torstai 15. kesäkuuta 2017

Traileri: Flatliners (2017)

Never Made Movies: The Revenge of Dracula (1959)

Brittiläinen Hammer Film Productions tuotti vuosina 1958 - 1974 yhteensä yhdeksän kappaletta Dracula aiheisia kauhistelupätkiä. Leffoja olisi kuitenkin hyvinkin voinut olla mainittua määrää enemmän tai listaus vaihtoehtoisesti hieman erilainen kuin nyt. Seuraavassa taustatarinaa tekemättä jääneestä Draculan kostosta...

The Revenge of Dracula (1959)

Terence Fisherin ohjastama Dracula aka Horror of Dracula (1958) menestyi lippuluukuilla sen verran mallikkaasti, että Hammer tilasi elokuvan käsikirjoittaneelta Jimmy Sangsterilta uuden käsikirjoituksen jatko-osaa silmällä pitäen. Sangster teki työtä käskettyä, luonnostellen lyhyen tarinankaaren, joka jatkoi Draculan tarinaa suoraa siitä, mihin edellinen elokuva päättyi. Tässä luonnostelmassa vampyyrikreiville uskolliset romanipalkolliset käyvät keräämässä Van Helsingin tuhoaman mestarinsa maalliset jäännökset linnan lattialta talteen, ottaen sen jälkeen tylysti hengiltä kourallisen viattomia neitsyeitä, joista vuodatetulla verellä he sitten hokkuspokkustelevat kreivi Draculan takaisin elävien kuolleiden kirjoihin.

Ylösnousemuksensa jälkeen verevä vampyyrikreivi janoaa suonissa virtaavan elämännesteen lisäksi kostoa, ja sen saadakseen hän kokoaa alaimaisensa yhteen, hyökäten sitten väkivalloin ympäristössä asustelevien, pahaa aavistamattomien kyläläisten kimppuun. Näin siksi, että kylän asukit olivat pettäneet hänet pahemman kerran, kun eivät rynnänneet sankoin joukoin avittamaan hallitsijaansa Van Helsingin ottaessa tätä hengiltä. Vanha talttahammas ei kuitenkaan ole ainoa kostoa havitteleva hahmo Sangsterin synopsiksessa, sillä erään uhratuksi päätyneen impyen siskonlikka (no Peter Cushing in this one) halajaa samaa Draculaa kohtaan. Viimeinen taisto käydään kahden mainitun välillä käydään vanhan kirkon pihamaalla. Taistelun tuokinassa kirkon torni romahtaa ja seivästää pimeyden prinssin pois päiviltään.

Hammer halusi Christopher Leen luonnollisesti uusivan roolinsa Draculana, mutta mies itse suhtautui ajatukseen äärimmäisen negatiivisesti, ja niinpä leffa jäikin sen vuoksi lopulta kokonaan tekemäti. Hammer ei kuitenkaan jäänyt projektin peruuntumista sen kummemmin märehtimään, vaan keskitti kaiken energiansa Dracula/Lee vapaan The Brides of Draculan  tuottamiseen. Peter Cushingillekin löytyi hänellekin jälleen käyttöä, sillä taidokas näyttelijä pääsi uusimaan roolinsa legendaarisena vampyyrintappajana Van Helsinginä. Ja sehän ei ollut ollenkaan huono juttu se. Pikemminkin päin vastoin.


perjantai 9. kesäkuuta 2017

Traileri: Big Trouble in Little China (2017) Board Game

Tahtoo tämän...

Collapse of the Living Dead (2011) aka Collapse aka Nightmare of the Living Dead

Kuvaus: Tiedättehän sen laulun, jossa lauletaan kuinka mukavaa maalla on. Noh, ei ole, mikäli asiaa kysytään syrjäseudulla maatilaa pyörittävältä Robert Morganilta (Chris Mulkey), joka päivätyönsä ohessa koittaa huolehtia vaimostaan Mollysta (Karen Landry) sekä terveytensä kanssa kamppailevasta Willistä (Travis Slade Reinders) parhaan kykynsä mukaan. Rahat hädin tuskin riittävät laskujen maksamiseen, saati sitten palkollisen pitämiseen. Pankkikin painaa armotta päälle haluten lunastaa maatilan maineen päivineen omiin hoteisiinsa.

