He Was Mistaken for Dead. That Was Their Last Mistake

Jokunen VHS-löydös tähän väliin...

Vas. oik: Slaughter in San Francisco, Ride in a Pink Car

Vas. oik: Eye of the Eagle 2, National Lampoon's European Vacation

Leffamusa - The End - The Doors

Buford's Back... And This Time He's Out for Blood

Kun nyt kerran viimeaikaisia löydöksiä olen tässä esitellyt, niin laitetaan trilogian päätteeksi esille kolmisen kipaletta vhs-nauhaa, jotka poimin matkaani eilettäin divarissa käydessäni....

Vas. oik: The Park is Mine, Red Dawn, Walking Tall, Part II

The Park is Mine minulta jo ennestään löytyikin, muttei kotomaisena videojulkaisuna, joten nappasin sen siksi matkaani. Red Dawn taasen komeilee hyllyssä dvd:nä, vaan onhan se sen verran legendaarinen pätkä, että täytyyhän siitä olla vhs-julkkarikin kokoelmissa nääs. Walking Tall, Part II jääkin sitten tuosta kolmikosta ainoaksi, jota en aiemmin ole missään muodossa omistanut, joten siinä suhteessa on erittäin mieluinen löydös. Nyt vain tarttis saada jostakin se eka ja kolmas osa, jotta sekin sarja olisi siten koossa. Ehkä sekin ihme vielä joku päivä tässä vielä tapahtuu.

Mutants - A Savage Encounter

Tuossa ennen pääsiäistä ehdin tekemään jokusen VHS-löydöksen. Ei mitään maata kaatavaa tavaraa, mutta jotakin sentäs kuitenkin...

Ylärivi vas. oik: Out of Bounds, Mission of the Shark, A Return to Salem's Lot

Alarivi vas. oik: B.O.R.N., The Bloody Fists, The Aftermath

The Hunt for Eagle One (2006)

Kuvaus: Kenraali Frank Lewis (Rutger Hauer) on saanut luotettavalta taholta vihiä, että AKD:n terroristipoppoo on piiloutunut jonnekin keskelle filippiiniläistä pusikkoa, lähettäen siten johtamansa monikansallisen iskuryhmän ilkimyksiä näitä hengiltä ottamaan. Samaan aikaan toisaalla omaa tehtäävänsä suorittavan kapteeni Amy Jenningsin (Theresa Randle) kopteri putoaa ammuttuksi tultuaan isoa lujaa tonttiin, ja sehän ei ole alkuunkaan hyvä juttu se, sillä viidakko suorastaan kuhisee vihollisen edustamia sissejä, jotka mieluusti keräisivät palkkiorahat rytäkästä hengissä selvinneistä jenkkisoltuista. Ensin mainitussa iskuryhmässä mukana oleva luutnantti Matt Daniels (Mark Dacascos) joukkoineen saa käskyn tunkeutua syvälle vihollisen hallitsemalle alueelle hakemaan Jennings sieltä pois, ja tuhoamaan siinä ohessa terroristien hallussa olevat kemialliset aseet, ennen kuin he ehtisivät niitä kuolettavin seurauksin vastustajiaan kohtaan käyttämään...

Tuomio: Eräs viisas tyyppi totesi kerran, että jos sinulla ei ole leffasta mitään hyvää sanottavaa, niin on parempi olla sanomatta mitään. En siis virka sanaakaan, vaan annan antamani tähtimäärän puhua puolestani. Jostain käsittämättömästä ja täysin älyvapaasta syystä jatkoille päästiin samana ilmestymisvuonna The Hunt for Eagle One: Crash Pointin muodossa.

A Comedy Adventure on the Wrong Side of the Screen.

Lisää peräkonttikirppislöytöjä...

Ylärivi vas. oik: Simon Sez, Attack, Darfur

Alarivi vas. oik: Das Boot, Stay Tuned, Deadpool

Knight Rider

Ja sitten vielä nämä...

