tiistai 25. joulukuuta 2018

Joulun kirjalahja: Rautainen 80-Luku - Toimintaelokuvan Kultainen Vuosikymmen

Joillekin - ellei jopa kaikille - on saattanut kuluneiden vuosien aikana tulla selväksi se, että kauan sitten taakse jäänyt 80-luku, on hyvin lähellä sydäntäni. Niin musiikillisesti kuin myös elokuvallisestikin.

Kirjallisesti?

Noh, nyt ainakin, kun lahjoin itse itseäni tuossa vieressä näkyvällä opuksella, jonka komealta korviin kalskahtava titteli paljastaa oivallisesti mistä siinä on kyse. Kaiken jouluhässäkän ja muun sähläämisen jälkeen onkin lienee syytä rauhoittua hetkeksi, ja uppoutua tarkemmin mainitun opuksen tarjontaan, sillä onhan aihepiiri sinässään mitä mielenkiintoisin. Ja kun tuo on luettu, niin voinkin hyvillä mielin suunnata pyhien jälkeen lempidivariini elokuvallisille ostoksille. Sain nimittäin lahjaksi sinne käytettävän lahjakortin, jolla matkaan lähtee varmasti useampikin 80-lukuinen VHS-nauhake. Toiminnallinen, kauhullinen tai scifistinen. Ei niin väliä, kunhan nauhojen sisältö vain lankeaa johonkin edellä mainituista kategorioista.

Roskaa tikunnokassa-blogia ylläpitävä Franco kirjoitti taannoin arvostelun tässä tekstissä esillä olevasta kirjasta. Sen voi halutessaan käydä lukemassa täältä.

tiistai 11. joulukuuta 2018

The Dark Half (1993)

Kuvaus: Thad Beaumont (Timothy Hutton) on menestyksekäs kirjailija, joka salanimensä George Starkin turvin on kirjoittanut useammankin hyvin myyneen, teemoiltaan varsin väkivaltaisen rikosromaanin. George, toisin kuin Thad, on kaikkea muuta kuin kiva kaveri, joten ei siis mikään ihme, että Beaumont itse haluaa hahmosta tuosta mitä pikimmin eroon. Ainoa keino tähän, on lopettaa Starkina kirjoittaminen, ja siten päästää ilmat tylysti tästä pihalle. Näin tapahtuukin, mutta pian Thad huomaa tehneensä elämänsä suurimman virheen, sillä kauhukseen hän havaitsee ympärillä olevan ystäväpiirinsä harvenevan yllättävien kuolemantapausten merkeissä. Poliisi epäilee Beaumontin olevan veritöiden takana, sillä juuri hänen sormenjälkensä koristavat järjestäen ruumiiden löydöspaikkoja. Beaumont on kaikesta tapahtuneesta luonnollisesti hämillään, kunnes hänelle selviää, että kaikessa hiljaisuudessa vaientamansa pseudonyymi ei ehkä olekaan ihan niin kuollut ja kuopattu, kuin hän itse sitä toivoisi...

Tuomio:  Stephen Kingin kauhistelukirjoista on vuosien varrella tehty useita filmatisointeja, joista suurin osa on kuitenkin ollut melkoista kuraa. Tämä zombileffoistaan tunnetun (nyt jo edesmenneen) George A. Romeron filmatisointi Pimeästä puolesta kuuluu ehdottomasti niihin harvoihin onnistuneisiin sellaisiin, vaikka siltikin väitän kirjan olevan edelleenkin parempi.  

Traileri: Godzilla - King of the Monsters (2019) Trailer #2

tiistai 4. joulukuuta 2018

Päivän VHS-bongaus: Ninja Killer






Osui silmiini tänään kirpparilla poiketessani. Mielenkiintoinen yhdistelmä 70-luvun kung fu leffaa, johon on höysteeksi heitetty ripaus turkkilaisia elementtejä. Mukana menossa erinäisistä tuotannoista tuttuja naamoja, kuten Carter Wong (Big Trouble in Little China), Bolo Yeung (Enter the Dragon, Bloodsport) sekä Cuneyt Arkin (Turkish Star Wars).









Never Made Movies: Rob Zombien Valuva kuolema (The Blob)

Muistanette varmasti, että Rob Zombien oli aikoinaan tarkoitus istahtaa ohjaajan pallille, tirehtöröidäkseen uusintaversio The Blobista vuodelta 1958.  Näin ei kuitenkaan tullut tapahtuneeksi, sillä pian ulos julkistamisen jälkeen Zombie hylkäsi ideansa tyystin, eikä elokuvaa siten koskaan tehty. Sen verran pitkälle projekti kuitenkin eteni , että Alex Horley ehti tehdä siihen seuraavanlaisia konseptiluonnoksia...





