Traileri: Fast and Furious 9 (2020)

Lifepod (1993)

Kuvaus: On vuosi 2168. Earthcorp niminen konserni omistaa kaiken maan ja vihoviimeisen korpimaan välillä, halliten lähiplaneettoja rautaisella otteellaan. Venuksella kytee kuitenkin kapinahenki ja Earthcorp on siten pakotettu puolustamaan sijoituksiaan väkivalloin ja kovin ottein. 

Avaruusalus Terrania on matkalla Venukselta Tellukselle, kun tapahtuu vakava onnettomuus. Yhdeksän miehistön jäsentä onnistuu löytämään tiensä pelastuskapseliin vain muutamaa hetkeä ennen kuin Terrania räjähtää tuhannen nuuskaksi. Räjähdyksen aiheuttama paineaalto syöksee pelastuskapselin kauas avaruuteen, mahdollisten pelastajien ulottumattomiin. Miehistö on enemmän kuin varma siitä, että räjähdys tapahtui tihutyön seurauksena, ja että syyllinen on yksi heistä...

Tuomio: Jännityksen mestarin, Alfred Hitchcockin ohjastaman Pelastusvene (1944) jännärin uusintavariaatio, jonka tapahtumat ovat siirretty avomereltä avaruuteen, ja sen halki matkaa taittavaan pelastuskapseliin. Halvalla, mutta silti kohtuullisen onnistuneesti noin niinkuin televisiotuotannoksi. Ahdasta tilaa ja sen aiheuttamaa kauhua olisi tosin voinut hyödyntää paikotellen paremminkin, mutta niin ei kuitenkaan tehty. Liekö siihen sitten syynä edesmenneen, esikoisohjauksensa tässä suorittavan Ron Silverin kokemattomuus ohjaajana, sillä joku astetta taidokkaampi kaveri olisi hyvinkin saanut enemmälti irti ahtaista paikoista ja siellä hääräävistä näyttelijöistäkin. Kertaalleen katsottavaa ajantappoa, jonka pariin tuskin tulee kuitenkaan enää tämän jälkeen palattua.    

Disorganized Crime (1989)

Kuvaus: Tarinamme saa alkunsa läntisestä Montanasta, jonne rötösnero Frank Salazar (Corbin Bernsen) on piiloutunut lain pitkältä kouralta, ryövättyään useamman pankin menestyksekkäästi kotikulmillaan New Jerseyn Newarkissa. 

Rikollisen uransa huipentaakseen Frankillä mielessään uusi keikka, jonka suorittaaksen hän on kutsunut avukseen asiansa osaavia rikostovereita. Max Greene (Fred Gwynne) taitaa räjähteet. Nick Bartkowski (William Russ) taasen tuntee kassakaapit kuin omat taskunsa. Carlos Barrios (Rubén Blades) tietää ja tuntee aseet, toimien ohessa myös lookouttina. Ja sitten on vielä Ray Forgy (Lou Diamond Phillips), jolta ajoneuvon varastaminen käy kädenkäänteessä ja pakoautokin kulkee tarvittaessa vauhdikkaasti mutkaista tietä näkymättömiin. 

Käy kuitenkin niin, että Frank itse ei koskaan ehdi paikanpäälle, sillä häntä jäljittäneet rikoetsivät George Denver (Ed O'Neill) ja Bill Lonigan (Daniel Roebuck) onnistuvat viimein pidättämään karkulaisen. Samaan aikaan syrjäisellä mökillä neljä konnanketaletta odottaa malttamattomana johtajansa paikalle saapumista. Frankia vain ei kuulu eikä näy. Lopulta jatkuvaan odottamiseen kyllästyneet miehet ottavat komennon omiin käsiinsä ja päättävät improvisoida... 

Tuomio: Toiminnallisesti reipas ja komediallisesti kohtuullisen hauska ryöstöreissu, josta hupia ja iloa piisaa mukavasti yhden laiskan iltapäivän ratoksi. Kaikkien kolmen sille antamani tähden edestä.

Traileri: The Irishman (2019)

No Man's Land (1987)

Kuvaus: Benjy Taylor (D.B. Sweeney) on lainvalvojan uransa vastikään aloittanut mokkeripoliisi, joka joutuu heti tiukan paikan eteen. Pomonsa Vincent Bracey (Randy Quaid) nimittäin passittaa hänet peitetehtäviin erääseen Losilaiseen autokorjaamoon, ohjeistuksenaan ottaa selvää kuka tai ketkä ovatkaan ne henkilöt, jotka varastavat Porsche-merkkisiä urheiluautoja miljoonakaupungin öisiltä kaduilta ja kujilta. 

