sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Traileri: Shazam! (2019)

Deadly Intent (1988)

Kuvaus: Reppureissaaja ja osa-aika arkeologi Raymond Keaton (Lance Henriksen) varastaa Maya-intiaaneilta kallisarvoisen timantin, jonka sitten salakuljettaa muassaan kotiinsa Yhdysvaltoihin. Pian paluunsa jälkeen Keaton menettää henkensä jalokiveä itselleen havittelevan tahon toimesta. Timanttia tappajat eivät kuitenkaan löydä, sillä Keaton on ehtinyt kätkeä sen jemma-nimiseen paikkaan, jonka sijainnin mies harmittavasti vei mukanaan hautaan. Hengiltä ottajat ovat kuitenkin varmoja siitä, että Laura (Jill Eilbacher), leskeksi jäänyt vaimo, on hyvinkin tietoinen arvokiven olinpaikasta. Armoton ajojahti on valmis alkamaan...

Tuomio: Nimekkäällä kaastilla varustettu, kaikinpuolin umpitylsä trilleripökiöinti, joka kaikessa pitkäpiimäisyydessään toimii oivallisena unilääkkeenä kroonisesta unettomuudesta kärsiville. Yksikään hahmoista ei ole millään muotoa kiinnostava, eikä heidän välilleen liioin synny minkäänlaista jännitettä tai ylipäätään mitään muutakaan, mistä voisin tähän kohtaan hyvällä omallatunnolla kirjoittaa. Toiminnallinen reippailukin loistaa sekin lähes täysin poissaolollaan, joten jäljelle jää vain unissakävelyä muistuttavaa, koko vartaloa ansiokkaasti puuduttavaa haahuilua, jonka seuraamisen rinnalla maalin kuivuminenkin on Michael Bay elokuva. Yksi tähti, josta siinäkin on puolet liikaa.

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

The Zero Boys (1986) aka Fire Below Zero

Kuvaus: Steve (Daniel Hirsch), Larry (Tom Shell) ja Rip (Jared Moses) muodostavat yhdessä paintball-joukkueen, joka tunnetaan nimellä The Zero Boys. Voitettuaan erään turnauksen pojat päättävät juhlistaa tapahtunutta matkaamalla luonnon rauhaan. Seurakseen he ottavat vastaavan määrän vastakkaista sukupuolta edustavia naisia, eli Suen (Nicole Rio), Trishin (Crystal Carson) sekä Jamien (Kelli Maroney). 

Aluksi kaikki tuntuu sujuvan hyvin, mutta sitten jostakin metsikön keskeltä kantautuu vertahyytävä kirkaisu, jonka johdattelemina kuusikko päätyy lopulta autiolta vaikuttavalle mökille, kaikkine mukavuuksineen. Tilanne kärjistyy ja kurjistuu kuitenkin varsin nopeasti, kun ilmenee, että alueella liikkuuksii joukkio mieleltään pahoin vinoutuneita tappajia, jotka ovat nyt ottaneet kohteekseen mökin sisällä luvatta oleilevat nuoret. Kun yksi heistä sitten kokee väkivaltaisen kuoleman mielipuolten kynsissä, on jäljelle jääneiden koottava rivinsä ja taisteleva vastaan viimeiseen asti, mikäli mielivät selviytyä metsän keskeltä hengissä takaisin kotiin...

Tuomio: Friday the 13th kohtaa Deliverancen tässä kaikin puolin hieman valjuksi jäävässä slasher-viritelmässä, jossa tarinansa aikana läpikäydään hyvin pitkälti kaikki ne kliseet, jotka lajityypille niin ominaisia tekoaikaan olivat. Pois lukien konetuliaseet, joita en muista nähneeni aiemmin missään muussa tähän kategoriaan lankeavassa tuotoksessa käytössä siinä määrin kuin tässä. Viimemainittu silti onnistu tätä pätkää pelastamaan sen keskivertoisuudelta ja paikoittaiselta kökköydeltäkin. Semmoinen kerran katsottava, jonka pariin tuskin enää tämän jälkeen tulen palamaan, ellei nyt ihan pakko ole. Turhana tietona voisin tähän loppuun mainita vaikkapa sen, että kuvauspaikkoina tässä pätkässä on käytetty samoja hoodeja ja lavasteita kuin Friday the 13th Part III:ssa nelisen vuotta aiemmin.