Täytyy kyllä sanoa, että vaikka yllä näkyvät kuvat ovat näyttävän näköisiä, niin niiden perusteella mieleen tulee enemmänkin jokin tuikitavallinen zombie pätkä kuin The Blob. Saattaapi olla siis parempikin, ettei tämä proggis edennyt tuon pidemmälle. Paha mielihän siitä valmiista pätkästä olisi kuitenkin vain tullut.     

lauantai 1. joulukuuta 2018

Phantom of the Paradise (1974)

Kuvaus: Winslow Leach (William Finley) on huippulahjakas säveltäjä, jolla on omat suuret suunnitelmansa musiikkillisen uransa suhteen. Swan (Paul Williams) on puolestaan niljakkaan oloinen, sielultaan sysimusta levytuottaja, jolla hänelläkin omat suunnitelmansa Leachin suhteen. Hän nimittäin aikoo tylysti varastaa Leachin vaivalla ja tuskalla säveltämän kantaatin, käyttääkseen sitä vetonaulana The Paradisen, uuden uutukaisen rock-palatsinsa hulppeissa avajaisissa. 

Leach ei pidä Swanin ajatuksesta sitten niin pätkääkään, koettaen parhaan kykynsä mukaan estää törkymöykkymogulia katalahkon suunnitelmansa toteuttamisessa. Huonostihan siinä käy, sillä kesken kaiken kapinan Leach päätyy syyttä suotta huumerikoksesta tiilenpäitä tutkimaan. Vankilan muurit eivät kuitenkaan kykene pidättelemään Leachia, vaan hänen onnistuu paeta takaisin ulkomaailmaan vain loukkaantuakseen kasvoiltaan niin kovin pahoin. Runneltuine kasvoineen Leach löytää itselleen täydellisen piilopaikan Swanin palatsista, piilottaen rujon ulkonäkönsä pelkoa herättävän naamion taa, ryhtyen ankarasti "kummittelemaan" kaikille niille, jotka häntä vastaan aiemmin menivät rikkomaan. The Phantom of the Op... eh... Paradise is here....

Tuomio: Kulttimainetta nauttiva, tasapainottomuudesta koko kestonsa ajan kärsivä rock-ooppera, jota ei välttämättä heti oivalla hieman toisenlaisista elokuvista tutuksi myöhemmin tulleen Brian De Palman ohjaustyöksi. Kuultava musiikki potkii menemään mukavasti, eikä visuaalisesta ilmeestäkään löydy liiemmin valittamisen aihetta. Jopa Paul Williams oli tässä hyvä, vaikka toikin olemuksellaan jossain määrin mieleen erään sinisiä silmälaseja käyttävän kansanmuusikkomme. No joo, ei siitä sen enempää, Turhana tietona voisi tähän loppuun mainita vielä vaikkapa sen, että alussa kuultavana kertojaääneenä kuullaan itse Rod Serlingiä, joka parhaiten tunnetaan The Twilight Zonen sekä Night Galleryn isäntähahmona. 

Traileri: Curse of the Blind Dead (2018)




maanantai 19. marraskuuta 2018

Traileri: Once Upon a Deadpool (2018)

Päivän VHS-bongaus: Bloodsport - viimeiseen asti




Siinä se nyt vihdoin on. Bloodsportin surullisen kuuluisa VHS-julkaisumme, josta väkivaltaa askarreltiin aikoinaan ahkerasti pois kaikkiaan 20 minuutin verran. Kansipaperi ilmoittaakin täten leffan kestoajaksi 1h 11 min. Pistää hieman miettimään miksi tämä täällä aikoinaam ulos edes pukattiin, jos siitä noinkin paljon piti pois lopulta saksiman.

Mainittakoon vielä, etten ole tätä versiota koskaan aiemmin nähnyt, joten luvassa saattaa olla hyvinkin hupaisia hetkiä sen parissa.


Midnight Offerings (1981)

Kuvaus: Vivian (Melissa Sue Anderson) on päällisin puolin kuin kuka tahansa koulutyttö, jolla on omat haaveensa ja unelmansa tulevaisuutensa suhteen. Hänellä on myös erinäiset keinonsa päämääriensä saavuttamiseksi, sillä Vivian on ihka oikea noita, jolta löytyy arsenaalistaan loitsu jos toinenkin käytettäväkseen, mikäli tilanne niin vaatii. 

