perjantai 21. huhtikuuta 2017

Navy Seals vs. Zombies (2015) aka Navy Seals: Battle for New Orleans


"There's a suspicious suspect." - Secret Service Agent

Kuvaus: Ryhmä huippuunsa hiottuja Laivaston hylkeitä lähetetään New Orleansiin (siitäkin huolimatta, että tapahtumat sijoittuvat Baton Rougeen) pelastamaan varapressaa väkivaltaisten mielenosoittajien saartamasta rakennuksesta. Paikan päälle saavuttuaan sotilaat saavat kuitenkin kauhukseen huomata, että heitä vastaan vyöryykin mielenosoittajien sijasta laaja lauma (n. 12-13 hlöä) kehnosti maskeerattuja, ihmislihan makuun tykästyneitä eläviä kuolleita, joiden pysäyttäminen onkin helpommin sanottu kuin tehty...

Tuomio: Itsensä ehkä vähän turhankin vakavasti ottava, kaikin puolin tylsähkö toimintaköpöily, johon Amerikan ninja Michael Dudikoffkin on saatu "maaniteltua" mukaan vuokrarahoja kokoon kasaamaan. Mitään ninjamaista mies ei tässä pätkässä kuitenkaan tee, vaan tyytyy sen sijaan kähisemään muutamat hänelle kirjoitetut vuorosanansa armeijan tukikohdan seinien sisältä, kaukana toiminnasta sekä zombeista. Pettymys sinänsä, sillä kaveria fanittavat olisivat varmasti mielellään nähneet miekkosen tositoimissa mättämässä eläviä kuolleita halki, poikki ja pinoon verinen katana kädessään. Mutta kun ei niin, niin ei. Yksi tähti, josta siitäkin on puolet liikaa.


tiistai 18. huhtikuuta 2017

George and the Dragon (2004) aka Dragon Sword

Kuvaus: Ensimmäisen ristiretken ankarissa taisteloissa pahoin rähjääntynyt George (James Purefoy) suuntaa takaisin Englantiin rauhaisat eläkepäivät mielessään. Pieni tilkku viljetäväksi kelpaavaa maata, oma tupa ja pari lehmää laitumelle märehtimään. Siinä on Georgen elämän maali kaikessa simppeliyydessään. Unelmansa saavuttaakseen George saa kuulla, että Pohjois-Englanti is the place to be, sillä siellä maa on hedelmällinen, väestöä harvassa ja kuningas Edgarkin (Simon Callow) on hänkin luonteeltaan hyväntahtoinen ja reilumman puoleinen hallitsija.

Edgarin linnaan saavuttuaan George huomaa, ettei kaikki ole aivan kohdallaan. Käy ilmi, että kuninkaan kuvaakin kauniinpi tytär Luna (Piper Perabo) on kadonnut kuin maan nielemänä, ja se tietysti surettaa valtaa pitävää Edgaria isosti. Rahallinen palkkiokin Lunan löytäjälle olisi luvassa, vaan George ei siitä pahemmin perusta. Tontti, talo ja kantturat riittävät ristiretkeräisellemme palkkioksi Lunan löytämisestä ja takaisin yhtenä kappaleena tuomisesta vallan mainiosti. Yksin ei Ykän kuitenkaan tälle vaarojen täyttämälle reissulle tohdi lähteä, ja niinpä kuningas Edgar määrää matkaan mukaan uskollisen palvelijansa Elmendorfin (Bill Treacher). Yksissä tuumin kaksikko jäljittää piakkoin kadonneeksi julistetun prinsessan olinpaikan, että myöskin syyn tämän äkilliseen hukuksiin joutumiseen. Ohessa samainen kaksikko havahtuu siihen toteamukseen, että varsinainen seikkailu on vasta alkamaisillaan...

Tuomio: Vauhdikas ja viihdyttävä fantasiaseikkailu, jonka parasta antia ovat ehdottomasti hurtilla huumorilla ja kieli rehellisesti poskella toteutetut taistelusessiot. Verta ja suolenpätkiä ei tässä pätkässä nähdä, mutta ainakin yksi viinileini kokee varsin karun kohtalon, joten jotakin kaiketi sekin. Mukana menossa olevilla näyttelijöillä on ilmiselvästikin tätä tehdessä ollut hauskaa, josta todisteena toimii lopputekstien aikana jackiechanimäisesti pikkuruudussa pyörivä pieleenmenneiden otosten kavalkaadi, josta siitäkin irtoaa iloa isohkon puoleisesti. Mitäs vielä? Tietokoneella animoitu lohikärmes tuo mieleen väkisin The Asylumin halpistekeleet, mutta kun pätkä itsessään muutoin oli varsin messevää seurattavaa, niin enpä lähde enempää animoijia siitä tämän enempää solvaamaan.