Traileri: USS Indianapolis - Men of Courage (2016)

When Finding $5 Million Becomes a Dangerous Game of Hide and Seek!

Muutama VHS-bongaus tähän väliin...

Ylärivi vas. oik: When Dreams Come True, Keeping Track, Memorial Day

Alarivi vas. oik: Golden Club, Charley Hannah, Marvin & Tige

Yhtäkään en noista muista aiemmin nähneeni, joten en osaa sanoa kuinka tasokkaista teoksista on kyse. Sen kuitenkin havaitsin, että aika moni noista on televisiolle alunperin tehtyjä tuotoksia, joten tiedänpähän ainakin nyt miten niiden katsomiseen asennoidun, kun niitä jossakin vaiheessa ryhdyn läpi kyttäämään. 

Chrome and Hot Leather (1971)

Kuvaus: Yhdysvaltain armeijaa edustava kersantti Mitch (Tony Young) kouluttaa alaisiaan Vietnamissa täyttä häkää riehuvaa sotaa varten, ollen tehtävässään varsin pätevähkön puoleinen heppuli. Iltalomilla baarissa ollessaan mies saa kuulla eräältä aseveljeltään, että Kathy (Cheryl Ladd), pitkäaikainen naisystävänsä ja kihlattunsa, on menehtynyt vakavan auto-onnettomuuden seurauksena. Mitchin maailma murenee kertalaakista pieniksi palasiksi, suuren surun täyttäessä miehen mielen.

Hautajaisten yhteydessä käy kuitenkin ilmi, ettei kyse ollutkaan pelkästä onnettomuudesta, vaan kylmäverisestä murhasta, jonka tekijäksi paljastuu pahamaineisen T.J:n (William Smith) rautaisella otteella johtama motoristijengi The Wizards, ja sen jäsenistöön kuuluva kuumakalle Casey (Michael Haynes). T.J. on enemmän kuin käärmeissään Caseyn typerästä tekosesta, sillä tapahtuneen vuoksi virkavallan edustajat etsivät heitä alta kiven sekä kannon, siitäkin huolimatta, että sheriffin omien sanojen mukaan miehiä ei riitä kunnolla edes sakkolappujen kirjoittamiseen. 

Mitch puolestaan janoaa välitöntä kostoa, tarjoten sheriffille palveluksiaan, saaden hieman yllättäen tältä lain myöntämän luvan tilien tasoittamiseen. Ja vaikka Mitch taitaakin nykyaikaisen sodankäynnin salat varsin mainiosti, niin ei hänkään sentään niin hullu ole, että lähtisi yksin taistelemaan hengenvaarallista liivijengiä vastaan. Avukseen Mitch värvää vanhat army buddynsa (kessuja muuten hekin) Alin (Peter Brown), Jimin (Marvin Gaye) sekä Hankin (Michael Stearns), joilta kaikilta löytyy erinäinen valikoima tehokkaaksi todettuja keinoja kaikenmaailman ketkujen höykyttämiseen. Kuin Ilmestyskirjan ratsumiehet ikään nelikko ratsastaa Kawasakeillaan ilkeän motoristijengin perään, antaakseen koko poppoolle opetuksen, jota he eivät hevillä tulisi unohtamaan.

Tuomio: Semmoista keskivertoista, alultaan verkkaista, mutta loppuaan kohden tahtiaan hieman parantavaa toimintareippailuahan se tämä oli. Raisumpi olisi saanut tosin olla, sillä kuitenkin moottoripyöräjengiläisistä kyse, ja ne kaverit eivät tunnetusti ole mitään kuoripoikia. Astetta rankempaa otetta jäin siis väkisinkin kaipaamaan. Hattua tämän pätkän tekijöille lienee syytä nostaa siitä, että ovat uskaltautuneet tehdä tämän pätkän aikana, jolloin sota Vietnamissa herätti kansan keskuudessa enimmäkseen vain negatiivisia ajatuksia, eikä siellä sotimassa olevia solttuja liiemmin pidetty sankareina, toisin kuin tässä elokuvassa. Se, muistaako kukaan ylipäätään tätä elokuvaa onkin sitten jo ihan toinen juttu.

