lauantai 8. helmikuuta 2020

Silent Hill (2006)


Kuvaus: Sharon (Jodelle Ferland) on Da Silvan perheen tytär, joka kävelee paljolti unissaan sekä näkee siinä sivussa kammottavia painajaisia kaupungista nimeltään Silent Hill. Huolestuneena tyttärensä touhuiluista, äiti Rose (Radha Mitchell) päättää viedä jälkikasvunsa kyseiseen kaupunkiin, jos vaikka sieltä löytyisi järjellinen selitys Sharonin epätavalliseen käyttäytymiseen. Isä Christopher (Sean Bean) ei pidä vaimonsa ajatuksesta alkuunkaan, vaan vastustaa sen toteuttamista viimeiseen asti. Rose pitää kuitenkin päänsä, lähtien viemään tytärtään kohti salaperäisyyden verhoamaa Silent Hilliä. Reissu ei kuitenkaan suju ilman haaveria, sillä matkan aikana sattuu odottamaton tapaturma, jonka seurauksensa Sharon katoaa kuin maan nielemänä. Tajuihinsa palattuaan Rose lähtee etsimään Sharonia painajaismaisesta, taivaalta hiljaksiin maahan satavan tuhkan ja sakean usvan peittämästä Silent Hillistä...

Tuomio: Visuaalisesti kaikin puolin näyttävä, mutta tarinalisesti sekavakon tylsähkö ja tarpeettoman ylipitkä videopelifilmatisointi, jossa olisi ollut kyllä aineksia paljolti parempaankin. Kaksi tähteä. Ei enempää. Ei vähempää. Jatkoille päästiin kuutisen vuotta myöhemmin Silent Hill: Revelationin muodossa. Siitä sitten joskus toiste, jahka saan sen ensin katsotuksi.



3 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

P.S. Ekat pelit on tarinoiltaan ja tunnelmiensa puolesta tätä leffaa parempia. Suosittelen pelaamaan ennemmin niitä...

...noir kirjoitti...

En ole pelannut Silent Hillejä joten ehkä se vaikuttaa mielipiteeseeni elokuvasta, koska näyttäisi siltä että muistelen tätä parempana kuin mitä yleinen mielipide tuntuu olevan. Joskin pidän elokuvaa kuitenkin enemmän kokoelmana näyttäviä irrallisia hetkiä kuin tarinallisesti ehyenä kokonaisuutena, että ei se nyt kuitenkaan mihinkään suosikkeihini ole missään vaiheessa lukeutunut.

Tuoppi kirjoitti...

Visuaalisesta ilmeestä tykkäsin itse, sillä se toi pelit väkisinkin mieleeni. Tarina itsessään vaikutti taasen liiankin sekasotkuiselta ja dialogi paikoin hölmön kuuloiselta. Niin ja 2 tunnin mittaisena se tuntui ylipitkältä kokonaisuudelta, vaikkakin aikaa tuhlaamatta liikkeelle lähtikin.