Robert koittaa kovasti tolkuttaa itselleen ja perheelleen, että kyllä me tästäkin pulasta hengissä selviämme, mutta sitten ihmislihaa mielellään lounaakseen makustelevat zombit laahustavat hitaasti, mutta varmasti paikalle pilaten kaiken. Jo ennestään kovan paineen alla olevan Robertin ei auta muu, kuin laudoittaa ovet ja ikkunat, ja ryhtyä taistelemaan eläviä kuolleita vastaan, vaikka sitten oman henkikultansa kustannuksella...

Tuomio: Näin heti alkuun on pakko todeta se, että enpä olisi ikinä uskonut, että niinkin loppuun kaluttu lajityyppi, kuin zombielokuva onnistuisi minua enää kaiken näkemäni jälkeen yllättämään. Mutta penteles sentään, niin vain pääsi tämän Collapse of the Living Deadin kohdalla käymään. Leffa alkaa varsin ihmisläheisesti draaman merkeissä, sitten mukaan tulevat elävät kuolleet, jotka kaikessa mässäilevyydessään iskevät kehiin ripauksen kauhullisia elementtejä, vaikkei tämä varsinaisesti mikään pelottava pätkä olekaan. Sitten, hetki ennen loppukrediittejä ruutuun pätkähtää täysin puskista tuleva Shyamalani (lue: lopputwisti), jota en todellakaan osannut odottaa näkeväni. Jätän tämän twistin tässä kohdin luonnollisesti paljastamatta, jotten pilaisi elokuvallista kokemusta teiltä muilta. Totean vain sen, että ihmeiden aika ei näköjään edelleenkään ole ohi. Kaksi tähteä itse leffalle, kolmannen mennessä positiivisesti yllättävälle käänteelle, josta vastaa leffan ohjaajana ja käsikirjoittajana toiminut Insane Mike Saunders. Hullu mikä hullu, mutta selvästi luovasti sellainen.



Leffamusa - Joshua Tree aka Army of One Main Theme - Joel Goldsmith

Man's Best Friend (1993)

"We're not talking 
'man's best friend' here!"
- Dr. Jarret

Kuvaus: Lori Tanner (Ally Sheedy) on tutkivaa journalismia harjoittava naisihminen, joka ottaa tehtäväkseen selvittää, että mitäs hittoa mahtaa olla meneillään salaperäisyyden verhoon tiukasti kietoutuneessa  EMAX merkkisessä tutkimuslaitoksessa. Rakennukseen uskollisen kameranaisensa Annien (Trula M. Marcus) kanssa tunkeuduttuaan kaksikolle selviää, että hullun tiedemiehen vikaa liialtikin omaava tohtori Jarret (Lance Henriksen) on suoritellut siellä jos jonkinlaisia kokeita erinäisillä eläimillä. Yksi näistä eläimistä on kohtuullisen kookas Tiibetinmastiffi Max, jota Lorin käy sääliksi siinä määrin, että hän päättää vapauttaa koiruliinin ahdingostaan, tietämättä yhtään minkä vitsauksen tuli juuri ulos päästäneeksi. Tuoreeltaan muodostettu kolmikko poistuu paikalta nopeasti, ennen kuin työpaikalleen uusia koe-eläimiä toimittamaan saapunut tohtori Jarret nappaisi heidät rysän päältä itse teossa.

Lori vie Maxin kotiinsa, jonne hän miesystävänsä Perryn (Fredric Lehne) suureksi harmiksi on ennenkin tuonut erinäisiä löytämiään juttuja, kuten rumia alati puhuvan papukaijan tai seinällä roikkuvan kammotuksen, jota ei parhaalla tahdollakaan tauluksi voi kutsuman. Max on kuitenkin toista maata, sillä se tuntuu ymmärtävän uuden emäntänsä tunteita ja ajatusmaailmaa täydellisesti.

Samaan aikaan toisaalla Jarret on kääntynyt poliisin puoleen saadakseen apua karun teille lähteneen kooysinsä jahtaamiseen. Max olisi nimittäin saatava mahdollisimman pian kiinni, sillä sen rauhallisena pitävä lääkitys on teholtaan hiipumassa, ja niin käydessä koirasta tulee armottoman kylmäverinen tappaja, joka ei tunne sääliä, ei liioin armoakaan, eikä suostu perääntymään ennen kuin valitsemansa uhri on saanut kokea nahoissaan kuolettavan raivonsa voiman...

