Leffamusa - End Credits (On Dangerous Ground aka Choke Canyon) - Sylvester Levay

Buford's Back... And This Time He's Out for Blood

Kun nyt kerran viimeaikaisia löydöksiä olen tässä esitellyt, niin laitetaan trilogian päätteeksi esille kolmisen kipaletta vhs-nauhaa, jotka poimin matkaani eilettäin divarissa käydessäni....

Vas. oik: The Park is Mine, Red Dawn, Walking Tall, Part II

The Park is Mine minulta jo ennestään löytyikin, muttei kotomaisena videojulkaisuna, joten nappasin sen siksi matkaani. Red Dawn taasen komeilee hyllyssä dvd:nä, vaan onhan se sen verran legendaarinen pätkä, että täytyyhän siitä olla vhs-julkkarikin kokoelmissa nääs. Walking Tall, Part II jääkin sitten tuosta kolmikosta ainoaksi, jota en aiemmin ole missään muodossa omistanut, joten siinä suhteessa on erittäin mieluinen löydös. Nyt vain tarttis saada jostakin se eka ja kolmas osa, jotta sekin sarja olisi siten koossa. Ehkä sekin ihme vielä joku päivä tässä vielä tapahtuu.

Delta Force Commando (1988)

Kuvaus: Luutnantti Tony Turner (Brett Baxter Clark) on huippuunsa koulutettu sotilas, joka toimii osasena eliittikommandoista koostettua joukkiota, jota Delta Forceksikin kutsutaan. Iltana eräänä ryhmittymä vapaustaistelijoita murtautuu omin luvin Puerto Ricossa sijaitsevaan tukikohtaan, anastaakseen sieltä matkaansa tuhoa tehokkaasti kylvävän atomipommin. Keikan edetessä tunkeutujat tekevät tietämättään elämänsä suurimman virheen, ottaessaan tukikohdassa komennuksella olevan Turnerin lasta odottavan vaimon tylysti hengiltä. Ilkimykset!

Moinen veriteko saa lutin luonnollisesti näkemään punaista, ja veristä kostoa janoten mies lähtee armottomaan ajojahtiin, jonka tuoksinassa lyijy tulee sanomattakin puhumaan suuta enemmän. Aisaparikseen kostoretkelleen Tony saa jatkuvasta sadattelusta yli kaiken pitävän kapteeni Samuel "Black Eagle" Beckin (Fred "The Hammer" Williamson), lentäjistä parhaimman, jolla tuntuu kuitenkin alati olevan jotakin hampaankolossaan Turneria vastaan. Keskinäisestä torailustaan huolimatta epäsuhta kaksikko löytää tulitaistelujen siivittämän tiensä Nicaraguaan, ja siellä olevaan vapaustaistelijoiden piilopaikkaan, jonka uumenissa käydään viimeinen taisto Turnerin, sekä Mark Gregoryn esittämän, nimettömäksi jäävän pommin pöllijän kesken. Keinoja kaihtamatta, armoa antamatta....

Tuomio: Mistä on pölhöviihteeksi luokiteltava toimintaelokuva tehty? Räjähdyksistä, ammuskelusta, lähitaistelulajeihin pohjautuvista nujakoinneista, sekä erinäisilla ajoneuvoilla - niin maalla kuin ilmassa-  suoritetuista takaa-ajoista. Niistä on pölhöviihteeksi luokiteltava toimintaelokuva tehty. Huonosta näyttelemisestä, kamalasta dubbauksesta, ja juonenkuljetuksen typeryydestä. Myös niistä on pölhöviihteeksi luokiteltava toimintaelokuva tehty. Täyttääkö Delta Force Commando pölhöviihteeksi luokiteltavan toimintaelokuvan edellämainitut tunnusmerkit? Totta hitossa täyttää, ja juuri siksi se onkin pölhöviihdettä parhaimmillaan, kuten antamistani tähdistä voipi hyvin päätellä. Jatkoille päästiin parisen vuotta myöhemmin Delta Force Commando 2:sen muodossa. Sitä leffaa en valitettavasti kuitenkaan omista, joten arvostelu siitä jää siten näillä näkyminen tekemäti.

