torstai 18. heinäkuuta 2019

IT: Chapter Two (2019) posteri


Instant Justice (1986) aka Marine Issue aka Madrid Connection

Kuvaus: Scott Youngblood (Michael Paré) on Yhdysvaltain merijalkaväen kersantti, jolle kaikenlainen sankarointi ja urotekoilu on jokapäiväistä arkea. Suurlähettillään hengenkin Scott pelastaa rutiininomaisesti aamulenkin yhteydessä. Pian tapahtuneen jälkeen Scott saa puhelun siskoltaan Kimiltä (Lynda Bridges), joka on ajautunut pahoihin vaikeuksiin huumeita diilaavien ja paritusta siinä ohessa harjoittavien rikollisten, Dutchin (Scott Del Amo) sekä Silken (Eddie Avoth) kanssa. Scott haluaa luonnollisesti auttaa pulaan joutunutta siskoaan, suunnaten tiensä siltä seisomalta Madridiin, vain kuullaakseen Kimin tulleen murhatuksi rikollisten toimesta. Paikallinen poliisi osoittatuu sen verran saamattomaksi, että saadakseen syylliset vastuuseen tekosestaan, on Scottin otettava oikeus omiin käsiinsä. Sillä vain siten hän tulisi saamaan upseerin arvolleen sopivan kostonsa...

Tuomio: Umpisurkea, mutta suurimmaksi osaksi juuri sen vuoksi viihdyttävä toimintaräpellys, jossa nyrkit viuhuvat, kumi palaa, ruuti on kuivaa ja huonosti kirjoitetut one-linerit täyttävät ilman koko puolentoista tunnin kestonsa ajan. Niin ja Whitesnaken videoista tutulla Tawny Kitaenilla on isohko tukkalaite. Jäi tuottajana 80-luvulla enimmäkseen häärineen Craig T. Rumarin ainoaksi käsikirjoitustyöksi. 

Elokuvana:                Pölhöviihteenä:

Creepshow (2019) posteri


lauantai 13. heinäkuuta 2019

Ride in a Pink Car (1974)

Kuvaus: Gid Barker (Glenn Corbett) palaa takaisin kotikonnuilleen Bentoniin, Floridaan, mesottuaan sitä ennen kaksi viimeistä vuotta Vietnamin viidakoissa. Vastaanottonsa on kaikkea muuta kuin ystävällinen, sillä asukkaat ovat pitäneet Gidiä jo aikaa sitten tyhjää potkaisseena. Kyläpahasensakin on jotenkin kummassa päätynyt roistomaisten ihmisten hallintaan. Eikä siinäkään vielä kaikki, sillä käy ilmi, että vaimonsa Sheryl (Ivy Jones) on mennyt Gidin poissa ollessa nainut tämän veljen, Frankin (Edward Faulkner). Kovin hyvin eivät pullat siis ole uunissa Gidin kannalta, mutta asiat voisivat toki olla huonomminkin... 

....ja kohtalon oikusta pian ne sitä ovatkin. Gid nimittäin ajautuu nopeasti nokkapokkasille entisten ystävien ja kylänmiesten kanssa, ampuen vahingossa hengiltä Jeff Richmanin (Morgan Woodward) pojan Buckin (Minor Mustain). Muut ovat tapahtuneesta luonnollisesti kärmeissään, haluten hirttää Gidin kostoksi pois päiviltään siltä seisomalta. Gid ei moiseen aio suostua, vaan ottaa vaaleanpunaisen ajoneuvon luvattomasti käyttöönsä pakomatkaansa silmälläpitäen. Seurakseen Gid nappaa entisen vaimonsa Sherylin sekä kaverinsa Rain 'Rainy' Eaglenin (Erni Benet), ilkeiden kyläläisten krooniseksi silmätikuksi tahtomattaan päätyneen natiivin amerikkailaisen. Hippulat vinkuen kolmikko katoaa mutkaista tietä näkymättömiin, armoton lynkkauspoppoo tiukasti kannoillaan....