Tuomio: Keskivertoinen, mustin hurtalla huumorilla kevyesti höystetty koirakauhistelu, jossa Beethoven kohtaa Stephen Kingin Cujon. Tätä katsellessani jäin muuten miettimään, että onkohan Lance Henriksen katsellut ensimmäisen Rambon valmistautuessaan rooliinsa, sillä niin trautmanilaisella meiningillä hahmonsa tohtori Jarret suhtautuu luomaansa luomukseen Maxiin. Ehkä katsoi, ehkä ei, mutta molemmat hahmot ovat ainakin tuossa yllämainitussa suhteessa hyvinkin samanlaisia keskenään. Turhana tietona tähän loppuun voisin liittää sen, että New Line Cineman johtoheppu Robert Shaye käy tekemässä pienen cameon automekaanikkona. Ei tosin omalla nimellään, vaan salanimellä L.E. Moko.


keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Päivän sarjisbongaus: Superman vs. Muhammad Ali (1978)

Pitkällisen etsinnän jälkeen onnistuin vihdoin viimein paikallistamaan ja hankkimaan itselleni tämänkin lapsuudesta tutuksi tulleen sarjakuva-albumin, jonka sisäsivuilla otsaanlyöntikilpailuun toisiaan vastaan käyvät nyrkkeilykehien eittämätön legenda Muhammad Ali, että myöskin Kryptonin viimeinen poika Teräsmies. Ilman supervoimiaan, sillä muutoinhan matsi ei olisi kovinkaan reilu sellainen.

Tuosta kannesta (sekä etu, että taka) on pakko mainita vielä sellainen hauska yksityiskohta, että siinä näkyvään ihmisjoukkoon on piilotettu rypäs erinäisiä julkkiksia ja supersankareita, joiden henkillöllisyyttä voipi aikansa kuluksi kukin tahoillaan yrittää arvuutella. Albumin sisäkannesta voikin sitten käyvä katsomassa osuiko arvaukset oikeaan ensinkään. Tässä meidän kotoisesta julkaisusta tarkkasilmäisemmät saattavat hyvinkin bongata itsensä Urho Kekkosen.


Tiesittekös, että tuo yllä näkyvä albumi sai viime vuonna jatko-osankin. Siinä Teräsmies ottaa kehässä yhteen toisen nyrkkeilylegendan eli Harley... Quinnin kera??? Öh... okei... eikait siinä mitään. Mukava olisi sekin silti jostakin kokoelmiin saada, sillä kerää koko sarja ja niin ja pois ja päin.


Bonus: The Story Behind That Superman and Muhammad Ali Team Up

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Traileri: Gremlin (2017)


Mr. Mercedes (2017) Series Teaser

Friday the 13th The Game


Tuota yllä näkyvää olen tässä pelaillut muutamaan eri otteeseen viikonlopun aikana. Ei nyt mikään maailman huonoin peli, jos ei nyt ihan paraskaan. Ongelmia nimittäin piisaa ja yksi sellainen on, ettei peliä voi pelata yksikseen itsekseen (ainakaan vielä), vaan verkossa muiden kanssa. Eikä siinä mitään, jos serverit toimii ja niin ja pois ja päin. Mutta kun tämän pelin kohdalla ne eivät oikein tunnu pelittävän, josta syystä serverille pääsyä saa PS4:lla väliin odotella melko pitkääkin. Puoli tuntia taisin tuossa perjantai iltana odotella ennen kuin pääsin peliä lopulta kokeilemaan. Hetki sitten tänään pääsin sisään viidessä minuutissa, mutta jossakin kohtaa peliä iski errori ja pelisessio keskeytyi juuri, kun jännitys oli huipussaan. Tylyä, mutta totta.


