Päivän opusbongaukset: Star Trek Memories/Empire Building - The Remarkable Real Life Story of Star Wars

Lähtivät matkaani divarissa poiketessani...

In Memoriam

Dick Miller

1928 - 2019 

Tiiseri: Birds of Prey (2020) First Footage Teaser

Traileri: Axcellerator (2019)

Behind The Scenes in Hungary: Terminator

Honeyboy (1982)

Kuvaus: Rico Ramirez (Erik Estrada) on nuori keskisarjan nyrkkeilijälupaus, joka asustaa yhdessä äitinsä Hortensian (Yvonne Wilder), siskonsa ja pikkuveljensä kanssa Etelä-Bronxin huonostoalueella. Isä Emiliokin (Hector Elizondo) löytyy, mutta välinsä ovat sen verran pahoin tulehtuneet, ettei Rico mielellään puhu hänestä, vaan valehtelee kysyjille sujuvasti pappansa kuolleen aikaa sitten jo pois. Totuuden ollessa kuitenkin jotakin aivan muuta.

Ottelutuntumaa ja menestystä Ricolta löytyy enimmäkseen amatöörikehistä. Tästä kiitos kuuluu valmentajalleen Nate Walkerille (James McEachin), jonka opein Ricosta on tullut lähes isänsä veroinen iskijä, ellei jopa parempikin. Rico on kuitenkin kärsimätön ja tahtoisi jo kovin päästä ottelemaan isosta rahasta, ja lopulta mestaruudesta Tiger Maddoxia (Jem Echollas) vastaan. Omasta mielestään Rico on valmis, mutta Nate on asiasta tästä ankarasti eriävää mieltä. Suutuspäissään Rico ottaa managerikseen kepulimaisen Frank Ingallsin (Robert Alan Browne), joka jo aiemminkin on lupaillut järjestää urakehitykseensä turhautuneelle pugilistilemme ne kuuluisat yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Kuten Judy Wellmannin (Morgan Fairchild), rautaisen ammattitaidon omaavan tiedottajan, joka ryhtyy markkinoimaan Ricoa Honeyboyna - haastajana kadulta. 

Hunajapojun ura jatkuu voitosta voittoon voitokkaana, vastustajien ja matsien kovetessa isku iskulta, urean noustessa ohessa alati korkeammalle otsaanlyöjämme sinertävien mustelmien sekä veristen ruhjeiden koristamassa päässä. Kunnes viimein koittaa se päivä, jolloin edessä on totuuden hetki - mestaruusottelu Tiger Maddoxia vastaan. Onko Honeyboy tosi haastaja vai onko taistelu vyöstä sittenkin ennalta sovittu suurten rahojen toivossa....

Tuomio: 

Traileri: The Boys (2019)

Angels of the City (1989)

Kuvaus: Collegessa opiskelevat Catherine (Kelly Calindo) sekä paras ystävänsä Wendy (Cynthia Cheston) halajavat kumpainenkin saman osakunnan jäsenittäriksi. Sisään päästäkseen heidän on kuitenkin ensin suoritettava vihkimisrituaali, jonka tehtävän kuvaan kuuluu postaaminen Hollywood Boulevardilla maksullisiksi naisiksi sonnustautuneina. Seksinnälkäisten miesten kanssa makaaminen on kumpaiseltakin kuitenkin ehdottoman kiellettyä, koska koulun säännöstö niin pykälikössään sanoo.

Kadulle päästyään Catherine ja Wendy sotkeutuvat tahtomattaan kulmakunnilla omaa valtataisteluaan käyvien parittajien keskinäiseen sotaan, jonka tuoksinassa tuliaseet laulavat armoa antamatta, ruumiiden koostuessa enimmäkseen laskuunsa työskentelevistä ilotytöistä. Kimaltavat valot, samppanja, loputon seksin ja huumeiden tarjonta saa kiltin tytön pään helposti sekoamaan. Rahassa kylpevä, vaarojen täyttämä prostituution maailma onkin siksi kaikkea muuta, kuin paras paikka opintojen aloittelemiseen. Catherine ja Wendy ovat kuitenkin päättäneet selvitä koettelemuksestaan hengissä, vaikka sitten henki heiltä menisi sitä yrittäessä. Kaupungin enkeleitä kun ovat.

Tuomio: Pöljähkön kömpelö Pepin/Merhi tuotos, joka ansiokkaasti sotkee sisäänsä niin monta eri lajityyppiä, että se ei itsekään oikein tunnu tietävän, mikä hitto sen oikeasti lopulta pitäisi olla. Pahinta kaikessa tässä sekametelisoppailussa on kuitenkin se, ettei elokuva onnistu vakuuttamaan yhdelläkään noista monista rintamistaan, jääden siten kokonaisuutena täydellisen epätäydelliseksi Frankensteinin monsteriksi, joka olisi ollut syytä tappaa tulella jo ennen ulos pykäämistään. Yksi tähti ja siinäkin on jälleen kerran puolet liikaa.