Iltana eräänä Benjy hälytettään fiksaamaan Ted Varrickin (Charlie Sheen), korjaamon omistajan tien päälle odottamatta lauennutta menopeliä, joka sattuu muuten sekin olemaan Porsche. Miehet ystävystyvät ja kohta Ted jo esitteleekin Benjylle Chicagossa muutoin opiskelevan, mutta kesäisin Los Angelesissa aikaansa viettävän siskonlikkansa Annin (Lara Harris), jonka loveen undergover heromme tietenkin päätä pahkaa lankeaa. 

Mutta onko Ted autovarasliigan takana - ja onko hän mahdollisesti ohessa myös murhaaja? Asiat etenevät kiihtyvällä vauhdilla kohti vääjämätöntä päätepistettään. Kohti lopullista välienselvittelyä, jossa varsinaista voittajaa ei ole...

Tuomio: Tämä Ei kenenkään puolella on sarjassamme niitä leffoja, jonka olen viimeksi nähnyt ollessani nuori ja nätti eli aivan hiton kauan aikaa sitten. Johtuen kaiketi enimmäkseen siitä, että sen saatavuus ei välttämättä ole ollut aina se paras mahdollinen, ja se FilmNetiltä aikonaan tallentamani nauhakin meni vuosien saatossa särki... tai hukuksiin... tai jotain. Sillä nyt niin enää väliä ole, sillä tänään bongasin sen divarissa poiketessani oikein sinireiskana ja ostin pois kuleksimasta. Hetki sitten lopettelin sen katselemisen tuossa ja täytyy sanoa, että edelleenkin siitä tykkäsin. Aivan kuten silloin kauan sitten, kun sen ensi kertaa katselin. Hyvinkin napakka toimintatrilleri, joka ottaa ehkä hitusen takkiinsa televisioelokuvamaisesta toteutuksestaan. Vaan eipä se meikää pahemmin jaksanut häiritä, menon muuten ollessa tasokkaan mainioita. Sellaista kolmen tähden arvoista. Mainittakoon tähän loppuun vielä se, että uraansa aloittelevan Brad Pittin voi bongailla tässä pätkässä vuorosanattoman tarjoilijan roolissa. 

Instant Justice (1986) aka Marine Issue aka Madrid Connection

Kuvaus: Scott Youngblood (Michael Paré) on Yhdysvaltain merijalkaväen kersantti, jolle kaikenlainen sankarointi ja urotekoilu on jokapäiväistä arkea. Suurlähettillään hengenkin Scott pelastaa rutiininomaisesti aamulenkin yhteydessä. Pian tapahtuneen jälkeen Scott saa puhelun siskoltaan Kimiltä (Lynda Bridges), joka on ajautunut pahoihin vaikeuksiin huumeita diilaavien ja paritusta siinä ohessa harjoittavien rikollisten, Dutchin (Scott Del Amo) sekä Silken (Eddie Avoth) kanssa. Scott haluaa luonnollisesti auttaa pulaan joutunutta siskoaan, suunnaten tiensä siltä seisomalta Madridiin, vain kuullaakseen Kimin tulleen murhatuksi rikollisten toimesta. Paikallinen poliisi osoittatuu sen verran saamattomaksi, että saadakseen syylliset vastuuseen tekosestaan, on Scottin otettava oikeus omiin käsiinsä. Sillä vain siten hän tulisi saamaan upseerin arvolleen sopivan kostonsa...

Tuomio: Umpisurkea, mutta suurimmaksi osaksi juuri sen vuoksi viihdyttävä toimintaräpellys, jossa nyrkit viuhuvat kömpelösti, kumi palaa, ruuti on kuivaa ja huonosti kirjoitetut one-linerit täyttävät ilman koko puolentoista tunnin kestonsa ajan. Niin ja Whitesnaken videoista tutulla Tawny Kitaenilla on isohko tukkalaite. Jäi tuottajana 80-luvulla enimmäkseen häärineen Craig T. Rumarin ainoaksi käsikirjoitustyöksi. 

