tiistai 22. elokuuta 2017

Knight Rider Rated R

Nythän on hyvin pitkälti niin, että David Hasselhoff haluaisi niin kovin tehdä rankemman version 80-luvun hittisarjastaan Knight Riderista. Logan style. The Hoff on ehtinyt jo esitellä ideansa ohjaaja Robert Rodriguezille, joka tosin oli enemmälti kiinnostunut ottamaan selfien veteraaniteeveetähden kanssa. Seuraavassa David Hasselhoffin hieman sekavalta kuulostavaa sanailua asian tiimoilta:

"I have met Robert Rodriguez. He does Dusk til Dawn and Machete. And I said 'You need to do Knight Rider.' Because he was doing a marathon of Knight Riders and he said 'Can we have a selfie!?' And I said, 'No, I don't want a selfie! I want to do the movie! I want to shoot the TV series! I want to bring it back and make it dark! Michael Knight comes back and he's pissed'... I hope it happens, and if it does, it'll be kind of like Logan. It will be dark. Hasselhoff as Michael Knight in 2017. Knight Rider. The saga continues"

Täytyy sanoa, että kyllä minä tämän rankemman version hyvinkin pois katsoisin, mikäli sellaisen vain eteeni saisin. Olisihan se nimittäin mielenkiintoista nähdä löytyykö Hasselhoffista niin paljon kärttyä ukkoa moisen roolin läpi vetämiseen...

sunnuntai 20. elokuuta 2017

In Memoriam

Jerry Lewis
1926 - 2017

Tiiseri: Curb Your Enthusiasm Season 9

Päivän boksibongaus: Universal Studios Classic Monster Collection





Tokihan minulta suurin osa noista jo löytyi ennestäänkin, mutta Karloffin Muumion kohdalla jäin hetkellisesti miettimään, jotta mitenköhän sen laita oikein onkaan. Saattaa se tuolla jossakin hyllyjen kätköissä olla, vaan saattaa olla ettei sitten kuitenkaan olekaan, joten päätin pelata varman päälle ja ostin kirpparilta koko lotjun poikkee. Löytyvät tästä eteenpäin kaikki saman laatikon sisältä, joten enää ei tarvi epäröidä onko joku näistä klassikoista jäänyt uupumaan tai peräti päätynyt hukuksiin aikojen kuluessa.











Bonuksena matkaani lähti myös kauhuelokuvallista kirjallisuutta...

"Here's Johnny!!"

perjantai 11. elokuuta 2017

The Lonely Lady (1983)

Kuvaus: Jerilee Randall (Pia Zadora) on San Fernandon laaksosta kotoisin oleva tytön tyllerö, joka rakastaa kirjoittamista yli kaiken. Ei siis ihme, että haaveenaan on jonakin päivä lyödä isosti läpi Hollywoodissa tehtailtevien liikkuvaan kuvaan ja ääneen perustuvien teosten käsikirjoittajana. Iltana eräänä Jerilee voittaa pystin luovasta kirjoittamisestaan, tavaten sen jälkeen Waltin (Kerry Shale), joka sattuu olemaan taidokkailla käsikirjoituksillaan kuuluisaksi tulleen Walter Thorntonin (Lloyd Bochner) jälkikasvua. 

Waltilla ja Jerileellä lyö yksiin sen verran hyvin, että jälkimmäinen suostuu lähtemään ensimainitun mukaan tämä kotiin. Siellä kun on iso uima-allas, jossa olisi niin kovin mukava pulikoida ja pelehtiä. Samalla autokyydillä altaalle lähtevät myös Joe Heron (Ray Liotta) jatkuvan käpälöintinsä kohteena olevine naisystävineen. Allasbileet päätyvät varsin pian hyvin mollivoittoisesti, sillä Joe osoittautuu varsinaiseksi prssreiäksi yrittäessään maata Jerileen väkisin puutarhaletkun päätä apunaan käyttäen. Jerileen onneksi Walter saapuu juuri sopivasti paikalle, pelastaen hänet valkean ritarin tavoin Joen levottomasti ympäriinsä vaeltavilta käsiltä. Jerilee rakastuu päätä pahkaa Walteriin, eikä aikaakaan kun rakastavaiset suunnitelevat menevänsä keskenään naimisiin. Jerileen äidin Veronican (Bibi Besch) raivokkaasta vastaanpanosta sen isommin piittaamaatta. 

