Deadly Intent (1988)

Kuvaus: Reppureissaaja ja osa-aika arkeologi Raymond Keaton (Lance Henriksen) varastaa Maya-intiaaneilta kallisarvoisen timantin, jonka sitten salakuljettaa muassaan kotiinsa Yhdysvaltoihin. Pian paluunsa jälkeen Keaton menettää henkensä jalokiveä itselleen havittelevan tahon toimesta. Timanttia tappajat eivät kuitenkaan löydä, sillä Keaton on ehtinyt kätkeä sen jemma-nimiseen paikkaan, jonka sijainnin mies harmittavasti vei mukanaan hautaan. Hengiltä ottajat ovat kuitenkin varmoja siitä, että Laura (Jill Eilbacher), leskeksi jäänyt vaimo, on hyvinkin tietoinen arvokiven olinpaikasta. Armoton ajojahti on valmis alkamaan...

Tuomio: Nimekkäällä kaastilla varustettu, kaikinpuolin umpitylsä trilleripökiöinti, joka kaikessa pitkäpiimäisyydessään toimii oivallisena unilääkkeenä kroonisesta unettomuudesta kärsiville. Yksikään hahmoista ei ole millään muotoa kiinnostava, eikä heidän välilleen liioin synny minkäänlaista jännitettä tai ylipäätään mitään muutakaan, mistä voisin tähän kohtaan hyvällä omallatunnolla kirjoittaa. Toiminnallinen reippailukin loistaa sekin lähes täysin poissaolollaan, joten jäljelle jää vain unissakävelyä muistuttavaa, koko vartaloa ansiokkaasti puuduttavaa haahuilua, jonka seuraamisen rinnalla maalin kuivuminenkin on Michael Bay elokuva. Yksi tähti, josta siinäkin on puolet liikaa.

Out of the Steaming Slave Markets Come the Ravaging Sea-Savages...the Muthers!

Muutama VHS-bongaus pikaisesti tähän väliin...

Vas. oik: The Muthers, Eagle Island

Vas. oik: Per Pochi Dollari Ancora, Deadly Intent

Welcome to the Sorority of Your Nightmares

Parit VHS-löydöt pikaisesti tähän välikköön...

Ylärivi vas. oik: Action Jackson, The House on Sorority Row

Alarivi vas. oik: Hawaiian Heat, Foxtrap

Noista löydöksistä Action Jackson - Ässä Hihassa on omalla tavallaan varsin mielenkiintoinen tapaus, sillä tästä kotimaisesta videojulkaisusta on saksittu toiminallista reippailua pois kokonaiset 7 minuuttia ja 39 sekuntia siihen päälle. Pahin sensurointi osuu ennen alkutekstejä esitettävään tiiseriin, jota ilmeisesti pidettiin tuolloin sisältönsä puolesta niin väkivaltaisena, että se päätettiin lopulta poistaa kokonaan. Samalla poistettiin kahden kohtauksessa esiintyvän näyttelijän, Mary Ellen Trainorin sekä Ed O'Rossin roolisuoritukset tyystin, josta syystä tämä meidän VHS-julkaisuu alkaa suoraa alkutekstien ruudussa pyörimisellä. Aikasta hupaa, vai mitä?

Foxtrap (1986)

Kuvaus: Thomas Fox (Fred 'The Hammer' Williamson) on kovanyrkkinen, mutta sulavakäytöksinen yksityisetsivä, joka kotiin kauppareissultaan palattuaan, joutuu muutaman ladon ovea isomman kaverin pahoinpitelemäksi. Käy ilmi, että mainitut nyrkillä hellästi hyväilijät työskentelevät rahaa kuin roskaa omaavalle John Thomasille (Christopher Connelly), joka vaimoineen haluaa palkata Foxin etsimään eurooppaan kadonnutta tytärtään, Susania (Donna Owen). Tyttö on viimeisten tietojen mukaan nähty Cannesissa, jossa elokuvajuhlatkin ovat juuri sopivasti meneillään, joten sinne vie myös sankarimme reittilennon tie. 

