Undefeatable (1993) aka Cui hua kuang mo

Kuvaus: Kovat nyrkit ja nopeat jalat omaava Kristi Jones (Cynthia Rothrock) toimii osana jengiä, jonka tehtävänä on tapella kaupungin kaduilla rahasta mafian pyörittämissä laittomissa matseissa. Kristillä on tähän syynsä, sillä voittamillaan viherselkäisillä olisi tarkoitus kustantaa siskonsa Karenin (Sunny David) opinnot lääkiksessä. Salaa. Karenin tietämättä tosin. Tämä kun ei liiemmin pidä siitä, miten Kristi tienestinsä ansaitsee. 

Samaan aikaa toisaalla Stingray (Don Niam) - kehässä armotta vastustajiaan sairastuvalle pieksevä kickboxarikarju - osoittaa vaimolleen Annalle (Emille Davazac) olevansa päästään alustavasti sekaisin oleva hormoonihörhö, väkisinmakaamalla ja pahoinpitelemällä tämän häijyn brutaalein ottein. Väkivaltaisten taipumusten lisäksi Stringray kärsii myös ongelmallisesta suhteesta äitiinsä, joka kauan sitten jätti jälkikasvunsa jälkeensä jälkiä jättämättä. Stringrayn lähtiessä tapaamaan manageriaan, käyttää Anna tilaisuuden hyväkseen, pakaten matkalaukkunsa ja poistuen paikalta mutkaista tietä näkymättömiin. Jättäen jälkeensä vain heippalapun sekä lempi-illallisen eroahdistusta siten hitusen lievittääkseen. Viestin läpi kirjain kerrallaan tavattuaan Stingray saa isomman luokan pätkän, jonka seurauksena järkensä himmeänä hehkuva valo sammahtaa lopullisesti.

Silmittömän raivon vallassa oleva Stingray kiertelee katuja vihapäissään, piesten siinä ohessa kaikki ne mieshenkilöt, joiden parempi puolisko vähääkään muistuttaa karkuun lähtenyttä vaimoaan. Naiset hän kidnappaa väkivalloin matkaansa, vieden heidät ilmeisesti jo valmiiksi tämmöisiä juttuja varten valitsemaansa teollisuushalliin ja siellä ketjulla kiinni putkistoon tai patteriin tai ihan mihin vaan. 

Kuten arvata saattaa myös Karen muistuttaa ulkoisesti Annaa. Onko siis ihme, että hänkin päätyy kaduilla mesoavan puolimielisen mielipuolen vangiksi, ja lopulta silmättömänä löytyväksi ruumiiksi. Kristi on tapahtuneesta tietenkin suunniltaan, janoten veristä kostoa siskonsa murhaajalle. Niinpä hän lyöttäytyy yksiin juttua tutkivan rikosetsivä Nick DiMarcon (John Miller) kera. Yhdessä kaksikko jäljittää monen mutkan kautta Stingrayn olinpaikan. Viimeinen taisto elämästä ja kuolemasta on valmis alkamaan.

Tuomio: Jonkinasteista kulttimainetta nauttiva toimintapökiöinti, jossa täysin överiksi vedetyt taistelukohtaukset, karmaisevan kehno näyttelemistyö sekä tahattoman koominen kohkaaminen kohtaavat sellaisella voimalla, ettei tajunnassa useampaan kertaan tapahtuvilta ydinräjähdyksiltä voi välttyä sitten niin millään. Ei edes jääkaappiin piiloutumalla. Mitään elämää suurempia elokuvallisia arvoja tästä godfreyhohoilusta on kenenkään turha lähteä sen isommin siis etsimään, sillä hukkaan menisi täysin se tutkimusmatka. Aivot onkin syytä heittää vapaalle hetkeä ennen tämän leffan katsomista, mikäli mielenterveyttään yhtään osaa arvostaa. Undefeatable on nimittäin kokonaisuutena niin rankkaa shittiä, että moderni lääketieteemme on sen aiheuttamien vammojen edessä täysin voimaton.

