Traileri: Eli Roth's History of Horror (2018)

En varsinaisesti lukeudu yllä pönöttävän herran kauhullisten tuotosten fanikuntaan, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö silti voisi katsastella pois hostaamaansa dokumenttisarjaa kauhun historiikista. 👍

Lielahden vanha vesitorni

Graffitien lisäksi kuvasin Hiedanrannan alueella muutakin. Kuten esim. tämän Lielahden vanhan tehdasalueen vesitornin, joka pitkästä iästään huolimatta nököttää edelleenkin pystyssä omalla tontillaan. Kuvien alta löytyy pieni infonpalanen, joka kannattaa lukea ehdottomasti pois kuleksimasta, mikäli kiinnostusta historiallisten rakennusten suhteen löytyy.

Vesitorni

Vuoden 1918 sisällissodan aikana tehtaan toiminta oli pysähdyksissä ja se kärsi myös vaurioita tykkitulen johdosta. Sodan jälkeen toiminta käynnistettiin uudelleen ja tehtaan käyttöön rakennettiin Birger Federleyn suunnittelema punatiilinen vesitorni. Vesitornia tarvittiin tehtaan ja teollisuusyhdyskunnan vedenjakeluun, mutta sen kerrotaan palvelleen myös viereisen Niemen maatilan vesitaloutta. Lisäksi sitä käytettiin tehtaan palokunnan letkujen kuivattamiseen. Rakennus on alkuperäisessä kunnossa ja myös vesisäiliö on edelleen jäljellä.

Vesitorni valokuvassa 1920-luvulta. Vapriikin kuva-arkisto

Traileri: The Post (2018)

Epilän kylpylän rauniot

Ei liity mitenkään elokuviin, mutta en nyt jaksa niistäkään pahemmin pajattaa, joten saatte katseltavaksenne ryppään valokuvatuksia otsikossa mainitusta rauniohässäkästä. Enemmänkin olisin ottanut, mutta alueella ei ole kovinkaan helppo kulkea näin kesäisin, sillä sen on ensinnäkin montun pohjalla, toiseksi siellä oli ihan hemmetisti nokkosia, ja kolmanneksi vettäkin sinne oli kertynyt ihan kiitettävästi, joten ihan joka paikasta en kehnoine kenkineni päässyt kuvia ottamaan. Täytyy jossain vaiheessa tehdä raunioille vielä yksi reissu, ja koittaa ottaa sitten ne puuttuvat kuvat pois kuleksimasta. Siihen asti mennään näillä...

Juttua Epilän kylpylästä voi halutessaan käydä lukemassa täältä.

Päivän opusbongaus: The Hammer Story - The Authorised History of Hammer Films

Itse asiassa otsikkoni on tässä kohdin hieman harhaanjohtava, sillä tämän kirjan tulin jo ajat sitten hommanneeksi, ja tein siitä heti sen saatuani pienoisen postauksenkin. Kävipä sitten kuitenkin niin, että poistin sen, kun en päässyt tuolloin itseni kanssa yksimielisyyteen sisällöllisistä seikoista. Skitsofreenistä, eiköstä vain?

Sen verran asia jäi minua hyvin pitkälti jälkikäteen vaivaamaan, että päätin hiljaa mielessäni jossakin kohtaa lähitulevaisuudessa yrittää uudemman kerran. Nyt se kerta on tullut, ja niinpä ylpeänä esittelenkin teille opuksen The Hammer Story - The Authorised History of Hammer Films, jonka sisäsivuilla käydään varsin kattavasti läpi koko mainitun leffayhtiön kirjava tuotanto aina hamasta aamusta ehtoon ruskoon saakka. Leffa kerrallaan, televisiopuoltakaan mitenkään väheksymättä tahi sitä unohtamatta. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos eritoten niille, joille Hammer yhtiön elokuvat ovat sydäntä ja miksei muitakin elimiä lähellä.