Cannesiin saavuttuaan Ketulla pitää sen verran kiirettä keissin suhteen, että elokuviin hän ei ennätä ensinkään. Sääli sinänsä, sillä näkyvillä olevien julisteiden mukaan tarjolla olisi katseltavaksi sellaisia klassikoita, kuten Chuck Norrisin tähdittämä Invasion U.S.A. sekä toinen Cannon klassikko Death Wish 3. Elävien kuvien sijasta Fox keskittyy antamaan turpiin neljän miehen kolmikolle (selviää, kun katsotte leffan), että myöskin tekemään lähempää tuttavuutta vastakkaisen sukupuolen edustajan kera, saaden kaiken tämän ohessa vielä vihjeen, jonka mukaan Susan olisikin Cannesin sijasta Roomassa, jonne kaikki tiet tunnetusti vie. Niin myös Thomas Foxin.

Rooman ikiaikaisilla kaduilla ja kujilla seikkaillessaan Fox pääsee pian häviksissä olevan Susanin jäljille. Naisen löytääkseen privaattidekkarimme saa tarpeen tulevaa avustusta Mariannalta (Beatrice Palme) sekä tämän miespuoliselta huonetoverilta, Josielta (Cleo Sebastian), joka taitaa yhtäältä baletin ja toisaalta karatenkin salamyhkäiset salat. Monen mutkan ja vauhdikkaan vaarallisen tilanteen jälkeen Fox löytää viimein Susanin, vieden hänet mukanaan takaisin Amerikan mantereelle, ja John Thomasin pakeille. Maksupuolikin hoituu, mutta onko kaikki sittenkään ihan niin, kuin tämän pätkän alussa annettiin ymmärtää....

Tuomio: Williamsonin itsensä tirehtöröimä dekkaripätkä, joka läpi käy kestonsa aikana kaikki lajityypille ominaiset kliseet keskivertoisella verkkaudella höystettynä. Loppuun heitetään vielä pientä twistin tynkää, jonka kokeneet leffakatselijat ovat kykeneväiset haistamaan ennakkoon jo alkuminuuttien jälkeen. Tai ainakin siinä vaiheessa, kun Christopher Connelly ilmaantuu ruutuun ilmapiiriä pahentamaan. Laiskasti etenevän sunnuntaipäivän laiskasti etenevä leffa, jolle alla näkyvä tähtimäärä sopii kuin Williamsonin nyrkki pahiksen silmään.

The Black Cobra 2 (1989) aka Cobra Nero 2

Kuvaus: Chicagolaiskyttä Robert Malonella (Fred "The Hammer" Williamson) on tunnetusti kovat nyrkit ja herkkääkin herkempi liipasinsormi. Kun Malone sitten posauttaa surutta hengiltä parisen kappaletta kaupunkinsa katuja rumentavaa huumediileriä, on pomonsa kapteeni Martonin (Edward Santana) mitta viimein täynnä. Malone saa haukkujen lisäksi siirron Filippiineille, jossa hän ottaisi osaa Interpolin organisoimaan lainvalvojien vaihto-ohjelmaan. Eli toisin sanoen Malone on liian väkivaltainen Windy Cityn katuja partioimaan, joten hänet lähetetään mahdollisimman kauas muualle, jotta rikolliset saataisiin siten ruumishuoneen sijasta kiven sisään tiilenpäitä lähemmin tarkastelemaan. Oikeudet ne on nähkääs rikollista elementtiä edustavilla törkyämpäreilläkin. 

Manilaan saavuttuaan Malone ei ehdi edes ulos lentokentältä, kun vaikeudet onnistuvat jälleen löytämään hänet. Lempinimeä "Eversti" totteleva taskuvaras nimittäin vie hänen lompakkonsa, ja Interpolin riveistä parikseen määrätty Kevin McCall (Nicholas Hammond) osoittautuu turhankin tiukkapipoiseksi sääntöjen noudattajaksi. Malonen käännettyä lompakkoa ja "Everstiä" jäljittäessään tuoreeltaan muodostettu epäsuhtainen parivaljakko törmää siinä sivussa tuhmiin terroristeihin, joilla on tietenkin pahat mielissään. Vain Malone ja McCall voivat heidät pysäyttää... lopullisesti.

Tuomio: Astetta kömpelömpää perusäksöniä sisällään pitävä ja sitä samaa katsojalleen tarjoava b-pätkä, jossa lajityypille tutuksi tulleet kuviot kierrätetään jälleen kerran läpi sen isommin mitään uutta niihin lisäämättä. Tai noh, tyhjiä pahvilaatikkoja hyödynnettään tavallista enemmän, josta syystä hetken luulin katselevani jotakin Jackie Chanin tuotantoon kuuluvaa tuotetta. Ja heti sen jälkeen toivoinkin, että olisin katsellut jotakin Jackie Chanin tuotantoon kuuluvaa tuotetta, sillä kehnoimmillaankin ne onnistuvat olemaan jokaisella osa-alueella huomattavasti viihdyttävämpiä tuotantoja. Arvosteluni kohteena oleva Black Cobra 2:nen taasen... not so much, vaikka lyhyen lännät hetkensä silläkin on. 

