Welcome To The Scariest Place on Earth

Otetaas tähän kohtaan parit viimeaikaiset DVD-bongaukset...

Ylärivi vas. oik: Reform School Girls, The Nightmare, Full Moon's Grindhouse Collection

Alarivi vas. oik: Death Game, Legacy of Rage, The Dunwich Horror

Ylärivi vas. oik: Monster in the Closet, Captain Kronos - Vampire Hunter, The Hellbenders

Alarivi vas. oik: Street Law, The Barbarians

Päivän musalevybongaus: The Satanic Rites of Dracula - Original Motion Picture Soundtrack

Peter Cushing - A One-Way Ticket to Hollywood (1989)

Kuvaus: Vuonna 1939 nuori Peter Cushing otti suunnakseen Hollywoodin, sillä periaatteella, että ollakseen ihka oikea näyttelijä, olisi hyvä päästä esiintymään liikkuvissa kuvissa siellä, missä niitä parhaiten osattiin tehdä. Isänsä ostaman menolipun ja 107 dollarin turvin Cushing jätti siten Englannin vihreät niityt taakseen, tavoitellakseen kultaa että myöskin kunniaa tuossa tarunomaisessa unelmien kaupungissa. 

50 vuotta, 97 näytelmää, 91 elokuvaa ja 117 televisio-ohjelmaa myöhemmin Cushing paljastaa viimein tässä Dick Vosburghin intiimissä haastattelusessiossa miten Hollywoodin valloitus hänen kohdaltaan sujui, ja miksi tuo mainittu valloitus ei lopulta mennyt aivan suunnitelmiensa mukaan, ja miten hän lopulta nousi maailman maineeseen takaisin Englantiin palattuaan.

Tuomio: Kellekään blogiani lukevalle ei liene ole enää tässä kohdin epäselvää, että Peter Cushing lukeutuu yhdeksi suosikkinäyttelijäkseni Vincent Pricen ja Christopher Leen ohella. Niinpä olinkin onnesta soikeana, kun sain tämän haastattelutuokion (VHS-nauhana vieläpä) lahjoituksena eräältä suuresti arvostamaltani ihmiseltä, joka hänkin diggailee Cushingia lähes yhtä paljon, ellei jopa enemmän kuin minä. Syystä tästä olen edelleenkin kovasti kiitollinen edellä mainitulle personaalle, sillä ilman häntä en ehkä koskaan olisi tätä tullut kokonaisuudessaan nähneeksi, ja sehän se vasta karmeaa olisi ollut, jos niin olisi päässyt käymään. Kyseessä oleva haastattelu kun on kaikessaan varsin mainio tapaus, jossa näyttelijä itse käy läpi roolisuorituksiaan aina pitkän uransa alusta viimeisiin päiviin saakka. Intiimisti. Lämminhenkisesti. Pilke silmäkulmassaan. Neljän tähden arvoisesti.

A Warlock's Home is His Castle...Forever!

Muutama joulua ennen ja sen jälkeen hommaamani sinireiska...

Ylärivi vas. oik: Theatre of Blood, The Haunted Palace, Hands of the Ripper

Alarivi vas. oik: The Fall of the House of Usher, Saturn 3

Hammer Films: Hands of the Ripper (1971)

Kuvaus: Ollessaan pieni Anna (Angharad Rees) näkee isänsä Viiltäjä-Jackin ottavan äitinsä hengiltä varsin väkivaltaisin ottein. Viitisentoista vuotta myöhemmin Annasta on kasvanut moniongelmainen nuori nainen, joka saattaa hyvinkin olla edesmenneen isäpappansa pahan sisuisen hengen riivaama. Transissa ollessaan Anna suorittaa isänsä tavoin verisiä veritekoja, muttei jälkeenpäin muista sellaisia tehneensä. Sympatiaa Annaa kohtaan tunteva psykiatri John Pritchard (Eric Porter) ottaa tytön hoidettavakseen, vain pian huomatakseen ettei ehkä sittenkään olisi pitänyt niin mennä tekemään.