Roolisuoritukset olivat kautta linjan sellaista peruskauraa rutiinilla höystettynä. Conan-barbaarin isäpappaa kymmenisen vuotta myöhemmin esittävä William Smith erottuu edukseen kovapintaisena jengijohtajana, vaikkei hänkään mihinkään huippusuoritukseen tässä pätkässä missään vaiheessa varsinaisesti äidykkään. Laulajana paremmin tunnetuksi tullut Marvin Gaye sivuosittaa tätä pätkää leffauransa toisessa ja samalla viimeiseksi jääneessä roolissaan Mitchin armeijakaverina. Charlien enkeli Cheryl Ladd puolestaan suorittaa leffadebyyttinsä pseudonyymillä Cherie Moor. Tarkkasilmäiset voivat myös elokuvaa seuratessaan bongailla krediittivapaiksi jääneistä rooleistaan niin Erik Estradan, kuin myös jokin aika takaperin edesmenneen Repo-Jaken, eli Dan Haggertyn. Siinäpä ne tärkeimmät taisivat jo tullakin, joten jäljellä on enää tähtien antaminen. Kromia ja kuumaa nahkaa saapi meitsiltä kokonaiset kaksi starbaketta. Ei enempää, ei liioin vähempää.

Katsottua

Tullut tässä viikon sisällä muutama leffa katsottua. Ovat tosin kaikki olleet sellaisia tapauksia, joista en pahemmin viitsi arvosteluja tänne kirjoitella, joten heitänpä niistä kehikkoon pienimuotoisen listauksen niistä kommentteineen päivineen.

A Good Man (2014): Pullataikinaksi paisuneen Steven Seagalin tähdittämä Direct to Video toimintaräpellys, joka nimensä perusteella mainostaa Seagalia hyväksi mieheksi. Noh, leffa itsessään on täyttä kökköä, eikä se Seagalin mainekaan ole niin puhtoinen, että häntä voisi hyväksi mieheksi sen kummemmin tituleerata. Jatko-osa vuonna 2013 ilmestyneelle Force of Executionille.

War Pigs (2015): Toisen maailmansodan tuoksinaan ajallisesti sijoittuva pienibudjettinen Dirty Dozen variaatio, jossa joukko-osastonsa mokansa vuoksi menettänyt kapteeni Jack Wosick (Luke Goss) saa komennettavakseen rykelmän niskurointiin ja rettelöintiin syyllistyneitä solttuja, tehtävänään ottaa selvää Hitlerin uuden superaseen olemassa olosta. Dolph Lundgren näyttelee mukaalaislegionaassa koulutuksensa saanutta fransmannia, joka lyöttäytyy joukkoon mukaan. Mickey Rourke puolestaan näyttää naamaltaan entistä oudomman näköiseltä. Ei kovin kaksinen tapaus, jos nyt ei aivan täys susikaan.

Charleston (1977): Parrakkaan ison miekkosen, eli Bud Spencerin tähdittämä veijarihuijarikomedia, jossa tylsiä hetkiä on liiaksi pitääkseen katsojansa mielenkiinnon loppuun asti yllä. Myös Spencerille ominaiset turpakäräjät uupuvat tästä pätkästä lähes tyystin, joka sekin lisää pettymyksen määrää entisestään.

The Black Hole (1979): Disneyn tuottama avaruusseikkailu, joka nimekkäästä kastistaan huolimatta jää tarinaltaan varsin valjuksi katselukokemukseksi. Leffan loppukin on sitä luokkaa hämmentävä tapaus, etten vieläkään ole aivan satavarma, mitä sillä loppujen lopuksi yritettiin viestittää. Vaan liekö sillä sitten niin väliäkään. Leffassa esiintyvät robotit ovat cooleja, etenkin pahisrobo Maximilian, jonka täyttä iiveliä uhkuvan olemuksen voitta havaita yllä näkyvän julisteen oikeassa nurkkauksessa.