Fred "The Hammer" on tietysti jälleen kerran varsinainen pahapersus posautellessaan sikanautoja hengiltä, mutta juoksemisen mies olisi saanut kyllä jättää tässä väliin. Samoin kaikenlaisen hojohojoilun, sillä sen verran jäykän näköistä miehen meno liikunnallisessa mielessä on. Liekö jäykkäkouristus iskenyt vai mikä? Williamsonin epäsuhtaisena aisaparina ruudulla heiluu tällä kertaa Nicholas Hammond, jonka joku saattaa hyvinkin muistaa televisiossa 70-luvun loppupuolella seinillä kiipeilleenä kulmakunnan Hämähäkkimiehenä. Toisaalta eipä miestä juuri muusta oikeastaan taideta muistaa, jos nyt edes siitäkään. Tästä pätkästä tuskin kuitenkaan sentään, vaikka hyvin mies oman osuutensa kotiin hoitaakin. Kahden tähden arvoisesti voisin jopa sanoa... ja sanonkin. 

Delta Force Commando (1988)

Kuvaus: Luutnantti Tony Turner (Brett Baxter Clark) on huippuunsa koulutettu sotilas, joka toimii osasena eliittikommandoista koostettua joukkiota, jota Delta Forceksikin kutsutaan. Iltana eräänä ryhmittymä vapaustaistelijoita murtautuu omin luvin Puerto Ricossa sijaitsevaan tukikohtaan, anastaakseen sieltä matkaansa tuhoa tehokkaasti kylvävän atomipommin. Keikan edetessä tunkeutujat tekevät tietämättään elämänsä suurimman virheen, ottaessaan tukikohdassa komennuksella olevan Turnerin lasta odottavan vaimon tylysti hengiltä. Ilkimykset!

Moinen veriteko saa lutin luonnollisesti näkemään punaista, ja veristä kostoa janoten mies lähtee armottomaan ajojahtiin, jonka tuoksinassa lyijy tulee sanomattakin puhumaan suuta enemmän. Aisaparikseen kostoretkelleen Tony saa jatkuvasta sadattelusta yli kaiken pitävän kapteeni Samuel "Black Eagle" Beckin (Fred "The Hammer" Williamson), lentäjistä parhaimman, jolla tuntuu kuitenkin alati olevan jotakin hampaankolossaan Turneria vastaan. Keskinäisestä torailustaan huolimatta epäsuhta kaksikko löytää tulitaistelujen siivittämän tiensä Nicaraguaan, ja siellä olevaan vapaustaistelijoiden piilopaikkaan, jonka uumenissa käydään viimeinen taisto Turnerin, sekä Mark Gregoryn esittämän, nimettömäksi jäävän pommin pöllijän kesken. Keinoja kaihtamatta, armoa antamatta....

Tuomio: Mistä on pölhöviihteeksi luokiteltava toimintaelokuva tehty? Räjähdyksistä, ammuskelusta, lähitaistelulajeihin pohjautuvista nujakoinneista, sekä erinäisilla ajoneuvoilla - niin maalla kuin ilmassa-  suoritetuista takaa-ajoista. Niistä on pölhöviihteeksi luokiteltava toimintaelokuva tehty. Huonosta näyttelemisestä, kamalasta dubbauksesta, ja juonenkuljetuksen typeryydestä. Myös niistä on pölhöviihteeksi luokiteltava toimintaelokuva tehty. Täyttääkö Delta Force Commando pölhöviihteeksi luokiteltavan toimintaelokuvan edellämainitut tunnusmerkit? Totta hitossa täyttää, ja juuri siksi se onkin pölhöviihdettä parhaimmillaan, kuten antamistani tähdistä voipi hyvin päätellä. Jatkoille päästiin parisen vuotta myöhemmin Delta Force Commando 2:sen muodossa. Sitä leffaa en valitettavasti kuitenkaan omista, joten arvostelu siitä jää siten näillä näkyminen tekemäti.

Elokuvana:                Pölhöviihteenä:

A Picture Filled With Public Floggings, Saucy Tarts, Looney Lords, Outrageousness, Offensiveness, Even a Stuffed Crocodile and Sheep!

