Malone (1987)

Kuvaus: Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun salamurhaaja John Haggarty (Burt Reynolds) kyllästyy ihmisten hengiltä ottamiseen, ja vetäytyy eläkkeelle rauhaisamman elämän toivossa. Kamat kassiin pakattuaan mies hyppää vuoden 1969 Ford Mustangiinsa, karauttaen rautaisen ratsunsa kohti suurta tuntematonta ja hieman sen ylikin.

Pahaksi onneksi vanha menopelinsä sanoo matkan taitossa työsopimuksensa kuitenkin hetkellisesti irti, ja niinpä Haggartyn jatkettava reissun tekoa jalan, muskeliautoaan ohessa työntäen. Hitaasti mutta varmasti, aina lähimmälle huoltamolle saakka, jota ylläpitää Paul Barlow (Scott Wilson) seitsentoistavuotiaan tyttärensä Jo:n (Cynthia Gibb) kera. Auton nähdessään Barlow ehdottaa, että se tulisi nopeammin kuntoon, jos sen hinauttaisi 60 mailin päässä sijaisevalle, paremmin varustetulle ja isomalle huoltamolle, jossa se saataisin takaisin kondikseen alta aikayksikön. Maloneksi (jälleen Burt Reynolds) itsensä esittelevällä Haggartyllä ei kuitenkaan ole kiire minnekään, joten hän päättää jäädä pikkukaupunkiin asustelemaan siksi aikaa, kunnes tilatut osat postin mukana paikan päälle ennättäisivät. Asuinsijakin järjestyy, sillä Barlowlla sattuu sopivasti olemaan vierashuone vapaana asuttavaksi.

Taloksi asetuttuaan Malone antaa kertoa itselleen, että kyläpahasta pitää rautaisessa ottessaan Charles Delaney (Cliff Robertson) niminen rötösherra, jolla on omat katalat, pitemmän tähtäimen suunnitelmansa Amerikan yhdysvaltojen tulevaisuutta silmällä pitäen. Delaney aikoo liittolaistensa suosiollisella avustuksella nimittäin ryhtyä presidentiksi ja näin päästä hallitsemaan koko maata uutta maailmanjärjestystään siinä ohessa isoon ääneen toitottaen. Matkalla Valkoiseen taloon Delaney on ryhmineen valmis eliminoimaan jokaisen, joka tielleen sillä reissulla poikkiteloin asettuisi. Malone ei luonnollisestikaan moista puuhastelua hyvällä kovin pitkään katsele, pistäen kovan kovaa vastaan tehdäkseen siten Delaneyn pirulliset suunnitelmat kerta laakista tyhjiksi...

Tuomio: Peruskuvioltaan rutiininomainen ja tuttuja, moneen kertaan aiemmin nähtyjä jippoja orjallisesti toistava toimintarypistys, joka toimii kohtuullisen hyvin ajantappona, jos ei nyt minään muuna. Mieleenhän siitä katsomisen jälkeen ei jää oikeastaan yhtään mitään, paitsi ehkä se, että Malonen rooliin kaavailtin ensin Gérard Depardieuta, ja myöhemmin maanmiestään Christopher Lambertia. Se miten Burtiin lopulta päädyttiin onkin sitten jo ihan oma tarinansa, josta minulla ei haisua harmaintakaan, joten jääköön se tässä kohdin sen vuoksi kertomati. Jäljellä onkin näin ollen enää tähtien antaminen ja niitä Malone saa meikältä kokonaiset kaksi kipaltetta. Keskivertoiselle suoritukselle kun ei enempää oikein voi antaa. Pohjatuu William P. Wingaten kirjoittamaan kirjaan Shotgun.