Aluksi kaikki sujuu kuin Strömsössä ikään, mutta sitten Jerilee menee tekemään sen, mitä ei missään nimessä olisi saanut mennä tekemään, eli muokkaamaan Walterin kirjoittamaa kässäriä mielestään entistä ehommaksi, lisäten sinne vain ja ainoastaan yhden dialogiksi luokiteltavan sanan; "Miksi?" Jerileen ja Walterin tiet eroavat, mutta unelma elää yhä. Jerilee on nähkääs valmis tekemään kaikkensa saadakseen kirjoittamansa käsikirjoituksen tuotantoon valmiiksi leffaksi asti. Vaikka sitten makaamaan koko Hollywoodin tuotantokoneiston kanssa pitkäaikaisen haaveensa toteuttaakseen.

Tuomio: 

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Töllömusa - Robin (The Hooded Man) - Clannad

Perry Rhodan - Miehemme maailmankaikkeudessa

Aamun kirpputorikierros oli hyvin laihanlainen elokuvien suhteen, joten keskitin energiani ja rahani muuhun. Matkaan lähti muutama Perry Rhodan läpyskä, joita aina väliin olen niitäkin retkilläni metsästellyt...

Ongelmaksi näiden läpysköjen hankinnassa on aiemmin ollut se, että ne löytämäni tuppaavaat yleensä olemaan juurikin niitä samoja, jotka jo ennestään omistan. Nyt kävi kuitenkin sen verran hyvä flaksi eli mäsis, että vastaan tuli rypäs uusia tuttavuuksia. Vieläpä hyvin lompakkoystävälliseen hintaan. Niinpä käytin tilaisuuden hyväksi, sillä arvelen etten noihin ihan heti uudestaan lähitulevaisuudessa tulisi törmäämään.
Perry Rhodanin seikkailuista maailmankaikkeudessa on toki tehty ihka oikea elokuvakin. En ole sitä nähnyt, eikä sitä liioin kokoelmistanikaan löydy, mutta mielelläni sen hyllykkööni lisäisin, jos sen jostakin vain löytäisin. Trailerin löysin Youtuben kätköistä, joten päätetäänpäs tämä postaus sitä katsastelemalla...



lauantai 5. elokuuta 2017

The Midnight Hour (1985)

Kuvaus: On Halloween ilta ja Uudessa Englannissa sijaitseva Pitchford Coven kyläpahanen asukkeineen valmistautuu viettämään kurpitsajuhlaa näyttäviin asusteisiinsa sonnustautuneina. Ystävykset Phil (Lee Montgomery), Mary (Dedee Pfeiffer), Mitch (Peter DeLuise), Vinnie (LeVar Burton) ja Melissa (Shari Belafonte) aikovat viettää elämänsä illan, jonka he kaikki tulisivat muistamaan kuolivuoteelleen saakka. Niinpä villi viisikko murtautuukin ensitöikseen paikalliseen museoon asiaan kuuluva vermeet itselleen saadakseen. Matkaan ohessa lähtee erinäistä esineistöä, että myöskin 300-vuotta takaperin eläneen Nathaniel Granierin matka-arkku. Arkun sisältä puolestaan löytyy samaa ikäluollaa oleva mystinen pergamentti, johon on kirjattu roviolla poltetuksi tulleen noidan, Lucinda Cavenderin (Jonelle Allen) Pitchford Coven ylle langettama kauhistuttavaakin pelottavampi kirous.

Hautausmaalla ollessaan noidan vikaa omaava Melissa lukee kiroukseen ääneen ystävilleen, täysin tietämättömänä siitä, että loistuamisensa saa kuolleet nousemaan sankoin joukoin haudoistaan, joukossaan vampyyriksi jostakin selittämättä jäävästä syystä muuntunut Lucinda Cavender, jolla on oma kanansa kynittävänä Pitchford Coven asukkeja kohtaan...