Tuomio: Siitäkin huolimatta, että omistan aika läjän erinäisiä Hammer-pätkiä, niin tämä Tappajan kädet on jotenkin kummassa aina onnistunut välttelemään minua, enkä siis sitä ole reissuillani matkaani mistään saanut napatuksi. Jälleen kerran pikainen käyntini suosikkidivarissa osoittautui hyödylliseksi, sillä sain tämänkin karussa pitkään ollen tuotteen viimeinkin alati kasvavaa kokoelmaani koristamaan. Olen löydökseeni siis enemmän kuin tyytyväinen.  

Millainen itse leffa sitten on? Noh, jossain määrin omituinen, mutta siitäkin huolimatta yllättävän hyvin pelittävä koktaili edwardiaanista pukudraamaa, johon on sekaan miksattu ripaus psykologista jännäriä, että myöskin vivahteita slasher-leffoista jokusen vuotta ennen niiden varsinaista tulemista. Kokonaisuutena ei ehkä parasta Hammeria, mutta tutusta kaavasta sopivasti poikkeavaa (Draculat, Frankensteinit yms.) sellaista, joten kolme tähteä on mielestäni siten oikeutettu määrä Hands of the Ripperille annettavaksi.

Päivän musalevybongaus: Hammer Horror - Classic Themes 1958 - 1974

Joululahjaostoksia suorittaessani poikkesin ohessa myös levyliikkeessä. Mukaan sieltä lähti joululahja lähinnä itselleni, eli tuo vieressä näkyvä Hammer Horror - Classic Themes 1958 - 1974. Ei ollenkaan hassumpi hankinta, vaikka jälleen itse sanonkin, ja hyvin pitkälti pakollinen hankita meikälle, sillä sen verran lähellä vanhat Hammer-leffat sydäntäni kuitenkin ovat.

It Is The Future. He Fought the Horror of Robots Programmed to Kill

Edellisestä löydösesittelystä on kulunut sen verran pitkä aika, että lienee syytä luoda pikainen katsahdus niihin tässä vaiheessa elämän menoa. Blu-ray levyjä enimmäkseen. Saksa-julkkareita aika moni, sillä suosikkidivarini on ottanut sellaisia viimeaikoina reilusti listoilleen. Kansipaperien mukaan oikein leikkaamattomiakin ja Lontoon murteella varustettuja, joten mikäs niitä on ostellessa, kun hintakin on lompakkoystävällinen. No joo. Asiaan, eli itse esittelyyn....

Ylärivi vas. oik: Hologram Man, Executive Command, The Dead and the Damned aka Cowboys & Zombies aka Django vs Zombies

Alarivi vas. oik: Pulse, King Kong vs Godzilla, Fright Night

Ylärivi vas. oik: The Monster Club, Runaway

Alarivi: Hammer House of Horror: The Vampire Collection

Lokakuu kuuluu kauhulle Osa 9: Vampire Circus (1972)

Kuvaus: Pientä serbialaista Stetlin kylää riivaa railakkaan oloinen rutto. Syystä tästä Stetl on asetettu karanteeniin, jottei talossa ja puutarhassa tehokkaasti tappava tauti pääsisi leviämään kulovalkean tavoin yli kukkuloiden ja vähän pidemmällekin. Asukkaat itse elävät päivittäisen paniikin ja kuoleman pelon vallassa, tulevaisuuden näyttäessä päivä päivältä entistä synkeämmältä. Karanteenista huolimatta kylään saapuu päivänä eräänä kiertelevä sirkus, jonka paikalle yllättäen pätkähtäminen aiheuttaa asukeissa hämmennyksen sekaista ihmetystä. 

