Traileri: Jack Ryan (2018)

Laser Mission (1989) aka Mission Laser aka Soldier of Fortune aka Battle Dragon

Kuvaus: Rakkaan itänaapurimme tuhmaakin tuhmemmat terroristit kaappavat väkivalloin matkaansa aseteknologiaan erikoistuneen professori Braunin (Ernest Borgnine), aikeinaan pakottaa tämän rakentamaan heille timantilla (kuinka muutenkaan) toimivan superlaserin, jolla olisi sitten niin hitsin kiva pistää muuta mailmaa polvilleen, kun tarve sitä vaatisi. 

Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu on asiasta kuitenkin siitä kuuluisaa eriävää mieltä, lähettäen parhaista parhaimman operaativinsa Michael Goldin (Brandon Lee) pelastamaan kiipeliin joutuneen proffan katalien konnien kynsistä timanttineen päivineen. Aisaparikseen Gold saa Braunin ärsyttäväksi nopeasti käyvän tyttären, Alissan (Debi Monahan), johon sankarimme tottakait tehtävän edetessä lopulta jotenkin kummassa rakastuu. Pian tuoreltaan muodostettu kaksikko onkin jo pääpahiksena häärivän, Afrikan auringon alla piileksivän eversti Kalishnakovin (Graham Clarke) kannoilla, ja viimeinen taisto hyvän ja pahan välillä on näin valmis alkamaan...

Tuomio: Kaikin puolin pöljähkö ja köpöisen kökköinen äksönspektaakkeli, jolle Black Samurain tavoin on vaikea olla kuitenkaan millään muotoa vihainen, sillä sen verran viihdyttävästä köyhän miehen jamesbondeilusta tässä lopulta kuitenkin on kyse. Ammuskelua, massiivisia räjähdyksiä, kaatuvia vartiotorneja, ilman halki räjähdyksen voimasta lentäviä vihulaisia, ja ajoneuvoilla suoritettavia takaa-ajoja löytyy tästä tuotoksesta ihan kiitettävästi. Niin ja onpa mukaan menoon saatu noiden lisäksi myös puskan takaa täysin yllättäen paikan päälle pälähtävä Godfrey Ho ninjakin. Sarjakuvamaista meininkiä piisaa siis koko rahan edestä. 

Edesmennyt Brandon Lee ei ota rooliaan turhan ryppyotsaisesti, vaan hoitaa leiviskänsä rennolla otteella, tietäen tasantarkkaan ettei tässä mitään Citizen Kanea olla tekemässä. Saman lienee havainnut myös legendaarinen Ernest Borgnine, joka väliin puhuu saksalaisella aksentilla, väliin taasen ei. Toiminnalista reippailuakin mies pääsee vanhoilla päivillään tässä pätkässä harrastelemaan, ja haulikkonsa puhuukin varsin tylyä, joskin hieman koomistakin kieltä konnan ketaleiden keskuudessa. Debi Monahan onnistuu omassa roolissaan olemaan juuri niin ärsyttävä kuin pitääkin, eikä Graham Clarkekaan kieroutuneen everstin housuissa täysin tuhoon tuomittu tapaus ole. No niin. Siinäpä ne tärkeimmät taisi taasen tullakin, joten jäljellä on enää tähtien antaminen. Black Samurain tapaan Laser Mission saa minulta kolme tähteä lähinnä siksi, että nimestään huolimatta yhtäkään laserasetta ei laukaistu tämän elokuvan aikana. 

Ai niin. Yksi juttu vielä. Michael Goldin rooliin kaavailtiin alunperin David Hasselhoffia, mutta Brandon Lee oli lopulta se kaveri, joka roolin sai. Että tämmöinen turha tieto tähän kohtaan.

Malone (1987)

Kuvaus: Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun salamurhaaja John Haggarty (Burt Reynolds) kyllästyy ihmisten hengiltä ottamiseen, ja vetäytyy eläkkeelle rauhaisamman elämän toivossa. Kamat kassiin pakattuaan mies hyppää vuoden 1969 Ford Mustangiinsa, karauttaen rautaisen ratsunsa kohti suurta tuntematonta ja hieman sen ylikin.

Pahaksi onneksi vanha menopelinsä sanoo matkan taitossa työsopimuksensa kuitenkin hetkellisesti irti, ja niinpä Haggartyn jatkettava reissun tekoa jalan, muskeliautoaan ohessa työntäen. Hitaasti mutta varmasti, aina lähimmälle huoltamolle saakka, jota ylläpitää Paul Barlow (Scott Wilson) seitsentoistavuotiaan tyttärensä Jo:n (Cynthia Gibb) kera. Auton nähdessään Barlow ehdottaa, että se tulisi nopeammin kuntoon, jos sen hinauttaisi 60 mailin päässä sijaisevalle, paremmin varustetulle ja isomalle huoltamolle, jossa se saataisin takaisin kondikseen alta aikayksikön. Maloneksi (jälleen Burt Reynolds) itsensä esittelevällä Haggartyllä ei kuitenkaan ole kiire minnekään, joten hän päättää jäädä pikkukaupunkiin asustelemaan siksi aikaa, kunnes tilatut osat postin mukana paikan päälle ennättäisivät. Asuinsijakin järjestyy, sillä Barlowlla sattuu sopivasti olemaan vierashuone vapaana asuttavaksi.

Taloksi asetuttuaan Malone antaa kertoa itselleen, että kyläpahasta pitää rautaisessa ottessaan Charles Delaney (Cliff Robertson) niminen rötösherra, jolla on omat katalat, pitemmän tähtäimen suunnitelmansa Amerikan yhdysvaltojen tulevaisuutta silmällä pitäen. Delaney aikoo liittolaistensa suosiollisella avustuksella nimittäin ryhtyä presidentiksi ja näin päästä hallitsemaan koko maata uutta maailmanjärjestystään siinä ohessa isoon ääneen toitottaen. Matkalla Valkoiseen taloon Delaney on ryhmineen valmis eliminoimaan jokaisen, joka tielleen sillä reissulla poikkiteloin asettuisi. Malone ei luonnollisestikaan moista puuhastelua hyvällä kovin pitkään katsele, pistäen kovan kovaa vastaan tehdäkseen siten Delaneyn pirulliset suunnitelmat kerta laakista tyhjiksi...

Tuomio: Peruskuvioltaan rutiininomainen ja tuttuja, moneen kertaan aiemmin nähtyjä jippoja orjallisesti toistava toimintarypistys, joka toimii kohtuullisen hyvin ajantappona, jos ei nyt minään muuna. Mieleenhän siitä katsomisen jälkeen ei jää oikeastaan yhtään mitään, paitsi ehkä se, että Malonen rooliin kaavailtin ensin Gérard Depardieuta, ja myöhemmin maanmiestään Christopher Lambertia. Se miten Burtiin lopulta päädyttiin onkin sitten jo ihan oma tarinansa, josta minulla ei haisua harmaintakaan, joten jääköön se tässä kohdin sen vuoksi kertomati. Jäljellä onkin näin ollen enää tähtien antaminen ja niitä Malone saa meikältä kokonaiset kaksi kipaltetta. Keskivertoiselle suoritukselle kun ei enempää oikein voi antaa. Pohjatuu William P. Wingaten kirjoittamaan kirjaan Shotgun.