lauantai 9. maaliskuuta 2019

First Look: Doom - Annihilation (2019)




Doom: Annihilation, written and directed by Tony Giglio (S.W.A.T.: Under Siege), follows a group of space marines as they respond to a distress call from a base on a Martian moon, only to discover it's been overrun by demonic creatures who threaten to create Hell on Earth...

Eiköhän ne tämänkin Doomin jotenkin onnistu pilamaan. Aivan kuten sen edellisenkin, vaikka kaksi tähteä sille aikoinaan annoinkin.


Traileri: Cobra Kai (2019) Season 2




maanantai 4. maaliskuuta 2019

Blind Man's Bluff (1992)

Kuvaus: Neljä vuotta sitten professori Thomas Booker (Robert Urich) menetti näkönsä onnettomuuden seurauksena. Ohessa häneltä meni myös työ, naisystävä sekä toivo paremmasta tulevaisuudesta. Pitkällisen kuntoutuksen ja terapian ansiosta Booker saa vihdoin ja viimein elämänsyrjästä jälleen kiinni. Mutta vain hetkeksi pieneksi, sillä Bookerin naapuri murhataan ja poliisi pitää tätä syyllisenä veritekoon. Tahrintuneen maineensa puhdistakseen Booker ryhtyy tutkimaan juttua omin päin, löytääkseen murhaajan, jota hän ei voi nähdä. Mysteeri selviää pikkujiljaa  ja murhaaja on lähellä. Jopa niin lähellä, että henkillöllisyytensä paljastuminen saattaisi hyvinkin vielä koitua Bookerin kohtaloksi...

Tuomio: Töllöttimelle tuotettu murhamysteeri, jonka jaksaa juuri ja juuri katsoa läpi kertaalleen. Etenemisvauhti kun on väliin vähän turhankin verkkainen, eikä juonessa tapahtuvat käänteetkään tarjoa liiemmin yllätyksiä. Kaksi tähteä, kun en voi puoltatoistakaan antaa. Turhana tietona voisin tähän loppuun vielä mainita sen, että tämä leffa on toinen, jossa Robert Urich ja Ron Perlman näyttelevät yhdessä, sen ekan ollessa Jäävuoren ryöstäjät (The Ice Pirates) vuodelta 1984. Pöljä pätkä, mutta kaikessa pöljyydessään paljolti parempi pätkä tähän arvosteluni kohteena olevaan verrattuna.

In Memoriam

Luke Perry
1966 - 2019

lauantai 2. maaliskuuta 2019

Päivän DVD-bongaus: The Last Dragon

Palataanpas vielä pikaisesti viimeaikaisten läpyskälöydösten pariin, sillä huomasin vasta äsken, että siitä edellisestä postauksesta jäi se kaikista tärkein uupumaan, eli The Last Dragon (Idän lohikäärme) vuodelta 1985.

Siinä missä ne edelliset esittelemäni levyt olivat järjestäen käytettyjä, poikkeaa tämä nyt esittelyssä oleva niistä siten, että tuon jouduin itselleni vartavasten suosikkidivarini kautta (heillä on paremmat kontaktit kuin minulla) itselleni uutena tilauttamaan. Sitä kun ei täällä meilläpäin pahemmin liikuksi oikeastaan missään julkaisumuodossa. Ei edes VHS:nä ole kohdalle osunut, vaikka niiden suhteen minulla väliin on hyvä flaksi käynytkin.

Vaan nyt löytyy tuokin, joten voin taas hetken hengähtää ennen kuin aloitan uuden metsästysreissun seuravaan kokoelmistani vielä uupuvan lätyn suhteen. Alustavasti näyttää siltä, että käytetyn löytäminen saattaa tälläkin kertaa osoittautua mahdottomaksi tehtäväksi, joten joutunen näillä näkyminen turvautumaan samaan taktiikkaan senkin leffan suhteen kuin Idän lohikäärmeenkin. Mistäkö elokuvasta mahtaa olla kyse? Noh... jaa mutta enpäs kerrokaan vielä. Saatte täältä lukea siitä sitten, kun sen jostakin vihdoin itselleni hankituksi saan.