Turhana tietona tähän loppuun voisin vielä mainita sen, että Val Kilmer käy (Mindhuntersin kuvausten tauon aikana) tekemässä pikaisen vierailun El Cabillo nimisenä spaniardiketkuna. Niin ja Patrick Swayzen esittämä lordin nilkki tykkää kovasti syödä lakritsia. Että näin. Annetun tähtimäärän löydätte tuosta alta. Kuen myös leffan trailerin, joka on kuvanlaadultaan valitettavan kehno. Toivottavasti saatte siitä jotakin selvää.





maanantai 17. huhtikuuta 2017

Mutants - A Savage Encounter

Tuossa ennen pääsiäistä ehdin tekemään jokusen VHS-löydöksen. Ei mitään maata kaatavaa tavaraa, mutta jotakin sentäs kuitenkin...

Alarivi vas. oik: B.O.R.N.The Bloody FistsThe Aftermath



tiistai 11. huhtikuuta 2017

Rocky IV: Fan Theory


😄😄😄

The Bloody Fists (1972) aka Deadly Buddhist Raiders aka Death Beach aka The Bloody Fist aka Dong Kau Tan

Kannessa näkyvä Harvey Dent imitaattori ei esiinny
tässä elokuvassa, eikä liioin esiinny siinä luonnollisessa koossaan.

Kuvaus: Kiinassa raivoaa railakas ruttoepidemia, joka niittää populaa hengiltä kuin pipoa. Siinä missä rutto on sairaus, on aarnioyrtti lääke siihen. Tätä mainittua yrttiä viljelläänkin eräässä pienessä kiinalaiskylässä varsin menestyksekkäästi. Jopa siinä määrin, että huhu tästä ihmelääkkestä on kiirinyt myös nuljujen japanilaisten korviin, ja niinpä nousevan auringon maasta lähteekin liikenteeseen joukkio kovan luokan lähitaisteluexperttejä, tarkoituksenaan ottaa yrttiviljelmät väkivalloin haltuunsa. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä vastaansa keljuhkon katalat nipponin miehet saavat Jang Wu-dipin, pelätyn kung fun salat taitavan yksinäisen soturin, joka on valmis taistelemaan yrttitarhan puolesta viimeiseen mieheen saakka...

Tuomio: Paljon nujakointia, juonta vain nimeksi ja kaiken kruununa kehnon karmeaa dubbausta. Eipä 70-luvun kung fu pätkältä enempää voi vaatia, joten kolme tähteä on tälle juuri sopiva määrä annettavaksi.





lauantai 8. huhtikuuta 2017

Leffamusa - The Barbarians Main Title - Pino Donaggio

A Town Called Bastard (1971) aka A Town Called Hell aka Una Ciudad Llamada Bastarda

Kuvaus: Meksiko, 1895. Kooltaan pieni, mutta silti äärimmäisen tehokas vallankumouksellisten joukko hyökkää johtajansa Aguilan (Robert Shaw) johdolla pikku pueblon kirkkoon, ottaen tylysti hengiltä sen uumenissa hartaushetkeä harjoittavat kyläläiset aina piruntorjuntapattteria edustavaa saarnamiestä myöten.

Kymmenen vuotta tapahtuneesta myöhemmin samaiseen kylän rähjään saapuu kalman musta ruumisvankkuri, jota ohjastaa salamyhkäisyyden kaapuun sonnustautunut Espectro (Dudley Sutton) niminen mies. Arkkukin näistä kärryistä löytyy. Ruumiskin sen sisällä on, mutta tavasta poiketen tämä ruumis on edelleenkin täysissä sielun ja... noh... ruumiin voimissa, kuuluen naiselle Alvira (Stella Stevens) nimeltään. Näyttävän paikalle saapumisensa jälkeen Alvira löytää tiensä kylää rautaisen tyrannimaisella otteella hallitsevan Don Carlosin (Telly Savalas) luo, paljastaen tälle tulleensa etsimään vuosikymmen sitten tapahtuneessa kahakassa edesmenneen miehensä murhajaa, tarjoten sille, joka hänet paljastaa ison läjän kultaa palkkiokseen. Ahneuksissan Don Carlos lupautuu Alviraa auttamaan, vaan lyhyeksi kuin kananlento jääpi se yhteistyö ja avunanto varjon lailla liikuksivan Espectron toimesta.

Jo ennestään sekava pakka sekoittuu entisestään, kun paikan päälle pälähtää Meksikon armeijan eversti (Martin Landau) joukkoineen, Aguilaa käsiinsä kovasti kaivaten ja etsiskellen. Everstin harmiksi kukaan ei tunnu tietävän miltä "Kotka" näyttää, joten hänen on turvauduttava äärimmäisen brutaaleihin keinoihin etsimänsä miehen henkilöllisyyden selvittääkseen. Kukaan ei siis tunne Aguilaa, mutta kylän sen hetkinen pappismies puolestaan tuntee Everstin varsin hyvin. Vähän liiankin hyvin, jos mieheltä itseltään sitä kysytään...