Aluksi, ihmetyksen lisäksi, kyläläiset ovat vieraista innoissaan, ja esittämänsä showkin keventää huolien taakkaa vallan mainiosti. Mutta kaikki tuo on vain silkkaa hämäystä, sillä sirkuksen Stetliin saapumisella on huomattavasti kammottavampi syy. Ja se syy on kosto. Viisitoista vuotta aiemmin Stetlin asukit nimittäin survaisivat ison tammipuisen vaarnan vampyyrikreivi Mitterhausin (Robert Tayman) rintalastan läpi tuhoisin seurauksin. Nyt, viisitoista vuotta myöhemmin koston hetki on viimein tullut, ja Mitterhausin vampirismiin taipuvainen, sirkusta johtava serkkupoika Emil (Anthony Corlan) omalaatuisine apulaisineen tulisi pitämään huolen siitä, että kostonsa he myös tulisivat saamaan...

Tuomio: Vampire Circus edustaa olemassa olollaan brittiläisen kauhutalon, Hammerin, ehtoopuolen tuotantoa, jossa hurmeen heiton sekä yleisen goreilun lisäksi nähdään myös paljolti paljasta pintaa sukupuoleen sen kummemmin katsomatta. Tarina itsessään on kaikessaan hyvin pitkälti perushuttua, eikä sinänsä tarjoile mitään kovinkaan yllättäviä käänteitä sellaisia kaipaileville. Visuaalinen puoli taasen pelaa tämäkin leffan kohdalla ansiokkaasti katsojan silmää eri tavoin miellyttäen. Näyttelijät hoitavat hekin osansa osaavasti, eikä minulla siten heidän suorituksistaan ole tässä kohdin sen isommin moitteen sanaa tarjolla. Tai noh... onhan siellä toki mukana Darth Vaderin kroppaa jokusen vuoden päästä tästä näyttelevä David Prowse, jolle ymmärrettävistä syistä ei vuorosanoja ole siunaantunut. Mykkyytensä korvatakseen mies tyytyykin pullistelemaan hyvin treenattuja lihaksiaan sirkuksen voimamiehen roolissa camp-henkisyyttä ilmentävään tyyliinsä. Kokonaisuutta ajatellen Vampyyrit iskevät viihdyyttää kaikin puolin onnistuneesti, vaikka sellaiset vakionaamat kuin Christopher Lee tai Peter Cushing siitä tyystin uupuvatkin. 

Päivän opusbongaus: The Hammer Story - The Authorised History of Hammer Films

Itse asiassa otsikkoni on tässä kohdin hieman harhaanjohtava, sillä tämän kirjan tulin jo ajat sitten hommanneeksi, ja tein siitä heti sen saatuani pienoisen postauksenkin. Kävipä sitten kuitenkin niin, että poistin sen, kun en päässyt tuolloin itseni kanssa yksimielisyyteen sisällöllisistä seikoista. Skitsofreenistä, eiköstä vain?

Sen verran asia jäi minua hyvin pitkälti jälkikäteen vaivaamaan, että päätin hiljaa mielessäni jossakin kohtaa lähitulevaisuudessa yrittää uudemman kerran. Nyt se kerta on tullut, ja niinpä ylpeänä esittelenkin teille opuksen The Hammer Story - The Authorised History of Hammer Films, jonka sisäsivuilla käydään varsin kattavasti läpi koko mainitun leffayhtiön kirjava tuotanto aina hamasta aamusta ehtoon ruskoon saakka. Leffa kerrallaan, televisiopuoltakaan mitenkään väheksymättä tahi sitä unohtamatta. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos eritoten niille, joille Hammer yhtiön elokuvat ovat sydäntä ja miksei muitakin elimiä lähellä.

Never Made Movies: The Revenge of Dracula (1959)

Brittiläinen Hammer Film Productions tuotti vuosina 1958 - 1974 yhteensä yhdeksän kappaletta Dracula aiheisia kauhistelupätkiä. Leffoja olisi kuitenkin hyvinkin voinut olla mainittua määrää enemmän tai listaus vaihtoehtoisesti hieman erilainen kuin nyt. Seuraavassa taustatarinaa tekemättä jääneestä Draculan kostosta...

