäni syöksyinkin netin syövereihin, ja sieltähän se vastaus tähän mieltäni askaruttavaan kysymykseen lopulta löytyikin.

Kävi nimittäin niin, että vuonna 2003 pelin oikeudet itselleen hankkinut Universal Pictures, sähläsi projektin nurin omalla jahkaillullaan ja päättämättömyydellään. Käsikirjoittajien valinta kun osoittautui studiolle ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi. Vuoronsa saivat Michael Brandtin ja Derek Haasin muodostaman parivaljakon lisäksi Mark Swift sekä Damian Shannon. Myös Zak Penn ja Stuart Beattie saivat kokeilla onneaan, mutta yhtä huonolla menestyksellä kuin edeltäjänsäkin. 

John Woo otti ja lähti. Samoin teki The Rock. Toiveet Spy Hunterin valkokankaille saamisesta kuoli ja kuopattiin. Mutta vain määräaikaisesti, sillä nelisen vuotta myöhemmin Resident Evil ohjaaja Paul W.S. Anderson palkattiin elokuvaa luotsimaan. Andersonin mielenkiinto leffaa kohtaan kuitenkin hiipui ja myös hän jätti Spy Hunterin taakseen. 

Andersonin lähdöstä seurasi kolmen vuoden pitkä hiljaisuus, jonka lopulta rikkoi ilmoitus uuden käsikirjoittajan, Chad St. Johnin, palkkaamisesta, sekä mainion Zombielandin ohjanneen Ruben Fleischerin kiinnostuksesta ottaa elokuva ohjattavakseen. Tämä kaikki siis kolmisen vuotta takaperin. Sittemin pelin oikeudet ovat siirtyneet Universalilta Warnerille ja käsikirjoittajakin on jälleen kerran vaihtunut. Kässäristä vastaa näillä näkyminen Carter Blanchard, Fleischerin keskittyessä ohjaamiseen. Tarinasta, sen tapahtumista tai pääosan esittäjästä ei toistaiseksi ole mitään tietoa. Epävarmaa on hyvin pitkälti se nähdäänkö Spy Hunteria tälläkään kertaa valkokankaillamme asti, vai onko se sittenkin tuomittu iänkaikkisesti kärvistelemään tuotantohelvetin ikuisissa tulissa....

Sitaattihärdelli

Minulla on tämmöinen pikkukirjanen, joka pitää sisällään 700 eri elokuvista siihen koottua lainausta elikkäs quotea. Opuksen sisäsivuilla kehotetaan ottamaan yhteyttä sen tekijöihin, mikäli jokin lainauksista on väärin tai ei muuten pidä paikkaansa. Tämä siksi, että seuraavaan painokseen virheet saataisiin näin korjatuksi.

Okei, haaste hyväksytty, vaikka minulla on hyvin pitkälti sellainen tunne, että mitään uusintapainoksia tästä kirjasesta ei ihan heti ole tuloillaan. Mutta joo. Aloitetaanpas sitten. Kirjan nimestä vieläpä...

Kirja: "Go ahead punk, make my day" -Sudden Impact (1983)

Elokuva: "Go ahead, make my day"  -Sudden Impact (1983)

Ensimmäinen virhe löydetty. Lisää luvassa myöhemmin....

First Look: The Amazing Spider-Man 2

Jotakuinkin tuolta Hämis tuleepi näyttämään ensi vuoden toukokuulla USA:ssa ensi-iltansa saavassa The Amazing Spider-Man 2:sessa. Tuon kuvan perusteella näyttäisi siis siltä, että sarjakuvista tuttu, jo klassikoksi muodostunut seittisepon kerrasto olisi tekemässä paluuta valkokankaille. Ja hyvä niin, sillä olihan se edellisessä elokuvassa käytetty asuste loppujen lopuksi aikasta ruman näköinen tekele....

Synopsis: Synopsis: In The Amazing Spider-Man 2, Peter Parker (Andrew Garfield) finds, life is busy – between taking out the bad guys as Spider-Man and spending time with the person he loves, Gwen (Emma Stone), high school graduation can't come quickly enough. Peter hasn't forgotten about the promise he made to Gwen's father to protect her by staying away – but that's a promise he just can't keep. Things will change for Peter when a new villain, Electro (Jamie Foxx), emerges, an old friend, Harry Osborn (Dane DeHaan), returns, and Peter uncovers new clues about his past.