Tuomio: Televisiolle tuotettu Halloween aiheinen kauhukomedia, joka ei aiheestaan huolimatta ole millään mittapuulla mitattuna kovinkaan pelottava, eikä liioin saa katsojaansa ulvomaan vedet silmissä naurustakaan. Harmi sinänsä, sillä muutamilla mojovilla vitseillä ja enemmillä väristyksillä varustettuna tästä olisi hyvinkin saanut paljotinkin oivallisemman tuotoksen. Tällaisenaan se ei valitettavasti sitä ole, vaan se on kaikin puolin keskivertoinen, kerran katsottava, ja sen jälkeen helposti unohduksiin painuva yritelmä, jolle on parempiakin vaihtoehtoja tarjolla. Miksi sitten kolme tähteä? Noh, kaksi itse leffalle, kolmannen mennessä yhteisesti musiikista vastaavalle Brad Fiedelille (mm. The Terminator, Fright Night) sekä yllättävän tasokkaille monsterimaskeille noin niin kuin televisiolle tehtyä tuotosta ajatellen.



Traileri: Death Wish (2017)



torstai 27. heinäkuuta 2017

Leatherface (2017) posteri


The Mountain Men (1980) aka Wind River

Kuvaus: Bill Tyler (Charlton Heston) ja partnerinsa Henry Frapp (Brian Keith) ovat kumpainenkin tahollaan karuja metsien miekkosia, jotka hengenpitimikseen harjoittavat turkismetsästystä Kalliovuorten jyhkeiden huippujen ja villiäkin villimmän luonnon helmassa. Aivan ongelmitta ei tämän toisilleen alati sanailevan kaksikon puuhastelu suju, sillä alkuperäisasukas nimeltään Painava Kotka (Stephen Macht) aiheuttaa yleistä hämmennystä niinkin radikaalilla ajatukselle, kuin että valkoisella miehellä ei ole mitään asiaa heidän mailleen, joten olisi syytä lähteä hetimiten kalppimaan tai muutoin edessä olisi punatulkkujen verilöyly. Tehostaakseen sanomaansa Kotka suorittaa heimolaisineen yllätyshyökkäyksiä Tyleria ja Frappia kohtaa, koittaen siten pelottaa tunkeilijat matkoihinsa.

Erään tällaisen atakin tuoksinassa Tyler onnistuu vangitsemaan naisen, Juoksevan Kuun (Victoria Racimo), joka Tukholma-syndrooman omaisesti rakastuu kaappaajaansa kiireestä kantapäähän. Moinen meno saa Kotkan verenpaineen kohoamaan tähtitieteellisiin lukemiin, kas kun Kuu on hänen naisensa, eikä kenenkään muun sovi häntä siten rakastaman. Vihan ja mustasukkaisuuden sokaisema Kotka valmistautuu viimeiseen hyökkäyseen, tarkoituksenaan hakea naisensa takaisin, ja ottaa siinä ohessa hengiltä mies, joka hänet luotaan väkivalloin pois vei.

Tuomio: Mitä villimpi maa, sitä villimmät miehet. Näin meille sanoo tämän leffan takakansipaperin teksti. Noh, onhan tässä pätkässä toki väliin menoa ja meininkiä, mutta ei se nyt mitenkään erityisen villiä kuitenkaan ole. Paikoitellen hyvää sanailua kahden pääosatähden välillä, jonkin verran toiminnallista reippailua, että myöskin ripaus verta sekä yksin kappalein irtileikaittuja ihmispäitä. Niin ja olihan ne taustalla näkyvät maisematkin väliin aikasta eeppistä katseltavaa. Sillai niinku matkailuvideo mielessä tai jotain. Kaksi tähteä. Ei enempää. Ei vähempää.





Traileri: The Trip to Spain (2017)

Traileri: Ready Player One (2018)

Traileri: Leatherface (2017)

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Traileri: Jigsaw - Saw 8 (2017)

Crackerjack (1994) aka Cracker Jack

Kuvaus: Jack Wild (Thomas Ian Griffith) on tiukkapintainen chicagolaiskyttä, jonka maailma romahtaa vaimonsa ja jälkikasvunsa saadessa surmansa rikollisen elementin autoon asettaman räjähteen vuoksi. Jack ryhtyy tapahtuneen seurauksena seurustelemaan ahkerasti pullon hengen kanssa, eikä hän liioin piittaa turvallisuudestaankaan, vaan ryntää rikospaikalta toiselle pyssyt paukkuen ilman partnerinsa antamaa tulitukea. Vaan eipä hätää, sillä velimies Mikellä (Richard Sali) ja tämän vaimokkeella on tilanteeseen tähän oivallisen oloinen ratkaisu, eli lomailu Kalliovuorilla pönöttävässä hiihtokeskuksessa kaukana muusta maailman menosta. Ei sillä, että Jack sinne haluaisi millään muotoa lähteä. Yksin ryyppääminen ja konnien ampumien luotien eteen hyppiminen, kun vaan on niin hiton paljon hauskempaa puuhaa.

