Aamusella katselin aikani kuluksi Maikkarin tarjoamia piirrettyjä. Joukossaan Scooby-Doo. Sitä siinä tuijotellessa mieleeni palasi se, miksi en kakarana ollessani juurikaan tästä piirrossarjasta paljoakaan perustanut. Monsterit.... ne kun eivät koskaan olleet sitä itseään. Kyseessä oli (ja on edelleenkin) aina joku kostonhimoinen tyyppi pukeutuneena milloin miksikin hirviöksi ja sekös minua silloin ärsytti isosti. Minä kun kaipasin ihka oikeita otuksia näiden feikkien sijasta. Kun syyllinen jakson lopussa paljastuikin kaikkea muuta kuin pelottavaksi öhkömöhköksi, tunsin itseni sananmukaisesti petetyksi. Tiedän, kuulostaa pöljältä. Varsinkin kun puhe on lapsille tarkoitetusta animaatiosta. Mutta niin minä tunsin silloin ja nyt tunsin taas kun sarjaa aamutuimaan tuijottelin...
2 kommenttia:
Minä katsoin muksuna Scooby-Doota kun se pyöri Skylla tai Superilla ja joitakin huonosti dubattuja ostokasetteja on vielä jäljellä, mutta vaikka se on vieläkin ielestäni varsin mainio piirretty, niin sitä tulee seurattua enää todella satunnaisesti.
Ne elokuvaversiot olivat kiltisti sanottuna tyhjänpäiväisiä.
Noista elokuvallisista versioista olen nähnyt vain sen ensimmäisen. Toisen jätinkin sitten suosilla väliin, arvellen sen olevan joko yhtä kehno kuin eka tai jopa vielä kehnompi...
Lähetä kommentti