Aamun mieltälämmittävien uutisten jälkeen päätin palkita itseäni muutamalla kirpparilta/divarista löytämälläni VHS-nauhalla...

Ylärivi vas. oik: Delta Force Commando, Bad Guys, Captive aka Two

Alarivi vas. oik: Jesus, Night Shift, Yellowbeard

Noista ylärivin nauhoista kahdesta ensimmäisestä maksoin muuten yhteensä kymmenen senttiä, joten niissä oli kyllä hinta mitä parhaimmin kohdallaan. Tosin samaan hengenvetoon on sanottava sekin, että olisin minä niistä enemmänkin (en paljon, mutta vähän kuitenkin) kyllä suostunut pulittamaan, sillä aika vähissä ovat ne kerrat olleet, kun noihin olen missään reissuillani törmännyt. Mutta hyvä se on näinkin, eli turha tuosta sen isompaa numeroa tässä kohdin ruveta tekemään. Nauhat ovat minun, ja se ei ole ollenkaan huonompi juttu, vaan se on hyvä juttu se.

Original Gangstas (1996) aka Hot City

Kuvaus: Mielikuvituksettomasti nimetty lökäpöksygängi, The Rebels, aiheuttaa suurta mielipahaa rötöstelemällä alvariinsa Indianassa sijaitsevassa Garyn pikkupitäjässä. Päivänä eräänä nämä Amerikan gangstat suorittavat ohiajoammunnan, jonka seurauksena Laurie Thompsonin (Pam Grier) pojankoltiainen saa surmansa. Tapausta aitiopaikalta todistava liikkeenharjoittaja Marvin Bookman (Oscar Brown Jr.) ottaa paikalta liukkaasti luikahtavan ajoneuvon rekkarin ylös, ilmoittaen sen heti rikosetsivä Slattenille (Robert Forster), jotta tämä pääsisi ammuskelijoiden jäljille astetta paremmin.

Kun jengiläiset sitten havaitsevat, että Marvin on mennyt laulamaan heistä virkavallalle, poppoo tekee yllätysvisiitin Bookmanin liikkeeseen, posauttaen ukkorahjuksen kostoksi täältä ikuisuuteen. Teko, joka saa kaupunkiin hiljattain saapuneen jalkapallisti John Bookmanin (Fred "The Hammer" Williamson) janoamaan omaa kostoaan. Sen saadakseen John kokoaa ympärillään olevistaan ystävistään tehokkaan iskuryhmän, tarkoituksenaan pyyhkäistä ongelmia alati luova The Rebels lopullisesti pois Garyn katukuvasta...

Tuomio: Perusjuonikuviolla varustettu, erinäisiä kliseitä täynnänsä oleva blacksploitaatiotähtien oma Expendables, joka kovasta yrityksestään huolimatta jää lopulta harmittavan keskinkertaiseksi tuotokseksi. Kaksi tähteä itse elokuvalle, tuon kolmannen mennessä tasapuolisesti Pam Grierille, Fred Williamsonille, Richard Roundtreelle, Ron O'Nealille sekä Jim Brownille. Olihan se kuitenkin hienoa nähdä nämäkin legendat yhdessä samassa leffassa. Jatko-osaakin Williamson tälle on jo pidemmän aikaa suunnitellut, mutta toistaiseksi projekti on rahoituksen uupuessa mitä ilmeisemmin isketty jäihin.

The Alligator People Will Make Your Skin Crawl!

Kun en muutakaan keksi, niin laitanpas tähän kohtaan esille viimeaikaiset leffalöydökseni...

The Last Horror Film: Joe Spinell esittää tässä pätkässä mielenvikaista taksikuskia, joka niin kovasti haluaisi olla elokuvantekijä, ja tehdä leffan Caroline Munron kanssa. Munro on asiasta kuitenkin toista mieltä...

Die, Monster, Die!: H.P. Lovecraftin tarinaan The Colour Out of Space löyhästi pohjautuva kauhistelupätkä, jossa ikääntynyt Boris Karloff kasvattelee löytämänsä meteorin avulla geenimanipuloituja vihanneksi, ajelee rullatuolilla ja heiluu kirveenkin kanssa. Että näin...

The Alligator People: Suomuista scifikauhua Lon Chaney Jr:n tähdittämänä.

The Terminators/ Universal Soldiers: The Asylumin halpisnäkemys niin Terminaatorista kuin myös Täydellisestä sotilaasta. Nyt jo pelottaa millaista kökkökakkaa on luvassa...

