Batman as Written by A.I.

"Batman looks around for his parents....
but they are still dead" - A.I.

Batman and Harley Quinn (2017)

Kuvaus: Poison Ivy (Paget Brewster) ja Floronic Man (Kevin Michael Richardson) ovat kumpainenkin viimein saaneet tarpeekseen siitä, kuinka ihmiset kohtelevat luontoa ja siellä esiintyviä luontokappaleita. Yksissä tuumin kaksikko kehittelee suunnitelman, jonka toteutuessa pallollamme palloilevat ihmiset muuntuisivat kaikki eräänlaisisiksi kasvihybrideiksi. Jotta näin ei pääsisi kuitenkaan käymään, on Batmanin (Kevin Conroy) sekä Nightwingin (Loren Lester) etsittävä käsiinsä rikollisista puuhasteluista eläköitynyt Harley Quinn (Melissa Rauch), ja taivuteltava tämä taivuttelemaan Poison Ivy luopumaan katalasta juonestaan ihmiskunnan pään menoksi. Helppoa se ei tulisi olemaan, mutta ei sen sitä pitäisi ollakaan...

Tuomio: Tavanomaisesta kaavasta hitusen poikkeava Battis-animaatio, jonka juonen kuljetukseen on ympätty mukaan tavallista enemmän huumoripitoista sisältöä. Paikoin hauskaa, suurimmaksi osaksi kuitenkaan ei. Sananmukaisen pieruhuumorin olisin itse jättänyt tästä suosilla heti kättelyssä pois, mutta kun minulta ei taaskaan kysytty, niin sitä on nyt sitten väkisinkin tarjolla. Adam Westin 60-lukuisesta Batmanista tutut rikkinäiset crashit, boomit ja bangit huvittavat nekin sen hetken ruudulle ilmestyessään, vaan niidenkin tarpeellisuudesta voidaan olla lopulta montaakin eri mieltä. Kokonaisuutta ajatellen Batman and Harley Quinn on sellainen kertalleen katsottava, helposti sen jälkeen unohdettava animaatiopläjäys, jonka väliin jättäminen ei ole kovinkaan iso rikos. Ai niin, Swamp Thing käy tekemässä nopean, mutta aikasta viileän cameon. Niin ja Batman juo maitoa. Että näin.

Traileri: Batman - Hush (2019)

Traileri: Batman vs. Teenage Mutant Ninja Turtles (2019)

Riddle me this...

Confessions of a Superhero (2007)

Kuvaus: Mitä yhteistä mahtaa olla sellaisilla henkilöillä kuten Christopher Lloyd Dennis (Superman), Maxwell Allen (Batman), Jennifer Wenger (Wonder Woman) ja Joe McQueen (Hulk)? Noh, he kaikki työskentelevät Hollywood Bulevardilla suosikki supersankareikseen pukeutuneena, tavoitellen siten ohi kulkevien turistien huomiota, pärjätäkseen ja tienatakseen elantonsa kaupungissa, jossa unelmista tulee tosia vain niille, joilla on tarpeeksi rohkeutta, sinnikkyyttä ja päättäväisyyttä pitää niistä kiinni. Tämä dokumentti on heidän tarinansa.

Tuomio: Jatketaanpas dokumentaarisella linjalla vielä tämän arvostelun verran. Tuossa edellisessä postauksessani ilmoittamani boksibongauksen ohessa löysin nimittäin kirpparilta tämmöisen Morgan Spurlockin esittelemän ja Matthew Ogensin tirehtöröimän indiedokumentin, joka aiheensa puolesta vaikutti yhtäältä omalaatuiselta ja toisaalta mielenkiintoani kutkuttavalta tapaukselta. Ja kun hintakin oli jälleen kerran sen euron verran, niin ostin lätyn pois, meni sitten syteen tahi saveen. 