Turhana tietona tähän loppuun voisin mainita vielä sen, että tästä pätkästä on julkaistu Aasian markkinoita silmällä pitäen astetta erilaisempi variaatio, joka pitää sisällään puolisen tuntia matskua, jota tästä arvosteluni kohteesta ei löydy ensinkään. Tämä kiinaksi dubattu versio kulkee nimellä Bloody Mary Killer ja siihen on ympätty mukaan juonikuvio, jossa Mortal Kombatista tuttu Robin Shou esittää rikosetsivää, joka jäljittää Devil Fish nimellä kulkevaa Stingraytä kostaakseen tälle veljensä murhan. Ohjaaja Godfrey Ho käy tekemässä pikaisen roolin mainitun etsivänä isänä. Kestoltaan tämä Aasia-julkaisu on suunnilleen sama kuin länsimaalainen versionsa.

Elokuvana:                Pölhöviihteenä:

Eye of the Tiger (1986)

Kuvaus: Buck Matthews (Gary Busey) on yhtäältä Vietnamin sodan veteraani ja toisaalta taasen entinen linnakundi (elokuvallisia kliseitä ei koskaan voi olla yhdelle hahmolle liikaa), jonka viimeisin tuomio tuli kuitenkin ehkä hieman liian heppoisin perustein. Voisipa jopa sanoa, että hänet passitettiin kiven sisään syyttömänä niihin tekoihin, joita hänen oikeudessa väitettiin tehneen. Elokuvalliset kliseet, you know.

Noh, vapaus koittaa viimein "Taalalle" ja mies suuntaakin tiensä heti takaisin kotikyläänsä, jossa hänen olisi tarkoitus aloittaa uusi elämä, vaimonsa Christien (Denise Galik) sekä pienen Jennifer (Judith Barsi) tyttärensä kera. Kotiin päästyään Buck kuitenkin pian huomaa, ettei kaikki ole enää niin kuin ennen. Kylä ja sen asukit elävät jatkuvan kauhun ja pelon vallassa. Tuhmia työkseen tekevä moottoripyöräjengi, Blade...

Ei, ei, ei... ei tuo Blade, vaan tämä (William Smithin esittämä) Blade.

Niin, siis kuten olin sanomassa tätä tuhmia tekevää moottoripyöräjengiä johtaa ilkeä Blade-niminen mies, jolla on (kuvassa näkymätön) takaraivoaan rumentava ja kaikin puolin tyhmän oloinen takatukka. Iltana eräänä rakennustyömäältä töistä kotiin matkaava Buck todistaa jengiläisten väkisinmakaamassa Dawnia (Kimberlin Brown), paikallista sisar hento valkoista. Buck puuttuu peliin, ajaen lava-autollaan pelehtivät pervertikot käpälämäkeen alta aikayksikön, pelastaen siten pulaan joutuneen hoitsun kohtalolta kamalalta. 

Baikkeri Blade pahoittaa luonnollisesti mielensä Buckin asioihinsa puuttumisesta. Yleisosastolle kirjoittelemisen sijasta Blade ottaa kovat keinot käyttöönsä, lähettäen uskolliset alamaisensa Matthewsin kämpille hulluina hilluskelemaan. Jopa siinä määrin, että kaiken sen tohinan keskellä Buckin vaimo saa väkivaltaisesti surmansa, tytär Jenniferin vaipuessa äitinsä murhan nähdessään shokin aiheuttamaan tiedottomuuden tilaan. 