Itse pelisessiot ovatkin sitten sujuneet vaihtelevalla menestyksellä ja kestoajalla. Kestoajalla siksi, että aikaa päästä Jasonilta (Kane Hodder) karkuun rajallisesti, mutta siitäkin huolimatta kaveri yleensä ehtii suurimman osan poppoosta henkiltä ottamaan. Asiaa ei helpota yhtään sekään, että karkuun pääsemiseksi on suoritettava erinäisiä tehtäviä, kuten etsiä leirintäalueelta löytyviin autoihin akkuja, bensaa ja tietysti avain, jolla se käynnistetään. Paikalle voi soittaa myös poliisin, mikäli vain jostakin mökistä lankapuhelin löytää. Poliisin paikalle tuloa joutuu tosin sitäkin odottelemaan tovin, ja kun he vihdoin saapuvat, on heidät paikallistettava kartalta (joka sekin pitää ensin etsiä jostakin käsiin) hengissä selvitäkseen. Radioitse voi paikalle kutsua Tommy Jarvisinkin (Thom Mathews), sillä heppu on ainoa, joka on kykeneväinen pistämään kampoihin herra Voorheesille.  Tommy pelatakseen pelaajan on tosin ensin kuoltava, eikä sittenkään ole varmaa pääsekö mainitun ukon housuihin hyppäämään.
Pelissä pääsee leirivalvojien lisäksi pelamaan Jasonillakin, mutta toistaiseksi arpaonni ei kohdalleni ole osunut, joten en ole päässyt kokeilemaan miltä tuntuu olla kaverin maskin takana. Sen kuitenkin tiedän, että valittavana on koko joukko erinäisiä Jason variaatioita eri elokuvista, joita sitten pääsee kokeilemaan sen mukaan, kun level taso antaa myöden. Itse olen tällä hetkellä level vitosen hahmo, joka tarkoittaa sitä, että vain kaksi tarjolla olevista Jasoneista olen saanut avatuksi. Toinen taisi olla Friday the 13th Part III:sen Jason. Toista en nyt muista, mutta liekö sillä niin väliäkään, kun en ole päässyt kumpaakaan käytänössä toistaiseksi kokeilemaan. Leirivalvojilla kun olen toistaiseksi vain peliä päässyt pelailemaan. Mainittakoon vielä, että valittavilla Jasoneilla on jokaisella eri tappamistaitoja (joita pelin edetessä voi hankkia lisää) käytössään. Jason Takes Manhattanin Jason on siten kykeneväinen lyömään vastustajaltaan pään irti, kun taas vaikkapa Jason Livesin vastaava ottaa vastapelurinsa hengiltä puukkoa tätä kohti heittämällä. Mainittujen lisäksi kaikilla Jasoneilla on kyky havaita uhrinsa olinpaikka, jonne hän voi joko kävellä rauhallisesti, juosta (Jason doesn't run) tai teleportata paikan päälle silmänräpäyksessä. Aivan kuten leffoissakin siis, heh.
Pelissä on tarjolla kolmisen kappaletta karttoja pelattavaksi: Crystal Laken surullisen kuuluisa leiritäalue, Higgins Haven, että myöskin Packanack Lodge. Jokainen näistä lokaatioista on mallinettu erittäin onnistuneesti, joten leffojen faneilla ei siinä suhteessa pitäisi olla mitään valittamista. Tunnelmaa luo oivallisesti myös Harry Manfredinin selkäpiitä sopivasti karmiva musiikki, joka Jasonin lähistöllä ollessa vain yltyy yltymistään. Ki...ki..ki... ma... ma... ma.... Loppukrediititkin tästä pelistä löytyy ja niiden vieriessä ruudulla kuullaan luonnollisestikin Alice Cooperin esittämä He's Back (The Man Behind The Mask).
Friday the 13th on pelinä kohtuullisen onnistunut, joskin toistaiseksi vielä hieman keskeneräinen tapaus. Kesän aikana on tietojen mukaan tulossa päivitys, joka mahdollistaa yksin pelaamisen Jason Voorheesin hahmossa uusine, että myöskin leffoista tuttuine tehtävineen. Lisäksi luvassa on hyvin pitkälti pieniä viilauksia sinne sun tänne, joilla pahimmat bugit korjataan pois kuljeksimasta. Toivottavasti itse verkkopeliinkin sellaisia saadaan, sillä pitemmän päälle pelisession alkamisen odottaminen käy enimmäkseen hermoille. Siinäpä ne tärkeimmät taisi jo tullakin, joten kuunnellaas tähän loppuun hieman musiikkia. Crazy Lixx ja erittäin kasarihenkinen kipale "Killer".