Elokuvana:                Pölhöviihteenä:

Ride in a Pink Car (1974)

Kuvaus: Gid Barker (Glenn Corbett) palaa takaisin kotikonnuilleen Bentoniin, Floridaan, mesottuaan sitä ennen kaksi viimeistä vuotta Vietnamin viidakoissa. Vastaanottonsa on kaikkea muuta kuin ystävällinen, sillä asukkaat ovat pitäneet Gidiä jo aikaa sitten tyhjää potkaisseena. Kyläpahasensakin on jotenkin kummassa päätynyt roistomaisten ihmisten hallintaan. Eikä siinäkään vielä kaikki, sillä käy ilmi, että vaimonsa Sheryl (Ivy Jones) on mennyt Gidin poissa ollessa nainut tämän veljen, Frankin (Edward Faulkner). Kovin hyvin eivät pullat siis ole uunissa Gidin kannalta, mutta asiat voisivat toki olla huonomminkin... 

....ja kohtalon oikusta pian ne sitä ovatkin. Gid nimittäin ajautuu nopeasti nokkapokkasille entisten ystävien ja kylänmiesten kanssa, ampuen vahingossa hengiltä Jeff Richmanin (Morgan Woodward) pojan Buckin (Minor Mustain). Muut ovat tapahtuneesta luonnollisesti kärmeissään, haluten hirttää Gidin kostoksi pois päiviltään siltä seisomalta. Gid ei moiseen aio suostua, vaan ottaa vaaleanpunaisen ajoneuvon luvattomasti käyttöönsä pakomatkaansa silmälläpitäen. Seurakseen Gid nappaa entisen vaimonsa Sherylin sekä kaverinsa Rain 'Rainy' Eaglenin (Erni Benet), ilkeiden kyläläisten krooniseksi silmätikuksi tahtomattaan päätyneen natiivin amerikkailaisen. Hippulat vinkuen kolmikko katoaa mutkaista tietä näkymättömiin, armoton lynkkauspoppoo tiukasti kannoillaan....

Tuomio: Tutunoloisella tarinankaarella varustettu toimintadraama, joka kovasta yrityksestään huolimatta jää kuitenkin lopulta harmittavan valjuksi katsomiskokemukseksi. Paikoin jopa tylsäksikin, ja sellainen ei ole koskaan hyväksi tämän tyyppisissä tuotoksissa. Toiminnallisesti kuolleita hetkiä on siis jokunen liialti, eikä draamapuolikaan aina pelaa ihan siten, kuin tekijät sen ehkä alunperin halusivat toimivan. Harmi sinänsä, sillä muutamia juttuja uudelleen miettimällä ja yksityiskohtia puhtaammaksi hiomalla Takaa-ajosta olisi hyvinkin voinut tulla yksi 70-luvun klassikkopätkistä, jonka tuoksinassa pelti rytisee, ruuti on kuivaa ja kyyti kylmää. Tällaisenaan se ei sitä valitettavasti ole, vaan se on kaikessaan helposti unohduksiin painuva tuotos, jolle kaksi tähteä on juuri oikea määrä annettavaksi.

Traileri: Batman - Hush (2019)

Päivän DVD-bongaus: Ninja Condors aka Ninjas, Condors 13 aka Ninja Condor 13

Tarttui mukaan divarireissullani...

Silent Rage (1982)

Kuvaus: Mieleltään pahoin viistoutunut John Kirby (Brian Libby) ryhtyy kirveslittasille lähiympäristössään olevien ihmisten kanssa, herättäen selkäpiitä karmivalla toiminnallaan paikallisten lainvalvojien ja erityisesti sheriffi Dan Stevensin (Chuck Norris) huomion. Hetken kestävän nujakoinnin jälkeen Stevens pidättää Kirbyn, mutta vain toviksi, sillä tottahan tämän on kaikkien sääntöjen mukaan karkuun yritettävä. Muutoinhan leffa loppuisi jo heti alkuunsa. 

Telottuaan muutaman tinanapin Kirby pumpataan tylysti täyteen lyijyä, josta syystä eliniänodotteensa laskee muutamien lähituntien mittaiseksi. Tohtori Tom Halman (Ron Silver), psykiatri ja kirurgi, yrittää pelastaa potilaansa hengen, siinä kuitenkaan onnistumatta. Kollegansa Philip Spires (Steven Keats) ei kuitenkaan halua luovuttaa vielä, vaan näkee tilaisuutensa laboratoriossaan kehittelemänsä ihmeseerumin testaamiseen ihmisellä. Mikstuura toimii tuoden Kirbyn takaisin kuoleman porteilta elävien kirjoihin, tehden hänestä ohessa hiljaista raivoa sisällään hautovan tappajan, jolla on yliluonnolliset voimat, kyky parantua saamistaan vammoista ja haavoista alta aikayksikön sekä psykoottinen mieli, joka ajaa hänet veritöiden pariin kerta toisensa jälkeen. 