Jack kuitenkin lähtee reissunpäälle vasten parempaa tahtoaan ja aluksi kaikki tuntuu sujuvan varsin sutjakasti. Mutta sitten paikan päälle pälähtää jostakin ilmaa pilaamaan Ivan "not related to Leo" Getzin (Christopher Plummer) johtama saksalainen uusnatsijoukkio, tarkoituksenaan kaapata matkaansa 50 miljoonan dollarin edestä hotellissa olevia timangeja. Väkivaltainen ryhmittymä ottaa kaikki majoituskeskuksen asukkaat panttivangikseen, paitsi tietenkin Jackin, joka sattuu olemaan yksin jossakin ihan muualla. Die Hardiksihan tämä menee, sillä Jack on ainoa henkilö, jolta löytyy tarvittavat taidot hiihtokeskukseen tunkeutuneiden rötösherrojen pysäyttämiseen ja panttivankien pelastamiseen. Kiirettä kuitenkin pitää, sillä samaiset rötösherrat ovat viritelleet ryppään räjähteitä ympäri hotellin yllä majesteettisesti jyhkeilevän Kalliovuoren rinnettä, aikeinaan aiheuttaa sen luokan lumimyräkkä, että se pyyhkisi liikkeelle lähtiessään kaiken tieltään tylysti pois. Todisteineen, panttivankeineen, kaikkineen...

Tuomio: 80-luvun loppupuolella ilmestynyt Die Hard osoittautui sen verran isoksi hitiksi, että se sai pian tukullisen jäljittelijöitä, joita pääsi tähdittämään lähes jokainen toimintatähti, jota planeettamme päällään kantaa. Van Damme pieksi pahiksia menestyksekkäästi turpaan jäähallissa kesken hockey-matsin, kun taas Steven Seagal leipoi konnanretaleita lättyyn niin taistelulaivalla kuin junassakin. Wesley Snipes siirsi tutuksi tulleen kaavan lentokoneeseen ja vähän muuallekin, eikä Dolph Lundgrenkaan välttynyt diehardismilta, sillä mies pääsi hänkin rock-bändin rumpalina pelastamaan panttivankeja ketkujen kynsistä.

Valkoinen talokaan ei ole ollut turvassa sinne väkisin tunkevilta pahiksilta, eikä liioin Air Force Onekaan. Onneksi paikalla on ollut aina joku yksin jätetty tekijä, joka hoitaa homman kotiin onelinereita sujuvasti viljellen. Bruce Willis on hänkin palaillut aina silloin tällöin Die Hardien pariin. Yleensä silloin, kun muut projektinsa ovat heittäneet häränpyllyä. Viidesti on näin päässyt jo käymään ja kuudennestakin tulemista on ollut viimevuosina valitettavasti puhetta.

Sitten meillä on Crackerjack, joka sekin on paljosta velkaa Die Hardille ja sen jälkeläisille. Kovinkaan kaksinen tekele se ei ole, mutta onnistuu kuitenkin orjallisesti toistamaan lajityypille ominaisiksi vuosien varrella tulleet kliseet. Leffa menee hävyttömyyksissään jopa niinkin pitkälle, että liftaa tiettyjä kohtauksia ja dialogia lähes suoraa Willisin Die Hardista. Konnatkin tulevat jälleen kerran Saksasta aivan kuten esikuvassaan. Budjetti on tosin tässä pätkässä huomattavasti pienempi, joten menokin on sitten sen mukaista. Keskivertoa, mutta kohtuullisen viihdyttävää. Plummer on ihan ookoo parhaaseen eurotrash pukuunsa (lieneekö ostanut sen John Phillipsiltä Lontoosta? Huhujen mukaan Arafatkin osti pukunsa sieltä) sonnustautuneena Getzinä, vetäen roolinsa läpi yllättäen vakavalla naamalla ottaen huomioon leffan hölmöhkön juonikuvion. Tai sitten hän sen verran taitava näyttelijä, että osaa peittää huvittuneisuutensa sen verran hyvin, ettei sitä katsoja huomaa. Griffith on taasen omalta osaltaan semmoinen markan toimintastara (vrt. Jeff Speakman tai vaikkapa Bryan Genesse), jolta ei elämää isompia suorituksia kannata edes odottaa. Mies hoitaa hommansa loppuun asti, tosin tällä kertaa enemmälti ase kädessä, kuin nyrkein ja jaloin.