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Traileri: The Hitman's Bodyguard (2017)

Mission Kill (1986) aka Mission: Kill aka The Mission... Kill! aka Mission Cobra

Kuvaus: Vietnamin sodan pohjamudissa pahoin ryvettyneet entiset taistelu- ja nykyiset ryyppytoverit J.F. Cooper (Robert Ginty) ja Harry (Cameron Mitchell) löytävät itsensä salakuljettamassa tulikeppejä eteläamerikassa sijaitsevan Santa Marian banaanivaltion kapinallisjoukoille. Maata diktaattorimaisin elkein johtavan Maximillian Aribanin (Eduardo Lopez Rojas) joukot saavat vihiä kaksikon suunnitelmista, ja syntyvän kahakan seurauksena Harry saa surmansa. Raivosta suunniltaan oleva Cooper päättää kostaa ystävänsä kuoleman. Vallankumous saa haluamansa aseet ja armottoman yhdenmiehen sissiosaston....

Tuomio: Perusäksöniä pukkaava toimintarypistys, joka tarjoaa hetkellisesti kohtuullisen sujuvaa ajanvietettä sateisen iltapäivän ratoksi. Kotoista videoversiotamme on elokuvatarkastamon askarteluosaston toimesta lyhennetty 8 sekunnin verran. Yleensä olen sensuuria vastaan, mutta tällä kertaa teen poikkeuksen sen suhteen. Yksi leikkauksen (ellei jopa ainoa) kohteista on nimittäi pienen tytön hengiltä ampuninen, jonka rehellisyyden nimissä olisin itsekin kyllä leikannut leffasta pois. Itseasiassa olisin jättänyt siitä kohtauksesta sen tytön kokonaan pois, sillä vaikka siitä käy ilmi kuinka häikälemättömän julmia El Presidenten miehet ovat, niin kyllä se käy ilmi tässä leffassa varsin hyvin ilman tytön ampumistakin. 

torstai 25. toukokuuta 2017

Bollywood Rambo (2018) posteri


Star Wars With Tommy Wiseau - Oh Hi Mark

American Kickboxer 2 (1993)

Kuvaus: Palos Verdesissä sijaitsevasta luksuslukaalista kidnapataan 6-vuotias Susie (Jessica Springal) tyttönen. Lunnasvaatimuskin esitetään, eli kaksi miljoonaa dollaria. Poliisia ei juttuun tähän pidä sotkeman tai Susielle kävisi kalpaten. Hädissään tytön äiti Lillian (Kathy Shower) kääntyy avun tarpeessa entisen miehensä Mike Clarkin (Dale "Apollo" Cook) puoleen. Arvatkaas piruuttanne kaksi kertaa mikä mahtaa olla Miken ammatti? Kyllä, arvasitte aivan oikein. Poliisipa hyvinkin. D'oh! Tosin ilmeisesti ei kovinkaan kaksinen sellainen, mikäli Lillialin uutta miesystävää Howardia (David Grafia) on yhtään uskominen. Howard kun pitää Mikeä täytenä tumpelona ja naurettavana pullistelijana, jota hän ei itse kelpuuttaisi edes lappuliisaksi saati sitten lasseksi.

Mike ei kuitenkaan ole ainoa, jolle nakki viuhahtaa, sillä Lillian laittaa samalle asialle toisenkin ystävänsä, Davidin (Evan Lurie), jolla on Beverly Hillsissä oma dojo, jossa hän opettaa sinne syystä tai toisesta ilmaantuneille asiakkailleen itsepuolustuksen mystisiä saloja. Kumpainenkin mies vihaa toista isosti, eikä syyttä. David on nimittäin juurikin se samainen heppu, jonka kanssa Lillian petti Mikeä heidän vielä kimpassa ollessaan. Asiaa mutkistaa entisestään vielä sekin, että kumpainenkin ukoista, niin Mike kuin Davidkin, saattaa hyvinkin olla Susien isä. Tietämättään vieläpä, kuinkas muutenkaan. Pelastaakseen Susien katalien kaapparien kynsistä, on toraisan kaksikon laitettava riitansa poikki, halki ja pinoon, ennen kuin se olisi jo liian myöhäistä...