The Revenge of Dracula (1959)

Terence Fisherin ohjastama Dracula aka Horror of Dracula (1958) menestyi lippuluukuilla sen verran mallikkaasti, että Hammer tilasi elokuvan käsikirjoittaneelta Jimmy Sangsterilta uuden käsikirjoituksen jatko-osaa silmällä pitäen. Sangster teki työtä käskettyä, luonnostellen lyhyen tarinankaaren, joka jatkoi Draculan tarinaa suoraa siitä, mihin edellinen elokuva päättyi. Tässä luonnostelmassa vampyyrikreiville uskolliset romanipalkolliset käyvät keräämässä Van Helsingin tuhoaman mestarinsa maalliset jäännökset linnan lattialta talteen, ottaen sen jälkeen tylysti hengiltä kourallisen viattomia neitsyeitä, joista vuodatetulla verellä he sitten hokkuspokkustelevat kreivi Draculan takaisin elävien kuolleiden kirjoihin.

Ylösnousemuksensa jälkeen verevä vampyyrikreivi janoaa suonissa virtaavan elämännesteen lisäksi kostoa, ja sen saadakseen hän kokoaa alaimaisensa yhteen, hyökäten sitten väkivalloin ympäristössä asustelevien, pahaa aavistamattomien kyläläisten kimppuun. Näin siksi, että kylän asukit olivat pettäneet hänet pahemman kerran, kun eivät rynnänneet sankoin joukoin avittamaan hallitsijaansa Van Helsingin ottaessa tätä hengiltä. Vanha talttahammas ei kuitenkaan ole ainoa kostoa havitteleva hahmo Sangsterin synopsiksessa, sillä erään uhratuksi päätyneen impyen siskonlikka (no Peter Cushing in this one) halajaa samaa Draculaa kohtaan. Viimeinen taisto käydään kahden mainitun välillä käydään vanhan kirkon pihamaalla. Taistelun tuokinassa kirkon torni romahtaa ja seivästää pimeyden prinssin pois päiviltään.

Hammer halusi Christopher Leen luonnollisesti uusivan roolinsa Draculana, mutta mies itse suhtautui ajatukseen äärimmäisen negatiivisesti, ja niinpä leffa jäikin sen vuoksi lopulta kokonaan tekemäti. Hammer ei kuitenkaan jäänyt projektin peruuntumista sen kummemmin märehtimään, vaan keskitti kaiken energiansa Dracula/Lee vapaan The Brides of Draculan  tuottamiseen. Peter Cushingillekin löytyi hänellekin jälleen käyttöä, sillä taidokas näyttelijä pääsi uusimaan roolinsa legendaarisena vampyyrintappajana Van Helsinginä. Ja sehän ei ollut ollenkaan huono juttu se. Pikemminkin päin vastoin.

Terror Has a Reflection All It's Own

Katsastetaas pikaisesti tässä kohdin vimosimmat leffabongaukset...

Ylärivi vas. oik: The Hammer Horror Series, The Hound of the Baskervilles, Blood from the Mummy's Tomb

Alarivi vas. oik: She, Sisterhood, Damnation Alley

Ylärivi vas. oik: World Without End/Satellite in the Sky, The Evil Clergyman, Session 9

Alarivi vas. oik: Jackie Chan: My Story/Jackie Chan: My Stunts, Dead Shadows, Amityville: A New Generation

5,000 Year-Old Monster on the Rampage!

Lätkäistääs tähän kohtaan muutamat viimeaikaiset hankinnat esittelyyn...

Ylärivi vas. oik: Mesa of Lost Women, Godzilla vs. King Gidorah/Godzilla and Mothra: The Battle For Earth, The Curse of the Mummy's Tomb

Alarivi vas. oik: The Phantom of the Opera, Vengeance Trail, CCCP Hockey

Ylärivi vas. oik: Hawken's Breed, Guns of the Magnificent Seven, The Magnificent Seven Ride!

Alarivi vas. oik: High Noon, Ilsa. Keeper of the Oil Sheiks, Poultrygeist: Night of the Chicken Dead

Niin ja sitten olisi vielä nämä...

Päivän boksibongaus: Los Mejores Draculas De Christopher Lee

Espanjan kielen taitoni on melkolailla kehno, mutta uskoisin tuon kääntyvän suomeksi Christopher Leen parhaat Draculat. Korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä, sillä tuppaan olemaan väärässä melkolailla usein, heh.