torstai 21. helmikuuta 2019

Traileri: Dragged Across Concrete (2019)


Mel Gibsonin ymmärrän. Don Johnsonin ja Michael Jai Whiten myös. Mutta mitä hittoa Vince Vaughn tässä pätkässä tekee? Kaveri ei sovi joukkoon sitten niin alkuunkaan.

maanantai 18. helmikuuta 2019

Zombiethon (1986)

Kuvaus: Eläviltä kuolleilta karussa oleva nuori naisen alku piiloutuu El Rey nimiseen leffateatteriin (joka sekin on muuten täynnä zombeja), jonka valkokankaalle heijastuu erinäisiä klippejä sellaisista zombiklassikoista kuten Zombi Flesh Eaters, Zombie Lake, Oasis of the Zombies, Fear, Dr. Orloff's Invisible Monster, A Virgin Among the Living Dead sekä The Astro Zombies.

Tuomio: Mitäköhän ovat mahtaneet ajatella ne immeiset, jotka tämän vuokraamosta kotiin katsottavakseen aikoinaan kiikuttivat? Mistään oikeasta leffasta tässä nimittäin ei ole kyse, vaan todellakin klippishowsta, johon on kerätty parhaita paloja (vitsi tarkoitettu) ihmislihan makuun päässeiden elävien kuolleiden edesottamuksista. Tissejä, gorea ja zombeja. Niitä piisaa tässä tuotoksessa ihan kiitettävästi. Juonellista tarinaa tahi elokuvallisia arvoja ei sitten niinkään. Kaksi tähteä silti, sillä oli tuossa mukana muutama hyväkin pätkäisy, jonka pohjalta voisin itse leffakin katsastaa. Mikäli kyseisen elokuvan siis jostakin vain löydän.

lauantai 16. helmikuuta 2019

Pet Sematary (2019) 2 New Posters



First Look: The Creep - Creepshow (2019)


Lucky Luke (1991)

Kuvaus: Daisy Town. Rikollisten ja henkipattojen ikioma temmellyskenttä, jossa kunniallinen mies pääsee heti ja helposti hengestään. Kunniallisia naisia kaupungissa ei sitten olekaan. Tähän ruudinsavuiseen, ilmastoltaan hyvin lyijypitoiseen ja viskiltä vahvasti tuoksahtavaan paheiden pesään ratsastaa uljaalla ratsullaan Lucky Luke (Terence Hill), omaa varjoaankin nopeammin Coltinsa kotelostaan esiin vetävä sankarismies.

Lakia ja järjestystä suuresti arvostava Luke ei pidä siitä, mitä Daisy Townissa on meneillään. Niinpä hän päättääkin puuttua asiaan, nimittällä itsensä kaupungin tinanappia rinnuksissaan ylpeästi kantavaksi lainvalvojaksi. Eikä aikakaan, kun rauha jo palaakin takaisin ennen niin villin ja vallattoman Daisy Townin kaduille. Kunnes päivänä eräänä kaupunkiin saapuu ratsain vankilasta tilanpuutteen vuoksi pois potkitut Daltonin veljekset. Villin lännen rumin, inhoittavin, likaisin ja murhanhimoisin rosvokopla. Katalat mielessään Daltonit koittavat saada lähistöllä asustelevat intiaanit rikkomaan rauhansopimuksensa ja hyökkäämään Daisy Towniin. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä vastaansa Daltonit saavat Lucky Luken, kuudesti laukeavan Coltinsa sekä Jolly Jumperin (Roger Millerin ääni), kertaalleen potkaisevan hevosensa....