Tuomio: Tutunoloisella tarinankaarella varustettu toimintadraama, joka kovasta yrityksestään huolimatta jää kuitenkin lopulta harmittavan valjuksi katsomiskokemukseksi. Paikoin jopa tylsäksikin, ja sellainen ei ole koskaan hyväksi tämän tyyppisissä tuotoksissa. Toiminnallisesti kuolleita hetkiä on siis jokunen liialti, eikä draamapuolikaan aina pelaa ihan siten, kuin tekijät sen ehkä alunperin halusivat toimivan. Harmi sinänsä, sillä muutamia juttuja uudelleen miettimällä ja yksityiskohtia puhtaammaksi hiomalla Takaa-ajosta olisi hyvinkin voinut tulla yksi 70-luvun klassikkopätkistä, jonka tuoksinassa pelti rytisee, ruuti on kuivaa ja kyyti kylmää. Tällaisenaan se ei sitä valitettavasti ole, vaan se on kaikessaan helposti unohduksiin painuva tuotos, jolle kaksi tähteä on juuri oikea määrä annettavaksi.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Traileri: Jacob's Ladder (2019)


Oliko tämä(kin) nyt ihan pakko mennä tekemään uudestaan? Ilmankin oltaisiin nimittäin pärjätty vallan mainiosti.

Jotakin positiivista? Noh, ainakin se, etteivät tekijät ole apinoineet orjallisesti kaikkea originaalista, vaan antaneet oman twistinsä tuotannolleen. Josta syystä tämän leffan olisi mielestäni voinut nimetä ihan omaksi teoksekseen, ja jättää koko remake kuvio siten siitä kokonaan pois.

Mites te muut? Mitä olette mieltä vai oletteko mitään? Sana on vapaa tuttuun tapaan tämän tekstin alta löytyvässä kommenttiosiossa. 


The Phantom of the Opera (1989)

Kuvaus: Christine Day (Jill Schoelen) on nuori ja lupaava sopraanon alku, joka haaveilee loistokkaasta oopperalaulajattaren urasta New Yorkissa. Jotta paikka auringossa avautuisi, on Christinen löydettävä esitettäväkseen laulu, jolla hän löisi itsensä läpi koe-esiintymisessä kertalaakista. Managerinsa ja ystävättärensä Megin (Molly Shannon) suosiollisella avustuksella sopiva viisu löytyykin kirjaston harvinaisten, painosta jo hyvän aikaa sitten loppuneiden teosten joukosta. Se on sävellys, jonka tekijäksi paljastuu suuri tuntemattomuus, eli mies nimeltä (Robert Englundin esittämä) Erik Destler. 

Tytöt ottavat kappaleen matkaansa, aikomuksenaan esittää se seuraavassa koe-esiintymisessä. Näin tapahtuukin, mutta niin kovin kohtalokkain seurauksin. Lavasteissa oleva hiekkasäkki nimittäin ottaa ja putoaa, lyöden osuessaan Christinen tainnoksiin. Herätessään Christine löytää itsensä vuoden 1885 Lontoosta, oopperan lavalta, keskeltä Oopperan kummituksen selkäpiitä karmivan hirvittäviä tapahtumia...

Tuomio: Gaston Leroux'n samaa nimeä kantavaan romaaniin pohjautuva kauhistelu, johon perustarinan lisäksi on ympätty hieman slasher-leffoista tuttuja elementtejä. Verta ja suolenpätkiä nähdäänkin siinä määrin, että täällä meillä kotoisesta VHS-julkkarista elokuvatarkastamon askartelupoppoo leikkaisi raaistavaa materiaalia pois 47 sekunnin edestä. Kruegerin Freddynä paremmin tunnettu (ja sen vuoksi tähänkin palkattu) Robert Englund tekee kummituksena perusvarman roolisuorituksen, josta ei mieleen juuri mitään jää, mutta jota ei tarvitse sen isommin hävettäkkään. Muut näyttelijät tuntuvat olevan mukana vain mukana olemisen vuoksi. Kyllä tämän nyt kertaalleen katsoo, mutta uudelleen katsomista se tuskin sen kummemmin kestää. Kaksi tähteä. Ei enempää. Ei vähempää.

maanantai 17. kesäkuuta 2019

Olkoon Hansaplast kanssanne... aina

Star Wars aiheisia laastareita. Niitä pitää olla jokaisella, joka kyseistä leffasarjaa vähänkin fanittaa. Minulla on jo. Koko sarja. Mites on sinun laitasi?