Halman koettaa pysäyttää Kirbyn ennen kuin se olisi jo liian myöhäistä, menettäen kuitenkin henkensä sitä yrittäessään. Samoin käy myös työkavereilleen Spiresille ja Vaughnille (William Finley), joiden päiviltään poistamisen jälkeen Kirby ottaa kohteekseen Tom Halmanin siskon, Alisonin (Toni Kalem), joka sattuu myös olemaan kelpo lainvalvojamme mielitietty. Stevensin onkin täten pistettävä kova kovaa vastaan, mikäli mielii pysäyttää tappamisen makuun päässeen supersarjamurhaajan... lopullisesti.

Tuomio: Koitin arvostelua kirjoittaessani miettiä, että mitähän hittoa minä antaisin tälle pätkälle tähtimääräksi. Kyseessä on kuitenkin kaikin puolin melkolailla kehnohkon oloinen tuotos, jolle yksi tähti olisi siten täysin omiaan. Toisaalta leffa on kuitenkin kaikessa pökkelyydessään ja paikoittaisessa tahattomuudessaankin erittäin viihdyttävä tapaus, josta syystä yksi tähti olisi sille liian vähäinen määrä. Niinpä sitten lopulta päädyin vakioratkaisuuni ja lätkäisin pätkälle tälle kaikkiaan kolme taivaankappaletta. Norris potkii tuttuun tapaan pahiksia persuksille, olivat ne sitten baarissa hulluna hilluvia bikereitä tai Michael Myers tyyppisiä puukkohippastelijoita. Ehtiipä mies vielä kaiken elokuvassa nähtävän hässäköinnin keskellä ylläpitämään ihmisuhdettakin vastakkaista sukupuolta edustavan naisihmisen kanssa, joten ole tässä nyt sitten vihainen leffalle tälle, kun en millään moiseen pysty. 

Brian Libbyä on pakko kehaista myös, sillä hän oli yllättävän tasokas Myers-variaatio kaikessa ilmeettömyydessään ja sanattomuudessaan. Jos jotakin olisin jättänyt pois, niin Stephen Furstin koomiseksi kevennykseksi tarkoitetun nössösheriffin. Hahmo oli mielestäni täysin turha lisä, jota ilmakin oltaisiin kyllä pärjäilty. Slasher-pätkä tyyliin loppu lupailee mahdollista jatko-osaa, jota ei sitten koskaan kuitenkaan tullut.

Tunnel (2002)

Kuvaus: Robert Geary (Kim Coates) on jalokiviin erikoistunut varas. Tähtäimessään hänellä on arvokas jalokivikokoelma, joka on määrä huutokaupata siitä eniten tarjoavalle taholle. Syntyy armoton tulitaistelu, jonka tuoksinassa ihmishenkiäkin valitettavasti menetetään. Kaiken kaaoksen ja paniikin keskellä Gearyn onnistuu paeta arvokivineen paikalta. Alkaa kiihkeä takaa-ajo, jonka päätteeksi erikoisagentti Tom Seale (Daniel Baldwin) onnistuu saamaan Gearyn kiikkiin. Gearyn ajoneuvoa tarkemmin tutkiessaan Seale huomaa pian suureksi harmikseen, että anastetut kivet loistavat poissaolollaan.

Kuolemantuomion välttääkseen Geary lupautuu antamaan viranomaisille kaiken mahdollisen apunsa kadoksissa olevien jalokivien löytämiseksi. Eikä aikaakaan, kun ryhmä rämä jo matkaakin junalla kohti pohjoisessa sijaitsevaa vuoristoa. Kun juna sitten saapuu tunnelliin, sen kummatkin suut tukkii räjähdyksen aiheuttama kivivyöry. Geary on hälyttänyt paikalle apureitaan, jotka auttavat hänet ulos junasta ja tunnelilabyrinttiin, jonka kautta on käynti läheisille kukkuloille turvaan. Juna ja sen sisälle loukkuun jääneet ihmiset puolestaan haudataan syvemmälle kiven sisään tarvittavia lisäräjäytyksiä suorittamalla. Tom Seale ei kuitenkaan anna periksi, sillä hän on kanssaihmistensä ainoa toivo hengissä maaliin selviytymiseen. Vanhassa tunneliverkostossa alkaa pirullinen kissa ja hiirileikki, jonka kulisseina toimivat niin hylätty työmaa-alue ja sen jo parhaat päivänsä nähneet varastorakennukset. Niin Seale kuin rosvojoukkiokin haluavat hinnalla millä hyvänsä ulos tunnelista. Aika vain on harmittavasti käymässä vähiin...