Sattuman oikusta tilanne on viime aikoina vaatinut niin useammankin kerran, enimmäkseen poikaystävänsä Davidin (Patrick Cassidy) vuoksi. Tämä kun on joutunut eräiden Ocean Valley High:n opettajakuntaan kuuluvien maikkojen mustalle listalle, ja sehän ei taasen Vivianin suunnitelmiin sitten niin millään. Noitavoimiensa avustuksella Vivian poistaa tylysti päiviltään kiusaa tekevät opettajat, naamioiden ovelasti tekemänsä murhat onnettomuuksiksi.      

Päivänä eräänä Ocean Valley High saa uuden oppilaan Robinin (Mary Beth McDonough) hahmossa. David iskee heti silmänsä uuteen tulokkaaseen, unohtaen Vivianin olemassa olon tyystin. Käy myös ilmi, että Robin taitaa hänkin noituuden salat, ollen kuitenkin täydellinen vastakohta paholaisen pauloissa olevalle Vivianille. Lopullinen taistelu Davidista kahden voimakkaan loitsuajan välillä on valmis alkamaan...  

Tuomio: Televisiolle tehty noitahippastelu, joka paikoittaisen juustoisuutensa lisäksi kärsii muutamista käsikirjoituksellista ongelmista. Melissa Sue Anderson karistelee yltään Pieni talo preerialla sarjasta tutuksi tulleen kiltin Mary Ingalsin kuvajaista varsin onnistuneesti, ollen väliin aidon oikeasti niin häijy, että itsekin yllätyin kuinka häijy hän tässä onkaan. Andersonin lisäksi tässä pätkässä nähdään myös toinen televisiosta enimmäkseen tuttu, eli Onnen päivien Marion Ross, jonka tehtävänä on toimia eräänlaisena noituusmentorina Mary Beth McDonoughin esittämälle Robinille. Kokonaisuutta ajatellen Keskiyön uhrit ei sisältönsä puolesta ehkä ole sieltä parhaimmasta päästä, mutta olen minä huonompiakin samasta aiheesta tehtyjä leffoja joskus nähnyt, joten siinä suhteessa on turha valitella tämän enempää. Kaksi tähteä on tälle tuotokselle varsin oivallinen määrä annettavaksi, ja sen verran se minulta tässä kohdin myös saa.  

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Päivän boksibongaus: Kung Fu Collection

Tuossa koitin kirjoitella sitä aiemmin lupaamaani arvostelua, mutta jotenkin en nyt sitten päässyt oikein sisään sen rustaamiseen. Niinpä jätin sen toistaiseksi hautumaan, korvaten sen postauksen tällä, jota nyt tässä juuri kirjoittelen. Juu, ei ole sama asia kuin arvostelu, vaan parempaan en tähän hätään pysty, joten saa luvan kelvata.
Kung Fu Collectionin löysin divarista tuossa taannoin. Nimensä veroisesti se pitää sisällään kymmenisen kappaletta kung fu elokuvia, joista lisää seuraavassa...

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Traileri: Backtrace (2018)

Päivän opusbongaus: Hail to the Chin - Further Confessions of a B Movie Actor


En tiedä kiinnostaako tämä(kään) ketään, mutta laitanpa tämänkin hankintani tänne näytille. Eli tuo vieressä näkyvä tuli tänään postissa, joten nyt on sitten Campbellin Brucen kirjojen pyhä kolminaisuus koko lailla täynnä. Kun ehtisi vielä jossakin kohtaa ne läpi lukemaan.

Mikäli joku siellä vielä odottelee leffa-arvostelujani luettavaksi, niin niitä saattaa hyvinkin olla tuloillaan jossakin kohtaa lähitulevaisuutta. Sen verran on viime viikkoina ja päivinä kiirettä pitänyt, etten ole moisille ehtinyt pahemmin aikaa suomaan, saati leffojakaan sen isommin katsastamaan. Koitan tuossa tulevana jokusen pätkän pois katsastaa ja arvostelun niistä sitten kirjoittaa. Paino sanalla koitan, sillä varmaksi en mene mitään kuitenkaan lupaamaan.

