Nyt siellä joku varmaan ihmettelee hiljaa itsekseen, että miksi se Tuoppi on tuon mennyt hankkimaan, kun se on ensinnäkin vhs-julkaisu, ja vieläpä Valtion elokuvatarkastamon torsoksi teurastama sellainen. Ja minä vastaan, että juuri siksi. Viimeksi nimittäin nähnyt tämän tollouden huipentuman - ja tarkoitan sillä niitä tökerösti tehtyjä leikkauksia, en itse elokuvaa - hyvin pitkälti sen vuokralle tullessa, joten on siitä jokunen vuosi ehtinyt siitäkin jo kulahtamaan.
Tuolloin tehdyt leikkaukset aiheuttivat äärimmäistä ärsytystä, jopa siinä määrin, että pakkohan se kokonainen versio oli jostakin käsiin etsiä. Sen katseleminen tämän rinnalla olikin sitten yhtä juhlaa, sillä olihan se nyt vaan niin hiton hienoa nähdä Predator kokonaisena, eikä minään totaalisen tautisena torsona, josta kaikki jännät kohdat oli menty saksimaan tylysti pois.
Nyt, vuosikymmeniä myöhemmin tilanne on hieman toisenlainen. Nyt asialle tälle voi nauraa, ja sen minä kohta aioin tehdäkin nauhan pyörimään laittaessani. Olettaen, ettei siihen ole kukaan mennyt nauhoittamaan Salattuja elämiä päälle. Sekin mahdollisuus kun on valitettavasti aina olemassa.
Tuosta meitin lähikirpparilta mukaan puolestaan tarttui
Godzilla - The Art of Destruction nimeä kantava opus, joka päällisin puolin vaikuttaa varsin coolilta hankinnalta. Hieman iltalukemista Predatorin jälkimainingeissa nääs.