Tapahtuneen vuoksi Buck kääntyy sheriffin (Seymour Cassel) puoleen, mutta turhaan, sillä tämä kieltäytyy tylysti auttamasta surunmurtamaa entistä linnakundia hädässään. Niinpä Buckille ei lopulta jää muuta vaihtoehtoa kuin ottaa oikeus omiin käsiinsä, sitä itselleen saadakseen. Buck ottaa yhteyttä Jamieen (Jorge Gil), Miamissa ison luokan pulverikauppaa pyörittävään huumeparoniin, joka on päähenkilöllemme yhden pystyssä henkensä vankilassa pelastamisesta. Jamie toimittaa Buckille pölykapseleihin asti aseistetun erikoismaasturin, joka saisi itsensä James Bondinkin vihertämään kateudesta. Tarvittavaa tulitukea Buck saa myös J.B. Deveraux'lta (Yaphet Kotto), vanhalta Vietnam-buddyltään, jolta häneltäkin löytyy roppakaupalla tarvittavaa tietotaitoa konnanketaleiden kurittamiseen. Koston hetki on koittanut.

Tuomio: Gary Busey koston enkulina! Kolme tähteä ja jatkoon. Lopun maastoautoränttätänttäily on täyttä A-Tiimiä ;D

On the Line (1997) aka Hard Limit

Kuvaus: Seksuaalirikoksia työkseen setvivä Jean Martin (Linda Hamilton) saa päivänä eräänä tarpeekseen erinäisten hyypiöiden ja pervertikkojen kanssa vekslaamisesta. Hermonsa täysin  menettäneenä Martin anoo kapteeniltaan pikaista siirtoa ryöstö- ja murhaosastolle, siinä toivossa, että saavuttaisi siellä ollessaan järkkyneelle mielelleen kipeästi tarvitsemansa mielenrauhan. Päällikkö hyväksyy siirron, varoittaen samalla Martinia, että hän tulisi olemaan ainoa naispuoleinen sukankuluttuja miesvaltaisessa yksikössä, jota rikosetsivä Dan Collins (Jeff Fahey) johtaa omalla rehvakkaalla tyylillään. Olonsa kun saattaisi tuntua hyvinkin orvolta siinä porukassa. 

Samaan aikaan toisaalla pankkeja ryöstelevä nuorisojengi pitää kaupunkia yhtäältä pilkkanaan ja toisaalta selkäpiitä karmivan kauhun vallassa. Martin joutuukin heti tositoimiin uusien työkaveriensa kera, sillä ryöstöaalto olisi hyvä saada taltutetuksi ennen kuin se olisi jo liian myöhäistä. Menneisyyden haamut saapuvat nekin kummittelemaan Martinille. Ennen siirtoaan tutkimastaan raiskaustapauksesta on nyt tullut murha, ja veriteon suorittaja olisi kiva kerätä talteen mitä vikkelämmin, sen parempi. Helppoa se ei tulisi olemaan, mutta ei sen sitä olla pitäisikään...

Tuomio: Televisiolle tehtyä perusrikosdraamaa, joka sisältönsä puolesta ei eroa edukseen niistä miljoonasta muusta vastaavanlaisesta tuotoksesta. Kertakäyttöistä, helppoa katsottavaa ja sen jälkeen nopeasti unohduksiin painuvaa matskua tässä siis toisin sanoen tarjoillaan. Kahden tähden arvoisesti jälleen kerran. 

Leffamusa - Stand Up To The Night - Bonnie Raitt

The Lonely Lady (1983)

Kuvaus: Jerilee Randall (Pia Zadora) on San Fernandon laaksosta kotoisin oleva tytön tyllerö, joka rakastaa kirjoittamista yli kaiken. Ei siis ihme, että haaveenaan on jonakin päivä lyödä isosti läpi Hollywoodissa tehtailtevien liikkuvaan kuvaan ja ääneen perustuvien teosten käsikirjoittajana. Iltana eräänä Jerilee voittaa pystin luovasta kirjoittamisestaan, tavaten sen jälkeen Waltin (Kerry Shale), joka sattuu olemaan taidokkailla käsikirjoituksillaan kuuluisaksi tulleen Walter Thorntonin (Lloyd Bochner) jälkikasvua. 