Tuomio: Mielenkiintoisista lähtöasetelmista liikkeelle lähtevä paella (ja ilmeisesti jossain määrin myös fish & chips) western, joka Savalasin loistavasti esittämän kusipäähahmon liian nopean poistumisen jälkeen lässähtää kasaan kuin korttitalo ikään. Lisää sekavuutta ja päänvaivaa juonenkulun seuraamiseen tuovat myös luokattoman huono editointi, että myöskin leffan keskivaiheille yllättäen ja pyytämättä lätkäisty takaumajakso, jonka sijasta olisi tarinankerronnalisesti ehdottomasti pitänyt käyttää jotakin toista, paremmaksi havaittua keinoa tai sitä kuuluisaa kikka kuutosta. Näyttelijöitä ei pidä tämän tuotoksen keskinkertaisuudesta millään muotoa syyttämän, sillä he tekevät parhaansa heille eteen lätkäistyn materiaalin suhteen. Olisipa vain se annettu materiaali ollut tasoltaan tasokkaampi, niin tästäkin olisi voinut tulla jotakin suurta. Aineksia huomattavasti parempaan suoritukseen tässä olisi nimittäin ollut, kuin mitä lopulta katsottavaksi tarjottiin.




Vasemmalla Dudley Sutton salaperäisenä Espectrona. 
Oikealla taasen lupsakan leppeänä Lovejoyn kaverina
Tinkerinä, jona suurin osa meistä hänet parhaiten muistaa.

torstai 6. huhtikuuta 2017

Somewhere Between Mystery and God Lies... The Ninth Configuration

Tuli tehtyä muutama löydös tuossa aamusella. Aloitellaan vhs-nauhakkeilla....





Edit: Noista VHS-nauhoista voisin mainita vielä tässä sen, että niitä oli sinne divariin joku ystävällinen sielu tuonut kolme kohtuu isoa pahvilaatikollista. Eli ihmisillä on nurkissaan vielä niitä, mutta niistä ilmeisesti luovutaan vasta kun on äärimmäinen pakko tai jotain.

Mieli olisi tehnyt ostaa ne kaikki, mutta kun syödäkin pitää ja tilakin alkaa olla niukilla, niin en sitten niitä matkaani tuon enempää haalinut. Enimmäkseen olivat länkkäreitä, näkyi siellä joukossa olleen mm. isokantiset Dirty Harry pätkät koko komeudessaan. Jos vaikka sitten seuraavalla käynnillä... heh.

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Traileri: The Recall (2017)

Lady Jayne: Killer (2003) aka Betrayal

Kuvaus: Jayne Ferrélla (Julie Du Page) on kova kiirus päästä pois Los Angelesista. Näin siksi, että viimeisin  mafialle tekemänsä tappokeikka ei mennyt niinkuin Strömsössä, ja tämän pahoin reisille levähtäneen jobin seurauksena Jaynella on nyt hoteissaan iso salkullinen täynnä rahaa. Mainittu valuutta ei kuitenkaan kuulu Jaynelle, vaan mobsteri Frank Biancille (Louis Mandylor), joka lähettää joukkion alaisiaan Jaynea etsimään ja rahoja takaisin hakemaan. Mobstereiden lisäksi Jayne saa peräänsä niin LAPD:n rikosetsivän Mark Winstonin (Adam Baldwin), että myöskin liittovaltion agentiksi itseään väittävän Alex Tylerin (James Remar), joista kummallakaan ei välttämättä ole ne kaikista puhtaimmat jauhot pusseissaan.

Pakomatkalla oleva Jayne saa onnekseen kyydin yksinhuoltajaäiti Emily Shawlta (Erika Eleniak), ja tämän 16-vuotiaalta pojalta Kerryltä (Jeremy Lelliott), matkalla kohti uutta elämän alkua Teksasin laakeilla aakeilla. Matkaa taittaessaan autonsa kuitenkin hajoaa, pakottaen kolmikon viettämään yönsä tienposkessa olevassa motellissa. Yösydännä Kerry hiippailee Jaynen huoneseen, löytäen salkullisen riihikuivaa tuohta, varastaen sen ja liftaten tiensä takaisin Los Angelesiin, jotta sinne päästyään voisi maksaa pystyyn sikäläiselle huumediilerille jäämänsä velan pois tiekseen. Kun Jayne sitten huomaa varallisuutensa kadonneen, hän pakottaa Emilyn väkipakolla ajamaan takaisin enkelten kaupunkiin, jossa viimeinen yhteenotto kaikkien yllämainittujen hahmojen välillä tultaisiin käymään. Lihaa säästämättä, laadusta tinkimättä.