Crackerjack on sellaista keskivertoa ajantappoa, joka ilmeisesti menestyi vuoraamojen hyllyillä sen verran mainiosti, että se sai jälkeenpäin pari jatko-osaakin. Niissä tosin Griffith ei enää ole mukana, vaan Jack Wildia niissä esittää kaikkien äksönstarbojen uskomaton alfaurosheebo eli Judge... Rein... hold? WTF? Noita jatko-osia en valitettavasti omista, mutta mielelläni katsottavaksi otan, jos vain jostakin käsiini saan. Judge Reinhold tiukkailmeisenä toimintatähtenä. Sitä ei ihan jokapäivä sellaista kuulkaa näekään...





torstai 20. heinäkuuta 2017

Traileri: RoboDoc - The Creation of RoboCop (2017)

Buford's Back... And This Time He's Out for Blood

Kun nyt kerran viimeaikaisia löydöksiä olen tässä esitellyt, niin laitetaan trilogian päätteeksi esille kolmisen kipaletta vhs-nauhaa, jotka poimin matkaani eilettäin divarissa käydessäni....


The Park is Mine minulta jo ennestään löytyikin, muttei kotomaisena videojulkaisuna, joten nappasin sen siksi matkaani. Red Dawn taasen komeilee hyllyssä dvd:nä, vaan onhan se sen verran legendaarinen pätkä, että täytyyhän siitä olla vhs-julkkarikin kokoelmissa nääs. Walking Tall, Part II jääkin sitten tuosta kolmikosta ainoaksi, jota en aiemmin ole missään muodossa omistanut, joten siinä suhteessa on erittäin mieluinen löydös. Nyt vain tarttis saada jostakin se eka ja kolmas osa, jotta sekin sarja olisi siten koossa. Ehkä sekin ihme vielä joku päivä tässä vielä tapahtuu.


tiistai 18. heinäkuuta 2017

Traileri: The Disaster Artist (2017)

Päivän opusbongaus: The Hammer Story - The Authorised History of Hammer Films

Itse asiassa otsikkoni on tässä kohdin hieman harhaanjohtava, sillä tämän kirjan tulin jo ajat sitten hommanneeksi, ja tein siitä heti sen saatuani pienoisen postauksenkin. Kävipä sitten kuitenkin niin, että poistin sen, kun en päässyt tuolloin itseni kanssa yksimielisyyteen sisällöllisistä seikoista. Skitsofreenistä, eiköstä vain?

Sen verran asia jäi minua hyvin pitkälti jälkikäteen vaivaamaan, että päätin hiljaa mielessäni jossakin kohtaa lähitulevaisuudessa yrittää uudemman kerran. Nyt se kerta on tullut, ja niinpä ylpeänä esittelenkin teille opuksen The Hammer Story - The Authorised History of Hammer Films, jonka sisäsivuilla käydään varsin kattavasti läpi koko mainitun leffayhtiön kirjava tuotanto aina hamasta aamusta ehtoon ruskoon saakka. Leffa kerrallaan, televisiopuoltakaan mitenkään väheksymättä tahi sitä unohtamatta. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos eritoten niille, joille Hammer yhtiön elokuvat ovat sydäntä ja miksei muitakin elimiä lähellä.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Tiiseri: Dead Shack (2017)

Päivän unimonsteribongaus: Freddy Krueger




Viikon blogipakoilun jälkeen lienee jälleen kerran syytä palata takaisin ruotuun. Kirpparilla poikkesin aamutuimaan. Leffatarjonta oli sen verran kuivahko, että keskityin etsimään jotakin muuta. Kuten leffa-aiheista oheiskrääsää. Tuossa vieressä komeilee todiste siitä. Hieman kehno kuva, mutta toivottavasti saatte siitä selvää.