Night Caller aka South Beach: Leffa, jossa Gary Busey ja Fred "The Hammer" Williamson esittävät miamilaisia yksityisetsiviä ei voi millään muotoa olla huono. Vai voiko?

Turkey Shoot: Oz-ploitaatiopätkä down underista. Laatua ilmiselvästi luvassa tai sitten ei.

Impact Point: Rantalenttiksen kiehtovaan maailmaan sijoittuva häirikkötrilleri, jossa Beverly Hills 90210 tähde Brian Austin Green esittää pahista. Hilarity ensues!

AE Apocalypse Earth: The Asylum pätkä tämäkin, eikä edes välttämättä kovinkaan huono sellainen, mikäli ...noiria on tässä kohdin yhtään uskominen.

One Man Army: Kolmen elokuvan kollektiivi, jossa jokaisessa heiluu pääosassa Fred "The Hammer" Williamson. Pitää sisällään seuraavat pätkät: Deadly Impact, Death Journey, sekä Mean Johnny Barrows.

3 Classic Horrors of Silver Screen vol. 7: Sisältää seuraavat elokuvalliset tuotokset: Attack of the Giant Leeches, The Amazing Transparent Man, sekä Revolt of the Zombies.

Pontypool: En muista joko tämän aiemmin esittelin, mutta menkööt täytteenä läpi, jos niin olen tehnyt.

Sin aka Bloody Bloody Bible Camp: Tämä tuli ostettua lähinnä sen vuoksi, että mukana menossa näyttäisi olevan Phantasm elokuvista tutuksi tullut Reggie Bannister.

Deadly Impact (1984) aka Impatto Mortale

Kuvaus: Tietokoneista kaiken tietävä nörtti Harry J. Vincent (?????) kehittelee naisystävänsä Kathyn (Marcia Clingan) avustuksella systeemin, jolla manipuloida Las Vegasin kasinojen yksikätisiä ja muita rahapelejä niin, että pelaaja kerää voitot kasinon sijasta.

Kahmittuaan ison läjän kilisevää ja kahisevaa "onnekkaat pelurit" suuntaavat kumpainenkin omille teilleen, saaden peräänsä Alin (John Morghen) ja Kurtin (Vincent Conte), sadistisen konnankoalition, jotka halajavat kovasti pakomatkalle lähteneiden rakastavaisten tienestejä itselleen. Rahan ahneet rikolliset puolestaan saavat kannoilleen herkän liipasinsormen omaavan rikosetsivä George Ryanin (Bo Svenson), ja apulaisekseen värväämänsä helikopteripilotin Loun (Fred "The Hammer" Williamson). Rötöstelijöitä jahdatessaan liha tummuu, luodit viuhuvat halki ilman, ja peltiä ryttäytyy enemmän kuin laki sitä sallii...

Tuomio: Amerikkalaisten buddy-cop leffojen jalanjäljissä puolivaloilla tarpova italo-äksöneeri, jonka parasta antia ovat näyttävät autoilla suoritetut takaa-ajot. Williamson ja Svenson pelaavat myös hyvin yhteen, keskinäisen läpän lentäessä väliin varsin lennokkaasti. Harmittavasti tarina itsessään ei tasoltaan kuitenkaan päätä pahemmin huimaa, ja tuntuukin, että käsikirjoitus onkin hutaistu hätäisesti tupakkiaskin kanteen, ja sitten eikun kuvamaan. Äärimmäisen ärsyttävää, sillä jälleen kerran potentiaalia olisi ollut huomattavasti parempaankin. Tekijät vain eivät sitä pölhöydessään ole tajunneet.

Black Cobra (1987) aka Cobra Nero

Kuvaus: Kaunis valokuvaajatar Elys Trumbo (Eva Grimaldi) todistaa raa'an murhan, onnistuen ohessa ottamaan valokuvallisen evidenssin tappamisen suorittaneista moottoripyöräjengiläisistä. Nahkatakit pitävät Trumboa luonnollisesti uhkana kiinni jäämiselleen, ja niinpä he ryhtyvät kilvan jahtaamaan naista, pyyhiäkseen tämän nimen pois elävien kirjoista. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä Trumbo on saanut itselleen suojelijan. Kovista otteistaan ja herkästä liipasinsormestaan tunnetun poliisin, Robert Malonen (Fred "The Hammer" Williamson), joka on valmis tekemään kaikkensa saadakseen tappamisen makuun päässeet konnan ketaleet kuriin...