Tuomio: Daniel Baldwinin itsensä ohjastama toimintatrilleripökiöinti, jota ilmankin matonen maailmamme olisi melko varmasti pärjännyt vallan mainiosti. Yksi tähtönen ja sekin menee Kim Coatesille, jolla on kyllä ilmiömäinen talentti erinäisten konnanketaleiden esittämiseen äärimmäisen ärsyttävällä tavalla. 

Päivän DVD-bongaus: Samurai Cop

Otsake on jälleen kerran harhaanjohtavaa sorttia, sillä enhän minä Samurai Copia tänään löytänyt, vaan itseasiassa se oli viime viikolla, kun niin pääsi tapahtumaan.

Vaan hitot minä siitä välitän. Sainpahan tekosyyn tehdä paluuta tänne blogistanian puolelle, pienoisen tauon poikasen jälkeen. Tarkoitus oli alunperin kirjoitella tauon syistä, mutta sitten tulin siihen tuloksen, ettei sitä tuubaa kukaan kuitenkaan halua lukea, joten tein päätöksen olla kirjoittamatta siitä sen isommin.

Samurai Cop edustaa... tai siis edusti olemassa olollaan niitä leffoja, joita jo pidemmän aikaa ehdin etsiäkin. Viime viikolla kävi tuuri, flaksi, eli mäsis, ja nyt tuokin leffa sitten löytyy kokoelmistani. Syytä helpotuksen huokaisuun ei silti ole, sillä nyt sitten tarttis löytää vuonna 2015 ilmestynyt jatke, joka kulkee maailmalla niinkin komealla nimellä kuin.... Samurai Cop 2: Deadly Vengeance. VAU!

Traileri: Joker (2019)

Joker (2019) posteri

Blind Man's Bluff (1992)

Kuvaus: Neljä vuotta sitten professori Thomas Booker (Robert Urich) menetti näkönsä onnettomuuden seurauksena. Ohessa häneltä meni myös työ, naisystävä sekä toivo paremmasta tulevaisuudesta. Pitkällisen kuntoutuksen ja terapian ansiosta Booker saa vihdoin ja viimein elämänsyrjästä jälleen kiinni. Mutta vain hetkeksi pieneksi, sillä Bookerin naapuri murhataan ja poliisi pitää tätä syyllisenä veritekoon. Tahrintuneen maineensa puhdistakseen Booker ryhtyy tutkimaan juttua omin päin, löytääkseen murhaajan, jota hän ei voi nähdä. Mysteeri selviää pikkujiljaa  ja murhaaja on lähellä. Jopa niin lähellä, että henkillöllisyytensä paljastuminen saattaisi hyvinkin vielä koitua Bookerin kohtaloksi...

Tuomio: Töllöttimelle tuotettu murhamysteeri, jonka jaksaa juuri ja juuri katsoa läpi kertaalleen. Etenemisvauhti kun on väliin vähän turhankin verkkainen, eikä juonessa tapahtuvat käänteetkään tarjoa liiemmin yllätyksiä. Kaksi tähteä, kun en voi puoltatoistakaan antaa. Turhana tietona voisin tähän loppuun vielä mainita sen, että tämä leffa on toinen, jossa Robert Urich ja Ron Perlman näyttelevät yhdessä, sen ekan ollessa Jäävuoren ryöstäjät (The Ice Pirates) vuodelta 1984. Pöljä pätkä, mutta kaikessa pöljyydessään paljolti parempi pätkä tähän arvosteluni kohteena olevaan verrattuna.

Traileri: Shaft (2019)

Shaft (2019) posteri + trailer tease

Fast & Furious Presents: Hobbs & Shaw (2019) posters

Undefeatable (1993) aka Cui hua kuang mo

Kuvaus: Kovat nyrkit ja nopeat jalat omaava Kristi Jones (Cynthia Rothrock) toimii osana jengiä, jonka tehtävänä on tapella kaupungin kaduilla rahasta mafian pyörittämissä laittomissa matseissa. Kristillä on tähän syynsä, sillä voittamillaan viherselkäisillä olisi tarkoitus kustantaa siskonsa Karenin (Sunny David) opinnot lääkiksessä. Salaa. Karenin tietämättä tosin. Tämä kun ei liiemmin pidä siitä, miten Kristi tienestinsä ansaitsee. 

