Kuvaus: Reppureissaaja ja osa-aika arkeologi Raymond Keaton (Lance Henriksen) varastaa Maya-intiaaneilta kallisarvoisen timantin, jonka sitten salakuljettaa muassaan kotiinsa Yhdysvaltoihin. Pian paluunsa jälkeen Keaton menettää henkensä jalokiveä itselleen havittelevan tahon toimesta. Timanttia tappajat eivät kuitenkaan löydä, sillä Keaton on ehtinyt kätkeä sen jemma-nimiseen paikkaan, jonka sijainnin mies harmittavasti vei mukanaan hautaan. Hengiltä ottajat ovat kuitenkin varmoja siitä, että Laura (Jill Eilbacher), leskeksi jäänyt vaimo, on hyvinkin tietoinen arvokiven olinpaikasta. Armoton ajojahti on valmis alkamaan...
Tuomio: Nimekkäällä kaastilla varustettu, kaikinpuolin umpitylsä trilleripökiöinti, joka kaikessa pitkäpiimäisyydessään toimii oivallisena unilääkkeenä kroonisesta unettomuudesta kärsiville. Yksikään hahmoista ei ole millään muotoa kiinnostava, eikä heidän välilleen liioin synny minkäänlaista jännitettä tai ylipäätään mitään muutakaan, mistä voisin tähän kohtaan hyvällä omallatunnolla kirjoittaa. Toiminnallinen reippailukin loistaa sekin lähes täysin poissaolollaan, joten jäljelle jää vain unissakävelyä muistuttavaa, koko vartaloa ansiokkaasti puuduttavaa haahuilua, jonka seuraamisen rinnalla maalin kuivuminenkin on Michael Bay elokuva. Yksi tähti, josta siinäkin on puolet liikaa.
Kuvaus: Rakkaan itänaapurimme tuhmaakin tuhmemmat terroristit kaappavat väkivalloin matkaansa aseteknologiaan erikoistuneen professori Braunin (Ernest Borgnine), aikeinaan pakottaa tämän rakentamaan heille timantilla (kuinka muutenkaan) toimivan superlaserin, jolla olisi sitten niin hitsin kiva pistää muuta mailmaa polvilleen, kun tarve sitä vaatisi.
Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu on asiasta kuitenkin siitä kuuluisaa eriävää mieltä, lähettäen parhaista parhaimman operaativinsa Michael Goldin (Brandon Lee) pelastamaan kiipeliin joutuneen proffan katalien konnien kynsistä timanttineen päivineen. Aisaparikseen Gold saa Braunin ärsyttäväksi nopeasti käyvän tyttären, Alissan (Debi Monahan), johon sankarimme tottakait tehtävän edetessä lopulta jotenkin kummassa rakastuu. Pian tuoreltaan muodostettu kaksikko onkin jo pääpahiksena häärivän, Afrikan auringon alla piileksivän eversti Kalishnakovin (Graham Clarke) kannoilla, ja viimeinen taisto hyvän ja pahan välillä on näin valmis alkamaan...
Tuomio: Kaikin puolin pöljähkö ja köpöisen kökköinen äksönspektaakkeli, jolle Black Samurain tavoin on vaikea olla kuitenkaan millään muotoa vihainen, sillä sen verran viihdyttävästä köyhän miehen jamesbondeilusta tässä lopulta kuitenkin on kyse. Ammuskelua, massiivisia räjähdyksiä, kaatuvia vartiotorneja, ilman halki räjähdyksen voimasta lentäviä vihulaisia, ja ajoneuvoilla suoritettavia takaa-ajoja löytyy tästä tuotoksesta ihan kiitettävästi. Niin ja onpa mukaan menoon saatu noiden lisäksi myös puskan takaa täysin yllättäen paikan päälle pälähtävä Godfrey Ho ninjakin. Sarjakuvamaista meininkiä piisaa siis koko rahan edestä.