Freddy Kruegerhan se siinä kaikessa karrelle palaneisuudessaan. Freddy's Dead variaatio tuo näyttäisi olevan. Aikas retee vai mitä? Tosin Freddyn ilme ei ole kovinkaan pelkoa herättävä. Enemmänkin muihkeahkon veikeä. Semmoinen pieraisin täydessä hississä eikä kukaa tiedä, että se minähän se olin. Noh, tuohon on nyt tyytyminen, kun muutakaan ei siellä kirpparilla tarjolla ollut. Pääasia, että aiemmin hankkimani Jason Voorheesilla on nyt arvoisensa kiistakumppani, jonka kanssa pistää tarvittaessa rähinäksi oikein isosti.




Postauksen päätteeksi viesti kaupunkilaiselta, jolla on ollut sydämellään sen verran tärkeähköä asiaa, että on päättänyt julistaa sen kaikelle kansalle nähtäväksi asfalttiin ikuistamalla. Enjoy!


lauantai 8. heinäkuuta 2017

Alligator II: The Mutation (1991)

Kuvaus: Kaksi yöjalassa ja kalassa olevaa vekkulia päätyy vasten parempaa tahtoaan massiivisen petoeläimen syömäksi. Peto on kooltaan massiivinen, luonteeltaan äkäinen kuin perseeseen ammuttu karhu ja ruokahalultaan ilmeisen kyltymätön. Seuraavana aamuna tapahtumapaikalta löytyy toisen miehen käyttämä nokialainen, joka pitää sisällään muusta ruumiista irti haukatun jalan. Kuolinsyyntutkija epäilee jalan tulleen puraistuksi pois isohkon alligaattorin toimesta, sillä pakkohan hänen on, kun kerran leffan nimi, että myöskin kansipaperin lätkäisty kuva sitä niin maan perusteellisesti vaatii. Uhriluvun kasvaessa tapauksia tutkiva rikosetsivä David Hodges (Joseph Bologna) tulee itsekin vakuuttuneeksi siitä, että tappaja-alligaattorin kanssa tässä ollaan todellakin tekemisissä. Hodgesin epäonneksi kukaan muu ei tunnu ottavan puheitaan todesta. Paitsi tietysti sitten, kun se on jo auttamattomasti liian myöhäistä...

Tuomio: Kökkökakkaa, mutta äärimmäisen viihdyttävää sellaista, joten pölhöviihteen puolelle tämän pätkän kohdalla sen verran isosti lipsahdetaan, että tähtimäärän antaminenkin on siinä suhteessa helppo nakki. Mukana menossa Joseph Bolognan lisäksi Dee Wallace (jota on aina mukava nähdä) sekä Steve Railsback, jolla on pitkät perinteet erinäisten nilkkien esittämäsestä. Sellaista hän tässäkin esittää ja tapansa mukaan yhtä tasokkaasti kuin yleensäkin. Railsbackin lisäksi leffasta voi bongata toisenkin konnaa esittävän, nyt jo edesmenneen konkarin eli Richard Lynchin, jonka rooli ei ole tällä erää kovin iso, mutta mukava bonusylläri siitäkin huolimatta.

Elokuvana:                Pölhöviihteenä:

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Leffamusa - Scream of Love (Extended) - Carter Burwell

Deep Blue Sea on saamassa jatko-osan

Kyllä, näin todellakin on, eikä siinä vielä kaikki, sillä tätä kyseistä pätkää kuvataan täyttä häkää juuri nyt ja parhaillaan. Ja ennen kuin kysytte, niin Rennyllä ei ole tämä proggiksen kanssa sitten niin mitään tekemistä. Sen sijaan kaverilla nimeltä Darin Scott on enemmältikin, sillä hän on se heppuli, joka tätä jatketta on palkattu luotsamaan. Mitä? Ette ole kuullut Scottista vai? Noh, en ole minäkään, mutta eihän hän nyt ihan turha kaveri voi olla, kun on mm. ohjannut sellaisenkin unohtumattoman klassikon kuten House Party: Tonight's the Night vuonna 2013.
Eikä siinäkään vielä kaikki, sillä arvatkaas kaksi kertaa mikä onkaan se televisiokanava, jonka ansiota tämäkin jatko osa on. Annan vihjeen. Se alkaa kirjain parilla SY.... ja päättyy pariin... FY. Saas nährä ny sitte, mitä tästäkin lopulta tulee...