Tuomio: Ö-luokan toiminta- ja rikospätkäpökiöinti, joka sekavine, suunnilleen viiden sekunnin välein tapahtuvine juonenkäänteineen, koittaa epätoivoisesti olla niin hiton nokkelaa ja näppärää, että itse M. Night Shyamalankin olisi näitä twistejä pähkäillessään enemmän kuin hukassa. Joskus, ja aika useinkin vain on niin, että yksinkertainen on kaunista, ja tämänkin pätkän kohdalla se yksinkertaistaminen olisi saattanut olla jopa leffan pelastus. Tai noh, ainakin lyhyt askel parempaan suuntaan, jos nyt ei sentään ihan pelastus kuitenkaan. Yksi tähti ja sekin tulee lähinnä tuosta alla näkyvästä, varsin hupaisan oloisesta kuvasta, jossa Erika Eleniak flippaa katsojiaan linnulla päin pläsiä. That is something you don't see everyday.
"Fucking suck!"

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Päivän opusbongukset: Star Wars

Ei niin kovinkaan kauaa sitten, ihan tässä lähellä tulin tehneeksi nuo vieressä näkyvät opusbongaukset.
Ei liene tarvis esitellä mistä niissä on kyse, sillä aihepiiri lienee kaikille meistä varsin tuttu, ja jos ei ole, niin kannet puhuvat puolestaan, että myöskin googlen hakupalvelu on tässä(kin) asiassa ystäväsi.

P.S. Oli tarkoitus tehdä tämän postauksen yhteyteen semmottis Star Wars tyyppinen aloitusscrollihässäkkä parodia, vaan sen verran laiska olin, että jätin sen sitten lopulta tekemäti, heh. Saatte sen sijaan tyytyä alta katsottavaan musavideoon, joka sekin on... "hauska".

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Paluu - Paluu

Noin viikon taukoilun jälkeen palailen takaisin blogini pariin. Ei ihan täydellä voimalla kuitenkaan, vaan tuttuun tapaan pehmeällä laskulla varusteltuna. Vaikkapa uutisen muodossa. Nythän on nimittäin niin, jotta jo pitkään tekeillä oleva Escape From New York riimeikki on vihdoista viimein saanut ohjaajansa. Näin, mikäli alla olevaa kuvaa ja John Carpenterin twiittiä on yhtään uskominen...


Vaikken nyt varsinaisesti ihan hirveästi uudelleen lämmittelyistä perustakaan, niin tämä saattaa olla sillä hilkulla, että siitä voisi tulla jotakin katsottavaakin. Olen siis valmis antamaan sille mahdollisuuden, mikäli tämä uutinen paikkansa pitää. Mites on teidän muiden laita?



sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Southpaw Regional Wrestling Episodes 3&4


Wrecked (2010)

Kuvaus: Mies (Adrien Brody) havahtuu todellisuuteen rotkon pohjalle päätyneessä auton romussaan. Jalkansa on murtunut ja jäänyt puristuksiin kojelaudan ja pelkääjän puolen oven väliin. Pollakaan ei tunnu pelaavan entisen lailla, sillä hänellä ei ole haisua harmaintakaan kuka on, missä on tai miten hän on nykytilaansa itsensä onnistunut saattamaan. Kaiken kukkuraksi auton takapenkillä retkottaa pahoin runnoutunut ruumis, jonka henkilöllisyys on sekin muistinsa menettäneelle täysi mysteeri. 

Mies kokoaa ajoneuvonsa jäänteissä muutaman päivän kökittyään kaiken jäljellä olevan voimansa metallisesta ansastaan pois päästäkseen. Näin tapahtuukin, mutta ihana vapauden tunne ei kestä kovinkaan pitkään. Autoradiosta kantautuva uutislähetys nimittäin kertoo pahoin pieleen menneestä pankkiryöstöstä, jonka tuoksinassa rahalaitoksen turvallisuudesta huolehtiva vartija sai surmansa. Kun romuttuneen auton takapaksista sitten löytyy vielä useampi säkillinen pankista väkivalloin anastettua valuuttaa, on Mies melko varmahko siitä, että hän on yksi uutisissa mainituista kolmesta ryöstäjästä, jolle ei kyllä millään muotoa hyvä heiluisi, jos takaisin siviilisaation pariin karun erämään keskeltä hengissä ylipäätään nyt edes selviytyisi...