Samaan aikaa toisaalla Stingray (Don Niam) - kehässä armotta vastustajiaan sairastuvalle pieksevä kickboxarikarju - osoittaa vaimolleen Annalle (Emille Davazac) olevansa päästään alustavasti sekaisin oleva hormoonihörhö, väkisinmakaamalla ja pahoinpitelemällä tämän häijyn brutaalein ottein. Väkivaltaisten taipumusten lisäksi Stringray kärsii myös ongelmallisesta suhteesta äitiinsä, joka kauan sitten jätti jälkikasvunsa jälkeensä jälkiä jättämättä. Stringrayn lähtiessä tapaamaan manageriaan, käyttää Anna tilaisuuden hyväkseen, pakaten matkalaukkunsa ja poistuen paikalta mutkaista tietä näkymättömiin. Jättäen jälkeensä vain heippalapun sekä lempi-illallisen eroahdistusta siten hitusen lievittääkseen. Viestin läpi kirjain kerrallaan tavattuaan Stingray saa isomman luokan pätkän, jonka seurauksena järkensä himmeänä hehkuva valo sammahtaa lopullisesti.

Silmittömän raivon vallassa oleva Stingray kiertelee katuja vihapäissään, piesten siinä ohessa kaikki ne mieshenkilöt, joiden parempi puolisko vähääkään muistuttaa karkuun lähtenyttä vaimoaan. Naiset hän kidnappaa väkivalloin matkaansa, vieden heidät ilmeisesti jo valmiiksi tämmöisiä juttuja varten valitsemaansa teollisuushalliin ja siellä ketjulla kiinni putkistoon tai patteriin tai ihan mihin vaan. 

Kuten arvata saattaa myös Karen muistuttaa ulkoisesti Annaa. Onko siis ihme, että hänkin päätyy kaduilla mesoavan puolimielisen mielipuolen vangiksi, ja lopulta silmättömänä löytyväksi ruumiiksi. Kristi on tapahtuneesta tietenkin suunniltaan, janoten veristä kostoa siskonsa murhaajalle. Niinpä hän lyöttäytyy yksiin juttua tutkivan rikosetsivä Nick DiMarcon (John Miller) kera. Yhdessä kaksikko jäljittää monen mutkan kautta Stingrayn olinpaikan. Viimeinen taisto elämästä ja kuolemasta on valmis alkamaan.

Tuomio: Jonkinasteista kulttimainetta nauttiva toimintapökiöinti, jossa täysin överiksi vedetyt taistelukohtaukset, karmaisevan kehno näyttelemistyö sekä tahattoman koominen kohkaaminen kohtaavat sellaisella voimalla, ettei tajunnassa useampaan kertaan tapahtuvilta ydinräjähdyksiltä voi välttyä sitten niin millään. Ei edes jääkaappiin piiloutumalla. Mitään elämää suurempia elokuvallisia arvoja tästä godfreyhohoilusta on kenenkään turha lähteä sen isommin siis etsimään, sillä hukkaan menisi täysin se tutkimusmatka. Aivot onkin syytä heittää vapaalle hetkeä ennen tämän leffan katsomista, mikäli mielenterveyttään yhtään osaa arvostaa. Undefeatable on nimittäin kokonaisuutena niin rankkaa shittiä, että moderni lääketieteemme on sen aiheuttamien vammojen edessä täysin voimaton.

Turhana tietona tähän loppuun voisin mainita vielä sen, että tästä pätkästä on julkaistu Aasian markkinoita silmällä pitäen astetta erilaisempi variaatio, joka pitää sisällään puolisen tuntia matskua, jota tästä arvosteluni kohteesta ei löydy ensinkään. Tämä kiinaksi dubattu versio kulkee nimellä Bloody Mary Killer ja siihen on ympätty mukaan juonikuvio, jossa Mortal Kombatista tuttu Robin Shou esittää rikosetsivää, joka jäljittää Devil Fish nimellä kulkevaa Stingraytä kostaakseen tälle veljensä murhan. Ohjaaja Godfrey Ho käy tekemässä pikaisen roolin mainitun etsivänä isänä. Kestoltaan tämä Aasia-julkaisu on suunnilleen sama kuin länsimaalainen versionsa.

Elokuvana:                Pölhöviihteenä:

Traileri: Fast and Furious Presents: Hobbs & Shaw (2019)