Elvis & Nixon (2016)

Kuvaus: Eletään vuotta 1970. On joulukuu ja Elvis Presley (Michael Shannon) ampuu televisionsa tuhannen tuusan nuuskaksi mieltä masentavan ohjelmatarjonnan vuoksi. Amerikan yhdysvallat on nimittäin uutistarjonnan mukaan hyvää vauhtia luisumassa kohti hallitsematonta anarkiaa, huumeiden, rikollisuuden ja erinäisten väkivaltaa harjoittavien ääriliikkeiden toimesta, ja se jos mikä saa rock'n rollin kiistattoman kuninkaan huolestumaan maansa tulevaisuudesta isosti. Niinpä Elvis ottaa ja lähtee siltä istumalta Washingtoniin vapaan maan johtajaa Richard Nixonia (Kevin Spacey) tapaamaan, uskoen lujasti saavansa tältä asiaan kuuluvan virkamerkin sekä täydet oikeudet toimia salaistakin salaisempana agenttina huumeiden vastaisessa taistelussa. 

Valkoisen talon portille yllättäen ja pyytämättä ilmaantuva Elvis saa kuitenkin pian huomata, ettei presidentin puheille niin vain lampsitakaan, ja tärkeä tapaaminen onkin näin ollen vaarassa mennä pahemman kerran myttyyn. Elviksen ja avustajansa Jerry Schillingin (Alex Pettyfer), että myöskin henkivartijansa Sonny Westin (Johnny Knoxville) sinnikkyyden ansiosta tapaaminen lopulta järjestyy, ja hyvä niin, sillä tämäkin kuvitteellinen, mutta samalla historiallisesti jossain määrin paikkansa pitävä pätkä olisi jäänyt sitä myöden kokonaan tekemäti, ja minulta siten myös täysin arvostelemati. 

Tuomio: Paikoin hieman hidastempoinen ja loppua kohden ehkä hitusen hyytyvä kevytkomedia, joka taustoittaa katsojalleen yhden maailman kuuluisimmaksi valokuvaksi aikojen saatossa päätyneen otoksen tarinan. Kevin Spacey on pelottavan hyvä Richard Nixonina aina puhetyyliä ja tarkoin opiskeltuja maneereja myöden. Jopa niin hyvä, että heikkona hetkenä miestä voisi hyvinkin luulla aidoksi tapaukseksi. Michael Shannon on tasokas näyttelijä hänkin, mutta kieltämättä hieman outo valinta Elvistä esittämään. Kohtuu hyvin mies kuitenkin roolistaan suoriutuu, joten en minä häntä tässä rupea sen enemmälti parjaamaan. Sen sijaan heitän kehiin tähtimäärän ja kolmisen kappalettahan Elvis & Nixon niitä meikäläiseltä saa. 

Traileri: USS Indianapolis - Men of Courage (2016)

Traileri: Elvis & Nixon (2016)

True Horror with Anthony Head (2004)

Kuvaus: Vampyyrit, ihmissudet, noidat, demonit ja zombiet ovat tulleet meille kaikille tutuiksi kirjallisuuden, television, elokuvien ja painajaisunien kautta. Mutta mistä ja miten nämä kauhistuttavat olennot ovat päätyneet viihdeteollisuuden käyttöön, ja onko moisia olentoja mahdollisesti oikeasti joskus ollut ja vieläkin olemassa? Näyttelijä Anthony Head (Buffy the Vampire Slayer, Little Britain) toimii viiden jakson verran oppaanamme yliluonnolisten hirviöiden maailmaan, erotellen sujuvasti faktat fiktiosta, tarjoten katsojalleen monia selkäpiitä karmivia hetkiä suosikkimonstereidemme legendoja penkoessaan.