Higher Life - Audrey Landers





torstai 3. tammikuuta 2019

Traileri: The Amityville Murders (2019)



American Samurai (1992) aka Ninja: American Samurai

Kuvaus: Samurain kunniakkaan tien päästä toiseen kulkeneella Tatsuya Sangalla (John Fujioka) on kaksi poikaa: Kenjiro (Mark Dacascos) sekä Andrew 'Drew' Collins (David Bradley). Ensin mainittu on hänen omansa, jälkimmäisen taasen ollessa kapaloikäisenä lento-onnettomuudesta hengissä selvinnyt, ja sen seurauksena orvoksi jäänyt kasvattipoika. 

Vanhoja perinteitä suuressa arvossa pitävä Tatsuya koulii pojistaan armoitettuja taistelijoita, joille kumpaisellekin Bushidon seitsemän hyvettä ovat enemmän kuin sana ja laki. Käy kuitenkin niin, että Drew osoittautuu lopulta velipuoltaan taitavammaksi oppilaaksi, josta syystä välit Kenjiron viilenevät nopeasti sielua syvästi hyytävän pakkasen puolelle. Asiat kärjistyvät entisestään Tatsuyan luovuttaessa oman miekkansa Drewlle, Kenjiron sijasta. Katkeroitunut Kenjiro kääntää selkänsä perheelleen, liittyen Yakuzaan, vannoen veristä kostoa velipuolelleen.

Kymmenen vuotta myöhemmin Drew työskentelee Los Angelesissa tutkivana journalistina. Yhdessä vastakkaista sukupuolta edustavan valokuvaajaystävänsä kera, Drew pääsee Turkissa operoivan, ooppiumia salakuljettavan organisaation jäljille. Pian paikan päälle päästyään valokuvaajatar päätyy mainitun rikollispoppoon kidnappaamaksi, ja ainoa keino tämän vapauttamiseksi, on ottaa osaa laittomaan taistelulajiturnaukseen, jonka mestarismiehenä häärii... kukapas muukaan kuin Kenjiro Sanga...     

Tuomio: Legendaarisen Cannon Filmsin lopunajan tuotoshan se tämä selkeästi on. Kaikki kun on tavallista enemmän sinnepäin, muttei juuri koskaan, ikinä, milloinkaan siltikään ihan täysin jetsulleen. Tarina itsessäänkin on kierrätyskamaa, sillä Bloodsportiahan tässä apinoidaan isosti,  vaikka miekat ja kirvehetkin matkaan kotoa lähtiessä on otettukin. Taistelukohtaukset sentään kuitenkin ovat hyvin toteutettuja, vaikkakin väliin kehnohkon puoleinen editointi tekee niillekin jossain määrin hallaa. Pidin myös kovasti siitä, ettei taistelijat olleet yksipuolisesti pelkkiä ninjoja ja samuraita, vaan joukkoon mahtui myös muiden muassa Conan Barbaari wannabe sekä aussijuntti isoine veitsineen. Tekivät tappeluista siten hitusen mielenkiintoisia, tuoden mieleen Deadliest Warrior nimeä aikoinaan kantaneen tositöllöilyn.

David Bradley ei näyttelijäntaidoillaan päätä pahemmin huimaa, mutta eipä häntä tähän leffaan sen vuoksi ole palkattukkaan. Sama pätee myös vastapariinsa Mark Dacascosiin, joka tekee tässä pläjäyksessä ensimmäisen isomman ja toiminallisemman roolinsa.  

keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Päivän DVD-bongaus: American Samurai





Uusi vuosi aloitellaan kevyesti leffalöydön merkeissä. Tänään myrskytuulta uhmaten tulin poikenneeksi vaihteen vuoksi divarissa, ja sieltä lähti kiireenvilkkaa mukaan tuo viereisessä kuvassa näkyvä Cannon Films klassikko. Harvakseltaan vastaan tuleva sellainen vieläpä. Hulluhan sitä olisin ollut, jos en sitä matkaani olisi sieltä haalinut.Sitä kun ei koskaan tiedä, koska seuraava mahdollisuus eteen avautuisi

Mukaan lähti ohessa myös Lorenzo Lamasin tähdittämä Midnight Manin levyllinen variaatio. Hyvä niin, sillä VHS-julkaisuni kunto olikin aika kehnonlainen.