Ilokseni voin todeta, ettei egeni mennyt hukkaan, sillä tämä dokumentaari yllätti meikän positiivisesti, ollen ohessa yllämainitsemieni lisäksi myös hauska ja humoristinen, että myöskin lisäksi vielä jossain määrin surumielinenkin, kun eri lähtökohdista liikenteeseen lähteneet ja samaan päätepisteeseen lopulta päätyneet henkilömme koittavat parhaan kykynsä mukaan pärjäillä valitsemallaan tiellä,  toivoaan paremmasta silti menettämättä. 

Traileri: Batman Ninja (2018) English Version

Traileri: Batman Ninja (2018)

Traileri: Batman - Gotham By Gaslight (2018)

Lisää Justice League postereita

Justice League (2017) hahmoposterit

Never Made Movies: Plastic Man

Tim Burtonin ohjastama Batman (1989) takoi tuohta lippuluukuilla sen verran ansiokkaasti, ettää Warner ja kanssaan kilpailevat studiot ryhtyivät tahoillaan pohtimaan seuraavaa sarjakuvasankarifilmatisointia, jolla saataisiin ihmisten rahat nyhdettyä pois lompuukeistaan. Warner valitsi Plastic Manin, Jack Colen (ja Quality Comicsin) vuonna 1941 luoman sankarin, jonka ensiesiintyminen nähtiin Police Comics nimeä kantavan sarjakuvan ensimmäisen numeron sivuilla. Se mikä erotti Plastic Manin muista aikalaissankareista oli hersyvä huumori, jota sitä ennen ei oltu supersankaritarinoiden osaksi millään muotoa ympätty.

Plastic Manin luojan Jack Colen tarun loppu on kuitenkin kaikessaan vähemmän humoristinen, sillä mies päätti päivänsä oman kätensä kautta vuonna 1958, jonka jälkeen DC Comics hankki Muovimiehen oikeudet omaan käyttöönsä.

70-luvun lopulla Plastic Man hyppäsi sarjakuvien sivuilta televisioruutuihin seikkailemaan ja lapsia lauantaiaamuisin viihdyttämään. The Plastic Man Comedy/Adventure Showta tuotettiin vuodesta 1979 vuoteen 1981 asti, jonka jälkeen Plastic Manin televisiollinen ura sai jatkoa nyt jo aikaa sitten päättyneessä Batman: The Brave and The Bold (2008 -2011)  animaatiosarjassa toistuvasti esiintyvänä hahmona.

90-luvun puoliväliin saavuttaessa Warner halusi niin kovin tehdä Plastic Manista koko illan mittaisen supersankarielokuvan, ja niinpä pukumiehet ryhtyivät etsimään (tuolloin vielä) Wachowskin veljesten (nykyisten siskosten) kirjoittamalle käsikirjoitukselle nimekästä ohjaajaa, joka hoitaisi homman viimeisen päälle varmasti kotiin. Huhujen mukaan itse Steven Spielberg osoitti hetkellisesti mielenkiintoa tuotantoa kohtaan, mutta se lienee ollut nimensä veroisesti pelkkä huhu, joten ei siitä tässä kohdin sen enemmälti.

Kässäriä kierrätettiin tarmokkaasti taholta taholle, mutta turhaan, sillä kukaan ei ollut halukas ottamaan sitä tehdäkseen. Plastic Mania pidettiin yleisesti liian tuntemattomana tuotteena, ja sen siirtämistä valkokankaalle pidettiin liian riskialttiina puuhasteluna. Ei siis ihme, että ajan saatossa into Plastic Man elokuvan suhteen laantui hiljakseen, kadoten lopulta kokonaan. Vai katosiko sittenkään?

Vuonna 2008 Warner ilmoitti, että se on edelleenkin kiinnostunut tekemään Plastic Man elokuvan. Erikoisefektitkin olisi nyt helpompi tehdä, kun sitä varten olisi käytössä tehokkaamat pelit ja vehkeet kaikkineen. Warneri oli projektistaan jopa niin varman, että valmis tuotos saapuisi heidän mukaansa teattereihin ihmisten ihmeteltäväksi vuoden 2009 aikana. Pääosaan Plastic Maniksi kaavailtiin niin Jim Carreytä kuin Bruce Campbelliakin, mutta ilmeisesti kumpikaan edellämainituista ei kelvannut, sillä lopulta Keanu Reeves valitiin Muovimiestä esittämään...