Elokuvana:                Pölhöviihteenä:

A Picture Filled With Public Floggings, Saucy Tarts, Looney Lords, Outrageousness, Offensiveness, Even a Stuffed Crocodile and Sheep!

Aamun mieltälämmittävien uutisten jälkeen päätin palkita itseäni muutamalla kirpparilta/divarista löytämälläni VHS-nauhalla...

Ylärivi vas. oik: Delta Force Commando, Bad Guys, Captive aka Two

Alarivi vas. oik: Jesus, Night Shift, Yellowbeard

Noista ylärivin nauhoista kahdesta ensimmäisestä maksoin muuten yhteensä kymmenen senttiä, joten niissä oli kyllä hinta mitä parhaimmin kohdallaan. Tosin samaan hengenvetoon on sanottava sekin, että olisin minä niistä enemmänkin (en paljon, mutta vähän kuitenkin) kyllä suostunut pulittamaan, sillä aika vähissä ovat ne kerrat olleet, kun noihin olen missään reissuillani törmännyt. Mutta hyvä se on näinkin, eli turha tuosta sen isompaa numeroa tässä kohdin ruveta tekemään. Nauhat ovat minun, ja se ei ole ollenkaan huonompi juttu, vaan se on hyvä juttu se.

Päivän ninjaleffabongaus: White Phantom

Sakura Killers ninjailun itsenäinen jatko-osa White Phantom pongahti tänään silmieni eteen, kun divarissa aamusella poikkeilin. Käytin tietysti tilaisuuden heti hyväkseni, napaten kassun matkaani, ennen kuin joku muu ennättäisi tehdä sen. Ihan joka päivä, kun tuotakaan kassua ei kohdalle osu nääs.

Samalla reissulla mukaani lähtivät myös Sean Conneryn tähdittämä Double Hit aka The Next Man sekä Invasion: UFO aka Shado. Kasetteja kumpainenkin. Eli ei ollenkaan hassumpi reissu, vaikka itse sanonkin.

Deadly Impact (1984) aka Impatto Mortale

Kuvaus: Tietokoneista kaiken tietävä nörtti Harry J. Vincent (?????) kehittelee naisystävänsä Kathyn (Marcia Clingan) avustuksella systeemin, jolla manipuloida Las Vegasin kasinojen yksikätisiä ja muita rahapelejä niin, että pelaaja kerää voitot kasinon sijasta.

Kahmittuaan ison läjän kilisevää ja kahisevaa "onnekkaat pelurit" suuntaavat kumpainenkin omille teilleen, saaden peräänsä Alin (John Morghen) ja Kurtin (Vincent Conte), sadistisen konnankoalition, jotka halajavat kovasti pakomatkalle lähteneiden rakastavaisten tienestejä itselleen. Rahan ahneet rikolliset puolestaan saavat kannoilleen herkän liipasinsormen omaavan rikosetsivä George Ryanin (Bo Svenson), ja apulaisekseen värväämänsä helikopteripilotin Loun (Fred "The Hammer" Williamson). Rötöstelijöitä jahdatessaan liha tummuu, luodit viuhuvat halki ilman, ja peltiä ryttäytyy enemmän kuin laki sitä sallii...

Tuomio: Amerikkalaisten buddy-cop leffojen jalanjäljissä puolivaloilla tarpova italo-äksöneeri, jonka parasta antia ovat näyttävät autoilla suoritetut takaa-ajot. Williamson ja Svenson pelaavat myös hyvin yhteen, keskinäisen läpän lentäessä väliin varsin lennokkaasti. Harmittavasti tarina itsessään ei tasoltaan kuitenkaan päätä pahemmin huimaa, ja tuntuukin, että käsikirjoitus onkin hutaistu hätäisesti tupakkiaskin kanteen, ja sitten eikun kuvamaan. Äärimmäisen ärsyttävää, sillä jälleen kerran potentiaalia olisi ollut huomattavasti parempaankin. Tekijät vain eivät sitä pölhöydessään ole tajunneet.