Waltilla ja Jerileellä lyö yksiin sen verran hyvin, että jälkimmäinen suostuu lähtemään ensimainitun mukaan tämä kotiin. Siellä kun on iso uima-allas, jossa olisi niin kovin mukava pulikoida ja pelehtiä. Samalla autokyydillä altaalle lähtevät myös Joe Heron (Ray Liotta) jatkuvan käpälöintinsä kohteena olevine naisystävineen. Allasbileet päätyvät varsin pian hyvin mollivoittoisesti, sillä Joe osoittautuu varsinaiseksi prssreiäksi yrittäessään maata Jerileen väkisin puutarhaletkun päätä apunaan käyttäen. Jerileen onneksi Walter saapuu juuri sopivasti paikalle, pelastaen hänet valkean ritarin tavoin Joen levottomasti ympäriinsä vaeltavilta käsiltä. Jerilee rakastuu päätä pahkaa Walteriin, eikä aikaakaan kun rakastavaiset suunnitelevat menevänsä keskenään naimisiin. Jerileen äidin Veronican (Bibi Besch) raivokkaasta vastaanpanosta sen isommin piittaamaatta. 

Aluksi kaikki sujuu kuin Strömsössä ikään, mutta sitten Jerilee menee tekemään sen, mitä ei missään nimessä olisi saanut mennä tekemään, eli muokkaamaan Walterin kirjoittamaa kässäriä mielestään entistä ehommaksi, lisäten sinne vain ja ainoastaan yhden dialogiksi luokiteltavan sanan; "Miksi?" Jerileen ja Walterin tiet eroavat, mutta unelma elää yhä. Jerilee on nähkääs valmis tekemään kaikkensa saadakseen kirjoittamansa käsikirjoituksen tuotantoon valmiiksi leffaksi asti. Vaikka sitten makaamaan koko Hollywoodin tuotantokoneiston kanssa pitkäaikaisen haaveensa toteuttaakseen.

Tuomio: 

THEY BREED. THEY HATCH. THEY KILL. Maybe It's Just a Phase They're Going Through.

Parit nauhalöydökset tuli tuossa tehtyä. Ainoa, jonka noista neljästä tunnen ennestään on tuo The Borrower. Muut kolme, Contagion, Blue Monkey ja Terror Eyes, ovat meikälle täysin tuntemattomia suuruuksia, joten odotan suurella mielenkiinnolla mitä tuleman pitää, kun niitä tässä jossakin kohtaa ryhdyn läpi katsastelemaan.

Horns (2013)

Kuvaus: Ig Perrish (Daniel Radcliffe) on pahemassa kuin pulassa. Miestä nimittäin epäillään pitkäaikaisen tyttöystävänsä Merrinin (Juno Temple) verisestä murhasta. Ig itse vannoo kautta kiven ja kannon syyttömyyttään mainittuun hengenriistoon, mutta kukaan ei tunnu ottavan hänen vakuuttelujansa todesta. Kun Ig sitten herää eräänä aamuna kaameaan kankkuseen, hän huomaa kauhukseen, että yön aikana päähänsä on kasvanut sarvet. Eikä ihan mitkä tahansa sarvet, vaan sellaiset kuin itsellään paholaisella on. Aluksi Ig haluaa ärsyttävistä ulokkeistaan eroon, havaiten kuitenkin pian, että sarvet saavat kohtaamansa ihmiset tunnustamaan hänelle syntinsä ja antamaan periksi mitä sanoinkuvaamattomille mielijohteille. Sarvista on myös korvaamatonta apua Igin ryhtyessä tutkimaan Merrinin murhaan liittyviä epäselvyyksiä, että myöskin kostossa, jonka kohteeksi oikea syyllinen joutuu kiikkiin lopulta jäädessään....