Plastic Manin elokuvallinen seikkailu näytti viimein nytkähtävän liikkeelle, ja esituotanto aloitettiin kiireen vilkkaa Australiassa. Jotain meni ilmeisesti kuitenkin pieleen, sillä piakkoin esituotanto jostakin tuntemattomasta syystä keskeytettiin ja elokuvan rahoituskin vedettiin pois. Tapahtuneen jälkeen projektin ylle levittäytyi totaalinen radiohiljaisuus, joka kesti aina vuoden 2013 syyskuuhun saakka, jolloin ilmoitettiin, että Keanu Reeves ei ole enää kuvioissa mukana, ja että hänet korvaa Doctor Who paremmin tunnettu brittinäyttelijä David Tennant. Näin siksi, että Plastic Manin olisi tarkoitus olla osana tulevaa Justice League leffaa ajatellen.

Tätä kirjoittaessa on kuitenkin hyvinkin selvää, että Plastic Mania ei tulla näkemään osana Justice Leagueta, eikä liioin myöskään seikkailemassa omassa nimikkoelokuvassan. Kaveri on yksinkertaisesti sen verran tuntematon suuruus, ettei Warner (tai sen puoleen kukaan muukaan) ilmiselvästikaan ole valmis ottamaan riskiä leffan onnistumisen suhteen. Vuonna 1995 alkunsa saanut projekti voidaan siten tämän tekstin päätteeksi julistaa lopullisesti kuolleeksi sitä myöden kuopatuksi tapaukseksi.

Traileri: Batman vs Two-Face (2017)

Nick Escalante Isn't a Violent Man by Nature. He's Just Good at it

Edellisiä nauhojakaan ehtinyt kunnolla vielä läpi käymään, kun jo uusia pukkaa sisään ovista ja ikkunoista. Voi mahoton paikka mitä menoa ja meininkiä...

Ylärivi vas. oik: Quiet Thunder, Eve of Destruction, Heat

Alarivi vas. oik: Tina, The Killing Mind, Blue Tiger

Bonuksena parit sarjikset...

Traileri: Injustice 2 (2017)

The Lego Batman Movie (2017) posteri

Batman-päivää että pätkähti

Tänään vietetään kansainvälistä Batman-päivää, joten hyvää Batman-päivää kaikille siellä ruutujenne ääressä. Juhlapäivän kunniaksi laitan tämän tekstin alle parisen kappaletta Batman-maskeja, jotka halutessanne voitte printtailla, laittaa naamalle ja osallistua siten asiaankuuluvalla tavalla tämän merkittävän päivän viettoon. :D

Raw And Rough As Today's Billion-Dollar Whiskey War!

Tuli taasen tehtyä erinäisiä löydöksiä...

Ylärivi vas. oik: Thunder Road, The Good Guys and the Bad Guys, Two-Lane Blacktop

Alarivi vas. oik: Black Mama, White Mama, Bad Milo!, Mitäs Me Sankarit

Ylärivi vas. oik: We Are Twisted Fucking Sister!, The Taking of Pelham One Two Three, Bone Tomahawk

Alarivi vas. oik: The Initiation, My Life's On The Line/The Hot, The Cool And The Vicious, Once Upon a Time in China

Ja sitten olisi vielä nämä...

Batman: The Killing Joke (2016)

Kuvaus: Batman (Kevin Conroy) on pohdinnoissaan tullut siihen lopputulemaan, että jatkuva kahinointi arkkivihollisensa Jokerin (Mark Hamill) kanssa koituu pitkässä juoksussa jomman kumman kuolemaksi. Niinpä Yön ritari ottaa ja lähtee siltä istumalta kohti Arkhamin vankimielisairaalaa puhuakseen sellissään viruvalle Rikoksen klovniprinssille järkeä, mikäli moinen nyt ylipäätään millään muotoa mahdollista edes on. Jokerin pakeille saavuttuaan Batman kuitenkin havaitsee suureksi ärsytyksekseen, että pehmustetussa kopissa korttia itsekseen pöytään iskevä Jokeri ei olekaan oikea Jokeri, vaan halpa jäljitelmä, jolla Batmanin tiukasta tivaamisesta huolimatta ole haisua harmaintakaan siitä missä oikea Jokeri on.