Ensi-ilta USA: 02.05.2014

Edit: Lisää kuvia voipi halutessaan käydä vilkuilemassa täältä.

The Dark Ride

"Wheeeeeeee!!!!!"

Leffamusa - Best of the Best - Stubblefield & Hall

Slayer (2006) aka Mexferatu aka Predators

Kuvaus: Ei, kyseessä ei ole se bändi, vaan toiminnallinen, televisiolle (eli SyFylle) tehty vampyyrielokuva, pääosassaan non other than Casper Van Dien. Voi pojat! Tästä se riemu vielä repeää....

Casper Van Dien on Hawk (how G.I.Joe of him), amerikkalaisen eliittikommandoryhmän peloton johtaja, joka poppoineen on suorittamassa annettua tehtävää keskellä eteläamerikkalaista viidakkoa. Tuo mainittu tehtävä on luokiteltu sitä luokkaa salaiseksi, että sen tarkoitusperää voi vain arvella. Katsojat kun jätetään sen suhteen sujuvasti pimentoon. You know, need to know basis, and we don't need to know.

Kesken operaation kommandot joutuvat (päivän valossa vieläpä) verenhimoisten vihulaisten yllättämäksi ja rähinäksihän se menee. Tavallisuudesta poiketen luodit eivät tunnu tehoavan, ja joku ehdottaakin puuseipäiden lyömistä suoraan sydämeen. Se tuntuukin toimivan ja pian sotilaat ovatkin jo tehneet kimppuunsa hyökkineistä vampyyreistä sen siliän selvää.

San Diego. Militaarikompleksi. Puoli vuotta myöhemmin. Hawk käy jutustelemassa mukavia eversti Wonder Womanille (Lynda Carter), saaden tietää, että tiiminsä lähetettäisiin piakkoin takaisin luontoon. Samaiseen paikkaan, jossa kohtaaminen vampyyrien kanssa otti ja tapahtui. Hawkin joukkuetoveri Grieves (Kevin Grevioux) on everstin mukaan lähetetty etukäteen paikanpäälle valmisteluja suorittamaan. Myöskin Hawkin ex-tiedenaisvaimo, Laurie (Jennifer O'Dell), on siellä (kuinkas sattuikaan) suorittamassa lääketieteellistä tutkimustaan.

Erään kahakan yhteydessä Grievesin kaulavaltimo ottaa vastaan torahampaiden pureman. Hyvisten puolella vielä hetki sitten taistelleesta soltusta tulee kertalaakista vampyyrien uusi luottamusmies. Laurie puolestaan joutuu verenimaisijoiden pääjuuston, Javierin (Tony Plana), kidnappaamaksi, muttei kuitenkaan puremaksi. Laurie kun pelasti aiemmin Javierin hengettömyyden tai jotain sen sorttista soopaa. Pelastaakseen exänsä Hawkin on ensin otettava mittaa entisestä taistelutoveristaan, ja sen jälkeen kohdattava ilkeä Mexferatu (Nosferatun kaukainen meksikaaniserkku) taistossa, josta vain toinen voi selviytyä voittajana....

Tuomio: ....kakkaa..... ... tai noh... Lynda Carteria oli itseasiassa kyllä mukava nähdä pitkästä aikaa, ja kyllähän se Ray Park taitaa hojohojoilun salat vallan mainiosti. Niin ja itse Machete eli Danny Trejokin kävi pikaisesti pistäytymässä. Että jotakin hyvääkin sentään. Mutta noin muutoin.... kakkaa.... ...