Tuomio: Morrisin ja Goscinnyn luoman sarjakuvallisen lännensankarin Lucky Luken live-action variaatio, joka kovasta yrityksestään huolimatta jää kuitenkin valitettavan keskiverroksi tuotokseksi.  Sarjakuvasta tuttuja vitsejä viljellään, mutta naurattivat siltikin paremmin sarjakuvassa. Tähän versioon niitä ei ole saatu toimimaan alkuunkaan. Terence Hill velmuilee Lukena, vastaten myös pätkän ohjauksesta, Roger Millerin äänellä varustetun Jolly Jumperin varastaessa koko shown. Siitä tuo toinen antamani tähti. Sai seurakseen yhden kauden mittaisen, samaa nimeä kantavan televisiosarjan 

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Leffamusa - Ruby Dawn - Pino Donaggio


Samainen kipale soi muuten myös elokuvassa Gor - Tuhon tähti (1987)

Undefeatable (1993) aka Cui hua kuang mo

Kuvaus: Kovat nyrkit ja nopeat jalat omaava Kristi Jones (Cynthia Rothrock) toimii osana jengiä, jonka tehtävänä on tapella kaupungin kaduilla rahasta mafian pyörittämissä laittomissa matseissa. Kristillä on tähän syynsä, sillä voittamillaan viherselkäisillä olisi tarkoitus kustantaa siskonsa Karenin (Sunny David) opinnot lääkiksessä. Salaa. Karenin tietämättä tosin. Tämä kun ei liiemmin pidä siitä, miten Kristi tienestinsä ansaitsee. 

Samaan aikaa toisaalla Stingray (Don Niam) - kehässä armotta vastustajiaan sairastuvalle pieksevä kickboxarikarju - osoittaa vaimolleen Annalle (Emille Davazac) olevansa päästään alustavasti sekaisin oleva hormoonihörhö, väkisinmakaamalla ja pahoinpitelemällä tämän häijyn brutaalein ottein. Väkivaltaisten taipumusten lisäksi Stringray kärsii myös ongelmallisesta suhteesta äitiinsä, joka kauan sitten jätti jälkikasvunsa jälkeensä jälkiä jättämättä. Stringrayn lähtiessä tapaamaan manageriaan, käyttää Anna tilaisuuden hyväkseen, pakaten matkalaukkunsa ja poistuen paikalta mutkaista tietä näkymättömiin. Jättäen jälkeensä vain heippalapun sekä lempi-illallisen eroahdistusta siten hitusen lievittääkseen. Viestin läpi kirjain kerrallaan tavattuaan Stingray saa isomman luokan pätkän, jonka seurauksena järkensä himmeänä hehkuva valo sammahtaa lopullisesti.

Silmittömän raivon vallassa oleva Stingray kiertelee katuja vihapäissään, piesten siinä ohessa kaikki ne mieshenkilöt, joiden parempi puolisko vähääkään muistuttaa karkuun lähtenyttä vaimoaan. Naiset hän kidnappaa väkivalloin matkaansa, vieden heidät ilmeisesti jo valmiiksi tämmöisiä juttuja varten valitsemaansa teollisuushalliin ja siellä ketjulla kiinni putkistoon tai patteriin tai ihan mihin vaan. 

Kuten arvata saattaa myös Karen muistuttaa ulkoisesti Annaa. Onko siis ihme, että hänkin päätyy kaduilla mesoavan puolimielisen mielipuolen vangiksi, ja lopulta silmättömänä löytyväksi ruumiiksi. Kristi on tapahtuneesta tietenkin suunniltaan, janoten veristä kostoa siskonsa murhaajalle. Niinpä hän lyöttäytyy yksiin juttua tutkivan rikosetsivä Nick DiMarcon (John Miller) kera. Yhdessä kaksikko jäljittää monen mutkan kautta Stingrayn olinpaikan. Viimeinen taisto elämästä ja kuolemasta on valmis alkamaan.

Tuomio: Jonkinasteista kulttimainetta nauttiva toimintapökiöinti, jossa täysin överiksi vedetyt taistelukohtaukset, karmaisevan kehno näyttelemistyö sekä tahattoman koominen kohkaaminen kohtaavat sellaisella voimalla, ettei tajunnassa useampaan kertaan tapahtuvilta ydinräjähdyksiltä voi välttyä sitten niin millään. Ei edes jääkaappiin piiloutumalla. Mitään elämää suurempia elokuvallisia arvoja tästä godfreyhohoilusta on kenenkään turha lähteä sen isommin siis etsimään, sillä hukkaan menisi täysin se tutkimusmatka. Aivot onkin syytä heittää vapaalle hetkeä ennen tämän leffan katsomista, mikäli mielenterveyttään yhtään osaa arvostaa. Undefeatable on nimittäin kokonaisuutena niin rankkaa shittiä, että moderni lääketieteemme on sen aiheuttamien vammojen edessä täysin voimaton.