Tuomio: Omalaatuinen, mustan huumorin sävyttämä fantasiamurhamysteeri, jossa selkäpiitä karmivan kauhun väritysksillekin löytyy oma hetkittäinen sijansa. Loppua kohti homma tosin karkaa hieman lapasesta, mutta kokonaisuutena tämä pätkä toimi kuitenkin sen verran hyvin, että finaalin överiksi vedon voi sillä kurin antaa helposti anteeksi. Pohjatuu Joe Hillin samaa nimeä kantavaan opukseen, jota en omista, mutta näin leffan nähneenä voisin sen hyvinkin hyllyyni muiden opusten joukkoon mahduttaa, mikäli jostain sen käsiin vain saan.

Violated (1986) aka The Ladies Club

Kuvaus: Kukkasten ostoreissulta kotiinsa palaileva konstaapeli Joan Taylor (Karen Austin) joutuu kolmen murtovarkautta kämppäänsä harrastelevan ilkimyksen yllättämäksi, sillä seurauksella, että kyseiset ketaleet makaavat hänet väkisin julmasti. Toivuttuaan tapahtuneesta Joan palaa takaisin töihin, vannoen kautta kiven ja kannon nappaavansa persoonaansa luvatta kajonneet sikanaudat silläkin uhalla, että se jäisi viimeiseksi teokseen. 

Jonkin aikaa myöhemmin virkavalta nappaa pitkällä kädellään Joanin raiskaajat, jutun mennessä sen jälkeen oikeuteen. Kolmikon asianajaja onnistuu kääntämään koko keissin päälaelleen, saaden Joanin näyttämään tämän tarinan pahikselta, ja valamiehistön uskomaan asian olevan niin. Kolmen kopla vapautuu ja palaa takaisin kaupungin kaduille uusia rötöksiä suunniteleman ja suorittelemaan. Pahoin pettynyt Joan ei kuitenkaan anna periksi, vaan kerää ympärilleen joukon raiskauksen kohteeksi joutuneita naisia, jotka yksissä tuumin päättävät puhdistaa kaupunkinsa kadut raiskaajista kirurgisen kastraation avulla. Eräs naisista - Constance (Christine Belford) nimeltään - kun sattuu sopivasti olemaan lääkäri ammatiltaan. Aluksi kaikki tuntuu sujuvan varsin mallikkaasti, mutta sitten naisten keskinäiset ongelmat ja lähipiirissään tapahtuvat kuolemantapaukset vaarantavat koko operaation siinä määrin, että Joanin on pakko harkita ryhmässä toimimistaan uudemman kerran...

Tuomio: Tylsähkön puoleinen ja ripeähkön toiminnan puutteesta kärsivä vigilante-pätkä, jonka katsomatta jättäminen ei millään muotoa ole synti, eikä liioin häpeäkään. Kansitaiteesta ropisee plussaa. Harmi vain, ettei itse leffa ollut kovinkaan paljon sen kaltainen.

Steel and Lace (1991) aka Final Exterminator

Kuvaus: Gaily Morton (Clare Wren) on taitava konserttipianisti, jolta klassisen musiikin soittaminen sujuu kuin vettä vaan. Iltana eräänä Gaily joutuu kaupungilla kulkiessaan törkeän seksuaalirikosen uhriksi, jonka suorittajiksi paljastuu niljakemainen poninhäntäpisnismies Daniel Emerson (Michael Cerveris) nilkkimäisine ystävineen.

Tapahtuneesta edelleenkin shokissa oleva Gaily saa oikeudenkäynnin ajaksi tarvittavaa tukea kybernetiikkaan erikoistuneelta tiedemiesveljeltään Albertilta (Bruce Davison), joka ilmeisesti tekee väliin kuutamokeikkaa myös lakimiehen ominaisuudessa. Vaan eipä velimiehestä paljonkaan apua ole, sillä Danielin sikanautafrendit todistavat kukin vuorollaan, ettei Danny boy ollut lähimaillakaan, kun Gailya väkisin maattiin. Juttu raukeaa ja tyrmistynyt Gaily syöksee itsensä oikeustalon katolta asvalttiin kuolettavin seurauksin.