Tuomio: Tästä tuli jossain määrin mieleen kakarana (ja näin myöhemmälläkin iällä) selailemani Noidan käsikirja, jonka sivuilla käytiin samaan tapaan lävitse kunkin monsterin mytologia erinäisine tarinoineen päivineen. Eli toisin sanoen tämä oli vähän niinkuin live action versio siitä, vaikkei nyt mikään suoranainen adaptaatio opuksesta ollutkaan. Kaikin puolin mielenkiintoista katsottavaa kuitenkin, mikäli vain tämän tyyppisistä jutuista jaksaa olla innoissaan. Jos nyt jotakin negatiivista pitää tästä dokusarjasta löytää, niin olkoon se sitten vaikkapa se, että viisi jaksoa vilahti ohitse vähän turhankin nopeasti. Lisääkin kun olisin nimittäin mielelläni katsastellut, heittämällä kehiin vielä poltergeistit sun muut ihmisten nurkissa rauhattomina riehuvat kummitukset, ja olisihan sitä ollut kiva nähdä juttua muumioistakin. Vaan kuten sanonta edelleenkin kuuluu, ei aina voi voittaa, ei edes joka kerta.

Killing Lincoln (2013)

Kuvaus: Kaikki, jotka vähänkin olivat hereillä historiantunneilla tietävät, että Abraham Lincoln (Billy Campbell) päätyi Ford-teatterissa näytelmää seuratessaan viheliäisen John Wilkes Boothin (Jesse Johnson) salamurhaamaksi. Mutta mitkä mahtoivat olla ne tapahtumat, jotka johtivat Wilkesin veritekoon, ja mitä murhamiehelle itselleen tapahtui kammottavan tekosensa jälkeen. Vastaukset näihin mieltä kutkuttaviin kysymyksiin meille tarjoaa Adrian Moatin ohjaama, Ridley ja Tony Scottin tuottama, että myöskin näyttelijä Tom Hanksin narratoima draamallisilla aineksilla höystetty Killing Lincoln, joka ottaa pohjansa televisiopersoona Bill O'Reillyn ja Martin Dugardin yhdessä kirjoittamasta opuksesta Killing Lincoln - The Shocking Assassination That Changed America Forever.

Tuomio: National Geographic Channelille taitavasti toteutettu ja kaikin puolin pätevästi näytelty dokudraama, joka mielenkiintoisen aihepiirinsä ansiosta pitää katsojansa tiukasti ruudun äärellä koko puolitoistatuntisen kestonsa ajan. Opettavainenkin tämä dokumentti on, sillä sitä katsoessa itsekin opin paljolti sellaista, josta en aiemmin ollut alkuunkaan tietoinen. Kuten muun muassa sen, että kertojana toimiva Tom Hanks on sukua Abraham Lincolnille, ollen tämän neljän sukupolven takainen serkun pikkuserkku. Oppia ikä kaikki.

Päivän kirjabongaus: Vlad Seivästäjä ja vampyyrikreivi Dracula

Kuva on vähän huono laatuinen, mutta toivon, että saatte selvää mistä kirjasesta tässä postauksessa on kyse. Ja näkyyhän se nimi tuolla otsikossa, joten sieltä se ainakin on paremmin luettavissa, jos ei mistään muualta.

Mutta joo. Tämmötis opus tuli tuossa hommattua. Siinä kertoillaan historiallisen Vlad Seivästäjän elämäntarina, jonka jälkeen siirrytään sitten Bram Stokerin luoman vampyyrikreivi Draculan pariin.

Sisällöltään erittäin mielenkiintoinen kirja, jonka parissa varmasti tulen viihtymään, siitä ei ole epäilystäkään. Sen verran kiinnostava heppuli tämä Vlad Seivästäjä nimittäin on. Eikä se Stokerin luoma Draculakaan nyt aivan turha jäpikkä siinä sivussa ole, jotta näin...

Don't Make Me Angry...

Katselin tuossa äskettäin YLE Teemalta ohjelmaa televisiosarjojen historiasta ja menin sitä seuratessa vahingossa oppimaan jotakin uutta. Nimittäin sen, että ennen kuin Lou Ferrignosta tuli Uskomaton Hulk, niin rooli oli annettu Richard Kielin (The Spy Who Loved Me, Eegah, Cannonball Run 2) esitettäväksi.