Traileri: Kiss of the Damned (2012) Red Band

Synopsis: Beautiful vampire Djuna (Josephine de La Baume) tries to resist the advances of the handsome, human screenwriter Paolo (Milo Ventimiglia), but eventually gives in to their passion. When her troublemaker sister Mimi (Roxane Mesquida) unexpectedly comes to visit, Djuna’s love story is threatened, and the whole vampire community becomes endangered…

Ensi-ilta USA: 03.05.2013

Dredd (2012)

Kuvaus: Käydyn ydinsodan seurauksena Amerikan Yhdysvalloista on tullut radioaktiivisen säteilyn autioittama joutomaa. Ihan kokonaanko? Noh, eihän nyt sentään, sillä itärannikolla, yltäen Bostonista Washingtoniin, sijaitsee Mega-City One. 800 miljoonan asukkaan metropoli, jonka kaduilla rikollisuus rehottaa rikkaruohon tavoin, ja jonka järjestystä pitävät yllä Tuomareiksi itseään kutsuvat lainvalvojat. Aivan tavallisista tinanapeista ei kuitenkaan ole kyse, sillä heillä on valtuudet joko vangita kohtaamansa konnanketaleet tai vaihtoehtoisesti tuomita heidät siltä seisomalta kuolemaan, mikäli parhaaksi näin katsovat.

Mainituista tuomareista pelätyin on Nurmio...eh... eikun siis... Joseph Dredd (Clint Eastwood moodissa oleva Karl Urban), kaiken nähnyt ja kokenut konkari, lain ruumiillistuma, jolle vastaan ryppyileminen tietää järjestäen kyytiä ruumishuoneen kylmäkaappiin ikuista lonkkaa vetämään. Dreddin sana kun on laki, ja jos lain menet pettämään, niin kylmäthän siinä käy.

Yleensä yksin työskentelevä Dredd saa päivänä eräänä koulutettavakseen ja arvioitavakseen Cassandra Andersonin (Olivia Thirlby), alokkaan, jolla on geneettisen mutaation ansiosta voimakkaita psyykkisiä kykyjä. Raaka kolmoissurma johdattaa tuoreeltaan muodostetun kaksikon kortteliin, jossa tuomarit harvakseltaan vierailevat. Tontilla seistä pönöttää taivaisiin kohoava, 200 kerrosta käsittävä slummitalo, jota pitää tiukasti otteessaan kapisesta ilolinnusta arpinaamaiseksi huumelordiksi edennyt Ma-Ma (Lena Headey) jengeineen. Heidän toimintansa vuoksi Slo-Mo nimisestä, näennäisesti käyttäjänsä ajankulua hidastavasta huumeesta, onkin tullut sen hetkinen hittituote ja vihonviimeinen vitsaus.

Pidättäessään yhden jengiläisistä tuomarit onnistuvat suututtamaan Ma-Man siinä määrin, että tämä järjestää rakennuksen täydellisen lockdownin. Samassa rytäkässä hän julistaa myös oman lyijypitoisen sotansa lakia edustavia tunkeilijoitaan vastaan. Selvitäkseen hengissä maaliin Dreddin ja Andersonin onkin vastattava samalla mitalla takaisin... tai kuolla sitä yrittäessään...

Tuomio: Ennen varsinaisen tuomion langettamista lienee aiheellista lausahtaa muutama sananen siitä toisesta Judge Dredd elokuvasta. Siitä Stallonen tähdittämästä. Vaikka se leffa teki montakin asiaa väärin (mm. Dreddin kypärän riisuminen, Rob Schneider ja etenkin Rob Schneider), niin aika vaikea minun on sitä kuitenkaan pidemmän päälle sen kummemmin vihata. Pätkä itsessään kun on täyttä camppia ja tahattoman huumorin juhlaa alusta loppuun saakka. Niinpä vuosien varrella Stallonen Dreddistä onkin tullut minulle eräänlainen guilty pleasure, jonka pariin on mukava palata eritoten silloin kun maailma tuntuu potkivan kierrepotkulla suoraa otsalohkoon. Väkisinkin sitä katsoessa huolet kaikkoaa ja mutrussa oleva suunpieli kääntyy riemukkaaseen hymyyn. Judge Dredd ei ehkä ole/ollut se Dredd pätkä, jota ihmiset odottivat ja halusivat, mutta kaikessa pökkelyyydessään se on kuitenkin äärimmäisen viihdyttävää katseltavaa, mikäli vain muistaa olla ottamatta sitä liian tosissaan.