Viisi vuotta myöhemmin Daniel on ottanut vapauttavan tuomion hänelle järjestäneet kaverinsa partnereikseen omistamassaan firmassaan. Elämä tuntuu hymyilevän ja leipäkin maistuu jälleen leivälle. Mutta kaikki tuo on vain väliaikaista, sillä samaan aikaan toisaalla robottitiedemies Albert on saanut laboratoriossaan valmiiksi kostonsa välikappaleen, eli kuolleen siskonsa maallisista jäännöksistä kokoon kyhäämänsä kyborgin, ohjelmoituna suorittamaan hurmeen kyllästämä vendetta niitä kohtaan, jotka henkensä riistänyttä Gailyä vastaan niin pahoin rikkoivat.

Tuomio: Jos RoboCop ja I Spit on Your Grave saisivat keskenään aviottoman lapsen, niin se lapsi olisi hyvin pitkälti Steel and Lace. Ei nyt mikään maata mullistava tuotos, mutta erinäisistä lapsuksistaan huolimatta ihan kohtuu onnistunut kostotrilleri scifi-höystein maustettuna. Kokonaisuutena kahden tähden arvoinen suoritus.

Hostile Intentions (1995) aka Final Overkill

Kuvaus: Nora (Tia Carrere) lähtee ystävättäriensä Maureenin (Tricia Leigh Fisher) sekä Carolinen (Lisa Dean Ryan) kera Meksikoon bailatakseen siellä ankaranpuoleisesti. Caroline kun on piakkoin menossa naimisiin, joten pitäähän sitä nyt polttarit poloiselle pitää. Tijuanaan saavuttuaan kolmikko päätyy viettämään iltaa paikalliseen tavernaan, jossa he kohtaavat tappelevat, mutta siltikin lipevät amerikkalaismiekkoset Joeyn (Kevin Stapleton) ja Krisin (Yorgo Constantine), jotka kutsuvat tytöt vuokraamalleen hacientalle bilettämään. Tytöt ottavat kutsun vastaan, ja pian he jo löytävätkin itsensä keskeltä bakkanaalisia partyjä, joissa viini virtaa villisti ja vääntyneet vinyylit soi.

Kekkerit saavat pian ikävänpuoleisen käänteen, kun Kris tuputtaa väen väkisin kreivi Kokkelsteinin maagista ihmepulveria Carolinelle sievään nekkuunsa vedettäväksi. Ja Carolinehan vetää, tosin ilmeisesti väärään kurkkuun, sillä tyttörukka ryhtyy varsin nopeasti voimaan pahoin. Jopa niin pahoin, että Noran ja Maureenin on talutettava hänet toiletin puolelle ryynejä pyttyyn heittämään. Carolinen suoritellessa tyhjennysharjoitustaan saapuvat Joey ja Kris paikalle, rynnien väkisin lukitun huoneiston ovesta sisään, pahat mielessään kuinkas muutenkaan. Neuvokas naiskolmikko onnistuu kuitenkin pakenemaan ahdistelijoiltaan, kadoten jeeppeineen sysimustan yön pimeyteen.

Keskiyön pako kestää vain sen hetkisen, sillä liikkuva federaali pysäyttää naiset tiensivuun. Henkkareita kysellään, mutta niitäpä ei niin vain löydykkään. Reppunsa ja muut kamppeet nimittäin jäivät kaikessa siinä hötäkässä talolle, josta pakoreissu sai alkunsa. Maureen, jolta löytyy jonkin verran rahaa, yrittää lahjoa virkavallan edustajat, mutta turhaan. Kaltereiden taa käy kolmikkomme tie.

Putkassa sankarittaremme kohtaavat vastapäisessä tyrmässä aikaansa kuluttavan, murhaajaksi tituleeratun Juanin (Carlos Gomez), saavat siinä ohessa safkaa syödäkseen, Maureenin joutuessa hetkeä myöhemmin sadomasopornosta kiksinsä saavien vartijoiden raiskaamaksi. Pervertikot kokevat kuitenkin verisen loppunsa varsin pian tapahtuneen jälkeen. Noran onnistuu napata kaiken sen kaaoksen keskellä toiselta vahdeistaan tämän virka-aseen, ja sitten lyijy jo puhuukin tylysti ja kuolettavasti. Poppoo pakenee vankilasta, aikeinaan suunnata tiensä kohti Meksikon ja USA:n välistä rajaa. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä heidän kohdallaan meksikolainen painajainen on vasta alkamaisillaan...