Hitman: Agent 47 (2015): Joo-o. Olihan se.... olihan se elokuva... tämäkin... kai...
Ei kunnioita alkuperäismateriaalia tippaakaan, paitsi nimensä ja Agentti 47 ulkoisen olemuksen puolesta. On viivakoodi niskassa, tumma puku ja punainen kraka. Siinä se. Hitman-pelit eivät perustu silmittömään räiskintään, vaan varjoissa hiippailuun, valeasujen käyttöön, ja palkkamurhan kohteeksi valittujen henkilöiden hengiltä hiljaisuudessa ottamiseen. Että jos nyt siellä Hollywoodissa vielä kertaalleen yritätte tehdä Hitmanista leffaa, niin kokeilkaapas vaihteen vuoksi tehdä se niin, kuin peleissäkin. Ei sen nyt niin vaikeata olla pitäisi...

Last Platoon (1988) aka Angel Hill - L'ultima Missione

Kuvaus: USA:n merijalkaväen karskin oloinen kersantti Chet Costa (Richard Hatch) taitaa viidakkosodan metkut täydellisesti. Niinpä mies iskuryhmineen lähetetäänkin vietkongin hallitsemaan tukikohtaan pelastamaan sinne vangittua maanmiestään, jolla on pääkopassaan sen luokan salaista tietoa, ettei sen pidä vihollisen kätösiin päätyvän.

Rutiininomainen tehtävä päättyy kuitenkin kaikkea muuta kuin hyvin, eli massiiviseen joukkoteurastukseen, josta hengissä selviää Chetin lisäksi vain muutama muu. Vietkongin sotilaat kannoillaan Chet ja kumppanit etenevät puskan keskellä sovittuun noutopaikkaan, jonne heitä hakemaan tarkoitettu kopteri ei kuitenkaan koskaan saavu, mikä väkisinkin pistää miettimään onko seuraavasssa kuvassa näkyvällä herralla sormensa kyynärpäitä myöden sopassa tässäkin tapauksessa.

Kopteripilotin petturuudesta huolimatta Costa & Co löytävät tiensä lopulta takaisin komppanjaan, jossa väsyneen ja jossakin ihan muualla haluavan olevan näköinen Donald Pleasence (eli eversti B. Abrams) ottaa kärttyisen kessun vastaansa. Costa tilittää katkerasti everstille pieleen pahoin menneen tehtävän kulun, lompsahtaen lomille sen jälkeen. Ensitöikseen Chet vierailee hottishoitsuhoitonsa Mei Lingin (Milene Thy-Sanh). Aamuna seuraavana Mei Ling onkin sitten jo suorittanut mystisen katoamistempun, jättäen jälkeensä vain Chetille osoitetun Dear John kirjeen.

Kovin pitkään Costa ei ehdi kadonnutta naisystäväänsä kuitenkaan kaivata, sillä ovelle koputetaan, ja sisään pälähtää kaksi ladonoven kokoista sotilaspoliisia, jotka tiedustelevat kersantilta Mei Lingin olinpaikkaa. Hämmentynyt ja ärsyyntynyt kessu sanoo ettei tiedä, ajautuen lopulta nyrkkipyykkiin siivouspalvelua edustavien heppujen kanssa. Nahistelun johdosta Costa kuuluisi vankilaan, mutta siltä kohtalolta hänet pelastaa joku Paul niminen upseeri, joka paljastaa kersantille Mei Lingin käyttäneen tätä hyväkseen pumpatakseen ukosta ulos salaisia tietoja, joita sitten välittää vietkongin sotilaille.