Boksi pitää sisällään kolme levyä, joilta jokaiselta löytyy kaksi Dracula pätkää. Scars of Draculaa tältä kokoelmalta ei kuitenkaan jostakin kumman syystä löydy, vaikka onhan se elokuvana parempi, kuin vaikkapa sarjan päättänyt (ja tämän lootan levyiltä löytyvä) The Satanic Rites of Dracula ikinä. Noh. väliäkö tuolla. Scars of Dracula löytyy hyllystä erillisenä julkaisunaan, joten en jaksa rutista moisesta puutoksesta tässä kohdin sen enempää.

Vaikka kyseessä on spaniardijulkkari löytyy levyiltä myös englanninkielinen ääniraita, joten se helpottaa elokuvien katsomista huomattavasti. Kaikin puolin kannattava ostos, vaikka itse sen taasen sanonkin.

Klaatu... Barada... Necktie

Tässä kohdin lienee hyvä hetki päivitellä ajantasalle viimeaikaiset leffalöydökset...

Ylärivi vas. oik: The Curse of Frankenstein, The Being, The Creeping Flesh

Alarivi vas. oik: The Gingerdead Man, The Day the Earth Stood Still, Trancers

The Charlie Chan Chanthology:

The Secret Service

The Chinese Cat

The Jade Mask

Meeting at Midnight

The Scarlet Clue

The Shanghai Cobra

Ja sitten olisi vielä tämä...

Prisoners of the Lost Universe (1983)

Yllä olevassa tekstissä on kaksin kappalein asiavirheitä.

Mahdatko huomata mitkä nämä kaksi virhettä ovat?

Kuvaus: The Weird and the Wacky - televisioshowta houstaava Carrie Madison (Kay Lenz) haluaa ohjelmansa puitteissa haastatella hullun tiedemiehen vikaa omaavaa tohtori B. Hartmannia (Kenneth Hendel), sillä tämä on mennyt keksimään vempaimen, jolla voi siirtää materiaa meidän ulottuvuudestamme jonnekin toiseen, rinnakkaiseen vastaavaan. Outoa vai mitä?

Matka tiedeheppulin luo osoittautuu kuitenkin nopeasti normaalia haastavammaksi tehtäväksi. Näin siksi, että Los Angelesin seutua ravistelee hetkittäin toistuva sarja maankamaran jälkijäristyksiä, joiden seurauksena Carrie on vähällä törmätä autollaan Dan Roebuckin (Richard Hatch), flanellipaitaan sonnustautuneen kendosähkärin lava-auton kylkeen. Danin suorittama taidokas väistöliike kuitenkin pelastaa kaksikon varmalta hengenmenolta, ja lopulta vain Roebuckin auto, että myöskin uskollinen kendomiekkansa kärsii totaalisen rikkoutumisen suurta tuskaa.

Napakan puoleisen sanailun jälkeen Carrie jatkaa jälleen matkaansa, saapuen lopulta Hartmannin matalle majalle, jonka uumenissa sijaitsevassa laboratoriossa tieteellisesti merkittävä masiina jo innokkasti odottaa arvon tohtorin suorittamaa esittelyä. Kesken esittelyn voimakas järistys iskee jälleen, ja Hartmann horjahtaa keksintönsä luoman dimensionaaliportaalin läpi toiseen ulottuvuuteen. Hölmistynyt Carrie ei tiedä mitä tehdä, mutta onneksi paikalle osuu hajonutta autoaan hoivaamaan jäänyt Dan, jolle järkyttynyt toimittaja tilittää tapahtumien kulun alta aika yksikön. Sitten järistykset iskevät taas ja kumpainenkin, niin Dan kuin Carriekin, päätyvät Hartmannin tavoin läpi samasta portaalista toiseen ulottuvuuteen, jota Vonyaksikin niin leikkisästi kutsutaan.

