lauantai 31. maaliskuuta 2018
Päivän musalevybongaus: Instant Remedy
Levyllisen verran legendaarista Kuusenpapelimusaa uudelleen miksattuina variaatioina. Näitä on näköjään toinenkin mokoma olemassa jossakin, joten kerätäkseni koko sarjan, on minun etsittävä sekin jostakin hyllyni täytteeksi...
perjantai 30. maaliskuuta 2018
Päivän opusbongaus: Star Wars - The Last Jedi Expanded Edition
Expanded Edition siksi, että tämä kirjallinen versio elokuvasta pitää sisällään materiaalia, jota valkokankailla syystä tai toisesta ei nähty. Tekevätkö nuo lisäykset itse tarinasta paremman vai kenties entistä kehnomman, niin se jää nähtäväksi, jahka saan kirjan jossakin kohtaa luetuksi.
torstai 29. maaliskuuta 2018
Päivän boksibongaus: Night Gallery
Twilight Zonen ohella Night Gallery eli Yöjuttu (ei se lehti) on se toinen Rod Serlingin luomuksista, joka on jollain tapaa lähellä sydäntäni ja muitakin sisäisiä elimiäni. Jollain tapaa siten, että viime mainitun sarjan jaksoja olen onnistunut näkemään vain muutaman sieltä täältä, mutta en koko kokonaisuutta. Noh, nyt sekin mahdollisuus minulle aukenee, sillä tuo vieressä näkyvä lotju pitää sisällään kaikki kolme esityskautta. Pääsiäisen pimenevät illat menevätkin hyvin pitkälti Night Galleryn jaksoja tapittaessa. Voisi sitä iltansa kaiketi huonomminkin viettää.
maanantai 26. maaliskuuta 2018
sunnuntai 25. maaliskuuta 2018
Fake Trailer: Ninja Eliminator III - Guardian of the Dragon Medallion
Tuossa taannoin tulin postanneeksi muutaman Ninja Eliminator feikkitrailerin. Tämä kolmonen jäi tuolloin kuitenkin laittamati, sillä silloin en sitä jostain syystä mistään löytänyt. Noh nyt sen sitten löysin, joten tämän tekstin alta voitte käydä sen nyt halutessanne katsomassa...
Ne kolme muuta voi käydä katsastamassa täältä.
The Last Hour (1991) aka Concrete War
Kuvaus: Jeff Flinn (Michael Paré) on kyttä, jonka käytöstavoissa on runsaasti hiomisen varaa. Ei siis mikään ihme, että vaimonsa Susan (Shannon Tweed) kyllästyi miehensä jatkuvaan öykkäröintiin, ottaen tästä eron naidakseen miljonääri Eric Draken (Robert Pucci), jolta paksun lompuukin lisäksi löytyy vanhemmiltaan perimänään saadut hyvät käytöstavat. Eric onkin siis täten Jeffin täydellinen peilikuva.
Se mitä Susan ei kuitenkaan tiedä, on se, että Ericillä on taustanaan syvälle salattu menneisyys. Mies ei todellakaan ole se, miltä pintapuoli ilmi antaa. Eric on nimittäin lähimenneisyydessään kavaltanut mafian rahat, paennut paikalta hippulat vinkuen ja vaihtanut vielä kaiken kukkuraksi henkillöllisyytensäkin. Että se siitä peilikuvasta ja sen kestävyydestä. Kiukusta änkyränä oleva mobsteribossi John Lombardi (Bobby Di Cicco) jäljittää kuin jäljittääkin Ericin olinpaikan saadakseen rahansa kuin myös kostonsakin. Hän kidnappaa Susanin väkivalloin matkaansa, vaatien Ericiä toimittamaan anastamansa rahat takaisin tai muutoin vaimokkeelle kävisi kalpaten. Vaimonsa pelastaakseen Eric lyö yksiin öykkärimäisen Jeffin kera, joka hänkin mieluusti näkisi Lombardin telkien takana tiilenpäitä tutkimassa. Öinen pelastusretki on valmis alkamaan...