Pettynyt Costa päätyy tapahtuneen jälkeen ravitsemusliikkeeseen ryypiskelemään ja vellomaan itsesäälissä. Joutuupa mies jälleen kerran omiensa kanssa tappeluunkin, pistäen äijää läjään tyylikkäästi vahvasta humalatilastaan huolimatta. Abrams ei katso moista menoa enää hyvällä, puuttuen lopulta asiaan, kuten hyvän esimiehen pitääkin. Eversti ehdottaakin Costalle tehtävää, jonka päätarkoituksena on tuhota eräs Chen To Kayssa sijaitseva silta. Mainitun sillan kautta kuuleman mukaan kulkee kaikki Ho Chi Min Cityyn vietävät aseet, joten sen palasiksi pistämisellä olisi sodan kulun kannalta siis merkitystäkin. Mikäli Chet suorittaa tehtävän mallikkaasti loppuun ja palaa vielä vihreästä helvetistä hengissä takaisin tukikohtaan, on hyvinkin mahdollista, että Abrams kotiuttaisi hänet takaisin Yhdysvaltoihin.

Chet ottaa tehtävän vastaan, saaden komennettavakseen pahamaineista rangaistusvangeista täysin koostuvan iskujoukon, jotka armahduksen toivossa suostuvat ottamaan osaa tälle vaarallistakin vaarallisemmalle sotaretkelle. Reissun edetessä Costa saa huomata, ettei ryhmä rämän kanssa työskentely olekaan pala kakkua, sillä jokaisella vangeista tuntuu olevan jotakin hampaankolossaan uutta komentajaansa vastaan. Jopa siinä määrin, että ovat valmiita ottamaan Costan hengiltä, karatakseen sitten kukin omille teilleen. Asianlaitaa ei helpota tippaakaan sekään, että Mei Ling palaa yllättävissä yhteyksissä takaisin kuviohin, eikä tylysti jätetyksi tullut Chet oikein tiedä miten tilanteeseen tähän pitäisi suhtautua. Tärkeä tehtävä on täten suuressa vaarassa mennä mönkään pahemman kerran.

Tuomio: Keskivertoinen ja alkupuoleltaan turhankin verkkaisesti (ja hieman oudostikin) etenevä italosotaseikkailu, joka kuitenkin parantaa tahtiaan hitusen verran loppuaan kohdin. Taisteluplaneetta Galacticasta tutuksi tullut Richard Hatch karistelee harteiltaan Apollon mukanaan tuomaan kiltin sankarismiehen viittaa, ollen yllättävän hyvä kovapintaisena, viinaa kittaavana ja kirosanoja alati suustaan suoltavana kersantti Ärjylänä. Yleensä vakuuttava Donald Pleasence puolestaan pettää porukan pahasti olemalla suurimman osan leffasta melkolailla poissa olevan oloinen tapaus, Muut näyttelijät ovat pääosin joko kehnoja tai vieläkin kehnompia.

Tarinan puolesta Mei Lingin ja Costan love affair jää kokolailla irralliseksi keissiksi, ja tuntuu siten jälkeenpäin mukaan ympätyksi tapaukseksi. Niin ja olisihan sitä muutoinkin voinut jotakin omaakin stooria kehiin heitellä, eikä vain kopioida osasia muista, huomattavasti paremmin toteutetuista tuotoksista tyyliin The Dirty Dozen tai vaihtoehtoisesti vaikkapa The Guns of Navarone. Vaan se on myöhäistä rypistää silloin, kun kakki on jo housussa.