Tuomio: Tämä tämän viikonlopun toinen amnesiapätkä ei sisältönsä puolesta räväköillä toimintajaksoilla tai äkkiväärillä juonenkäänteillä pahemmin juhli, vaan se keskittyy enemmänkin rauhallisesti etenevään tarinankerrontaan sekä paikoin aavemaisenkin tunnelman luontiin. Lähes soolosuorituksen tekevä Adrien Brody ilmentää mallikkaasti henkiinjäämiskamppailun kourissa angstaavan hepun rikkinäistä olemusta, eikä loppuun sijoitettu Shyamalankaan (lue: twisti) turhia jaarittele, iskien totuuden vasten katsojan kasvoja lyhyesti ja ytimekkäästi. Tykkäsin. Kolmen tähden arvoisesti,

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Darth by Darthwest




The Bourne Identity (1988)

Kuvaus: Ranskalaisen Port Noirin kalastajakylän rantavesiin huuhtoutuu ulapalta aavalta tuntematon, tajuttomuuden tilassa oleva mies. Myrskyn piiskama, luotien runtelema. Hädin tuskin elossa. Miehellä käy kuitenkin tuuri, sillä hän päätyy tiedostamattaan paikallisen lääkärin Geoffrey Washburnin (Denholm Elliot) hellään huomaan, ja vähitellen hän toipuu takaisin todellisuuteen. Muistinsa täysin menettäneenä tosin. Ihonsa alle piilotettu siru vie merestä noukitun miehen Zürichiin ja sieltä Pariisiin etsimään kadonnutta menneisyyttään, johon näyttäisi kuuluvan kansanvälistä terrorismia, huippudiplomatiaa sekä miljoonien arvosta rahaa. Mutta kuka mies oikeasti on ja kenen puolella? Onko hän pahamaineinen Carlos, maailman vaarallisin ja jahdatuin terroristi? Vai onko hän sittenkin Jason Bourne (Richard Chamberlain), kylmäverinen tappaja, tehtävänään hoitaa Carlos pois kuvioista... lopullisesti...

Tuomio: Robert Ludlumin samannimiseen bestselleriin pohjautuva, televisiokatsojia silmällä pitäen tuotettu minisarja, joka toimii varmasti astetta paremmin osissa katsottuna. Näin yhteen pötköön tuijotettuna se tuntuu koko komeassa kolmen tunnin mitassaan turhankin verkkaisesti etenevältä ja tarpeettomasti pitkitetyltä tuotokselta, johon väliin on ujutettu jokunen kohtuullisen onnistunut toimintaosuus menoa hetkellisesti piristämään.

Richard Chamberlain ei ehkä ole maailman uskottavin toimintasankari, mutta yllättävän hyvin hän hoitaa homman lopulta kuitenkin kotiin. Jaclyn Smithin hahmo taasen kävin väliin vähän ärsyttämään, kun tämä ei oikein tuntunut missään vaiheessa tietävän onko hän Chamberlainin hahmon puolella vaiko sittenkin häntä vastaan. Mutta joo, semmoinen kertakatsomisen kestävä tapaus se tämäkin kokonaisuutena on, joten antamani kaksi starbaa sopii sille kuin nyrkki naamaan ja nenä silmään. Lämmiteltiin uusiksi vuonna 2002 ilmestyneen The Bourne Identityn ja sitä tähdittäneen Matt Damonin toimesta.

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Traileri: Atomic Blonde (2017)



Never Made Movies: Lepäisit jo rauhassa, komisario Palmu

Nythän on hyvin pitkälti niin, että olen tässä säännöllisen epäsäännöllisesti ilmestyvässä kirjoitusteni sarjassa käsitellyt vain ja ainoastaan syystä tai toisesta tekemättä jääneitä amerikkalaistuotantoja. Vaan nyt kun armas kotimaamme täyttää kuluvana vuonna pyöreät sataset, tuumailin josko ottaisin aiheeksi erään täällä valmistumatta jääneen produktion, eli leffan, joka kantaa komealta kuulostavaa titteliä Lepäisit jo rauhassa, komisario Palmu. 


Alunperin yllä mainitun piti olla sarjassaan neljäs Palmu pätkä, johon kirjalija Mika Waltari kirjoitti vuonna 1963  61-sivuisen, vahvasti dialogipainotteisen käsikirjoituksen, jonka pohjalta edellisten Palmujen ohjaaja Matti Kassila lähtisi sitä sitten valmiiksi koko illan elokuvaksi työstämään. Käsikirjoituksen tarinassa Palmu saa tutkittavakseen William Shakespearen kirotuksi kutsutun näytelmän Macbethin ensi-illan aikana tapahtunutta veritekoa. Tapahtumapaikaksi surmatyölle oli Waltarin toimesta määritelty Vanhan ylioppilastalon näyttämö.