Noh, Jokerihan on hankkimassa itselleen aikoja sitten hylätyksi jäänyttä huvipuistoa, laittaakseen siellä täytäntöön katalan kierohkon suunnitelmansa, johon liittyy niin Barbara Gordon (Tara Strong) kuin tämän isäpappa komisario James Gordon (Ray Wise), jonka päästään pahoin vinksahtanut rikollinen kaapaa väkivalloin matkaansa. Huvipuistolle palattuaan Jokeri friikkisirkusmaisine apureineen ryhtyy nöyryyttämään, ja ajamaan Gordonia kohti hulluuden portteja ihan vaan Batmanin kiusaksi, jolla onkin täysi työ yrittäessään pelastaa kiipelissä oleva ystävänsä maanisen nemesiksensä mielipuolisesta otteesta...

Tuomio: Alan Mooren kirjoittamaa ja Brian Bollandin kuvittamaa alkuperäistarinaa melko uskollisesti seuraileva animaatiopläjäys, johon on kuitenkin jostakin käsittämättömästä syystä menty lätkäisemään puolen tunnin mittainen Batgirl-intro, jolla ei kokonaiskuvaa ajatellen ole hitonkaan tekemistä itse päätarinan kanssa. Tämä täysin irrallinen ja sitä kautta tarpeeton lisäys onkin ilmiselvästi ympätty mukaan vain ja ainoastaan kestoajan kasvattamiseksi. Muuta käyttöä en sille näe tässä kohdin nimittäin olevan. Suosittelenkin lämpimästi skippaamaan tämän turhan sisäänajon tyystin, sillä mitään et menetä, vaikket sitä koskaan katsoisikaan.

Jälkimmäisellä puoliskolla päästäkin sitten vihdoista viimein itse asiaan, ja kannessakin isosti mainostetun Tappavan pilan pariin. Alun Batgirl sekoilun jälkeen tunnelma muuttuu astetta synkemmäksi ja sitä kautta myös sairaalloisen vinksahtaneeksikin. Jokerin rooliin palaileva Mark Hamill ilmentää äänellään ja äänenpainoillaan klovniprinssin mielenvikaisuutta jälleen kerran varsin loistokkaasti, eikä Batmanin äänenä kuultava Kevin Conroy ole hänkään alkuunkaan huono, vaikkei roolissaan pääsekkään irroittelemaan samaan tapaan kuin Hamill pääsee. Gordonin äänenä kuullaan mm. Twin Peaksistä tutuksi tullutta Ray Wisea, joka on kyllä pätevä näyttelijä, mutta jotenkin hänen vokalisointinsa ei mielestäni istunut siihen kuvajaiseen, jota Gordon tässä pätkässä edustaa. Batgirl vilahtaa tässäkin osiossa Tara Strongin äänellä varustettuna, mutta tällä kertaa siviilivaatteissa. Roolinsa ei ole kovinkaan iso, joten suoritus on varsin rutiinin omainen, eikä liioin tarjoa mitään isompia elämyksiä. Animaatiojälki puolestaan toimii sekin, tosin paikoittain se tuntuu tarinaan verrattuna hieman turhankin pelkistetyltä. Pieni mielipuolinen irroittelu silloin tällöin sen suhteen olisi ollut väliin poikaa, vaan meneehän tämä näinkin. Kokonaisuutta ajatellen varsin onnistunut animaatiosointi, joka saa sapiskaa yhden tähden verran täysin turhan Batgirl-intronsa vuoksi. Ilman sitäkin oltaisiin nimittäin pärjätty vallan mainiosti.

Traileri: Batman - Return Of The Caped Crusaders (2016)