Turhana tietona voisin tähän loppuun mainita vielä sen, että elokuvan alkupuolella Pleasencen hahmo kuvailee Hatchin hahmon tehneen jotakin sellaista, jota elokuvassa ei kuitenkaan näytetä tapahtuneen. Mietinkin, että olisko kyseinen kohtaus leikattu elokuvatarkastamon toimesta väkivaltaisuutensa vuoksi kokonaan pois, vaiko olisiko sitten vain käynyt niin, että mainittua tapahtumaa ei koskaan ehditty/muistettu kuvata, ja siksi Pleasencen kertoma vaikuttaa täysin tuulesta temmatulta. Kallistun itse enemmän jälkimmäisen kannalle, sillä ei näissä italotuotannoissa mitenkään ennenkuulmatonta olisi, jos niin olisi päässyt tuolloin käymään. Jos jolla kulla siellä taustalla on parempaa tietoa, niin sana on tuttuun tapaan vapaa tämän tekstin alta löytyvässä kommettiosioissa.

Cease Fire (1985)

Kuvaus: Sota Vietnamissa on ohi, ja siellä rähinöineet amerikkalaissotilaat palailevat kukin takaisin kotikonnuilleen jatkaakseen elämäänsä siitä, mihin sen vihanpidon alkaessa jättivät. Solttujen joukossa paluun siviiliin suorittaa myös Tim Murphy (Don Johnson), jota kotona odottaa vaimonsa Paula (Lisa Blount) kahden lapsen kera.

Normielämään sopeutuminen ei kuitenkaan suju aivan niin, kuin Tim ehkä alunperin tuumaili. Työnvälityksestä työtä ei saa, mutta armotonta, ihmisarvoa alentavaa pompotusta sitäkin enemmän. Yöllisissä painajaissaan Tim taasen palailee takaisin 'Namin pusikkoihin, eläen siellä kokemansa kauhunhetket turhankin eläväisesti yhä uudestaan ja uudestaan. Tuskansa turruttaakseen Tim tarttuu pulloon, ja yhteiset ryyppyreissunsa veteraanikaverinsa Luken (Robert F. Lyons) sujuvatkin varsin viinanhuuruisissa merkeissä.

Jatkuva viinan kittaaminen nostattaa Timpan sisällä ruman räyhänhengen, joka saa hänet käyttäytymään väkivaltaisesti Paulaa kohtaan. Tapahtunut saa mieleltään järkkyneen Murphyn viimein tajuamaan, ettei hän tulisi selviämään ongelmistaan ilman ammattiapua, eli veteraaneille tarkoitettua terapiaa. Hetken pienen elämä näyttää jälleen hymyilevän Timille, mutta sitten tapahtuu jotakin sellaista, joka järisyttää tervehtymiseen matkalla olevan ex-sotilaan haurahkoa psyykettä entisestään. Vaimonsa hylkäämä Luke poistaa nimittäin itsensä päiviltään oman kätensä kautta, ja tuo itsekäs teko on vaarassa syöstä Timin lopullisesti hulluuden syövereihin, josta paluuta selväjärkisten maailmaan ei enää olisi...

Tuomio: Intensiivinen, ajatuksia herättävä, ja muutoinkin kaikin puolin pätevähkösti toteutettu pienimuotoinen psykodraamakuvaus sodankäynnin mielettömyydestä, sekä sen aiheuttamista mielenterveydellistä ongelmista kotiutuvien sotilaiden keskuudessa. Näyttelijät tekevät kaikkinensa pätevähköt roolisuoritukset, varsinkin Don Johnson, joka osoittaa tässä pätkässä kykenevänsä muuhunkin, kuin ajelemaan muotikuteisiin sonnustautuneena Ferrarillaan pitkin Miamin (jossa tämäkin leffa on muuten kuvattu) öisiä katuja, posautellen pahiksia hengiltä In the Air Tonightin tahtiin. Synkkä pätkä, mutta silti positiivinen, kolmen tähden arvoinen katselukokemus.

Everything You Ever Wanted In A Woman And More... A Lot More

Edellisen postauksen Alien ei suinkaan ole ainoa kirpputori/divarihankitani...