Kassila itse piti käsikirjoitusta hankalana, sillä se oli hänen mielestään sisältönsä puolesta vähän liiankin puhelias tapaus. Lopullisen niitin leffan tekemättömyyteen iski vuoden 1963 alussa iskenyt kahden ja puolen vuoden pituinen ammattinäyttelijöiden lakko, joka esti Joel Rinteen (Palmu), Matti Raninin (Virta) ja Leo Jokelan (Kokki) osallistumisen elokuvan tekoon. Myttyyn menneen projektin jälkeen Palmu-mysteerit elivät pitkään hiljaiseloa, kunnes vuonna 1969 Kassila palasi aiheen pariin ohjaten leffan Vodkaa, komisario Palmu, jonka kanssa Waltarilla ei kuitenkaan enää ollut mitään tekemistä. Vodkaa jäi samalla sarjan viimeiseksi elokuvaksi, eikä Palmua kumppaneineen ole sen koommin valkokankailla nähtykään.

Tähän loppuun lienee syytä liittää linkki Seura-lehdessä ilmestyneeseen artikkeliin, jossa Mika Waltarin tyttären poika Joel Elstelä kertoo haaveestaan ohjata Waltarin käyttämättömän Lepäisit jo rauhassa, komisario Palmu kässärin valmiiksi leffaksi asti. Jutun voi halutessaan käydä lukemassa täältä.

Lähteet: Wikipedia, Seura

torstai 9. maaliskuuta 2017

Filmed on Location at a Real Castle

Muutama löydös pikaisesti tähän väliin...

Tokihan tuo Burial Ground minulta ennestäänkin löytyy, mutta tässä sinireiskaversiossa on mukana mukavasti ekstramateriaalia, että myöskin kommenttiraita, joten olin pakotettu sen itselleni mainituista syistä hankkimaan. Burial Ground vieressä komeileva The Bloodstained Shadow onkin sitten taasen täysin uusi tuttavuus, vaikka se 70-luvulla tehty onkin. Alarivissä ekana oleva Bloodsucking Pharaos in Pittsburgh taasen houkutteli ostamamaan sen hassulta kuulostavan nimensä puolesta. Niin ja Tom Savinin efektien tietty. The Burning puolestaan edustaa kategoriaa tätä olinkin jo etsinyt pitkään, joten olen erittäin tyytyväinen  kun sen viimein kokoelmiini onnistuin kaappaamaan.

Jokin aika sitten edesmenneen Leonard Nimoyn Spock aiheisista opuksista se toinen, eli käsittääkseni jälkimmäinen. Sehän siis tarkoittaa taasen sitä, että saadakseni koko sarjan kokoon, on minun etsittävä jostakin käsiini se edeltävä opus, eli I am Not Spock. Spockin vieressä pönöttää kirjanen, jossa yhdistyvät minulle kaksi mukavaa asiaa; Sherlock Holmes ja Cthulhu. Samaan sarjaan kuuluu pari muutakin opusta, joten nekin täytyy jostakin siis esiin kaivaa.

Vannoutunut Bond-fani kun olen, niin olihan tuo yllä näkyvä pakko matkaan napata, vaikka hitusen hintava olikin. Vaan eipä noita täällä päin kovin usein vastaan tule, joten toimikoot se perusteena sen hankkimiseen, heh.

Edit: Lätkäisenpä alla näkyvän leffahankinnan vielä tähän samaan syssyyn, vaikken sitä varsinaisesti divarista löytänytkään. CDONista tilasin, kun halvalla sain...



perjantai 3. maaliskuuta 2017

Traileri: Untold Horror (2017)

Untold Horror - Trailer from Post No Joes Productions on Vimeo.


Päivän DVD-bongaus: The Ultimate Weapon









Hulk Hogan is... The Ultimate Weapon. Näin shatnermaisesti meille uhoaa leffan takakanteen lätkäisty tagline. Hieman kyllä nyt jännittää, että onkohan asian laita sittenkään ihan näin. Vaan katsomallahan tuo selviää, jos on selvitäkseen. Niin ja traileristakin voi jo päätellä jotain, joten laitanpa sen tähän mukaan näkyville, jotta voitte sitten vedellä omia johtopäätöksiä asian suhteen.










Hoganin pullistelun lisäksi matkaan lähti muutama kauhuaiheinen sarjakuva...


...sekä ihka ensimmäinen Remo Williams pokkari...



lauantai 25. helmikuuta 2017

Leffamusa - War Party - Chaz Jankel

Cage & Goldblum: Roomies - Episode 3 - Once Upon a Time in Mexico

Wilder (2000) aka Slow Burn aka Bad Boys Hunting

Kuvaus: Della Wilder (Pam Grier) on teräväkielinen ja paljolti uransa aikana kokenut chicagolaiskyttä, jolta löytyy omat keinonsa rikosten selvittämiseen. Kun nuoren naisen, Vera Churchin (Charlene Francique) ruumis löytyy asunnostaan matkalaukuun tylysti sullottuna, pidetään tapausta yleisesti helppona nakkina. Epäiltykin on jo, eli gynekologi Samuel Charney (Rutger Hauer), jonka entinen potilas ja rakkauden kohde Vera eläessään oli. Yllätysraskaus aiheutti välirikon kaksikon välille, poikien Charneylle ainoastaan syytteen virkavirheestä.