Nyt kun tuo Stallonen tuomarointi on käsitelty, voimmekin sulavasti siirtyä sen parista Karl Urbanin vastaavaan. Heti kättelyssä ero näiden kahden elokuvallisen tuotoksen välillä on yhtä selvä kuin yöllä ja päivällä. Urbanin tähdittämä variaatio kun ottaa itsensä ja lähdemateriaalinsa (kypärä pysyy tällä kertaa päässä) huomattavasti vakavammin kuin vuonna 1995 ilmestynyt kaimansa. Toimintaa piisaa alusta loppuun, ja se on laadultaan brutaalin rujoa sekä hurmehen kyllästämää. Konetuliaseet laulavat lähes tauotta, ruudin käry täyttää ilman ja silmittömästi sinne tänne sinkoilevien hylsyjen määrä on niin massiivinen, että leffan päätyttyä niiden kerääminen television edestä tuntuu lähes mahdottomalta tehtävältä.

Huumoriakin toki löytyy. Tummanpuhuvaa ja kuivahkoa sellaista. Ja mikä parasta! Ei Rob Schneideria. Tarina itsessään on ehkä vähän turhankin simppeli, tuoden kovastikin mieleen vuonna 2011 ilmestyneen The Raid: Redemptionin. Meno on kuitenkin sen verran messevää, että moinen epäkohta ei elokuvan seurantaa pahemmin haittaa. Karl Urban heittää kehiin tiukkaa settiä yrmyleukaisena ja vähäpuheisena Dreddinä. Olivia Thirlbyn esittämän Cassandra Andersonin puolestaan taasen toimiessa tälle pehmeämpänä vastapainona. Ehkä yllättävin roolisuoritus irtoaa kuitenkin Lena Headeyltä, jonka esittämä Ma-Ma on suorastaan herkullisen psykopaattinen tapaus.

Kokonaisuutena ehdottomasti yksi viime vuoden parhaista toimintapätkistä ja samalla myöskin erittäin onnistunut sarjakuvafilmatisointi. Toisaalta harmi, että tämä pätkä floppasi niin pahoin lippuluukuilla, sillä missään nimessä Dredd ei sen sorttista kohtaloa olisi ansainnut.

Auts! Tuon täytyi kyllä sattua!

Movie Monday - Pitäsköhän tää kokea myös kirjana..?

"Monet elokuvat eivät ole tuulesta temmattuja vaan perustuvat kirjoihin, hyviin tai huonoihin sellaisiin. Mikä on sinulle sellainen suosikkielokuva, joka pisti sinut lukemaan alkuperäisen tarinan?"

Tämmöistä kyseleepi Movie Monday haasteessaan tällä kertaa. Noh, aika monikin elokuva on aiheuttanut sen, että olen hommanut itselleni myöskin kirjan, johon se pohjautuu. Mutta jos nyt otetaan tähän kohtaan se kaikkein taannoisin, niin (ei nyt varsinaisesti mikään suosikkileffani, mutta ihan kohtuullinen tuotos kuitenkin) John Carter, perustuen Edgar Rice Burroughsin tarinaan A Princess of Mars, sai minut hetken mielijohteesta ostamaan alla näkyvän opuksen....

Sisältää tarinat A Princess of Mars, The Gods of Mars sekä The Warlord of Mars.

Kaippa minä siinä leffaa katsoessani tulin jotenkin alitajuisesti tajuneeksi, etten ikuna ollut lukenut näitä Carterin seikkailuja, ja että nehän saattaisivat hyvinkin olla yhtälailla kelvollista tavattavaa kuin kakarana lukemani Tarzanitkin. Niinpä sitten lampsin keskustassa eräänä päivänä ollessani Akateemiseen ja nappasin kirjan siltä seisomalta mukaani. Toistaiseksi en ole ostostani katunut, enkä usko, että tulen ikinä niin tekemäänkään...

My name is Michael Westen...

...and I used to be a spy...

I'm a Derek and Derek's Don't Run

Hiljainen viikko on ohi. Double Featuren toimitus, eli tässä tapauksessa minä itte, palailee pikku hiljaa takaisin sorvin ääreen. Joku on ehkä saattanut kaivatakin, toiset taas eivät ehkä niinkään. Oli miten oli, täällä ollaan taas, tarkoituksena heittää kehiin hieman taukoni aikana tehtyjä elokuvahankintoja. Kirpparilta kuin muualtakin. Tämän pidemmittä lässyttelyittä otetaan tähän väliin ensimmäinen kuva....