Jos nyt jostakin pitää valittaa, niin valitetaan nyt sitten siitä, että Luke, Leia, Han ja jostakin syystä myös C-3PO loistavat kaikki poissaoloillaan omine paketteineen. Viimemainittu sentäs löytyy laastarin pintaa koristamasta, mutta muita ei edes sieltä. Liian kalliit kasvot Hansplastille mitä ilmeisimmin, joten siksi emme heitä laastariboksien kansissa näe. Tokihan tämä on vain arvailua osaltani. Jos joku tietää asiasta paremmin, on sana tuttuun tapaan vapaa tämän löpinän alta löytyvässä kommenttiosiossa. Että näin. Ja nyt mainoskatkolle...

Traileri: Doctor Sleep (2019)




torstai 23. toukokuuta 2019

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Traileri: IT Chapter 2 (2019)

Batman and Harley Quinn (2017)

Kuvaus: Poison Ivy (Paget Brewster) ja Floronic Man (Kevin Michael Richardson) ovat kumpainenkin viimein saaneet tarpeekseen siitä, kuinka ihmiset kohtelevat luontoa ja siellä esiintyviä luontokappaleita. Yksissä tuumin kaksikko kehittelee suunnitelman, jonka toteutuessa pallollamme palloilevat ihmiset muuntuisivat kaikki eräänlaisisiksi kasvihybrideiksi. Jotta näin ei pääsisi kuitenkaan käymään, on Batmanin (Kevin Conroy) sekä Nightwingin (Loren Lester) etsittävä käsiinsä rikollisista puuhasteluista eläköitynyt Harley Quinn (Melissa Rauch), ja taivuteltava tämä taivuttelemaan Poison Ivy luopumaan katalasta juonestaan ihmiskunnan pään menoksi. Helppoa se ei tulisi olemaan, mutta ei sen sitä pitäisi ollakaan...

Tuomio: Tavanomaisesta kaavasta hitusen poikkeava Battis-animaatio, jonka juonen kuljetukseen on ympätty mukaan tavallista enemmän huumoripitoista sisältöä. Paikoin hauskaa, suurimmaksi osaksi kuitenkaan ei. Sananmukaisen pieruhuumorin olisin itse jättänyt tästä suosilla heti kättelyssä pois, mutta kun minulta ei taaskaan kysytty, niin sitä on nyt sitten väkisinkin tarjolla. Adam Westin 60-lukuisesta Batmanista tutut rikkinäiset crashit, boomit ja bangit huvittavat nekin sen hetken ruudulle ilmestyessään, vaan niidenkin tarpeellisuudesta voidaan olla lopulta montaakin eri mieltä. Kokonaisuutta ajatellen Batman and Harley Quinn on sellainen kertalleen katsottava, helposti sen jälkeen unohdettava animaatiopläjäys, jonka väliin jättäminen ei ole kovinkaan iso rikos. Ai niin, Swamp Thing käy tekemässä nopean, mutta aikasta viileän cameon. Niin ja Batman juo maitoa. Että näin.

perjantai 3. toukokuuta 2019

Silent Rage (1982)

Kuvaus: Mieleltään pahoin viistoutunut John Kirby (Brian Libby) ryhtyy kirveslittasille lähiympäristössään olevien ihmisten kanssa, herättäen selkäpiitä karmivalla toiminnallaan paikallisten lainvalvojien ja erityisesti sheriffi Dan Stevensin (Chuck Norris) huomion. Hetken kestävän nujakoinnin jälkeen Stevens pidättää Kirbyn, mutta vain toviksi, sillä tottahan tämän on kaikkien sääntöjen mukaan karkuun yritettävä. Muutoinhan leffa loppuisi jo heti alkuunsa. 

