Noh, Jokerihan on hankkimassa itselleen aikoja sitten hylätyksi jäänyttä huvipuistoa, laittaakseen siellä täytäntöön katalan kierohkon suunnitelmansa, johon liittyy niin Barbara Gordon (Tara Strong) kuin tämän isäpappa komisario James Gordon (Ray Wise), jonka päästään pahoin vinksahtanut rikollinen kaapaa väkivalloin matkaansa. Huvipuistolle palattuaan Jokeri friikkisirkusmaisine apureineen ryhtyy nöyryyttämään, ja ajamaan Gordonia kohti hulluuden portteja ihan vaan Batmanin kiusaksi, jolla onkin täysi työ yrittäessään pelastaa kiipelissä oleva ystävänsä maanisen nemesiksensä mielipuolisesta otteesta...
Tuomio: Alan Mooren kirjoittamaa ja Brian Bollandin kuvittamaa alkuperäistarinaa melko uskollisesti seuraileva animaatiopläjäys, johon on kuitenkin jostakin käsittämättömästä syystä menty lätkäisemään puolen tunnin mittainen Batgirl-intro, jolla ei kokonaiskuvaa ajatellen ole hitonkaan tekemistä itse päätarinan kanssa. Tämä täysin irrallinen ja sitä kautta tarpeeton lisäys onkin ilmiselvästi ympätty mukaan vain ja ainoastaan kestoajan kasvattamiseksi. Muuta käyttöä en sille näe tässä kohdin nimittäin olevan. Suosittelenkin lämpimästi skippaamaan tämän turhan sisäänajon tyystin, sillä mitään et menetä, vaikket sitä koskaan katsoisikaan.
Jälkimmäisellä puoliskolla päästäkin sitten vihdoista viimein itse asiaan, ja kannessakin isosti mainostetun Tappavan pilan pariin. Alun Batgirl sekoilun jälkeen tunnelma muuttuu astetta synkemmäksi ja sitä kautta myös sairaalloisen vinksahtaneeksikin. Jokerin rooliin palaileva Mark Hamill ilmentää äänellään ja äänenpainoillaan klovniprinssin mielenvikaisuutta jälleen kerran varsin loistokkaasti, eikä Batmanin äänenä kuultava Kevin Conroy ole hänkään alkuunkaan huono, vaikkei roolissaan pääsekkään irroittelemaan samaan tapaan kuin Hamill pääsee. Gordonin äänenä kuullaan mm. Twin Peaksistä tutuksi tullutta Ray Wisea, joka on kyllä pätevä näyttelijä, mutta jotenkin hänen vokalisointinsa ei mielestäni istunut siihen kuvajaiseen, jota Gordon tässä pätkässä edustaa. Batgirl vilahtaa tässäkin osiossa Tara Strongin äänellä varustettuna, mutta tällä kertaa siviilivaatteissa. Roolinsa ei ole kovinkaan iso, joten suoritus on varsin rutiinin omainen, eikä liioin tarjoa mitään isompia elämyksiä. Animaatiojälki puolestaan toimii sekin, tosin paikoittain se tuntuu tarinaan verrattuna hieman turhankin pelkistetyltä. Pieni mielipuolinen irroittelu silloin tällöin sen suhteen olisi ollut väliin poikaa, vaan meneehän tämä näinkin. Kokonaisuutta ajatellen varsin onnistunut animaatiosointi, joka saa sapiskaa yhden tähden verran täysin turhan Batgirl-intronsa vuoksi. Ilman sitäkin oltaisiin nimittäin pärjätty vallan mainiosti.
6 kommenttia:
Tämä kiinnostaa kovastikin, osittain juuri siksi että siinä on lisätty tarinallinen osuus alussa, koska juuri se on saanut kovasti kritiikkiä osakseen kun taas lopusta, eli itse Killig Joke-tarina taas on saanut kehuja. Sarjakuva oli kyllä aika he-le-ve-tin hyvä, että pohja on ainakin kunnossa.
Se alun lisäys toimisi varmastikin paremmin omana itsenäisenä kokonaisuutenaan, jossa Batgirl ja Batmanin keskinäistä suhdetta voisi puida syvemmältikin. Killing Jokeen liitettynä se tuntuu auttamattoman irraliselta osuudelta, jolla ei ole mitään tekemistä muun leffan kanssa...
Törmäsin muuten arvosteluani kirjoittaessani tämmöiseenkin teoriaan liittyen The Killing Joken naurunremakan säestämään loppuun. Mielenkiintoista luettavaa nääs...
http://comicsalliance.com/batman-killing-joke-ending-grant-morrison-alan-moore-brian-bolland-dc/
Tiedätkö, minä en missään vaiheessa ollut edes tuuminut että Batman tappaisi Jokerin tarinan lopussa, vaan olen aina ajatellut tilanteen olleen sen verran absurdi, että se sai aikaan sen naurunremakan ja Batman yksinkertaisesti ottaa tukea Jokerista nauraessaan. En minäkään nähnyt, että ne kädet olisivat kaulan ympärillä ja itse asiassa pidän enemmän siitä fade to black-lopetuksesta jossa molemmat vain nauravat kuin jostain lopullisesta päätöksestä. Vasta kun jokin aika sitten katsoin Nostalgia Criticin tekemän arvostelun tulin ylipäätään huomanneeksi, että jotkut näkivät lopun siten että Batman tappoi Jokerin.
Mistä pueen olleen, minua kyrsii aina se muka aitojen fanien mäkätys ettei Batman tapa tai käytä asetta. Fanien nimenomaan pitäisi tietää, että ennen modernisoituakin Batmania on hahmon historiassa useampi tappo ja alunperin lepakkomies ammuskeli.... oho! pistooleilla. Batman kyllä tietää mitä tekee.
Tämän animaatioversion lopussa Batman nostaa kätensä Jokerin olkapäille kameran lasketuessa alas kohti vesilätäkköä. Hetki käsien noston jälkeen Jokerin nauru vaimenee ja vain Batmanin hohotus kaikuu illan pimeydessä. Siitäkin voi tehdä omat johtopäätöksensä jos niin haluaa.
Tuota Criticin arvostelua en olekaan tainnut katsastaa. Pitääpä käydä kurkkimassa se lävitse.
Juu. Batman käytti aluksi pyssyä apunaan konnanketkuja ruotuun pistäessään. Muistelen, että heittipä hän yhdessäkin jutussa yhden roistokkeen oikein talonkatolta alas ja silleen. Niin ja tappoihan Batman Burtonin Batman Returnsissa sen yhden hepun sillä pommilla oikein virne naamallaan ja kaikki. Batman v Supermanista puhumattakaan...
Liekö sitten pyssyt hylätty ettei hahmo muistuttaisi liikaa Black Bat:ia.
Tosin tuo Batmanin tappoalttius vaihtelee kovasti eri versioiden välillä. 60-luvun Batmanissa kukaan ei kuollut kuin korkeintaan vahingossa tai omaa tyhmyyttään. Ja sitten tuli 80-luku ja Batman heitti tyypin alas kellotornista.
Vaikea kuvitella Adam Westin Batmania listimässä ketään. Sen pomminkin kanssa kun pelasi niin kovin varman päälle, ettei vain kukaan vahingoittuisi. :D Burtonin Batman tosiaan olikin sitten täysin toista maata ja nakkasi Nicholsonin tapulista tonttiin. Tosin muistelen joidenkin tuolloin höpisseen, että ei se Jokeri oikeasti kuitenkaan kuollut, vaan tekisi myöhemmin paluun jossakin Burtonin ohjaamista jatkoista. Noh, ei tehnyt ei...
Lähetä kommentti