Wilder on enemmän kuin varma Charneyn syyllisyydestä, mutta joutuu muuttamaan mielensä oikean tappajan iskiessä uudestaan. Ohessa selviää myös sekin, että Churchin ja kymmennen kadonneeksi ilmoitetun naisihmisen välillä on ilmiselvä yhteys. Wilder päättää lyöttäytyä yksiin Charneyn kanssa ennen kuin kylmäverinen murhaaja ehtisi iskeä uudemman kerran.

Tuomio: Valjuhko, ponnettoman pliisulla tarinankerronnalla liikkeellä oleva rikosjännäri, joka haiskahtaa vahvasti televisiolle sarjaksi asti etenemättömän töllöseriaalin pilottipätkälle. Grier ja Hauer ovat mukana menossa, mutta lähinnä vain siksi, että se pannahisen vuokrakin täytyy taasen maksaa, joten äkkiä jostakin rahat kokoon. Parhaansa kumpainenkin kuitenkin yrittää, vaikkei välillään minkäänlaista kemiaa ole ensinkään. Taustalla soivasta musasta on pakko tässä kohdin mainita se, että se on teemoiltaan 70-lukuisen funkahtavaa tavaraa, tuoden väkisinkin mieleen Grierin tähdittämät blaxploitaatiopätkät, joita tätä katsoessa tuli kieltämättä hieman ikävä. Eivät nekään kaikki mitään varsinaisia mestaristeoksia ole, mutta enemmän niillä silti viihdearvoa on kuin tällä keskiverrolla ajanhukalla ikinä. Kaksi tähteä, joista toisessa on puolet liikaa.

torstai 23. helmikuuta 2017

Traileri: Injustice 2 (2017)



Write a Sad Story Using Only 3 Words


Out of ideas.

The Dark Power (1985)

Kansikuvassa näkyvät vihreät
örkit eivät esiinny tässä elokuvassa.
Kuvaus: Mitä tapahtuu, kun muutama opiskelijatyttönen muuttaa taloon, joka heidän tietämättään on rakennettu tolteekkien ikiaikaisen hautausmaan päälle? Noh, ei juuri mitään, sillä ensimmäinen tunti menee pelkästään puhua pälpättämisessä, johon eräs opiskelijatar heittää mausteeksi ripauksen vihapuhetta erästä kanssasisartaan kohtaan eriävästä ihonväristään johtuen. Paljon pelätty n-sanakin kuullaan näissä lausahduksissa pariinkin eri otteeseen.

Hieman myöhemmin samaiseen taloon paukkaa kaljoittelemaan joukkio hulttiomiekkosia, ja se ilmeisesti on sitten jo liikaa tolteekeille, sillä nelisen kappaletta aivan älykehnosti maskeerattuja muinaismuistoja nousee hetikohta kuolleista, ryhtyen killerclownsfromouterspacemaisen koomisesti harventamaan talossa asustavia asukkeja. Oh noes, mikä nyt neuvoksi? Piinattujen nuorten onneksi lainvalvojan tointa harjoittava Texas Ranger Girard (Lash Larue) on varsinainen pahapersus mieheksi. Niin pahapersus, ettei hän kanna tuliasetta lainkaan, vaan sen sijaan lanteeltaan löytyy Indiana Jones-leffoistakin tutuksi tullut härkäruoska, jonka avustuksella hän haastaa elävät kuolleet lopulliseen taistoon elämästä tai epäkuolemasta....

Tuomio: 


Elokuvana:                Pölhöviihteenä:




"Onks Reiska täällä?"

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Töllömusa - The Plot - Lalo Schifrin



Bonus: Jaws Theme - Lalo Schifrin 

Popcorn (1991) aka Phantom of the Cinema

Kuvaus:  Käsikirjoittajan urasta haaveileva Maggie (Jill Schoelen) on jo pidemmän aikaa nähnyt toistuvia painajaisia pienestä Sarah nimisestä tytöstä, jonka Charles Mansonia ulkonäöltään etäisesti muistuttava lunatikki yrittää teurastaa veitsen terävällä veitsellään. Maggie ei muista poiketen pidä unia kuitenkaan pelottavana, vaan enemmänkin hyvänä leffaideana, sillä heti herätessään hän tallettaa muistonsa unesta sanelukoneessa olevalle nauhalle myöhempää käyttöä silmällä pitäen. Maggien äityliini Suzanne (Dee Wallace) on taasen puolestaan saanut riesakseen demonisella äänellä puhuvan puhelinhäirikön, joka saattaa hyvinkin olla nimeltään Billy tai vaihtoehtoisesti Stu. Kurkkutautista puhelinmyyjän mahdollisuuttakaan en tosin tässä kohdin lähtisi silti pois sulkemaan. 