Tuomio: Aiemmin arvostelemani American Kickboxerin itsenäinen jatko-osa, joka jatkaa laatunsa puolesta edellisestä elokuvasta tutuksi tullutta pökiöntilinjaa. Eli toisin sanoen ihan yhtä huono se on kulkaatten tämä jatkekkin, josta syystä antamani tähtimääräkin pysyy siten tiukasta samana. 

perjantai 19. toukokuuta 2017

Tiiseri: The Dark Crystal - Age of Resistance (2018)



American Kickboxer 1 (1991)

Kuvaus: B.J. Quinn (John Barrett) on potkunyrkkeilyn keskisarjan hallitseva maailmanmestari. Mainitun lisäksi hän on myös pahapäinen tulisielu ja äkkiväärä jäärä, jolla on ilmiöimäinen tapa ajautua vaikeuksiin silloinkin, kun sitä vähiten halajaa. Valmentajansa järjestämillä kokkarikesteillä Quinn ajautuu törmäyskurssille vanhan arkkivihollisensa Jacques Denardin (Brad Morris) kanssa, ja pian kaksikko jo mitteleekin voimiaan otsaanlyöntikilpailun merkeissä. Ärhäkän kärhämän tuoksinassa tapahtuu kamalia, kun eräs Quinnin iskuista osuukin Denardin sijasta kaveriinsa Keniin (Gavin Hood) ja tämä menettää syystä tästä henkensä.

Quinn tuomitaan kaverinsa taposta vuoden päiviksi kiven sisään, ja räpsähtääpä kirskikkana kakun päälle vielä roppakaupalla kilpalukieltoakin. Jopa siinä määrin, että uransa menestyksekkäänä kickbokserina tulee siten päätökseensä. Tuomionsa istuttuaan Quinn vapautuu vain kuullakseen, että Denardista on tullut keskisarjan mestari, eikä kovinkaan kaksinen sellainen. Tyyppi kun ei pelaa reilusti, vaan kieroilee ja kikkailee sen minkä ehtii vyön itsellään pitääkseen. Lisäksi Denard haluaisi niin kovin edelleenkin ottaa matsia Quinnin kanssa, ja niinpä öykkärimäinen mestari haastaakin (Quinnin kilpailukiellosta huolimatta) kiistakumppaninsa otteluun elämästä ja sadasta tuhannesta dollarista riihikuivaa kahisevaa. Kaksi miestä. Kehä. Yksi voittaja.

Tuomio: Kaikin puolin kehno turpiinmättöpökkelöinti, joka jostakin kumman syystä sai muutamaa vuotta myöhemmin jatko-osan, jolla ei ole mitään tekemistä ykkösosan kanssa. Siitä lisää sitten, kun saan sen jossain vaiheessa pois katselluksi.

Tiiseri: Living Among Us (2017)

lauantai 13. toukokuuta 2017

Traileri: IT (2017) Trailer #2

Eve of Destruction (1991)


"You spend billions of dollars of
tax payers' money... and forgot to put in
a fucking off switch" - Jim McQuade

Kuvaus: Eve VIII (Renée Soutendijk) on Amerikan Yhdysvaltain puolustusvoimien uusi salaistakin salaisempi ase, joka lähitulevaisuudessa tulisi mullistamaan nykyaikaisen sodankäynnin kerta iskusta. Ennen taistojen tielle lähettämistä Eve solutetaan tavallisen kansan keskuuteen, sillä luojansa tohtori Eve Simmons (Renée Soutendijk jälleen) haluaa nähden miten luomansa Frankensteinin morsian tulee toimeen ihmisten keskuudessa. 

Pahaksi onnekseen Eve päätyy pankkiin, jonne pian sinne saapumisensa jälkeen iskee joukkio rahanhimoisia ryöstäjiä. Eve vahingoittuu kaiken hässäkän keskellä erään rötöstelijän luodista ja jokin sisällään olevassa koneistossaan menee pahemman kerran rikki. Evestä tulee kylmäverinen tappokone, jolle jokainen vastaantulija on mahdollinen vihollinen, josta on hankkiuduttava eroon keinoilla millä hyvänsä. Eritoten Even kuolettavan vihan saavat tuntea ne, jotka tohtori Simmonsia vastaan menneisyydessä niin pahoin rikkoivat. 