Edesmennyt Brandon Lee ei ota rooliaan turhan ryppyotsaisesti, vaan hoitaa leiviskänsä rennolla otteella, tietäen tasantarkkaan ettei tässä mitään Citizen Kanea olla tekemässä. Saman lienee havainnut myös legendaarinen Ernest Borgnine, joka väliin puhuu saksalaisella aksentilla, väliin taasen ei. Toiminnalista reippailuakin mies pääsee vanhoilla päivillään tässä pätkässä harrastelemaan, ja haulikkonsa puhuukin varsin tylyä, joskin hieman koomistakin kieltä konnan ketaleiden keskuudessa. Debi Monahan onnistuu omassa roolissaan olemaan juuri niin ärsyttävä kuin pitääkin, eikä Graham Clarkekaan kieroutuneen everstin housuissa täysin tuhoon tuomittu tapaus ole. No niin. Siinäpä ne tärkeimmät taisi taasen tullakin, joten jäljellä on enää tähtien antaminen. Black Samurain tapaan Laser Mission saa minulta kolme tähteä lähinnä siksi, että nimestään huolimatta yhtäkään laserasetta ei laukaistu tämän elokuvan aikana.
Ai niin. Yksi juttu vielä. Michael Goldin rooliin kaavailtiin alunperin David Hasselhoffia, mutta Brandon Lee oli lopulta se kaveri, joka roolin sai. Että tämmöinen turha tieto tähän kohtaan.
Kuvaus: Martin (Michael Wong) johtaa muutaman ukon miehittämää varasliigaa, jonka seuraavana tehtävänä on varastaa mittaamattoman arvokas timangi Prahassa sijaitsevasta museuumista. Keikan jälkeen Martin aikoo myydä jalokiven kieroon kasvaneelle luukuttajalle Karloff (Benny "The Jet" Urquidez) nimeltään. Apuriensa lisäksi Martin värvää keikalle mukaan palkkatappajana toimivan Mandyn (Shannon Lee), jolta löytyy tarkan silmän, vakaan käden ja herkän liipasinsormen lisäksi lähitaistelutaidot vailla vertaa.
Oman lusikkansa tähän soppaan työntävät myös Tommyn (Jordan Chan) sekä Lucyn (Anita Yuen) muodostama rötöstelijäkaksikko, jotka hekin halajavat edellä mainittua arvoesinettä itselleen, aiheuttaen siten Martinille ystävineen ylimääräistä päänvaivaa. Asiaa ei helpota myöskään se, että joukossaan kulkee katala petturi, odottaen sopivaa hetkeä vetääkseen sitten tylysti maton varkaista parhaiden jalkojen alta...
Tuomio: Corey Yuenin (mm. The Transporter, Dead or Alive) tirehtöröimä, Prahassa kuvattu honkkariäksöneeri, jossa tavanomaista juonikuviota, ja huonoa näyttelemistyötä siivittävät pätevähkön puoleisesti toteutetut, joskin ehkä väliin liian villillä kameralla kuvatut toimintakohtaukset. Shannon Lee osoittaa olevansa isänsä tytär niin naamanilmeiltään (kuten kansikuvastakin näkyy) kuin myös lähitaistelutaidoiltaankin, ja hänen hyörimistään ruudulla onkin siinä suhteessa ilo seurata. Jennifer Tillymäinen äänensä tosin syö hieman hänen katu-uskottavuuttaan koviksena, mutta annettakoon se tässä kohdin anteeksi. Sentäs Bruce Leen tytär kyseessä ja niin pois ja päin. Shannon tekee tässä pätkässä myös kunniaa edesmenneelle isälleen repimällä vastustajansa päästä tukun hiuksia, puhaltaen ne sitten pois kädestään aivan kuten Bruce teki aikonaan Chuck Norrisin rinnasta irti repimälleen karvoitukselle.
Sivuhahmoista edukseen erottuvat Jordan Chan sekä Anita Yuen, joille olisin suonut tosin muutakin tekemistä, kuin pelkkänä koomisena kevennyksenä olemista. Michael Wong puolestaan on köyhempi painos Chow-Yun Fatista, ilman viimemainitun hiljaista viileyttä ja vangitsevaa ruutukarismaa. Pahista esittävä Benny Urquidez taitaa kyllä pelätyn kung fun kiitettävästi, mutta näyttelijänä hän ei ole kovinkaan kaksinen tapaus. Toisaalta tarviiko tämän tyyppisessä leffassa ollakaan, sillä eihän tässä mistään Shakespearesta kyse olekaan. Mutta joo. Yksi tähti itse elokuvalle, ja tuo toinen meneekin sitten Shannon Leelle, jota ilma tämäkin tuotos olisi ollut huomattavasti tylsempi katseltava.