Turhana tietona tähän loppuun voisin mainita vielä sen, että tästä pätkästä on julkaistu Aasian markkinoita silmällä pitäen astetta erilaisempi variaatio, joka pitää sisällään puolisen tuntia matskua, jota tästä arvosteluni kohteesta ei löydy ensinkään. Tämä kiinaksi dubattu versio kulkee nimellä Bloody Mary Killer ja siihen on ympätty mukaan juonikuvio, jossa Mortal Kombatista tuttu Robin Shou esittää rikosetsivää, joka jäljittää Devil Fish nimellä kulkevaa Stingraytä kostaakseen tälle veljensä murhan. Ohjaaja Godfrey Ho käy tekemässä pikaisen roolin mainitun etsivänä isänä. Kestoltaan tämä Aasia-julkaisu on suunnilleen sama kuin länsimaalainen versionsa.

Elokuvana:                Pölhöviihteenä:

perjantai 1. helmikuuta 2019

Traileri: Fast and Furious Presents: Hobbs & Shaw (2019)


Eye of the Tiger (1986)

Kuvaus: Buck Matthews (Gary Busey) on yhtäältä Vietnamin sodan veteraani ja toisaalta taasen entinen linnakundi (elokuvallisia kliseitä ei koskaan voi olla yhdelle hahmolle liikaa), jonka viimeisin tuomio tuli kuitenkin ehkä hieman liian heppoisin perustein. Voisipa jopa sanoa, että hänet passitettiin kiven sisään syyttömänä niihin tekoihin, joita hänen oikeudessa väitettiin tehneen. Elokuvalliset kliseet, you know.

Noh, vapaus koittaa viimein "Taalalle" ja mies suuntaakin tiensä heti takaisin kotikyläänsä, jossa hänen olisi tarkoitus aloittaa uusi elämä, vaimonsa Christien (Denise Galik) sekä pienen Jennifer (Judith Barsi) tyttärensä kera. Kotiin päästyään Buck kuitenkin pian huomaa, ettei kaikki ole enää niin kuin ennen. Kylä ja sen asukit elävät jatkuvan kauhun ja pelon vallassa. Tuhmia työkseen tekevä moottoripyöräjengi, Blade...

Ei, ei, ei... ei tuo Blade, vaan tämä (William Smithin esittämä) Blade.

Niin, siis kuten olin sanomassa tätä tuhmia tekevää moottoripyöräjengiä johtaa ilkeä Blade-niminen mies, jolla on (kuvassa näkymätön) takaraivoaan rumentava ja kaikin puolin tyhmän oloinen takatukka. Iltana eräänä rakennustyömäältä töistä kotiin matkaava Buck todistaa jengiläisten väkisinmakaamassa Dawnia (Kimberlin Brown), paikallista sisar hento valkoista. Buck puuttuu peliin, ajaen lava-autollaan pelehtivät pervertikot käpälämäkeen alta aikayksikön, pelastaen siten pulaan joutuneen hoitsun kohtalolta kamalalta. 

Baikkeri Blade pahoittaa luonnollisesti mielensä Buckin asioihinsa puuttumisesta. Yleisosastolle kirjoittelemisen sijasta Blade ottaa kovat keinot käyttöönsä, lähettäen uskolliset alamaisensa Matthewsin kämpille hulluina hilluskelemaan. Jopa siinä määrin, että kaiken sen tohinan keskellä Buckin vaimo saa väkivaltaisesti surmansa, tytär Jenniferin vaipuessa äitinsä murhan nähdessään shokin aiheuttamaan tiedottomuuden tilaan. 

