Kuvaus: Poison Ivy (Paget Brewster) ja Floronic Man (Kevin Michael Richardson) ovat kumpainenkin viimein saaneet tarpeekseen siitä, kuinka ihmiset kohtelevat luontoa ja siellä esiintyviä luontokappaleita. Yksissä tuumin kaksikko kehittelee suunnitelman, jonka toteutuessa pallollamme palloilevat ihmiset muuntuisivat kaikki eräänlaisisiksi kasvihybrideiksi. Jotta näin ei pääsisi kuitenkaan käymään, on Batmanin (Kevin Conroy) sekä Nightwingin (Loren Lester) etsittävä käsiinsä rikollisista puuhasteluista eläköitynyt Harley Quinn (Melissa Rauch), ja taivuteltava tämä taivuttelemaan Poison Ivy luopumaan katalasta juonestaan ihmiskunnan pään menoksi. Helppoa se ei tulisi olemaan, mutta ei sen sitä pitäisi ollakaan...
Tuomio: Tavanomaisesta kaavasta hitusen poikkeava Battis-animaatio, jonka juonen kuljetukseen on ympätty mukaan tavallista enemmän huumoripitoista sisältöä. Paikoin hauskaa, suurimmaksi osaksi kuitenkaan ei. Sananmukaisen pieruhuumorin olisin itse jättänyt tästä suosilla heti kättelyssä pois, mutta kun minulta ei taaskaan kysytty, niin sitä on nyt sitten väkisinkin tarjolla. Adam Westin 60-lukuisesta Batmanista tutut rikkinäiset crashit, boomit ja bangit huvittavat nekin sen hetken ruudulle ilmestyessään, vaan niidenkin tarpeellisuudesta voidaan olla lopulta montaakin eri mieltä. Kokonaisuutta ajatellen Batman and Harley Quinn on sellainen kertalleen katsottava, helposti sen jälkeen unohdettava animaatiopläjäys, jonka väliin jättäminen ei ole kovinkaan iso rikos. Ai niin, Swamp Thing käy tekemässä nopean, mutta aikasta viileän cameon. Niin ja Batman juo maitoa. Että näin.
Kuvaus: Batman (Kevin Conroy) on pohdinnoissaan tullut siihen lopputulemaan, että jatkuva kahinointi arkkivihollisensa Jokerin (Mark Hamill) kanssa koituu pitkässä juoksussa jomman kumman kuolemaksi. Niinpä Yön ritari ottaa ja lähtee siltä istumalta kohti Arkhamin vankimielisairaalaa puhuakseen sellissään viruvalle Rikoksen klovniprinssille järkeä, mikäli moinen nyt ylipäätään millään muotoa mahdollista edes on. Jokerin pakeille saavuttuaan Batman kuitenkin havaitsee suureksi ärsytyksekseen, että pehmustetussa kopissa korttia itsekseen pöytään iskevä Jokeri ei olekaan oikea Jokeri, vaan halpa jäljitelmä, jolla Batmanin tiukasta tivaamisesta huolimatta ole haisua harmaintakaan siitä missä oikea Jokeri on.
Noh, Jokerihan on hankkimassa itselleen aikoja sitten hylätyksi jäänyttä huvipuistoa, laittaakseen siellä täytäntöön katalan kierohkon suunnitelmansa, johon liittyy niin Barbara Gordon (Tara Strong) kuin tämän isäpappa komisario James Gordon (Ray Wise), jonka päästään pahoin vinksahtanut rikollinen kaapaa väkivalloin matkaansa. Huvipuistolle palattuaan Jokeri friikkisirkusmaisine apureineen ryhtyy nöyryyttämään, ja ajamaan Gordonia kohti hulluuden portteja ihan vaan Batmanin kiusaksi, jolla onkin täysi työ yrittäessään pelastaa kiipelissä oleva ystävänsä maanisen nemesiksensä mielipuolisesta otteesta... Tuomio: Alan Mooren kirjoittamaa ja Brian Bollandin kuvittamaa alkuperäistarinaa melko uskollisesti seuraileva animaatiopläjäys, johon on kuitenkin jostakin käsittämättömästä syystä menty lätkäisemään puolen tunnin mittainen Batgirl-intro, jolla ei kokonaiskuvaa ajatellen ole hitonkaan tekemistä itse päätarinan kanssa. Tämä täysin irrallinen ja sitä kautta tarpeeton lisäys onkin ilmiselvästi ympätty mukaan vain ja ainoastaan kestoajan kasvattamiseksi. Muuta käyttöä en sille näe tässä kohdin nimittäin olevan. Suosittelenkin lämpimästi skippaamaan tämän turhan sisäänajon tyystin, sillä mitään et menetä, vaikket sitä koskaan katsoisikaan.
Jälkimmäisellä puoliskolla päästäkin sitten vihdoista viimein itse asiaan, ja kannessakin isosti mainostetun Tappavan pilan pariin. Alun Batgirl sekoilun jälkeen tunnelma muuttuu astetta synkemmäksi ja sitä kautta myös sairaalloisen vinksahtaneeksikin. Jokerin rooliin palaileva Mark Hamill ilmentää äänellään ja äänenpainoillaan klovniprinssin mielenvikaisuutta jälleen kerran varsin loistokkaasti, eikä Batmanin äänenä kuultava Kevin Conroy ole hänkään alkuunkaan huono, vaikkei roolissaan pääsekkään irroittelemaan samaan tapaan kuin Hamill pääsee. Gordonin äänenä kuullaan mm. Twin Peaksistä tutuksi tullutta Ray Wisea, joka on kyllä pätevä näyttelijä, mutta jotenkin hänen vokalisointinsa ei mielestäni istunut siihen kuvajaiseen, jota Gordon tässä pätkässä edustaa. Batgirl vilahtaa tässäkin osiossa Tara Strongin äänellä varustettuna, mutta tällä kertaa siviilivaatteissa. Roolinsa ei ole kovinkaan iso, joten suoritus on varsin rutiinin omainen, eikä liioin tarjoa mitään isompia elämyksiä. Animaatiojälki puolestaan toimii sekin, tosin paikoittain se tuntuu tarinaan verrattuna hieman turhankin pelkistetyltä. Pieni mielipuolinen irroittelu silloin tällöin sen suhteen olisi ollut väliin poikaa, vaan meneehän tämä näinkin. Kokonaisuutta ajatellen varsin onnistunut animaatiosointi, joka saa sapiskaa yhden tähden verran täysin turhan Batgirl-intronsa vuoksi. Ilman sitäkin oltaisiin nimittäin pärjätty vallan mainiosti.