Tuomio: Banged Up Abroad dokudraamasarjaa kerronnallisesti muistuttava keskivertoinen toimintatrilleri, johon on mausteeksi heitetty mukaan ripaus Renny Harlinin aikoinaan ohjastamaa Jäätävää poltetta. Ei täysin toivoton tapaus, jos ei nyt niin kauhean kaksinenkaan. Tia Carrere (Wayne's World, Kull the Conqueror) hoitaa oman osansa mallikelpoisesti, muiden pääosassa olevien naisten sortuessa hysterioidessaan ärsyttäviin mittasuhteisiin nopeasti kasvavaan ylinäyttelemiseen. Onneksi mainitut ärsykohtaukset ovat kestoltaan lyhyitä, ja niiden ohimennessä tarinakin saa luvan jatkua kohtuu soljuvasti kohti päätepistettään. Kertaalleen katsottavaa kertakäyttöjännitystä kahden tähden arvoisesti.

Päivän leffabongaus: Death Wish 2

Aamun kirpparikierroksen yhteydessä bongasin Bronsonin tuon eräästä pöydästä. Joku siellä saattaa nyt ihmetellä, että mitäs ihmeellistä siinä nyt on. Näitä Death Wish 2:sia kun on markettien alelaarit pullollaan. Mikä siitä muka tekee niin erikoisen, että se ansaitsee olla päivän leffabongaus?

Noh, tuossa viereisessä versiossa (kansikuvan lisäksi) on semmoinen pieni eroavaisuus, että se on sensuroimaton. Columbia TriStarin julkaisema läpyskä. Myöhempi MGM julkkari kun taasen ei sitä ole, vaan se on jenkkilästä ja brittilästä apinoitu variaatio, jota on siivottu (raiskauskohtaukset ja aidan tolppaan seivästyminen) ns. katsojaystävällisempään muotoon.

Mikäli kokonaisempi Death Wish II on se, jota hyllyysi halajat, niin kantsii koittaa etsiä käsiin tämä Columbia TriStarin julkaisu, ja sen jälkeen heittää lähintä vesilintua sillä MGM lätyllä. Sillä kun ei pahemmin enää mitään siinä kohdin tee...

Morituris (2011) aka Morituris: Legions of the Dead

Kuvaus: Kolmen italonuorukaisen muodostama rykelmä poimii tienposkesta mukaansa kaksi hemaisevan näköistä liftaritytsyä. Pojjaat kansanurhokkaat tarinoivat olevansa matkalla metsän keskellä sijaitseville muinaisille raunioille siellä pidettäviin rave-partyihin, suostustellen peukalokyytiläiset liittymään joukkoon bilettävään. Illan pimetessä yöksi käy ilmi, että kaveruksilla on mielessään jotakin aivan muuta kuin techno-musan tahdissa tanssaaminen. Väkivaltaisesti naiset raiskattuaan koko poppoo saa kauhukseen huomata, etteivät he olekaan ainoat metsässä olevat. Raunioiden keskeltä esiin taapertaa 2000 vuotta takaperin hengiltä otetut gladiaattorisoturit, jotka eivät edelleenkään sulata kohtaloaan - janoten veristä kostoa....

Tuomio: Keskinkertainen italo-slasher, joka shokeeravista raiskauskohtauksistaan huolimatta, osoittautuu lopulta varsin vaisuksi tapaukseksi. Mitään uutta tai ennennäkemätöntä tämä leffa ei katsojalleen nimittäin onnistu tarjoamaan. Kaksi tähteä, ei enempää eikä vähempää.