Road of the Dead (2017) posteri


keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Traileri: Star Wars - Forces of Destiny (2017)

Judas Ghost (2013)

"Remember, we don't take any
shit from the hereafter." - Jerry Mackay

Kuvaus: Aaveisiin ja muihinkin paranormaaleihin ilmiöihin erikoistunut Carnacki instituutti saa selville, että eräässä syrjäkylässä sijaitsevassa kaupungintalossa kummittelee, ja niinpä sieltä lähetetään Jerry Mackayn (Martin Delaney) luotsaama haamujengi keissiä lähemmin tutkiskelemaan. Talolle saavuttuaan ja sisälle astuttuaan ryhmä rämä huomaa pian kauhukseen, että huushollissa valtoimenaan mellastava räyhänhenki on kaukana Casperista, sillä tämä kumpio on valmis tekemään kaikkensa, ettei yksikään paikalle saapunut poistu paikalta muutoin kuin puupalttoo yllään. Henkiinjäämistaisto mielipuolista fantomia vastaan on valmis alkamaan...

Tuomio: Pieni budjettinen, muutamaa takaumaa lukuunottamatta koko kestonsa ajan samassa huoneessa paikkansa ottava kummittelukauhistelu, joka muutamista näyttävistä erikoistehosteistaan huolimatta jää kokonaisuutena helposti unholaan painuvaksi pelottelusessioksi. Kaksi tähteä on siten sopiva määrä tälle pätkälle annettavaksi. Pohjautuu Simon R. Greenin Ghost Finders merkkiseen kirjasarjaan.

It Erupted from the Bowels of the City in a Lethal Frenzy

Lomat blogin suhteen on tältä kesältä lomailtu, joten on tullut jälleen aika palata takaisin ruotuun. Pehmeällä laskulla kuitenkin, sillä ollaanhaan tässä vielä hieman kesäterässä ja niin ja pois ja päin. Parilla VHS-löydöksellä onkin hyvä sen vuoksi lähteä liikenteeseen...




torstai 15. kesäkuuta 2017

Traileri: Flatliners (2017)

Never Made Movies: The Revenge of Dracula (1959)

Brittiläinen Hammer Film Productions tuotti vuosina 1958 - 1974 yhteensä yhdeksän kappaletta Dracula aiheisia kauhistelupätkiä. Leffoja olisi kuitenkin hyvinkin voinut olla mainittua määrää enemmän tai listaus vaihtoehtoisesti hieman erilainen kuin nyt. Seuraavassa taustatarinaa tekemättä jääneestä Draculan kostosta...

The Revenge of Dracula (1959)

Terence Fisherin ohjastama Dracula aka Horror of Dracula (1958) menestyi lippuluukuilla sen verran mallikkaasti, että Hammer tilasi elokuvan käsikirjoittaneelta Jimmy Sangsterilta uuden käsikirjoituksen jatko-osaa silmällä pitäen. Sangster teki työtä käskettyä, luonnostellen lyhyen tarinankaaren, joka jatkoi Draculan tarinaa suoraa siitä, mihin edellinen elokuva päättyi. Tässä luonnostelmassa vampyyrikreiville uskolliset romanipalkolliset käyvät keräämässä Van Helsingin tuhoaman mestarinsa maalliset jäännökset linnan lattialta talteen, ottaen sen jälkeen tylysti hengiltä kourallisen viattomia neitsyeitä, joista vuodatetulla verellä he sitten hokkuspokkustelevat kreivi Draculan takaisin elävien kuolleiden kirjoihin.