Oho! Onpas harvinaisen selvä kuva tällä kertaa. Vakaalla kädellä otettu ja kaikki. Käy se tuuri joskus sokealla jyvälläkin. Varmassa (ei se vakuutusyhtiö) kuitenkin vara parempi, joten ehkä hieman selvennän tekstillisesti mitä tuossa kuvassa oikein näkyykään.

Noh, heti tuossa vasemmassa yläkulmassa ovat Darkmanin jatko-osat kolme sekä kaksi. Jostakin selittämättömästä syystä kummatkin uupuivat minulta tyystin, ja kun sitten Antillassa poiketessani äkkäsin niiden olevan tarjouslaarissa, niin mukaanhan ne sieltä lähti. Eiväthän ne ykkösen veroisia ole, mutta oma viihdearvonsa molemmista kuitenkin löytyypi. Darkmanien jälkeen tuleekin sitten Robert Wagnerin tähdittämä A Kiss Before Dying. Linkin takaa voitte halutessanne käydä kurkkaamassa mistä siinä leffassa on kyse.

Alariviltä löytyykin sitten ekana Peter Jacksonin Bad Tasten tekovaiheista kertova dokumentti Good Taste Made Bad Taste, kestoltaan kokonaiset 25 minuuttia. WTF? Aika häpeällistä. Kyseessä on kuitenkin sen luokan klassikko, että täysimittainen leffahan tuon dokun pitäisi aikuisten oikeasti olla. Tunsin itseni hieman petetyksi kun kotiin päästyäni tuon kestoajan vasta huomasin. 25 minuuttia.... Phyff!!!

Mutta joo... eteenpäin. Kingin, Darabontin ja Hanksin The Green Mile olisi vuorossa seuraavaksi. Tähän asti löytynyt vain vhs-formaatissa. Nyt myös siis dvd:nä. Viimeisenä muttei mitenkään vähäisempänä olisi sitten Drive. Leffa, joka on jakanut tuntemani ihmiset kahteen eri ryhmään Dr. Pepperin tavoin. Toiset tykkää, toiset taas ei. Itse en ole sitä vielä katsonut, joten en sano siitä juuta enkä jaata tässä kohdin. Seuraava kuva, kiitos....

Death Sentence. Kevin Bacon charlesbronsonoimassa poikansa tappaneita hoodlomeja hengiltä. Pohjautuu löyhästi Brian Garfieldin kirjoittamaan samannimiseen opukseen. Kirjallisen Death Wishin elikkäs Väkivallan vihollisen jatko-osa. Sitten olisi vuorossa Fragile, jossa töröhuulinen Ally McBeal saa hoitsun hommia purkutuomion alla olevasta lastensairaalasta. Ai niin, ja siellähän tietysti kummitteleekin. Kuinkas muutenkaan?

Jules Vernen Journey to the Center of the Earth olisi seuraavaksi vuorossa. Kolmituntisena minisarjana. Treat Williams pääosassa ja niin pois päin. Kohtuullista halpisseikkailua tuottajanaan televiostakin Robert Halmi Jr. Itse kirjaa en ole koskaan lukenut, mutta ehkä sekin tulee tässä jossakin välissä vielä tapahtuneeksi. Alariviltä jatketaan Bloodrayne: Deliverancen muodossa. Uwe Bolliahan se tämä, eikä siitä sitten sen enempää.

Vampyyreistä siirrymmekin sitten pitkähampaisten karvaturrien eli ihmissusien pariin. Werewolf: The Beast Among Us. Luultavasti ei kovinkaan kummoinen tekele, mutta takuuvarmasti parempi kuin yksikään Howlingin lukuisista jatko-osista. Ja sitten olisi Heathers. Leffa, josta olen kuullut paljonkin erinäisiä (ylistäviäkin) juttuja, mutta jota en kuitenkaan koskaan ole tullut katsoneeksi. Ehkä lähitulevaisuudessa sekin ihme tulee tapahtuneeksi. Seuraava ja vimonen kuva, kiitos....