Koulun pihaan saavuttuaan Maggie törmää poikakaveriinsa Markiin (Derek Rydall), joka niin kovin haluaisi viedä naisensa kämpilleen helliä hetkiä, karpaloretkiä kanssaan kokemaan. Nuori käsikirjoittajan alku kuitenkin tyrmää sulhonsa ehdotuksen tylysti, sillä kässäri menee lemmiskelyn edelle Maggien tärkeysjärjestyksessä. 

AV-luokassa Toby D'Amato (Tom Villard) esittelee muille oppilaille saamaansa ideaa, eli koko yön kestävää Horror-thonia, jonka tuottamilla tuotoilla he voisivat hankkia itselleen pysyvän editointiin tarkoitetun sopen, josta heitä ei häädettäisi enää tylysti pois. Muut oppilaat suhtautuvat Tobyn ideaan nuivasti, mutta muuttavat mielensä opettajansa Mr. Davisin (Tony Roberts) ilmoittaessa, että ylijääneillä rahoilla jokunen onnekas saattaisi päästä tekemään omaa elokuvallista tuotantoa. Festivaalin pitopaikkakin on jo selvillä, eli valitut elokuvat tultaisiin näyttämään kaikelle kansalle purkutuomion saanessa Dreamland teatterissa, jolla tottakait on oma värikäs, joskin selkäpiitä karmiva historiikkinsa. Siitä lisää hetkisen kuluttua, sillä nyt on tullut aika esitellä ne kolme pätkää, joita tämän maratoonin aikana katsojat saisivat katsoakseen. On Mosquito, joka tultaisiin esittämään 3D versiona. Sitten olisi The Attack of the Amazing Electrified Man, joka puolestaan vyörytettäisiin kankaalle Shock-o-Scope tekniikkaa hyväksi käyttäen. Eikä siinä vielä kaikki, sillä The Stench tultaisiin osittain katsotuksi pahanhajuisen löyhkän keskellä. Melko williamcastlemaista vai mitä?

Apua tilaisuuden järjestämiseen ryhmämme rämä saa tohtori Mnesyneltä (Ray Walston), leffan Forrest J. Ackerman vastineelta, joka antaa nuorille vapaa pääsyn penkomaan elokuvakrääsään etikoistuneen putiikkinsa sisältöä. 

Tavaroita penkoessaan oppilaat löytävät laatikon, jonka sisuksista taasen kulttifilmiksi luokiteltu Possessor, jossa perskules sentään heiluu Maggien painajaisissaan näkemä, Charles Mansonia etäisesti muistuttava miekkonen. Mr. Davis ilmoaa, että kyseessä on 60-luvulla Lanyard Gatesin (Matt Falls) tirehtöröimä pätkä, jonka viimeinen, livenä suoritettu näytös päättyi perheensä verilöylyyn ja sitä seuranneeseen tulipaloon, jonka raivotessa tapahtumaan osallistunut yleisö paloi hengiltä kuoliaaksi. Maggie on syystäkin äimän käkenä tästä löydöksestä, haluten pakkomielteen omaisesti selvittää miksi tämä Lanyard Gates vierailee niin usein hänen kauhun täytteisissä unosissaan. Joku yhteyshän heidän välillään täytyy olla, mutta mikä?

Festivaali-ilta koittaa viimein ja teatteri pakkautuu täyteen erinäisiin halloween-asuihin päästä varpaisiin sonnustautuneita kauhuleffafriikkejä. Joukossa tässä liikuksii myös julmahko tappaja, joka systemaattisesti ryhtyy harventamaan av-luokan jäsenistöä. Kuka on tämä mystinen hengiltäottaja, ja mikä mahtaa olla hänen motiivinsa suorittamiinsa veritekoihin? Niin ja liittyykö Martin Balsam jotenkin tämän pätkän tapahtumiin. Se selviää vain ja ainoastaan katsomalla tämä elokuva.

Tuomio: Kieliposkella ja ilkikurinen pilke silmäkulmassa tuotettu slasheri, joka tasapainoilee oivallisesti niin tummahkon huumorin kuin karmivan kauhunkin välimaastossa. Jäänyt vuosien saatossa ehkä hitusen unohduksiin, eikä siten nauti paatuneiden genre fanien keskuudessa sellaista suosiota, johon se oikeutetusti oikeutettu olisi. Sääli sinänsä, sillä onhan tämä kokonaisuutena varsin nautittava tapaus, jonka aikana hattua nostellaan niin 80-luvun alun viiltopätkille, että myöskin 50- ja 60-luvun halpistuotantoina tehdyille scifi- ja kauhutuotannoille a'la Jack Arnold sekä William Castle. Kolmen tähden arvoisesti.