Richard Kiel as The Incredible Hulk

Kiel kuitenkin pistettiin melko vikkelästi vaihtoon, sillä isosta koostaan huolimatta mies ei muistuttanut tarpeeksi sarjakuvista tutuksi tullutta Hulkia, ja niinpä tilalle otettiin muskelimies Lou Ferrigno, joka massiviisen ulkomuotonsa takia sopi huomattavasti paremmin vihaiseksi vihreäksi mieheksi televisioruudulle riehumaan. Että tämmöinen turhahko tiedon pätkä tähän kohtaan.

First Look: Assassin's Creed - Callum Lynch (Michael Fassbender)

Traileri: Dragon Blade (2015)

Nothing is True, Everything is Permitted

May the Father of Understanding Guide Us

Assassin's Creed: Lineage

Assassin's Creed

Koska ulkona on syksy keskellä kesää ja leffojakaan ei aina jaksa katsella, niin poikkesin tuossa hetki sitten peliliikkeessä hakemassa itselleni hieman pelattavaa.

Sarjan kaksi ensimmäistä osaa tuli tuossa Jussin aikana (I have no life) tahkottua puhki, ja kakkosen (josta pidin kuin hullu puurosta) jälkeen jäi semmoinen olo, että tätä on saatava lisää. Noh, nyt sitä lisää on sitten saatu, joten jos sallitte, niin vetäydyn tästä pikkuhiljaa pelailemaan tuota Assassin's Creed - Brotherhoodia, ja sen jälkeen sitten noita muita jahka aika koittaa. Blogiakin päivittelen siinä välissä, joten elkää olko sen suhteen alkuunkaan huolissanne. Mutta nyt tieni vie 1500-luvun Roomaan....

Töllömusa - Theme from Silk Road - Kitaro

Pathfinders: In the Company of Strangers (2011)

Kuvaus: Rypäs amerikkalaisia laskuvarjosolttuja laskeutuu vihulaisen kamaralle puolta tuntia ennen Normandian maihinnousua. Tehtävänään pitää huoli, että sodan kannalta ratkaiseva maihinnousu sujuu onnistuneissa merkeissä, ja varmistaa tuhansien ihmisten hengissä säilyminen oman henkensä uhalla.

Tuomio: Kengännauhabudjetilla kokoon kyhätty ja karmaisevan kehnosti toteutettu/näytelty sotaseikkailu, joka historiallisesta näkökulmasta katsottuna olisi ansainnut huomattavasti tasokkaamman elokuvallisen vastineensa, kuin tämä pahalle haiseva kompostiläjä. Ei tähtiä, eikä mitään muitakaan taivaankappaleita.

Päivän leffabongaus: Tombstone - The Director's Cut

Poikkesin aamusella hätäisesti keskustassa asioilla ja tottakait samalla piti käydä divarissakin. Koska rahnaa oli mukana tällä erää rajoitettu määrä, ei isompaa tuhlausta päässyt tapahtumaan. Vain tuo vieressä näkyvä lähti mukaani...

Tombstone - The Director's Cut

En edes tiennyt, että tämmöinenkin versio on olemassa, joten pakkohan se oli ostaa pois. Siitäkin huolimatta, että leffa itsessään on vain kuusi minuuttia teatterikaimaansa pidempi. Lisäpontta ostopäätöksen tekemiseen antoivat myös ohjaajan kommenttiraita ja kakkoslevyn kattavat ekstrat. Niin ja onhan tuo kotelon ulkoasukin aika näyttävä, vaikka se ei tuosta suttuisesta kuvastani kovin hyvin ilmi käykkään.

Että tämmöinen bongaus tällä kertaa. Ensi kerralla luvassa sitten taasen jotakin ihan muuta.