Tässä viimeisessä photossa näyttäisi olevan ensimmäisenä vuorossa Sherlock Holmes mysteeri The Seven Per-Cent Solution. Viimeaikoina tässä on tullut seurattua muutoinkin Holmesin edesottamuksia eri variaationeen, joten sen perusteella tuli sitten tämäkin hankinta tehtyä. Eikä se hintakaan nyt ihan mahdoton ollunna. The 7th Voyage of Sinbad tuli hommattua paristakin eri syystä. Ray Harryhausenin loistavien stop-motion animaatioiden takia, ja myöskin siksi, että hyllystäni löytyi jo entuudestaan The Golden Voyage of Sinbad sekä Sinbad and The Eye of The Tiger. Kerää koko sarja ja niin pois päin.

The Fly II tuli hommattua vain ja ainoastaan siksi, että saisin sillä kurin tämänkin sarjan täydennetyksi. American Yakuza minulta löytyi kyllä jo ennestääkin, mutta VHS-formaatissa. Eikä siinä mitään. Suurin osa näistä hankkimistani nauhoista yleensä pelittää vallan mainiosti. Niin tämäkin teki, kunnes loppuratkaisun kohdalla tape alkoi ryppyilemään minulle niin pahoin, että katsoin parhaaksi poistaa sen välittömästi videolaitteestani. Levyn hommattuani sain sitten viimeinkin katsottua tämäkin leffan loppuun saakka, ilman mitään ylimääräisiä häiriöitä.

Tuo American Yakuza II kulkee maailmalla myöskin nimellä Back To Back. Se on televisiolle tehty, ei kovinkaan viralliselta tuntuva jatke edeltäjälleen. Siinä missä eka Yakuza muistutti ulkoisesti Dances With Wolvesia, niin tästä semi-sequelista tulee jossain määrin Tarantinon tuotokset. Yakuza II kun sisältää ryppään hassuja hahmoja, pop-kulttuuriviittauksia sekä tietysti Elvis Presleyn. Mukana menossa Michael Rookerin ja Danielle Harrisin lisäksi ykkösestä tuttu Ryo Ishibashi, kuin myös Vincent Schiavelli, Tim Thomerson, Bobcat Goldthwait, Stephen Furst, Fred Willard sekä Leland Orser.

Vihonviimeisenä vuoronsa saakin sitten televisioleffa On the Border. Pankkiryöstö aiheinen jännityspätkä pääosissaan Casper Van Dien sekä Bryan Brown. Euron kustansi ja näin leffan nähtyäni voin kertoa, että siinäkin oli puolet liikaa.

Että tämmöisiä hankintoja tällä erää. Ensi kerralla sitten taas jotakin aivan muuta...

Leffamusa - Mega City One - Paul Leonard-Morgan

Traileri: Stranded (2013)

Kaverilta, joka ohjasi Battlefield Earthin... ja mehän kaikki tiedämme millainen sontaläjä se leffa lopulta olikaan...

Synopsis: Gerard (Christian Slater) leads three other astronauts on a mission when a meteor suddenly collides with their space station, putting the lives of the entire crew in danger. Those on board quickly learn that spores from the meteorite can replicate cell structure, reproduce, and mutate. Ava, the only female astronaut becomes infected, showing signs of pregnancy at a rapid rate. Within 36 hours she gives birth to a creature that mutates into the life form of another crew member.

Ensi-Ilta USA: Joskus tämän vuoden aikana...

Antibody (2002)

Kuvaus: FBI:n pomminpurkajan Richard Gaynesin (Lance Henriksen) päivä ei voisi enää huonommin alkaa. Hänen mokansa vuoksi Venäjän suurlähetystöön sijoitettu räjähde ottaa ja räjähtää, eikä kuolonuhreiltakaan vältytä. Gaynes saa luonnollisesti kenkää FBI:sta, joutuen pakon edestä etsimään itselleen jotakin muuta puuhastelevaa. Niinpä hän ryhtyykin yrittäjäksi. Turvallisuusalan sellaiseksi vieläpä. Asiakkaitakin hänellä on, mikä on suoranainen ihme, kun ottaa huomioon aiemmin tapahtuneen. Itse henkilökohtaisesti palkkaisin turvallisuudestani huolehtimaan mieluiten jonkun sellaisen, jonka jäljiltä bodycount pysyisi nollilla. Mutta mitäpä se minä mistään mitään tiedän.

Anyways, vuotta myöhemmin Gaynes ryhmineen on saanut tehtäväkseen hoidella Münchenissä järjestettävien tekniikkamessujen turvallisuuspuolen. Aluksi kaikki meneekin vallan loistavasti, mutta sitten paikalle lompsii terroristiryhmittymä, johtajanaan hullun kiilto silmissä hilluva Moran (Julian Vergov), uhkaillen mahdollisella ydinräjähdyksellä, mikäli antamiinsa vaateisiin ei seuraavan 18 tunnin sisällä suostuttaisi. Pommin purkuyritykset tulisi unohtaa hetimiten, sillä laitteen sytytin on miehen itsensä sisuksissa, ja kaikenlainen vippaskonstailu sen suhteen aiheuttaisi välittömästi ison mosahduksen. Ilkeää, eikö?

Panttivankitilanne päätyy ammuskeluun puolin sekä toisin, ja Morankin saa luodin siinä ohessa nahkaansa. Tilaisuudessa mukana ollut, palkitsemistaan odottanut tohtorismies Bickell (Velizar Binev), näkee tapahtuneessa sen valoisan puolen. Hänellä kun on labrassaan tarvittava teknologia, jolla poistaa sytytin Moranin sisuskaluista. Sen tekemiseen hän tosin tarvitsisi Gaynesin apua, joka lähteekin Bickellin mukaan tämän salaiseen laboratorioon. Siellä Gaynes kohtaa kuvaakin kauniimman tri Rachel Saverinin (Robin Givens) ja tämä ärsyttävät apurinsa, Pacion (Gaston Pauls) sekä Amandan (Stella Ivanova), joiden kera hänet istutetaan Helix-nimeä kantavaan alukseen. Alus miehistöineen kutistetaan ja toimitetaan kajahtaneen terroristin sisään. Pieni suuri seikkailu aikaa vastaan on valmis alkamaan....

Tuomio: Ratkiriemukkaan kehno scifi-kalkkuna, jossa kaikki on niin maan perusteellisen ihanasti rempallaan, että ehdan pölhöviihteen puolellehan tässä mennään ja kirkkaasti. Vakavamielistä scifistelyä etsivien onkin näin ollen syytä jättää tämä pätkä väliin, ja etsiä huvinsa jostakin muualta. Tätä leffaa kun ei suurin surminkaan voi ottaa mitenkään tosissaan. Ei edes vakavalla feissillä yleensä liikenteessä oleva Lance Henriksen teen niin, joten älä sinäkään niin mene tekemään. Muutoin otan sukan jalastani ja lyön....

Elokuvana:                         Pölhöviihteenä:

Movie Monday - Kuolema

...mistä elokuvasta löytyy ihmisen kuolema joka todella kosketti sinua?

Minua ehkä eniten koskettanut rajan taakse siirtyminen löytyy elokuvasta House of Wax, jossa Paris Hiltonin esittämä Paige Edwards joutuu luopumaan hengestään ennenaikaisesti murhahimoisen hullun kynsissä. Minä kun niin pidin hänen hahmostaan ja sormet ristissä toivoin koko leffan ajan, että Parisin Paige olisi juurikin se hahmo, joka selviäisi hengissä maaliin. Voitte vain kuvitella kuinka murtunut olinkaan kun näin ei.... no ei vaineskaan... kunhan yritin taas hoopottaa teittiä ja keventää hieman tämän kertaisen haasteen synkähköä aihetta....

Aikuisten oikeasti. Kyllähän se Mr. Spockin menehtyminen Star Trek II: The Wrath of Khanin loppupuolella taitaa olla se suurin elokuvissa itseeni vaikuttanut kuolemantapaus

"Mää osaanki tehä sormilla näi. Osaaksä?"

Leffamusa - Fratelli Chase - Dave Grusin

Exorcismus (2010) aka La posesión de Emma Evans

Kuvaus: Viistoistavuotiaan Emma Evansin (Sophie Vavasseur) elämä on täynnä tuskaista angstia ja niinpä hän onkin äärimmäisen itsetuhoisella päällä. Elämä haisee ja ainoa pelastus olisi yksikertaisesti kuolla poikkee. Synkkien ajatustensa keskellä Emma kärsii myös oudoista kohtauksista, ollen varma siitä, että itse paholainen on hänet riivannut. Psykiatrikin on täysin hyödytön, varsinkin kun tämä saattuu heittämään lusikkansa nurkkaan Emman istunnon aikana, tytön itsensä muistamatta moisesta tapahtumasta tuon helvetillistä. Niinpä huolesta soikeana olevat vanhemmat, John (Richard Felix) ja Lucy (Jo Anne Stockham), kääntyvät suvun pappismiehen, Christopherin (Stephen Billington), puoleen, sillä hän sattuu tietämään yhtä sun toista demonien ulos manaamisesta. Klassinen taistelu hyvän ja pahan välillä on valmis alkamaan....

Tuomio: Loppuunkalutusta aiheesta tehty espanjalaiskauhistelu, joka pitää sisällään muutaman tehokkaasti toimivan kohtauksen, muttei oikeastaan juuri mitään muuta. Hellraisereista tuttu Pinhead eli Doug Bradley on mukana menossa, mutta hänen roolinsa on sitä luokkaa minimaalinen, että se on enemmän kuin turha. Nimensä lienee laitettu kanteen lähinnä niitä varten, jotka miehen meriitit tunnistavat, ja sen perusteella sitten leffan ostavat. Muuta selitystä moiseen en keksi, enkä oikeastaan välitä niin tehdäkään. Kaksi tähteä irtoaa meikältä tälle tekeleelle, ja nekin vain siksi, etten voi käyttämäni arvosteluasteikkoni perusteella puoltatoista staraa sille antaa...

This is who we are

Turistas (2006) aka Paradise Lost

Kuvaus: Joukkio seikkailunhaluisia reppumatkalaisia päätyy bussionnettomuuden vuoksi syrjäiselle brasilialaisrannalle, joka ulkoisen habituksensa puolesta täyttää kevyesti kaikki maanpäällisen paratiisin tunnusmerkit. Aurinko paistaa, virvoittava merituuli puhaltaa ja kurkkua kostuttavia drinksujakin on tarjolla niin paljon kuin juoda vain jaksaa. Hurjan biletysillan jälkeen koittaa kuitenkin karu arki, sillä krapula-aamuun herätessään poppoo huomaa tulleensa ryöstetyksi passia, rahaa sekä hammasharjaa myöden. Unelmalomastaan on vuorokauden vaihtuessa tullut yhtä silkkaa painajaista. Mutta kaikki tämä on vasta alkusoittoa niille kauheuksille, joita läheinen viidakko pitää sisällään...

Tuomio: Keskiverto kertakäyttöjännäri, joka ei tarjoa oikeastaan mitään sellaista mitä emme olisi jo aiemmin nähneet. Paremmin tai astetta huonommin tehtynä. Jotakin positiivista: upeat maisemat. Mukana menossa mm. Josh Duhamel, Melissa George ja Olivia Wilde.

Movie Monday - Unelmien lomakohde

"Mihin elokuvassa nähtyyn paikkaan haluaisit lomailemaan?"

Tämmöistä kyseleepi Movie Monday tällä kertaa. Noh, noita paikkoja olisi useampikin, mutta tyydyn kuitenkin tällä erää yhteen niistä. Arkham. Ei.. en puhu nyt Batmanissakin esiintyvästä nuppilataamosta, vaikkakin kieltämättä käynti sielläkään ei olisi pahitteeksi, vaan Lovecraftin tarinoissa (ja niihin pohjaavissa leffoissa) olevasta kuvitteellisesta kaupungista....

Siellä tuskin tulisi aika pitkäksi, sillä sen verran tapahtumarikkaasta citystä on kuitenkin loppujen lopuksi kyse... :D

Super Bowl Televisiospotit 3

Fast & Furious 6

Iron Man 3

Star Trek Into Darkness

The Lone Ranger

Oz The Great and Powerful

World War Z

Snitch

21 & Over