maanantai 5. marraskuuta 2018

Päivän opusbongaus: make Love!* *the bruce campbell way








If Chins Could Kill minulta jo löytyikin, joten pakkohan minun oli sen seuraksi ostaa tuossa vieressä näkyvä. Nyt ei puutu enää kuin Hail To The Chin, jonka senkin saan piakkoin, sillä laitoin sen juuri tilaukseen tätä kirjoittaessani. Groovy!












sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Voorhees: Born on a Friday (Fan Film)

Lokakuu kuuluu kauhulle: Fangs (2002)

Kuvaus: Scottsvillen yliopiston laboratoriossa työskentelevä professori Arthur Fuller (Mark L. Taylor) on onnistunut kehittämään geneettisesti muokatun lepakkolajin, jotka ovat liikkeiltään nopeampia, voimakkaapia ja verenhimoisempia. Tavallista älykkäämpiäkin ne tuntuvat olevan, siitä osoituksena yhteistyön tekeminen lajitoverian kera saalistaan jahdatessaan.

Onnettoman sattuman seurauksena professori Fuller menettää henkensä laboratoriossaan, saaden juttua tutkivan rikosetsivä Ally Parksin (Tracy Nelson) epäilemään murhaa. Jutussa mättää vain se, että kaikki jäljet tapahtuneesta, geenimanipuloidut lepakot mukaanlukien, loistavat tyystin poissaolollaan. Ulkona liikkuminen pimeyden laskeuduttua käy hengelle vaaralliseksi, eikä aikaakaan kun koko kaupunki elää hysteerisen kauhun vallassa.

Pelko kasvaa entisestään asukkaiden kerääntyessä koululle jokavuotisiin syystansseihinsa. Juhlaväen täyttäessä salin, sinne livahtaa myös kuolemaa kylvävä lajike verenmakuun päässeitä vampyyrilepakkoja, joiden pysäyttämiseksi etsivä Parksin on liittouduttava yksiin John Winslowin (Whip Hubley), paikallisen eläinlääkärin kanssa. Taistelu elämästä ja kuolemasta on valmis alkamaan...

Tuomio: Kansipaperi lupailee lepakon kokoisin kirjaimin katsojalleen Veristä Toimintaa ! Sellaista en kyllä tästä pätkästä mistään löytänyt, joten epäilenkin moisen lausahduksen päätyneen siihen vahingon kautta. Mainitun sijasta Vamp(p)yyrien yö tarjoilee katsojalleen heppoisen keppoista horror-viritelmää, joka loppujen lopuksi ei oikeasti pelota yhtään ja ketään. Komediallista antiakin löytyy, ilmeten lähinnä henkilöhahmojen useasti toistuvana, epähauskana (ja rasittavana) naljailuna toisilleen, ilman sen isompaa syytä. Sitten siellä on vielä Corbin Bernsen, jonka roolisuoritus nilkkinä kiinteistömogulina on hyvin pitkälti niin rutiininomainen ja moneen kertaan ennen nähty, että palkkapussiahan tässä on hänen osaltaan selkeästi tultu vain hakemaan. Tätä katsoessa kauhua ei näe muualla kuin katsojansa silmissä, tämän tajutessa millaisesta sontapaakusta Fangsissa lopulta on kyse.

perjantai 26. lokakuuta 2018

Pimeyden armeija kohtaa pian Bubba Ho-Tepin

Kyllä. Näin tulee todellakin piakkoin tapahtumaan. Ei elokuvallisessa muodossa tosin, vaan sarjakuvallisessa sellaisessa. Bruce Campbellin esittämä Ash pääsee siis näin ollen kinastelemaan Bruce Campbellin esittämän Elviksen kanssa. Tuohonhan nyt ei voi oikein muuta tuumata kuin, että...


Tämän eeppiseksi helposti luokiteltavan crossoverin takaa löytyy Dynamite Entertainment ja sellaiset heppulit kuin Scott Duvall sekä Vincenzo Federici, joilla kumpaisellakin on varsin selkeät sävelet siitä, mitä tuloillaan olevan sarjakuvan sivuilla tullaan näkemään. Ainakin aikamatkailua, sillä Elviksen kuuluisa haalariesiintymisasu on tarinan mukaan kykeneväinen moiseen. Matka 70-luvun Las Vegasiin on jo bookattu, joten se on jo tässä vaiheessa varmaa. Esittelynsä saa kuuleman mukaan myös upouusi versio Kuoleman kirjasta, joka aiheeseen sopien onkin nimetty Necronomicon Ho-Tepiksi.
Duvallin mukaan hän on projektista tästä innoissaan, sillä...