Tilannetta pahentaa entisestään myös tieto siitä, että RoboEven sisuksiin asenettu ydinlataus on aktivoitunut räjähtämään vuorokauden kuluttua, joten jo siksikin karkuteillä oleva olisi hyvä saada pysäytetyksi. Muussa tapauksessa jokainen ilman 2 miljoonan suojakerrointa tulisi piakkoin voimaan helvetin huonosti. Apuun villiintynyttä robottia metsästämään kutsutaan eversti Jim McQuade (Gregory Hines), jolta löytyy kipeästi tarvittavaa kokemusta niin terroristien kuin muidenkin uhkien tyhjäksi tekemisestä. Raivoisa ajojahti on täten valmis alkamaan...

Tuomio: 

Tom Servo & Crow Watch Netflix





keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Nick Escalante Isn't a Violent Man by Nature. He's Just Good at it

Edellisiä nauhojakaan ehtinyt kunnolla vielä läpi käymään, kun jo uusia pukkaa sisään ovista ja ikkunoista. Voi mahoton paikka mitä menoa ja meininkiä...

Ylärivi vas. oik: Quiet Thunder, Eve of Destruction, Heat
Alarivi vas. oik: TinaThe Killing Mind, Blue Tiger

Bonuksena parit sarjikset...



torstai 4. toukokuuta 2017

Blade Runner 2049 (2017) posterit



Hard Justice (1995)

Kuvaus: Nick Adams (David Bradley) on kovaotteinen ja keinoja kaihtamaton ATF-agentti, joka on jo pidemmän aikaa koittanut toimittaa laitonta asekauppaa harjoittavan Jimmy Wongin (Yuji Okumoto) telkien taa tiilenpäitä lukemaan. Erään ruudinkatkuisen ratsian yhteydessä Nick saa Jimmyn viimein kiikkiin, mutta pidätyksellä on hintansa, sillä kaiken sen hässäkän keskellä viaton siviili saa surmansa, ja se taasen saa agenttimme mielen matoakin matalammaksi. Rinnassa riippakiven lailla painavaa tuskaa lisää entisestään myös tieto siitä, että työtoverinsa ja paras ystävänsä Manny on menettänyt henkensä ollessaan soluttautuneena vankilassa olevien rikollisten keskuudessa. Hämäräperäisissä olosuhteissa vieläpä, kuinkas muutenkaan.

Nick haluaa selvittää ystävänsä murhan, ja sen tehdäkseen mies ujuttaa pomonsa Dickersonin (Clabe Hartley) avustuksella itsensä kiven sisään samaiseen rangaistuslaitokseen, jonka uumenissa Mannyn päivät niin tylysti päätettiin. Käy ilmi, että vankilaa johtava johtaja Pike (Charles Napier) on sisuksiltaan läpimätä rötösherra, joka johtaa valtakuntaansa omaan armottomaan tyyliinsä, apurinaan sadistisen pirullinen Riggs (Alon Stivi) sekä rumaksi tikuksi leikkisästi kutsumansa kumipuun oksa, jolla on niin hitsin kiva piestä tottelemattomia vankipoloja henkihieveriin saakka. 

Tutkimuksiaan suorittaessaan Nick saa pian huomata olevansa yksin vastakkain vaarallisen järjestäytyneen alamaailman aseiden salakuljetusjoukkion kansssa. Edessä on väistämätön yhteenotto Jimmy Wongin kanssa, josta vain yksi voi selvitä hengissä maaliin...

Tuomio: Mikäli elokuvien olisi mahdollista saada lapsia, niin tämä Lain kova koura edustaisi pätevähkösti John Woon ohjaaman Hard Boiledin ja amerikkalaisen B-toimintapläjäyksen jälkikasvua vankiladraamalla hitusen höystettynä. Toimintakohtaukset ovat näyttävästi toteutettuja, räjähdyksiä piisaa plenty ja leffan jälkeen voi telkkarin edestä helposti kerätä reisiin asti yltävän läjän savuavia hylsyjä pois kuljeksimasta. Niin ja kun kerran pääosassa heiluu entinen Amerikan ninja David Bradley, tietää se sitä, että jalalla laitetaan toista otsaan koreasti useammin kuin laki sitä ehkä sallisi. Edesmennyt Charles Napier velmuilee oivallisesti yhtenä konnan ketaleista kuten olettaa sopii ja pääseepä mies leffan loppupuolella ottamaan osaa aseelliseen toimintaankin Uzit kummassakin kädessään I Will Have Orderia isoon ääneen huudellen. Enpäs heti muista moista mieheltä aiemmin missään muussa yhteydessä nähneeni, eli jo pelkästään se on näkemisen arvoinen suoritus kaiken muun mesoamisen ohessa.