Tapahtuneen vuoksi Buck kääntyy sheriffin (Seymour Cassel) puoleen, mutta turhaan, sillä tämä kieltäytyy tylysti auttamasta surunmurtamaa entistä linnakundia hädässään. Niinpä Buckille ei lopulta jää muuta vaihtoehtoa kuin ottaa oikeus omiin käsiinsä, sitä itselleen saadakseen. Buck ottaa yhteyttä Jamieen (Jorge Gil), Miamissa ison luokan pulverikauppaa pyörittävään huumeparoniin, joka on päähenkilöllemme yhden pystyssä henkensä vankilassa pelastamisesta. Jamie toimittaa Buckille pölykapseleihin asti aseistetun erikoismaasturin, joka saisi itsensä James Bondinkin vihertämään kateudesta. Tarvittavaa tulitukea Buck saa myös J.B. Deveraux'lta (Yaphet Kotto), vanhalta Vietnam-buddyltään, jolta häneltäkin löytyy roppakaupalla tarvittavaa tietotaitoa konnanketaleiden kurittamiseen. Koston hetki on koittanut.

Tuomio: Gary Busey koston enkulina! Kolme tähteä ja jatkoon. Lopun maastoautoränttätänttäily on täyttä A-Tiimiä ;D

Jotain tuttua

Aamusella tulin pyörineeksi keskustassa asioita hoitamassa. Sen lisäksi, että minulta ratkesi housut (älkää edes kysykö), kävin myös kahvilla (ennen housujen ratkeamista) eräässä kahvilassa, jonka seinää koristaa seuraavanlainen tapetti...

Jotain kovin tuttua tuossa tapetissa on? Kuin olisin nähnyt sen jossakin muualla ja aikaisemminkin. Pienellä eroavaisuudella, mutta kuitenkin. Kun nyt vain muistaisi, että missä... :D


perjantai 25. tammikuuta 2019

Honeyboy (1982)

Kuvaus: Rico Ramirez (Erik Estrada) on nuori keskisarjan nyrkkeilijälupaus, joka asustaa yhdessä äitinsä Hortensian (Yvonne Wilder), siskonsa ja pikkuveljensä kanssa Etelä-Bronxin huonostoalueella. Isä Emiliokin (Hector Elizondo) löytyy, mutta välinsä ovat sen verran pahoin tulehtuneet, ettei Rico mielellään puhu hänestä, vaan valehtelee kysyjille sujuvasti pappansa kuolleen aikaa sitten jo pois. Totuuden ollessa kuitenkin jotakin aivan muuta.

Ottelutuntumaa ja menestystä Ricolta löytyy enimmäkseen amatöörikehistä. Tästä kiitos kuuluu valmentajalleen Nate Walkerille (James McEachin), jonka opein Ricosta on tullut lähes isänsä veroinen iskijä, ellei jopa parempikin. Rico on kuitenkin kärsimätön ja tahtoisi jo kovin päästä ottelemaan isosta rahasta, ja lopulta mestaruudesta Tiger Maddoxia (Jem Echollas) vastaan. Omasta mielestään Rico on valmis, mutta Nate on asiasta tästä ankarasti eriävää mieltä. Suutuspäissään Rico ottaa managerikseen kepulimaisen Frank Ingallsin (Robert Alan Browne), joka jo aiemminkin on lupaillut järjestää urakehitykseensä turhautuneelle pugilistilemme ne kuuluisat yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Kuten Judy Wellmannin (Morgan Fairchild), rautaisen ammattitaidon omaavan tiedottajan, joka ryhtyy markkinoimaan Ricoa Honeyboyna - haastajana kadulta. 

Hunajapojun ura jatkuu voitosta voittoon voitokkaana, vastustajien ja matsien kovetessa isku iskulta, urean noustessa ohessa alati korkeammalle otsaanlyöjämme sinertävien mustelmien sekä veristen ruhjeiden koristamassa päässä. Kunnes viimein koittaa se päivä, jolloin edessä on totuuden hetki - mestaruusottelu Tiger Maddoxia vastaan. Onko Honeyboy tosi haastaja vai onko taistelu vyöstä sittenkin ennalta sovittu suurten rahojen toivossa....