Tuomio: Sylvester Stallonen tähdittämän Cobran jälkimainingeissa matalalla budjetilla kokoon pykätty italoäksöni, jossa Fred "The Hammer" Williamson yrmistelee pätevästi, pistäen konnat ketoon omaan persoonalliseen tyyliinsä. Kolme tähteä siitäkin huolimatta, että brittijulkaisusta on jostakin kumman syystä leikattu vähän yli minuutin verran väkivaltaa pois. Pölhöt! Jatkoille päästiin kolmisen vuotta myöhemmin Black Cobra 2:sen hahmossa.

Vigilante (1983)

Kuvaus: New Yorkin kaduilla vallitsee viidakon laki. Ryöstöt, murhat ja raiskaukset ovat jokapäiväistä elämää. Tavalliset tasamaantallajaat ovat kuitenkin yksissä tuumin päättäneet pistää kovan kovaa vastaan. Johtajanaan Nick (Fred "The Hammer" Williamson), pieni ryhmittymä ottaa oikeuden omiin käsiinsä, puhdistaakseen asuinalueensa kadut kertaheitolla rikollisesta elementistä. Nickin ystävä Eddie Marino (Robert Forster) ei moista meininkiä suvaitse, vaan uskoo vakaasti systeemin hoitavan rötöstelijät telkien taakse tiilenpäitä lukemaan. Marinon mieli kuitenkin muuttuu, kun katuja hallitsevat jengiläiset telovat vaimonsa Vickyn (Rutanya Alda) ja ottavat poikansa tylysti hengiltä, pahoin korruptoituneen tuomarin päästäessä tekijät myöhemmin pälhäkästä. Katkeroitunut Marino lähteekin hakemaan janoamaansa kostoa Ison Omenan rikoksen täyttämiltä kaduilta ja kujilta. Keinoja kaihtamatta, armoa antamatta.... 

Tuomio: Death Wishien ja The Exterminatorin jalanjäljissä sujuvasti tarpova, tylyhkön rujo katujen sikanaudoista puhtaaksi siivoamistuotos, jossa Fred Williamson osoittaa jälleen kerran olevansa äijä paikallaan, ja Robert Forsterkin äityy vallan hurjaksi kostonjanoisena jokamiesjoena. Ei ehkä oman alalajikkeensa omaperäisin teos, mutta ehdottomasti sen parhaimmistoa. Kolme tähteä itse leffalle ja tuo yksi menköön bonuksena Jay Chattawayn tunnelmaa oivallisesti luovalle (spaghetti westernmäiselle) musiikille. 

I Nuovi Barbari aka The New Barbarians (1982)

Kuvaus: Eletään vuotta 2019. Ydinsodan melske ja pauhu on taakse jäänyttä elämää. Väkivallan kyllästämä kulttipoppoo, The Templars, hallitsee rautaisella otteella. Tarkoituksenaan poistaa päiviltä niin heikot kuin vähäjärkisetkin. Moiset vajakit kun eivät millään muotoa sovi heidän upouuteen maailmanjärjestykseensä. Aluksi kaikki sujuukin heidän kannaltaan vallan mainiosti, mutta sitten paikalle kaahaa Scorpion (Giancarlo Prete), joka ei liioin lämpene Temppeliritarien harjoittamalle etniselle puhdistamiselle. Niinpä Scorpion ottaakin tehtäväkseen tuhota kauhua kylvävän kultin, ja sen johtohahmona häärivän Onen (George Eastman), kertarysäyksellä. Avukseen hän saa autiomaasta ilmestyneen, räjähdekärkisillä nuolilla sekä jousella varustetun kulkurin, Nadirin (Fred Williamson). Ihmiskunnan rippeiden tulevaisuus on heidän käsissään....

Tuomio: Legendaarisen italialaisohjaajan Enzo G. Castellarin ohjaama, Mad Maxin jalanjäljissä kulkeva post-apokalyptinen äksönspektaakkeli, joka kuuluu ehdottomasti kategoriaan niin-huono-että-se-on-hyvä-elokuva. Ensimmäistä kertaa näiden kirjoittamieni arvostelujen aikana, joudun jakamaan antamani tähdet kahteen eri osioon. Elokuvalliseen suoritukseen ja pölhöviihteelliseen. Mitäkö sillä tarkoitan? No, se selviää hetikohta tämän tekstin alta. Ai niin... ja päätöksistäni ei sitten voi edelleenkään valittaa... mihinkään... ikinä...

Elokuvana:

Pölhöviihteenä: