Elvis & Nixon (2016)

Kuvaus: Eletään vuotta 1970. On joulukuu ja Elvis Presley (Michael Shannon) ampuu televisionsa tuhannen tuusan nuuskaksi mieltä masentavan ohjelmatarjonnan vuoksi. Amerikan yhdysvallat on nimittäin uutistarjonnan mukaan hyvää vauhtia luisumassa kohti hallitsematonta anarkiaa, huumeiden, rikollisuuden ja erinäisten väkivaltaa harjoittavien ääriliikkeiden toimesta, ja se jos mikä saa rock'n rollin kiistattoman kuninkaan huolestumaan maansa tulevaisuudesta isosti. Niinpä Elvis ottaa ja lähtee siltä istumalta Washingtoniin vapaan maan johtajaa Richard Nixonia (Kevin Spacey) tapaamaan, uskoen lujasti saavansa tältä asiaan kuuluvan virkamerkin sekä täydet oikeudet toimia salaistakin salaisempana agenttina huumeiden vastaisessa taistelussa. 

Valkoisen talon portille yllättäen ja pyytämättä ilmaantuva Elvis saa kuitenkin pian huomata, ettei presidentin puheille niin vain lampsitakaan, ja tärkeä tapaaminen onkin näin ollen vaarassa mennä pahemman kerran myttyyn. Elviksen ja avustajansa Jerry Schillingin (Alex Pettyfer), että myöskin henkivartijansa Sonny Westin (Johnny Knoxville) sinnikkyyden ansiosta tapaaminen lopulta järjestyy, ja hyvä niin, sillä tämäkin kuvitteellinen, mutta samalla historiallisesti jossain määrin paikkansa pitävä pätkä olisi jäänyt sitä myöden kokonaan tekemäti, ja minulta siten myös täysin arvostelemati. 

Tuomio: Paikoin hieman hidastempoinen ja loppua kohden ehkä hitusen hyytyvä kevytkomedia, joka taustoittaa katsojalleen yhden maailman kuuluisimmaksi valokuvaksi aikojen saatossa päätyneen otoksen tarinan. Kevin Spacey on pelottavan hyvä Richard Nixonina aina puhetyyliä ja tarkoin opiskeltuja maneereja myöden. Jopa niin hyvä, että heikkona hetkenä miestä voisi hyvinkin luulla aidoksi tapaukseksi. Michael Shannon on tasokas näyttelijä hänkin, mutta kieltämättä hieman outo valinta Elvistä esittämään. Kohtuu hyvin mies kuitenkin roolistaan suoriutuu, joten en minä häntä tässä rupea sen enemmälti parjaamaan. Sen sijaan heitän kehiin tähtimäärän ja kolmisen kappalettahan Elvis & Nixon niitä meikäläiseltä saa. 

Bubba Ho-Tep (2002)

Kuvaus: Elvis (Bruce Campbell) elää ja voi kehnosti eräässä teksasilaisessa vanhainkodissa. Kehnosti siksi, että vuosikausia hyvin pelittänyt heppinsä on nyt karmaisevan kuolettavan kanserin, eli syövän riivaama, ja siksi mies onkin viulun kieltäkin kärttyisempi tapaus. Asiaa ei auta yhtään sekään, että elämä vanhainkodissa on kuolettavan tylsää, ilman isompia virikkeitä tai viihdykkeitä, jolla pitää mieli vireänä. Pelkkää sängyssä makaamista ja viikatemiehen visiittiä odottelemista. Kaukana, vähintäänkin 3000 mailin päässä kaikesta siitä loistokkuudesta, johon rock 'n' rollin kuningas ehti nuorempana miehenä tottumaan.

Tilanne keikahtaa pian kertalaakista päälaelleen, kun läheisen lammikon pohjamudista ryömii esiin Bubba Ho-Tep (Bob Ivy), egyptiläinen ruosteisen luodinreiän kautta ihmisten sieluja imevä, seiniä härskeillä hieroglyfeillä sotkeva muumio, joka tunkeutuu sisään vanhustentaloon nauttiakseen siellä aimon annoksen sielun ruokaa. Elvis toteaa pienoisen pohdiskelun jälkeen, että hell no, not on my watch, ja lähtee mottonsa Taking Care of Businessin mukaisesti hoitamaan hommat kotiin, eli potkimaan (karatea taivava kaveri kun on) käärinliinoihin kietouneesta muinaiskalmasta kakkendaalit pihalle. Avukseen Elvari saa salamurhastaan jotenkin kummassa hengissä selvinneen, afrikkalais-amerikkalaiseen muotoon muuntuneen JFK:n (Ossie Davis), jonka rikkoutuneiden aivojen tilalle on vaihdettu hiekkaa täynnä oleva pussukka. Eeppinen taisto hyvän ja pahan välillä on jälleen kerran valmis alkamaan...

Tuomio: Omaperäisellä idealla varustettu, kaikin puolin tasokkaasti totetuttu pienimuotoinen kauhukomedia, jossa Evil  Dead elokuvista tutuksi tullut Bruce Campbell heittää kehiin loistavan, tunteisiin oikealla tavalla vetoavan roolin vanhana syövän raiskaamana Elviksenä, joka kuoleman porteillakin heiluessaan onnistuu vielä kertaalleen löytämään elämälleen tarkoituksen. Campbellin asiaparia esittävä Ossie Davies on hänkin tässä pätkässä varsin oivallisessa vedossa, ja monet ovat ne hilpeät hetket, jotka tämä kaksikko meille silmiemme eteen onnistuu loihtimaan. Ehdottomasti ohjaajansa Don Coscarellin parasta tuotantoa sitten Phantasmi(e)n.

Pohjautuu Joe R. Lansdalen kynäilemään novelliin, jota en valitettavasti ole lukenut, mutta kovasti haluasin niin tehdä, mikäli sen jostakin käsiini vain saan. Mahdollisesta jatko-osastakin (Bubba Nosferatu: Curse of the She-Vampires) on huhuiltu jo pidemmän aikaa, mutta harmittavasti mitään valmista ei sen suhteen ole toistaiseksi aikaiseksi tähän päivään mennessä saatu. Toivo elää kuitenkin vielä, sillä Campbell on omien sanojensa mukaan halukas jatko-osan tekoon, mikäli kässäri vain on tarpeeksi laadukasta luettavaa ja planeetat ovat muutoinkin kohdillaan. Ash vs Evil Dead pitää miehen kuitenkin ainakin toistaiseksi varsin kiireisenä, joten ihan heti emme tule tätä jatketta iloksemme näillä näkymin saamaan.

Traileri: Elvis & Nixon (2016)

Päivän boksibongaus: The Bruce Campbell Collection

Aamusella poikkesin nopiaan keskustassa ja siellä sijaitsevassa divarissa. Muutama leffa lähti siltä reissulta mukaan,tärkeimpänä kuitenkin tuo vieressä oleva Bruce Campbell kokoelma. Boksi pitää sisällään seuraavat Campbellit....

- Alien Apocalypse
- The Man With The Screaming Brain
- Bubba Ho-Tep
- My Name is Bruce

Kaksi alimmaista minulta löytyikin jo ennestään, mutta Alien Apocalypse ja tuo Screaming Brain ovat minulle täysin uusia tuttavuuksia. Mielenkiinnolla odottelen mitä tuleman pitää, kun niitä pois kohta ryhdyn tässä katsomaan. Pettymystä tuskin tulevat kuitenkaan tulevat millään muotoa tuottamaan. Onhan kyse kuitenkin Bruce Campbellista ja niin pois päin.

TV Thursday - Ärsyttävin tositeeveeshow

"Reality TV koki räjähdysmäisen kasvun 2000-luvun alussa - joillekin tämä oli hirvein painajainen, jotkut taas kenties pitivät asiasta. Nyt kysytäänkin, mikä on sinusta verenpainetta nostattavin, turhin, raivostuttavin ja se vain kaikkein ärsyttävin reality-tv show?"

Tähän on helppo vastata, sillä minä vihaan jokaikistä tällä hetkellä töllöttimestä ulos tulevaa tositeeveeviritelmää tasaisen tappavasti ja yhtä paljon. Lisäksi vihaan jo valmiiksi myös sellaisia reality-ohjelmia, joita ei toistaiseksi vielä ole tehty, mutta aivan satavarmasti tullaan pian tekemään, ja meidänkin ruuduissamme esittämään. Kauhunsekaisin tuntein tässä jo odottelen sitä kaunista päivää, kun Maikkarilla ruvetaan etsimään Suomen parasta keskipitkänmatkan sosiaalisukeltajaa. Toivottavasti näin ei kuitenkaan tule koskaan käymään, sillä muutoin televisiolleni saattaisi hyvinkin käydä kuten Elviksen vastavaalle aikoinaan....

...ja sehän ei olisi alkuunkaan hyvä juttu se, vaan se olisi helkutin huono juttu se. Mistä minä sitten elokuvia katselisin?

Leffamusa - Bubba Ho-Tep End Title Theme - Brian Tyler

Otetaas tähän väliin vähän rautalankarokettirollia ala Brian Tyler... :D