Asfalttisoturista ja Commandosta tutuksi tullut Vernon Wells on hänkin mukana menossa, mutta hänestä mieleen ei jää oikeastaan mitään muuta kuin naamansa Magic Markerilla hätäisesti sutattu Mike Tyson tyyppinen tatska. Bennettin höyryt jäävät tässä pätkässä siten täysin päästämäti, joten ei hänestä tässä kohdin sen enempää. Loppuun voisi mainita vielä sen, että tämä leffa jäi Professori Toru Tanakan viimeiseksi ennen kuin sydänkohtaus vei miehen manan majoille viitisen vuotta myöhemmin. Surullista, mutta täyttä totta. Tähdet vielä ja sitten on tämäkin arvostelu taputeltu. Kokonaisuutena Hard Justice onnistui olemaan kaikinpuolin hyvinkin viihdyttävä tapaus, ja kuuluu David Bradleyn lyhyeksi jääneen uran ehtaan parhaimmistoon, ainakin mitä tulee niihin leffoihin, joita minä mieheltä olen tähän päivään mennessä ehtinyt näkemään. Kolme tähteä onkin näin ollessa se ainoa oikea määrä, jonka tälle tohdin antaa, joten sen verran minä sille siis annan.

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

The Duel (2016) aka By Way of Helena

Kuvaus: Texas, vuosimallia 1887. Saarnamies Abraham Brant (Woody Harrelson) johtaa rautaisella otteellaan Mount Hermonin pikkukylää, paasaten siellä asuville ihmiselle kovaan ääneen hurmoksellisen kulttimaista sanomaansa. Kylän liepellä virtaavasta joesta löytyneen meksikaanoruumiit herättävät viranomaisten mielenkiinnon, ja niinpä kuvernööri Sullivan Ross (William Sadler) määrää Texas Ranger David Kingstonin (Liam Hemsworth) soluttautumaan kylän asukkien joukkoon kuolemantapauksia selvittämään. Davidin komennus muuttuu kuitenkin varsin nopeasti astetta henkilökohtaisemmaksi, kun selviää, että Brant tappoi hänen isänsä kuoliaaksi vuosikymmeniä aikaisemmin.

Tuomio: Turhauttavan hidastempoinen ja väliin tylsäksikin äityvä länkkärimysteeri, joka juonensa puolesta pelailee paljolti muukalaispelolla, heittäen loppusuoralle ehtiessään kehiin elementtejä The Most Dangerous Gamestakin. Woody Harrelsonsin suoritusta karismaattisena kulttiliiderinä odottelin etukäteen varsin suurella innolla, mutta harmittavasti hän ei pääse vapauttamaan sisäistä hulluuttaan missään vaiheessa siinä määrin, että hahmostaan olisi tullut elämää suurempi tapaus. Ei hän missään nimessä nyt aivan susihuono tässä tuotoksessa ollut, mutta enemmän jäin häneltä kuitenkin lopulta kaipamaan kuin pätkän päätyttyä irti sain. Aivan kuten itse leffaltakin, jolle kaksi tähteä on mitä sopivin määrä annettavaksi.

Traileri: The Dark Tower (2017)

tiistai 2. toukokuuta 2017

The Samurai Sword and the Gun Join Forces with Unbelievable Results!!

Joku siellä on saattanut hyvinkin havaita, että tämän blogin päivitystahti on viime aikoina ollut aika olematon. Siihen syynä on ollut jonkinasteinen blogiväsymys, että myöskin reaalielämässä tapahtuneet jutut, jotka omine ominaisuuksineen ovat lisänneet täältä poissaolon määrää vähän liiaksikin. Jottei homma menisi kuitenkaan täysin hunnigolle, niin otetaas tähän väliin parit tänään bongaamani vhs-nauhakkeet esittelyyn....