Traileri: Shazam! (2019)

Deadly Intent (1988)

Kuvaus: Reppureissaaja ja osa-aika arkeologi Raymond Keaton (Lance Henriksen) varastaa Maya-intiaaneilta kallisarvoisen timantin, jonka sitten salakuljettaa muassaan kotiinsa Yhdysvaltoihin. Pian paluunsa jälkeen Keaton menettää henkensä jalokiveä itselleen havittelevan tahon toimesta. Timanttia tappajat eivät kuitenkaan löydä, sillä Keaton on ehtinyt kätkeä sen jemma-nimiseen paikkaan, jonka sijainnin mies harmittavasti vei mukanaan hautaan. Hengiltä ottajat ovat kuitenkin varmoja siitä, että Laura (Jill Eilbacher), leskeksi jäänyt vaimo, on hyvinkin tietoinen arvokiven olinpaikasta. Armoton ajojahti on valmis alkamaan...

Tuomio: Nimekkäällä kaastilla varustettu, kaikinpuolin umpitylsä trilleripökiöinti, joka kaikessa pitkäpiimäisyydessään toimii oivallisena unilääkkeenä kroonisesta unettomuudesta kärsiville. Yksikään hahmoista ei ole millään muotoa kiinnostava, eikä heidän välilleen liioin synny minkäänlaista jännitettä tai ylipäätään mitään muutakaan, mistä voisin tähän kohtaan hyvällä omallatunnolla kirjoittaa. Toiminnallinen reippailukin loistaa sekin lähes täysin poissaolollaan, joten jäljelle jää vain unissakävelyä muistuttavaa, koko vartaloa ansiokkaasti puuduttavaa haahuilua, jonka seuraamisen rinnalla maalin kuivuminenkin on Michael Bay elokuva. Yksi tähti, josta siinäkin on puolet liikaa.

TV Spot: Pet Sematary (2019)

Traileri: John Wick: Chapter 3 - Parabellum (2019)

Tiiseri: Ghostbusters 3 (2020)

Traileri: Spider-Man: Far From Home (2019)

John Wick: Chapter 3 - Parabellum (2019) posteri

Traileri: Horror Noire - A History of Black Horror (2019)

The Zero Boys (1986) aka Fire Below Zero

Kuvaus: Steve (Daniel Hirsch), Larry (Tom Shell) ja Rip (Jared Moses) muodostavat yhdessä paintball-joukkueen, joka tunnetaan nimellä The Zero Boys. Voitettuaan erään turnauksen pojat päättävät juhlistaa tapahtunutta matkaamalla luonnon rauhaan. Seurakseen he ottavat vastaavan määrän vastakkaista sukupuolta edustavia naisia, eli Suen (Nicole Rio), Trishin (Crystal Carson) sekä Jamien (Kelli Maroney). 

Aluksi kaikki tuntuu sujuvan hyvin, mutta sitten jostakin metsikön keskeltä kantautuu vertahyytävä kirkaisu, jonka johdattelemina kuusikko päätyy lopulta autiolta vaikuttavalle mökille, kaikkine mukavuuksineen. Tilanne kärjistyy ja kurjistuu kuitenkin varsin nopeasti, kun ilmenee, että alueella liikkuuksii joukkio mieleltään pahoin vinoutuneita tappajia, jotka ovat nyt ottaneet kohteekseen mökin sisällä luvatta oleilevat nuoret. Kun yksi heistä sitten kokee väkivaltaisen kuoleman mielipuolten kynsissä, on jäljelle jääneiden koottava rivinsä ja taisteleva vastaan viimeiseen asti, mikäli mielivät selviytyä metsän keskeltä hengissä takaisin kotiin...

Tuomio: Friday the 13th kohtaa Deliverancen tässä kaikin puolin hieman valjuksi jäävässä slasher-viritelmässä, jossa tarinansa aikana läpikäydään hyvin pitkälti kaikki ne kliseet, jotka lajityypille niin ominaisia tekoaikaan olivat. Pois lukien konetuliaseet, joita en muista nähneeni aiemmin missään muussa tähän kategoriaan lankeavassa tuotoksessa käytössä siinä määrin kuin tässä. Viimemainittu silti onnistu tätä pätkää pelastamaan sen keskivertoisuudelta ja paikoittaiselta kökköydeltäkin. Semmoinen kerran katsottava, jonka pariin tuskin enää tämän jälkeen tulen palamaan, ellei nyt ihan pakko ole. Turhana tietona voisin tähän loppuun mainita vaikkapa sen, että kuvauspaikkoina tässä pätkässä on käytetty samoja hoodeja ja lavasteita kuin Friday the 13th Part III:ssa nelisen vuotta aiemmin.