Vonyasta on siltikin leikki kaikin tavoin kaukana, sillä se on primitiivinen kulttuuri, jota asuttavat Dungeons & Dragonsin larppipelistä karanneet hahmot, ja jossa ongelmat ratkaistaan ennemmin asein kuin puhumalla. Rikos rehottaa valtoimenaan ja orjuuskin on tässä ulottuvuudessa täysin hyväksytty käsite. Tämmöisellä poppoolla on tietysti myös johtajansa, ja tässä tapauksessa se on julma sotalordi Kleel (John Saxon) nimeltään. Matkaesitteensä puolesta Vonya kuulostaa siis vähintäänkin arveluttavalta paikalta vierailla, joten ei ihme, että sinne vahingossa tupsahtanut parivaljakkomme halajaa sieltä pois. Kotiin palatakseen heidän on kuitenkin etsittävä Hartmann jostakin käsiinsä. Hän kun sattuu olemaan ainoa henkilö, jolla on hallussaan tieto Los Angelesiin takaisin palaamiseen. Hartmannin paikallistaminen onkin sitten kokonaan toinen juttu. Kukaan ei oikein tunnu tietävän missä mies nimittäin luuraa. Asioita mutkistaa sekin, että Kleel on iskenyt silmänsä blondiini Carrieen, ja on valmis tekemään kaikkensa tomeran toimittajattaren itselleen saadakseen...

Tuomio: Kömpelöhkö, halvalla kokoon pykätty tieteisseikkailu, joka kaikessa keskinkertaisuudessaan jaksaa naurattaa sen yhden ja ainoan katselukertansa. Veteraaninäyttelijä John Saxonin käytöstä plussaa, sillä mies osaa esittää erinäisiä ketkuja varsin mainioisti, vaikkei täysin onnistu tätä pätkää tylsyyden upottavalta suolta pelastamaankaan. Musiikkimies Harry Robertson puolestaan kierrättää Pirun kaksosiin säveltämänsä teemakipaleen, ja onpahan ukko toiminut näköjään arvosteluni kohteena olevan leffan tuottajanakin. Sen parin puupennosen verran, jotka laihasta lompuukistaan on koiperhosen ohella kyennyt esiin kaivamaan.

Leffamusa - Taste The Blood of Dracula (Main Theme) - James Bernard

Hammer Presents Dracula, Narrated by Sir Christopher Lee

Are You Eating It... Or Is It Eating You?

Kun en oikein muutakaan keksi tähän väliin, niin heitänpä jälleen kehiin muutaman leffalöydöksen...

Journey To The Far Side Of The Sun: Tässäpäs on taasen semmottis leffa, jonka olen joskus kakarana viimeksi nähnyt. Telkkarista taisi tulla, mikäli nyt en ihan väärin muista. Kakarana se tuntui kovinkin jännältä, jopa hieman pelottavaltakin. Saas nähdä mitkä mahtavat olla fiilikset nyt.

Kull The Conqueror: Kasettiversion korvaava tuote. Ei sen kummempaa.

Cutthroat Island: Kasettiversion korvaava tuote tämäkin.

The Stuff: Jälkiruoka, joka syö sinut! Ammoisina aikoina tulin tämän nauhoittaneeksi silloiselta FilmNetiltä. Sen jälkeen en ole tätä sitten nähnytkään, sillä eipä minulla sitä nauhaakaan enää ole. Eli kasettiversion korvaava tuotos se on kaiketi sitten tämäkin.

The Vampire Lovers/Lust For A Vampire: Mukava lisäys alati kasvavaan Hammer elokuvien kokoelmaan. Oikein Double Feature meiningillä vieläpä. Ei ollenkaan pöllömpi bongaus, vaikka itse sanonkin.

Sword of the Valiant - The Legend of Sir Gawain And The Green Knight: No jo on nimellä paiskattu tämäkin pätkä. Mukana menossa Sean Connery ja Krystle Carringtonin hiustyylin omaava Miles O'Keeffe...

Hrgmplh... heh...hehehheeeee... voi jessus sentäs tuota O'Keeffen tukkaa. Ota nyt sitten tuommoinen hahmo tosissaan, kun päässänsä on tuon tyyppinen karvoite.... hehehheee..... Mutta joo... eteenpäin.