Tuomio: Tympeähkön kömpelö ja kaavaan nopeasti kangistuva Die Hard variaatio, jonka kotoisesta (Koston yö nimellä kulkevasta) VHS-julkkarista Valtion elokuvatarkastamon askartelupoppoo on käynyt saksimassa heidän mielestään pahimmat väkivaltaisuudet pois. Monista kovisrooleistaan tuttu Danny Trejo käy ottamassa matsia hissin kanssa kohtalokkain seurauksin.
lauantai 24. maaliskuuta 2018
The Caller (1987)
Kuvaus: Nimettömäksi jäävä nuori nainen (Madolyn Smith Osborne) ajaa läpi synkän metsän kohti sen keskellä sijaitsevaa mökkiään. Matkaa taittaessaan nainen havaitsee tien varteen pysäköidyn, rengas tyhjillään olevan ajoneuvon. Ollessaan ainoa henkilö paikalla nainen avaa auton oven, tarkistaen josko hansikaslokerosta löytyisi jotakin, joka auttaisi selvittämään kenelle hylätty menopeli kuuluu. Lokerosta löytyy kyllä jotakin, mutta ei ehkä sitä mitä nainen odotti, eli nukke, joka on jossakin vaiheessa jonkin mystiseen tapahtuman seurauksena joutunut luopumaan päästään. Pelottavaa, eiköstä vain?
Mökille viimein saavuttuaan nainen ryhtyy kattamaan pöytää, sillä hän odottaa sinne pian saapuvaksi kutsumansa illallisvieraan. Pian oveen jo koputetaankin, ja nainen rientää innoissaan sitä avaamaan. Pettymys on kuitenkin suuri, kun oven takaa paljastuukin täysin tuntematon, nimettömäksi hänkin jäävä mies (Malcolm McDowell), joka pyytää saada soittaa autostaan kesken matkan puhjenneen renkaan vuoksi. Hinausautoa odotellessaan keskustelu kahden tuntemattoman välillä lähtee liikenteeseen, ja naisen yllätykseksi mies tuntuu olevan turhankin kiinnostunut hänen asioistaan, ja siitä mitä jo ennestään tuntuu hänestä tietävän. Sitten keskustelu kääntyy murhiin....
Tuomio: Paikoin turhankin puhelias, pitkäveteisyyden ja tylsyyden puolelle lipsahteleva, mutta samalla jollakin käsittämättömän oudolla tavalla kiehtova psykologinen trilleri, jossa mikään ei tunnu olevan oikeasti sitä miltä näyttää. Lopputwistikin on jotakin niin uskomatonta, että jopa M. Night Shyamalanin vastaavat kalpenevat kauhusta sen rinnalla. Lyhyempään formaattiin - kuten vaikkapa osana jotakin antologiasarjaa - mahdutettuna tämä saattaisi toimia paljolti paremmin kuin täyspitkänä elokuvana. Loppukäännekin kun on kuin omiaan juuri sellaiseen tarkoitukseen. Näyttelijätyöstä voisi vielä tähän loppuun mainita sen, että hahmoja tässä on tasan ne kaksi, joiden esittemämisistä Osborne ja McDowell suoriutuvat puhtain paperein, vaikka tietyin hetkin ylinäyttelemiseen sortuvatkin. Kaksi tähteä itse leffalle, kolmannen mennessä täysin puskan takaa tulleelle loppukäänteelle, jota en kyllä alkuunkaan osannut odottaa.
perjantai 23. maaliskuuta 2018
keskiviikko 21. maaliskuuta 2018
perjantai 16. maaliskuuta 2018
Haunted Honeymoon (1986)
Kuvaus: Larry Abbot (Gene Wilder) ja Vickie Pearle (Gilda Radner) esiintyvät kumpainenkin Manhtattan Mystery Theater nimikkeen alla kulkevassa radiokuunnelmassa, jonka ohjelmistoon kuuluvat erinäiset kauhujutut sekä muut pelotteluaiheiset tuotannot. Tottahan Larry on mainitun lisäksi myös rakkaudesta soikeana vastaääninäyttelijättäreensä, ja onkin syystä tästä kihlannut naisen pois vapailta markkinoilta kuleksimasta. Larryn käytös tosin huolettaa Vickietä, sillä kosimisestaan saakka sulhonsa on käyttäytynyt enimmäkseen oudosti. Liekö edessä olevat häät häntä niin kovin hermostuttavat, vaiko onko kaiken outoilun takana jotakin paljolti pahempaa. Sen verran huolissaan Vickie on, että pelkää kumpaisenkin menettävän työnsä Larryn päättömältä vaikuttavan touhuilun vuoksi.
Larry valitsee häiden pitopaikaksi vanhan kartanon, jossa hän aikoinaan kasvoi lapsosesta aikuiseksi, ja jonne hän nyt vie morsiamensa Vickien kerrassaan omalaatuisia sukulaisiaan tapamaaan. On isotäti Kate (Dom DeLuise), jolla on tapana höpistä levottomia ihmissusista, ja jonka Larry tulisi joskus lähitulevaisuudessa perimään. On Francis-setä (Peter Vaughn), että myöskin serkukset Charles (Jonathan Pryce), Nora (Julan Griffin), Susan (Jo Ross) sekä Francis Jr. (Roger Ashton-Griffiths), jolle rakkain ja sydäntä lähin harrastus on naisten vaatteisiin sonnustautuminen. Niin ja onhan siellä sitten vielä yksi lähisukulainen, eli nuppitohtori Paul Abbot (Paul L. Smith), jolla on suunnitelmissaan parantaa päästään pahoin sekaisin oleva Larry pelotteluun perustuvan shokkiterapian avulla takaisin terveiden kirjoihin. Mukana menossa ovat mainittujen lisäksi vielä huonomuistinen hovimestari Pfister (Bryan Pringle), sisäkkö Rachel (Ann Way), Larryn entinen heila Sylvia (Eve Ferret), jolla on suhde Charles-serkun kanssa, ja viimeisenä, muttei vähäisempänä Susanin taikuuteen erikoistunut aviomies Montego the Magnificent (Jim Carter).
Tohtori Abbot laittaa suunnitelmansa Larryn parantamiseksi täytäntöön, muiden paikalla olevien suosiollisella avustuksella tietenkin, tietämättä sen paremmin, että Abbottin kartanon kolkon kelmeiden seinien sisällä piileksii isompi ja paljolti pahempi pahuus, joka olemassa olollaan muuntaa tulevien häiden juhlinnan Larryn ja Vickien tähdittämien kauhukuunnelmien tosipohjaiseksi variaatioksi ihmissusineen kaikkineen...
Tuomio: 40-luvun kauhukomedioita yhtäältä kunnioittava ja toisaalta samaan aikaan parodioiva komediahömppä, joka kovasta yrityksestä huolimatta jää kuitenkin valitettavan vaisuksi ja väkisin väännetyn oloiseksi tapaukseksi. Viimeksi tämän kakarana nähnyt ja täytyy sanoa, että muistelin tämän olleen parempi kuin se lopulta sitten oli. Aikaa kultaa näköjään muistot väliin liiankin kultaisiksi, josta syystä joiden leffojen pariin ei välttämättä pitäisi myöhemmällä aikaa palata alkuunkaan. Hyytävä häämatka kuuluu juurikin tähän sarjaan, ja nyt vähän kaduttaakin, että menin sen tässä uudestaan katsomaan. Ei hyvä, ei ollenkaan hyvä.
tiistai 13. maaliskuuta 2018
Tommy Wiseau's The Joker Audition Tape
Pitää sisällään huonoa näyttelemistä ja suoraa huutoa, joten olkaatten varoitetut.
sunnuntai 11. maaliskuuta 2018
lauantai 10. maaliskuuta 2018
perjantai 9. maaliskuuta 2018
Big Man - Boomerang (1988) aka Il Professore - Boomerang aka Boomerang
Kuvaus: Mystiseltä kuulostava Sphynx Company on mennyt ja kehitellyt tehtaassaan varsinaisen tuomiopäivän aseen, jolta vihollisen on käytänössä mahdontonta paeta tai suojautua. Ultraäänikiväärin kuolettava säde nimittäin tavoittaa kohteensa läpi seinien ja paksumpienkin panssareiden, joten ei ihme, että armeija on siitä enemmän kuin kiinnostunut. Esittelytilaisuuskin järjestetään ja se sujuu mitä mainioimmissa merkeissä. Aina siihen asti, kunnes kiväärin prototyyppi kähvelletään rikollista elementtiä edustavien konnanketaleiden toimesta. Konnanketaleiden, joilla on omat kierot suunnitelmansa hallussaan olevan tuhoaseen käyttämisestä.
Asianlaita on luonnollisesti äärimmäisen arkaluontoinen, eikä siis liioin kestä päivänvaloa, josta syystä Sphynxin johtoporras kääntyy mieluummin vakuutusetsivä Jack "Professori" Clementin (Bud Spencer) puoleen poliisin tai asevoimien sijasta. Tutkimusten edetessä asiat mutkistuvat entisestään, sillä puolustusvoimat halajavat kiväärin piirustuksineen omiin hoteisiinsa varkaiden ja muiden vaaratekijöiden varalta. Luovutus tulisi tapahtumaan kymmenen päivän kuluttua. Kellon tikittäessä armottomasti eteenpäin Clementi käy taistoon aikaa ja pahat mielessä olevia varkaita vastaan tuomiopäiväaseen haltuunsa saadakseen...
Tuomio: Kuuden Isonyrkki nimikkeen alla kulkevaan töllöleffasarjaan kuuluva tuotos, joka verkkaisen pitkäveteiseillä kerronnallaan saa unen väkisinkin hiipimään katsojansa silmään. Toiminnallista reippailua jäin siis enemmälti kaipailemaan, kun kerran Bud Spenceristä on kyse, ja kun sitä sitten leffan loppupuolella sain, niin se tuli liian myöhään ja liian vähäisessä määrin. Hurttia huumoriakaan tästä pätkästä ei liiemmin löydy, joten sekin tekee rutikuivasta ja itsensä hitusen liian vakavasti ottavasta tarinasta tylsän seurattavan. Kaksi tälle annan, kun en voi puoltatoistakaan sille antaa puolikkaiden uupuessa tyystin arvosteluasteikostani.
Sarjan muita leffoja en ole nähnyt, enkä niitä liioin omista, joten en osaa sanoa millaisia ne ovat. Toivottavasti eivät kuitenkaa ole yhtä hankalia katsottavia. Tämäkin pätkän katsomisen aloitin tässä viikolla kahteen eri otteeseen, ja kumpanakin kertana päädyin tahtomattani Höyhensaarille unosia katselemaan. Jos joku siellä tietää jotakin muista Isonyrkeistä ja niiden laadukkuudesta tai sen puutteesta, niin sana kommenttiosiossa tämän tekstin alla on tuttuun tapaan vapaa.
lauantai 3. maaliskuuta 2018
The Black Cobra 2 (1989) aka Cobra Nero 2
Manilaan saavuttuaan Malone ei ehdi edes ulos lentokentältä, kun vaikeudet onnistuvat jälleen löytämään hänet. Lempinimeä "Eversti" totteleva taskuvaras nimittäin vie hänen lompakkonsa, ja Interpolin riveistä parikseen määrätty Kevin McCall (Nicholas Hammond) osoittautuu turhankin tiukkapipoiseksi sääntöjen noudattajaksi. Malonen käännettyä lompakkoa ja "Everstiä" jäljittäessään tuoreeltaan muodostettu epäsuhtainen parivaljakko törmää siinä sivussa tuhmiin terroristeihin, joilla on tietenkin pahat mielissään. Vain Malone ja McCall voivat heidät pysäyttää... lopullisesti.
Tuomio: Astetta kömpelömpää perusäksöniä sisällään pitävä ja sitä samaa katsojalleen tarjoava b-pätkä, jossa lajityypille tutuksi tulleet kuviot kierrätetään jälleen kerran läpi sen isommin mitään uutta niihin lisäämättä. Tai noh, tyhjiä pahvilaatikkoja hyödynnettään tavallista enemmän, josta syystä hetken luulin katselevani jotakin Jackie Chanin tuotantoon kuuluvaa tuotetta. Ja heti sen jälkeen toivoinkin, että olisin katsellut jotakin Jackie Chanin tuotantoon kuuluvaa tuotetta, sillä kehnoimmillaankin ne onnistuvat olemaan jokaisella osa-alueella huomattavasti viihdyttävämpiä tuotantoja. Arvosteluni kohteena oleva Black Cobra 2:nen taasen... not so much, vaikka lyhyen lännät hetkensä silläkin on.
Fred "The Hammer" on tietysti jälleen kerran varsinainen pahapersus posautellessaan sikanautoja hengiltä, mutta juoksemisen mies olisi saanut kyllä jättää tässä väliin. Samoin kaikenlaisen hojohojoilun, sillä sen verran jäykän näköistä miehen meno liikunnallisessa mielessä on. Liekö jäykkäkouristus iskenyt vai mikä? Williamsonin epäsuhtaisena aisaparina ruudulla heiluu tällä kertaa Nicholas Hammond, jonka joku saattaa hyvinkin muistaa televisiossa 70-luvun loppupuolella seinillä kiipeilleenä kulmakunnan Hämähäkkimiehenä. Toisaalta eipä miestä juuri muusta oikeastaan taideta muistaa, jos nyt edes siitäkään. Tästä pätkästä tuskin kuitenkaan sentään, vaikka hyvin mies oman osuutensa kotiin hoitaakin. Kahden tähden arvoisesti voisin jopa sanoa... ja sanonkin.