Higher Life - Audrey Landers

Traileri: The Isle (2019)

Traileri: The Amityville Murders (2019)

American Samurai (1992) aka Ninja: American Samurai

Kuvaus: Samurain kunniakkaan tien päästä toiseen kulkeneella Tatsuya Sangalla (John Fujioka) on kaksi poikaa: Kenjiro (Mark Dacascos) sekä Andrew 'Drew' Collins (David Bradley). Ensin mainittu on hänen omansa, jälkimmäisen taasen ollessa kapaloikäisenä lento-onnettomuudesta hengissä selvinnyt, ja sen seurauksena orvoksi jäänyt kasvattipoika. 

Vanhoja perinteitä suuressa arvossa pitävä Tatsuya koulii pojistaan armoitettuja taistelijoita, joille kumpaisellekin Bushidon seitsemän hyvettä ovat enemmän kuin sana ja laki. Käy kuitenkin niin, että Drew osoittautuu lopulta velipuoltaan taitavammaksi oppilaaksi, josta syystä välit Kenjiron viilenevät nopeasti sielua syvästi hyytävän pakkasen puolelle. Asiat kärjistyvät entisestään Tatsuyan luovuttaessa oman miekkansa Drewlle, Kenjiron sijasta. Katkeroitunut Kenjiro kääntää selkänsä perheelleen, liittyen Yakuzaan, vannoen veristä kostoa velipuolelleen.

Kymmenen vuotta myöhemmin Drew työskentelee Los Angelesissa tutkivana journalistina. Yhdessä vastakkaista sukupuolta edustavan valokuvaajaystävänsä kera, Drew pääsee Turkissa operoivan, ooppiumia salakuljettavan organisaation jäljille. Pian paikan päälle päästyään valokuvaajatar päätyy mainitun rikollispoppoon kidnappaamaksi, ja ainoa keino tämän vapauttamiseksi, on ottaa osaa laittomaan taistelulajiturnaukseen, jonka mestarismiehenä häärii... kukapas muukaan kuin Kenjiro Sanga...     

Tuomio: Legendaarisen Cannon Filmsin lopunajan tuotoshan se tämä selkeästi on. Kaikki kun on tavallista enemmän sinnepäin, muttei juuri koskaan, ikinä, milloinkaan siltikään ihan täysin jetsulleen. Tarina itsessäänkin on kierrätyskamaa, sillä Bloodsportiahan tässä apinoidaan isosti,  vaikka miekat ja kirvehetkin matkaan kotoa lähtiessä on otettukin. Taistelukohtaukset sentään kuitenkin ovat hyvin toteutettuja, vaikkakin väliin kehnohkon puoleinen editointi tekee niillekin jossain määrin hallaa. Pidin myös kovasti siitä, ettei taistelijat olleet yksipuolisesti pelkkiä ninjoja ja samuraita, vaan joukkoon mahtui myös muiden muassa Conan Barbaari wannabe sekä aussijuntti isoine veitsineen. Tekivät tappeluista siten hitusen mielenkiintoisia, tuoden mieleen Deadliest Warrior nimeä aikoinaan kantaneen tositöllöilyn.

David Bradley ei näyttelijäntaidoillaan päätä pahemmin huimaa, mutta eipä häntä tähän leffaan sen vuoksi ole palkattukkaan. Sama pätee myös vastapariinsa Mark Dacascosiin, joka tekee tässä pläjäyksessä ensimmäisen isomman ja toiminallisemman roolinsa.  

Päivän DVD-bongaus: American Samurai

Uusi vuosi aloitellaan kevyesti leffalöydön merkeissä. Tänään myrskytuulta uhmaten tulin poikenneeksi vaihteen vuoksi divarissa, ja sieltä lähti kiireenvilkkaa mukaan tuo viereisessä kuvassa näkyvä Cannon Films klassikko. Harvakseltaan vastaan tuleva sellainen vieläpä. Hulluhan sitä olisin ollut, jos en sitä matkaani olisi sieltä haalinut.Sitä kun ei koskaan tiedä, koska seuraava mahdollisuus eteen avautuisi

Mukaan lähti ohessa myös Lorenzo Lamasin tähdittämä Midnight Manin levyllinen variaatio. Hyvä niin, sillä VHS-julkaisuni kunto olikin aika kehnonlainen.