Telottuaan muutaman tinanapin Kirby pumpataan tylysti täyteen lyijyä, josta syystä eliniänodotteensa laskee muutamien lähituntien mittaiseksi. Tohtori Tom Halman (Ron Silver), psykiatri ja kirurgi, yrittää pelastaa potilaansa hengen, siinä kuitenkaan onnistumatta. Kollegansa Philip Spires (Steven Keats) ei kuitenkaan halua luovuttaa vielä, vaan näkee tilaisuutensa laboratoriossaan kehittelemänsä ihmeseerumin testaamiseen ihmisellä. Mikstuura toimii tuoden Kirbyn takaisin kuoleman porteilta elävien kirjoihin, tehden hänestä ohessa hiljaista raivoa sisällään hautovan tappajan, jolla on yliluonnolliset voimat, kyky parantua saamistaan vammoista ja haavoista alta aikayksikön sekä psykoottinen mieli, joka ajaa hänet veritöiden pariin kerta toisensa jälkeen. 

Halman koettaa pysäyttää Kirbyn ennen kuin se olisi jo liian myöhäistä, menettäen kuitenkin henkensä sitä yrittäessään. Samoin käy myös työkavereilleen Spiresille ja Vaughnille (William Finley), joiden päiviltään poistamisen jälkeen Kirby ottaa kohteekseen Tom Halmanin siskon, Alisonin (Toni Kalem), joka sattuu myös olemaan kelpo lainvalvojamme mielitietty. Stevensin onkin täten pistettävä kova kovaa vastaan, mikäli mielii pysäyttää tappamisen makuun päässeen supersarjamurhaajan... lopullisesti.

Tuomio: Koitin arvostelua kirjoittaessani miettiä, että mitähän hittoa minä antaisin tälle pätkälle tähtimääräksi. Kyseessä on kuitenkin kaikin puolin melkolailla kehnohkon oloinen tuotos, jolle yksi tähti olisi siten täysin omiaan. Toisaalta leffa on kuitenkin kaikessa pökkelyydessään ja paikoittaisessa tahattomuudessaankin erittäin viihdyttävä tapaus, josta syystä yksi tähti olisi sille liian vähäinen määrä. Niinpä sitten lopulta päädyin vakioratkaisuuni ja lätkäisin pätkälle tälle kaikkiaan kolme taivaankappaletta. Norris potkii tuttuun tapaan pahiksia persuksille, olivat ne sitten baarissa hulluna hilluvia bikereitä tai Michael Myers tyyppisiä puukkohippastelijoita. Ehtiipä mies vielä kaiken elokuvassa nähtävän hässäköinnin keskellä ylläpitämään ihmisuhdettakin vastakkaista sukupuolta edustavan naisihmisen kanssa, joten ole tässä nyt sitten vihainen leffalle tälle, kun en millään moiseen pysty. 

Brian Libbyä on pakko kehaista myös, sillä hän oli yllättävän tasokas Myers-variaatio kaikessa ilmeettömyydessään ja sanattomuudessaan. Jos jotakin olisin jättänyt pois, niin Stephen Furstin koomiseksi kevennykseksi tarkoitetun nössösheriffin. Hahmo oli mielestäni täysin turha lisä, jota ilmakin oltaisiin kyllä pärjäilty. Slasher-pätkä tyyliin loppu lupailee mahdollista jatko-osaa, jota ei sitten koskaan kuitenkaan tullut.

In Memoriam

Peter Mayhew
1944 - 2019

lauantai 27. huhtikuuta 2019

Tiiseri: Alien III



Alien 40th Anniversary Short Films


Tunnel (2002)

Kuvaus: Robert Geary (Kim Coates) on jalokiviin erikoistunut varas. Tähtäimessään hänellä on arvokas jalokivikokoelma, joka on määrä huutokaupata siitä eniten tarjoavalle taholle. Syntyy armoton tulitaistelu, jonka tuoksinassa ihmishenkiäkin valitettavasti menetetään. Kaiken kaaoksen ja paniikin keskellä Gearyn onnistuu paeta arvokivineen paikalta. Alkaa kiihkeä takaa-ajo, jonka päätteeksi erikoisagentti Tom Seale (Daniel Baldwin) onnistuu saamaan Gearyn kiikkiin. Gearyn ajoneuvoa tarkemmin tutkiessaan Seale huomaa pian suureksi harmikseen, että anastetut kivet loistavat poissaolollaan.