King Solomon's Mines/Allan Quartermain And The Lost City of Gold: Heheeheee, vieläkin naurattaa tuo Miles O'Keeffen tukkatyyli. Pysty näistä sen kummemin mitään sanomaan... eikä kaiketi ole niin tarviskaan.

Jason And The Argonauts: Kun olin pienempi kuin nyt, niin tämä pätkä tuli telkkarista, ja minä sitä sitten tietysti katselin. Aina siihen saakka, kunnes iso jättipatsas ilmestyi kiusaamaan Jasonia miehistöineen. Juuri kun tämä mainittu patsas sitten oli tekemässä ratkaisevan liikkeensä, meiltä pätkähti sähköt kesken kaiken poikkee. Katkos kesti niin pitkään, että leffa ehti sillä välin jo loppua, enkä koskaan saanut tietää kuinka Jasonille kavereineen patsaan kanssa kävi. Traumaattinen kokemus oli kuulkaatten se.

King of Kong - A Fistful of Quarters: 

Baaadasssss Cinema: Dokumentaarinen katsahdus blaxploitaatio elokuvien noususta ja niiden tuhosta. Haastatelvien joukossa mm. Fred "The Hammer" Williamson, Pam Grier, Melvin Van Peebles, Samuel L. Jackson sekä Quentin Tarantino.

The Vampires Night Orgy: Ei haisua harmaintakaan, muuta kuin se, että mukana on vampyyrejä yöllisissä orgioissaan. Voi olla hyvä, voi olla että ei ole. Itse kallistun enemmän tuon jälkimmäisen vaihtoehdon puoleen.

WARNING! 'Strait-Jacket' Vividly Depicts Axe Murders!

Arvostelun kirjoittaminen tökkii taasen sen verran, että jätän sen hetkeksi hautumaan, ja esittelen tässä kohdin tylsähkösti jokusen tekemäni leffahankinnan...

Ylärivi vas. oik: The Prowler, The Bloodsucker Leads the Dance, Tuhoaja

Alarivi vas. oik: Breakout, Knocking on Death's Door/The Doorway, Zombies! 4 Movie Collection

Ylärivi vas. oik: God's Gun, The Abominable Snowman, Hellevator

Alarivi vas. oik: Why Don't You Play in Hell, Creature, Miss Bala

Ja sitten olisi vielä nämä...

I Saw What You Did, Strait-Jacket

Yllänäkyvien lisäksi tuolla olisi vielä vino pino läpikäymättömiä VHS-tapeja, joista olisi tarkoitus tehdä lähitulevaisuudessa blogipostaus. Niistä sitten enemmälti, jahka ehdin tarkemmin vilkaisemaan mitä tulinkaan oikeastaan hommanneeksi. Sitä odotellessa voitte vaikkapa vilkaista, että kuinkas tuota Strait-Jacketia aikoinaan tehtiinkään....

Päivän kollektiivibongaukset

Perjantain kunniaksi muutama kollektiivibongaus tähän kohtaan...

Movies 4 You Horror:   The Vampire, The Bat People, The Screaming Skull, The Vampire Lovers

4 Sci-fi Movie Marathon: Arena, Eliminators, America 3000, The Time Guardian

Something Weird Collection 1: Frankenstein's Castle of Freaks aka Terror! Il Castello Delle Donne Maledette, Meat is Meat aka The Mad Butcher of Vienna aka Lo Strangolatore di Vienna

Double Horror Collection: Village of the Damned, Children of the Damned

Grindhouse Collection: Satan's Sadists, Blue Sunshine, The Pig Keeper's Daughter

Tämmöisiä kokoelmia siis tarttui matkaani, kun kirppareita ja divareita jälleen kerran kiertelin. Mukaan lähti myös muutama VHS-nauhakin, mutta niistä lisää sitten ihan omassa postauksessaan, joka vahvalla ehkällä varustettuna pläjähtää blogiini tulevan viikonlopun aikana. Että näin ja loput kirjeessä.