Ylösnousemuksensa jälkeen verevä vampyyrikreivi janoaa suonissa virtaavan elämännesteen lisäksi kostoa, ja sen saadakseen hän kokoaa alaimaisensa yhteen, hyökäten sitten väkivalloin ympäristössä asustelevien, pahaa aavistamattomien kyläläisten kimppuun. Näin siksi, että kylän asukit olivat pettäneet hänet pahemman kerran, kun eivät rynnänneet sankoin joukoin avittamaan hallitsijaansa Van Helsingin ottaessa tätä hengiltä. Vanha talttahammas ei kuitenkaan ole ainoa kostoa havitteleva hahmo Sangsterin synopsiksessa, sillä erään uhratuksi päätyneen impyen siskonlikka (no Peter Cushing in this one) halajaa samaa Draculaa kohtaan. Viimeinen taisto käydään kahden mainitun välillä käydään vanhan kirkon pihamaalla. Taistelun tuokinassa kirkon torni romahtaa ja seivästää pimeyden prinssin pois päiviltään.

Hammer halusi Christopher Leen luonnollisesti uusivan roolinsa Draculana, mutta mies itse suhtautui ajatukseen äärimmäisen negatiivisesti, ja niinpä leffa jäikin sen vuoksi lopulta kokonaan tekemäti. Hammer ei kuitenkaan jäänyt projektin peruuntumista sen kummemmin märehtimään, vaan keskitti kaiken energiansa Dracula/Lee vapaan The Brides of Draculan  tuottamiseen. Peter Cushingillekin löytyi hänellekin jälleen käyttöä, sillä taidokas näyttelijä pääsi uusimaan roolinsa legendaarisena vampyyrintappajana Van Helsinginä. Ja sehän ei ollut ollenkaan huono juttu se. Pikemminkin päin vastoin.


perjantai 9. kesäkuuta 2017

Traileri: Big Trouble in Little China (2017) Board Game

Tahtoo tämän...

Collapse of the Living Dead (2011) aka Collapse aka Nightmare of the Living Dead

Kuvaus: Tiedättehän sen laulun, jossa lauletaan kuinka mukavaa maalla on. Noh, ei ole, mikäli asiaa kysytään syrjäseudulla maatilaa pyörittävältä Robert Morganilta (Chris Mulkey), joka päivätyönsä ohessa koittaa huolehtia vaimostaan Mollysta (Karen Landry) sekä terveytensä kanssa kamppailevasta Willistä (Travis Slade Reinders) parhaan kykynsä mukaan. Rahat hädin tuskin riittävät laskujen maksamiseen, saati sitten palkollisen pitämiseen. Pankkikin painaa armotta päälle haluten lunastaa maatilan maineen päivineen omiin hoteisiinsa.

Robert koittaa kovasti tolkuttaa itselleen ja perheelleen, että kyllä me tästäkin pulasta hengissä selviämme, mutta sitten ihmislihaa mielellään lounaakseen makustelevat zombit laahustavat hitaasti, mutta varmasti paikalle pilaten kaiken. Jo ennestään kovan paineen alla olevan Robertin ei auta muu, kuin laudoittaa ovet ja ikkunat, ja ryhtyä taistelemaan eläviä kuolleita vastaan, vaikka sitten oman henkikultansa kustannuksella...

Tuomio: Näin heti alkuun on pakko todeta se, että enpä olisi ikinä uskonut, että niinkin loppuun kaluttu lajityyppi, kuin zombielokuva onnistuisi minua enää kaiken näkemäni jälkeen yllättämään. Mutta penteles sentään, niin vain pääsi tämän Collapse of the Living Deadin kohdalla käymään. Leffa alkaa varsin ihmisläheisesti draaman merkeissä, sitten mukaan tulevat elävät kuolleet, jotka kaikessa mässäilevyydessään iskevät kehiin ripauksen kauhullisia elementtejä, vaikkei tämä varsinaisesti mikään pelottava pätkä olekaan. Sitten, hetki ennen loppukrediittejä ruutuun pätkähtää täysin puskista tuleva Shyamalani (lue: lopputwisti), jota en todellakaan osannut odottaa näkeväni. Jätän tämän twistin tässä kohdin luonnollisesti paljastamatta, jotten pilaisi elokuvallista kokemusta teiltä muilta. Totean vain sen, että ihmeiden aika ei näköjään edelleenkään ole ohi. Kaksi tähteä itse leffalle, kolmannen mennessä positiivisesti yllättävälle käänteelle, josta vastaa leffan ohjaajana ja käsikirjoittajana toiminut Insane Mike Saunders. Hullu mikä hullu, mutta selvästi luovasti sellainen.