Tuomio: 


Traileri: The Boys (2019)

keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Angels of the City (1989)

Kuvaus: Collegessa opiskelevat Catherine (Kelly Calindo) sekä paras ystävänsä Wendy (Cynthia Cheston) halajavat kumpainenkin saman osakunnan jäsenittäriksi. Sisään päästäkseen heidän on kuitenkin ensin suoritettava vihkimisrituaali, jonka tehtävän kuvaan kuuluu postaaminen Hollywood Boulevardilla maksullisiksi naisiksi sonnustautuneina. Seksinnälkäisten miesten kanssa makaaminen on kumpaiseltakin kuitenkin ehdottoman kiellettyä, koska koulun säännöstö niin pykälikössään sanoo.

Kadulle päästyään Catherine ja Wendy sotkeutuvat tahtomattaan kulmakunnilla omaa valtataisteluaan käyvien parittajien keskinäiseen sotaan, jonka tuoksinassa tuliaseet laulavat armoa antamatta, ruumiiden koostuessa enimmäkseen laskuunsa työskentelevistä ilotytöistä. Kimaltavat valot, samppanja, loputon seksin ja huumeiden tarjonta saa kiltin tytön pään helposti sekoamaan. Rahassa kylpevä, vaarojen täyttämä prostituution maailma onkin siksi kaikkea muuta, kuin paras paikka opintojen aloittelemiseen. Catherine ja Wendy ovat kuitenkin päättäneet selvitä koettelemuksestaan hengissä, vaikka sitten henki heiltä menisi sitä yrittäessä. Kaupungin enkeleitä kun ovat.

Tuomio: Pöljähkön kömpelö Pepin/Merhi tuotos, joka ansiokkaasti sotkee sisäänsä niin monta eri lajityyppiä, että se ei itsekään oikein tunnu tietävän, mikä hitto sen oikeasti lopulta pitäisi olla. Pahinta kaikessa tässä sekametelisoppailussa on kuitenkin se, ettei elokuva onnistu vakuuttamaan yhdelläkään noista monista rintamistaan, jääden siten kokonaisuutena täydellisen epätäydelliseksi Frankensteinin monsteriksi, joka olisi ollut syytä tappaa tulella jo ennen ulos pykäämistään. Yksi tähti ja siinäkin on jälleen kerran puolet liikaa.




sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Traileri: Shazam! (2019)

Deadly Intent (1988)

Kuvaus: Reppureissaaja ja osa-aika arkeologi Raymond Keaton (Lance Henriksen) varastaa Maya-intiaaneilta kallisarvoisen timantin, jonka sitten salakuljettaa muassaan kotiinsa Yhdysvaltoihin. Pian paluunsa jälkeen Keaton menettää henkensä jalokiveä itselleen havittelevan tahon toimesta. Timanttia tappajat eivät kuitenkaan löydä, sillä Keaton on ehtinyt kätkeä sen jemma-nimiseen paikkaan, jonka sijainnin mies harmittavasti vei mukanaan hautaan. Hengiltä ottajat ovat kuitenkin varmoja siitä, että Laura (Jill Eilbacher), leskeksi jäänyt vaimo, on hyvinkin tietoinen arvokiven olinpaikasta. Armoton ajojahti on valmis alkamaan...

Tuomio: Nimekkäällä kaastilla varustettu, kaikinpuolin umpitylsä trilleripökiöinti, joka kaikessa pitkäpiimäisyydessään toimii oivallisena unilääkkeenä kroonisesta unettomuudesta kärsiville. Yksikään hahmoista ei ole millään muotoa kiinnostava, eikä heidän välilleen liioin synny minkäänlaista jännitettä tai ylipäätään mitään muutakaan, mistä voisin tähän kohtaan hyvällä omallatunnolla kirjoittaa. Toiminnallinen reippailukin loistaa sekin lähes täysin poissaolollaan, joten jäljelle jää vain unissakävelyä muistuttavaa, koko vartaloa ansiokkaasti puuduttavaa haahuilua, jonka seuraamisen rinnalla maalin kuivuminenkin on Michael Bay elokuva. Yksi tähti, josta siinäkin on puolet liikaa.