Kuolemantuomion välttääkseen Geary lupautuu antamaan viranomaisille kaiken mahdollisen apunsa kadoksissa olevien jalokivien löytämiseksi. Eikä aikaakaan, kun ryhmä rämä jo matkaakin junalla kohti pohjoisessa sijaitsevaa vuoristoa. Kun juna sitten saapuu tunnelliin, sen kummatkin suut tukkii räjähdyksen aiheuttama kivivyöry. Geary on hälyttänyt paikalle apureitaan, jotka auttavat hänet ulos junasta ja tunnelilabyrinttiin, jonka kautta on käynti läheisille kukkuloille turvaan. Juna ja sen sisälle loukkuun jääneet ihmiset puolestaan haudataan syvemmälle kiven sisään tarvittavia lisäräjäytyksiä suorittamalla. Tom Seale ei kuitenkaan anna periksi, sillä hän on kanssaihmistensä ainoa toivo hengissä maaliin selviytymiseen. Vanhassa tunneliverkostossa alkaa pirullinen kissa ja hiirileikki, jonka kulisseina toimivat niin hylätty työmaa-alue ja sen jo parhaat päivänsä nähneet varastorakennukset. Niin Seale kuin rosvojoukkiokin haluavat hinnalla millä hyvänsä ulos tunnelista. Aika vain on harmittavasti käymässä vähiin...

Tuomio: Daniel Baldwinin itsensä ohjastama toimintatrilleripökiöinti, jota ilmankin matonen maailmamme olisi melko varmasti pärjännyt vallan mainiosti. Yksi tähtönen ja sekin menee Kim Coatesille, jolla on kyllä ilmiömäinen talentti erinäisten konnanketaleiden esittämiseen äärimmäisen ärsyttävällä tavalla. 

maanantai 22. huhtikuuta 2019

Night Creature (1978) aka Out of the Darkness aka Devil Cat aka Fear

Kuvaus: Kuuluisa kirjailija Axel MacGregor (Donald Pleasence) aikoo ottaa hengiltä mustan pantterin, jonka hän on tuottanut Thaimaassa sijaitsevalle yksityissaarelleen. Näin siksi, että mainittu kissapeto tappoi ennen elokuvaa surutta useita ihimisiä, teloen hänet jalaltaan vialliseksi viimekohtaamisellaan. Koston aika on viimein koittanut.

Aseenaan Axelilla on luotettavaksi luokittelemansa kivääri ja yhdeksän siihen sopivaa luotia. Yksi kutakin tappajakatin henkeä kohdin. Axelin metsäsyssessio kuitenkin mutkistuu, kun saarelle häntä katsomaan saapuvat tyttärensä Georgia (Jennifer Rhodes) ja Lesly (Nancy Kwan) sekä Georgian oma tytär Peggy (Leslie Fine). Matkanjohtajanan kolmikolla on Ross (Ross Hagen), joka fanittaa ankarasti Alexin kirjallisia tuotoksia.

Yön pimeydessä Georgia joutuu pantterin hyökkäyksen kohteeksi, kohtalokkain seurauksin. Tyttärensä Peggy onnistuu pakenemaan paikalta, löytämättä tietään kuitenkaan takaisin Axeln asumukselle. Tyttärentyttärensä pelastaakseen Axel laatii tarkoin pohditun suunnitelman pantterin tuhoamiseksi. Toimiiko suunnitelma vai onko kissaeläin sittenkin lopulta viekkaampi?