"Being a huge of the character of Ash, and by extension, actor Bruce Campbell,
I was instantly drawn to the movie Bubba Ho-Tep, based on an original
story by the great Joe R. Lansdale, and starring Campbell as Elvis. Immediately upon
release, I added it to my DVD colletion, and I would group it with Army of Darkness
because I felt it like a companion piece to it. Often viewing them in close
succession, I knew the Ash and Elvis team-up would go together like peanut butter
and banana. These two worlds already fit so well together in tone, it made totally plausible
that they could co-exist on the same plane. Wanting to see what it would be like if Ash
and Elvis interact is a big part of what sparked this, and so I'm thrilled we'll get to finally
see that in these pages."

Army of Darkness/Bubba Ho-Tepin ensimmäisen numeron olisi tarkoitus ilmestyä Amerikoissa tulevan vuoden helmikuussa. Suomessa sitä tuskin tullaan koskaan julkaisemaan, koska olemme Suomessa, eikä täälläpäin ole pahemmin tapana tehdä mitään tämän tyyppisiä kulttuuritekoja, ikinä, koskaan, milloinkaan. Sääli sinänsä, sillä mielelläni tämänkin sarjakuvallisen episodisarjan itselleni hyllyyni halajaisin. 

Tähän loppuun esittäisin vielä pienen pyynnön Dynamite Entertainmentille. Kun te nyt kerran teette tämmöisiä crossover juttuloita, niin mites olisi, jos löisitte yhteen Evil Deadin Ashin ja Big Trouble in Little Chinan Jack Burtonin? Varma hitti tulisi olemaan se.

Lokakuu kuuluu kauhulle: Tourist Trap (1979)

Kuvaus: Becky (Tanya Roberts) lähtee muutaman ystävänsä kera autoilemaan maaseudun rauhaan. Käy kuitenkin niin, että allaan oleva menopeli sanoo työsopimuksensa kesken matkaa irti, jättäen nuoret keskelle ei mitään jumittamaan. Mutta hädän ollessa suurin, on apukin joskus yllättävän lähellä. Tällä kertaa tuo apu tulee herra Slausenin (Chuck Connors) hahmossa, joka tarjoaakin apuaan rikkoutuneen ajoneuvon korjaamisessa. Hän vie pulaan joutuneet vieraansa museoonsa, jota joskus aikoinaan ylläpiti turisteja ja satunnaisia paikalle eksyneitä varten. Se on täynnä jos jonkinlaista roinaa, jota Slausen on keräilijäluonteena vuosien varrella sinne hankkinut ihmisten ihmeteltäväksi. Kaiken tuon lisäksi museosta löytyy isohko määrä mallinukkeja, jotka ovat hämmästyttävän realistisen ja eläväisen oloisia. Ja kuka mahtakaan olla se mies, joka varjoissa vaanii alati toiseen vaihtuva maski kasvoillaan?

Tuomio: Pätevän puoleinen, juonenkuljetukseltaan sopivasti vinksahtanut, joskin aineksia aikalaisteoksistaan (The Texas Chain Saw Massacre, Halloween) turhankin surutta lainaileva
slasher-variaatio, johon on mausteeksi heitetty vielä sekaan kauhallinen yliluonnollisia elementtejäkin. Ei ehkä kaikkien makuun, mutta itse ainakin tykkäsin. Verellä ja suolenpätkillä tässä ei liiemmin mässäilty, vaan eipä oikeasti tarvinnutkaan, sillä voisin väittää tämän toimineen paremmin täysin ilmankin. 

Tunnelma oli muutoinkin kohdallaan niin visuaalisesti kuin myös musiikillisestikin, joten ei valittamista kummaltakaan osastolta. Maskeja ja mallinukkeja on niitäkin ulkonäöllisesti pakko kehua, sillä olivat sen verran creepejä tapauksia, että on  lienee syytä seuraavan kerran kaupassa käydessä olla tarkkana viimemainittujen suhteen. Kokonaisuutta ajatellen Kuoleman mannekiinit täytti tehtävänsä vallan mainiosti, ollen omalla tyylillään juuri sopivan viistoutunut teos, jolle kolme tähteä on erittäin osuva määrä annettavaksi. 

Out of the Steaming Slave Markets Come the Ravaging Sea-Savages...the Muthers!

Muutama VHS-bongaus pikaisesti tähän väliin...