Tuomio: Tylsähkö ja pitkäveteinen animal attack elokuva, joka keskittyy enimmältä ajaltaan tuhlaamaan katsojansa aikaa ja ajamaan tämän väkisinkin unten maille sitä katsoessa. Alussa menneitä tapahtumia kertova kertojaääni kävi sekin hieman hermoille. Nekin hetket olisi voinut kertoa näyttelijöitä käyttäen näyteltynä, välillään käytävän dialogin kautta. 

Ehkä isoin pettymys tämän leffan kohdalla itselleni oli kuitenkin lopulta se, että päästään pahoin vialla kissapeto ei raatele ihmispoloja hengiltä juuri lainkaan. Yhden kerran isommin sen hyökätessä Georgian kimppuun ja siinä kaikki. Bläh!

Donald Pleasencekin tuntui hänkin olevan täysin väärässä roolissa, sillä hän ei varsinaisesti ole koskaan ollut mikään macho miehen (jollaisena hahmonsa tässä esitellään) perikuva, eikä hän liioin ole sitä tässäkään. Kaksi tähteä, kun en voi asteikkoni vuoksi puoltatoistakaan antaa, vaikka mieleni niin kovin tekisi.

lauantai 20. huhtikuuta 2019

Päivän DVD-bongaus: Samurai Cop

Otsake on jälleen kerran harhaanjohtavaa sorttia, sillä enhän minä Samurai Copia tänään löytänyt, vaan itseasiassa se oli viime viikolla, kun niin pääsi tapahtumaan.

Vaan hitot minä siitä välitän. Sainpahan tekosyyn tehdä paluuta tänne blogistanian puolelle, pienoisen tauon poikasen jälkeen. Tarkoitus oli alunperin kirjoitella tauon syistä, mutta sitten tulin siihen tuloksen, ettei sitä tuubaa kukaan kuitenkaan halua lukea, joten tein päätöksen olla kirjoittamatta siitä sen isommin.

Samurai Cop edustaa... tai siis edusti olemassa olollaan niitä leffoja, joita jo pidemmän aikaa ehdin etsiäkin. Viime viikolla kävi tuuri, flaksi, eli mäsis, ja nyt tuokin leffa sitten löytyy kokoelmistani. Syytä helpotuksen huokaisuun ei silti ole, sillä nyt sitten tarttis löytää vuonna 2015 ilmestynyt jatke, joka kulkee maailmalla niinkin komealla nimellä kuin.... Samurai Cop 2: Deadly Vengeance. VAU!






Alien 40th Anniversary Short Films




Traileri: High Moon (2019)

perjantai 5. huhtikuuta 2019

Päivän DVD-bongaus:Star Wars - Ewok Adventures (Caravan of Courage / The Battle For Endor)







Lähti eilettäin mukaani divarissa poiketessani. Nähnyt nuo viimeksi hyvin pitkälti silloin, kun ne VHS-nauhoina jostakin vuokraamosta kotiin katsottavaksi kannoin. Eli on siitä jo jokunen vuosi(kymmen) ehtinyt siitäkin hetkestä vierähtämään.










perjantai 29. maaliskuuta 2019

Mysteeriä kerrakseen


Ilta-Sanomien jutun aiheesta voi käydä lukemassa täältä.

Jos ei nyt mitään muuta, niin selvisi ainakin se, miksi noita puhelimia on ollut hankala mistään löytää. Ranskassahan ne kaikki ovat luurinn... eh luuranneet. 

Mainittakkoon tähän loppuun vielä sekin, etten pidä hyvänä moista roskaamista. Muovia on ihan liiaksu kellumassa planeettamme vesistöissä, joten nuo puhelimet olisivat joutaneet hyvinkin olla sinne heittämäti ja joutumati.

lauantai 9. maaliskuuta 2019

First Look: Doom - Annihilation (2019)




Doom: Annihilation, written and directed by Tony Giglio (S.W.A.T.: Under Siege), follows a group of space marines as they respond to a distress call from a base on a Martian moon, only to discover it's been overrun by demonic creatures who threaten to create Hell on Earth...

Eiköhän ne tämänkin Doomin jotenkin onnistu pilamaan. Aivan kuten sen edellisenkin, vaikka kaksi tähteä sille aikoinaan annoinkin.