Ylärivi vas. oik: A Doll in the Dark, The Cursed Medallion, Shock

Alarivi vas. oik: Freeway, Re-Animated - Stuart Gordon Collection, Linnea Quigley - Grindhouse Triple Feature

Ylärivi vas. oik: Only Lovers Left Alive, Ring of Fire, Super Cyclone

Alarivi vas. oik: Superchick, So I Married an Axe Murderer, Buffy the Vampire Slayer

Ylärivi vas. oik: Scarecrows, Cease Fire, Steal the Sky

Alarivi vas. oik: Aliens Special Edition, Voices Within - The Lives of Truddi Chase

Ja sitten olisi vielä nämä....

The Wild Geese (1978)

Kuvaus: Keski-Afrikassa vallitsee levottomuuden tila. Häikäilemätön diktaattori on mennyt ja kaapannut väkivalloin vallan presidentti Julius Limbanilta (Winston Ntshona), halliten nyt maata rautaisella, terrorin täytteisellä otteellaan. Lontoossa asustelevaa ökyrikasta pankkiiria Sir Edward Mathersonia (Stewart Granger) tilanne ei huvita yhtään, sillä hänen omat pisneksensä ovat nyt vaarassa heittää häränpyllyä odottamattoman vallankaappauksen vuoksi. Niinpä Matherson kutsuu luokseen vierailemaan eversti Allen Faulknerin (Richard Burton), ikääntyneen palkkasoturin, jolta löytyy roppakaupalla kokemusta vauhtia ja vaarallisia tilanteita sisällään pitävistä tilanteista. 

Matherson tarjoaa Faulknerille tehtävää, jonka päätarkoituksena on pelastaa tyrmään tylysti viskattu Limbani, ja sen jälkeen keinolla millä hyvänsä palauttaa mies takaisin kiinni hetkellisesti menettämänsä vallan kahvaan. Tämä tehtävä tulisi suorittaa mahdollisimman nopeasti, mieluiten ennen kuin vallan kaapannut ilkimyskentsu Ndofa teloituttaa Limbanin kuoliaaksi. Hengettömällä Limbanilla kun ei olisi enää mitään virkaa. 

Jotta elokuva ei loppuisi lyhyeen, ottaa Faulkner tehtävän vastaan, värväten mukaansa muutaman taistelutoverinsa. On Rafer Janders (Richard Harris), taitava militaaritaktikko, jonka viimeiset vuodet ovat kuluneet taidetta myymällä. On Shawn Fynn (Roger Moore), lentämiseen tarjoitettuja koneita ohjastava pilotti, jonka kyvyt ovat hetkellä tällä valjastettu Lontoossa majaa pitävän mafian palvelukseen. Fynn tuo puolestaan mukanaan masaa kukkarossaan kantavan afrikaanin Pieter Coetzeen (Hardy Krüger), Etelä-Afrikkalaisen Defence Force entisen soltun, joka halajaa palata takaisin synnynsijoilleen maata viljelemään. Retkelle tälle lähtee myös läjäpäin muita värvättyjä, joiden luettelemiseen menisi tässä kohdin niin ikä, että terveys, joten eipä heistä siis sen enemmälti.

Palkkasoturit lennätetään brittihallituksen toimesta Swazimaahan, vastaanottaen siellä tehtävän suorittamiseen tarvittavan välineistön sekä aseistuksen, että myöskin viime hetken preppauksen, jottei homma menisi aivan reisille. Treenimontaasin jälkeen ryhmä rämä kiikutetaan ilmateitse Zembalan vankilan lähimaastoon, jonne heidät laskuvarjoin liihotellen passitetaan. Villihanhet etenevät väkivalloin rangaistuslaitoksen sisätiloihin, vapauttaen siellä viruvan Limbanin piinastaan. Mutta sitten jokin menee pieleen ja pahasti. Tehtävän antanut massimies Matherson on nimittäin sillä välin mennyt pettämään porukan, tehden oman sopparin vallassa olevan diktaatorin kanssa, vähät välittäen Limbanin ja tätä pelastamaan lähteneiden miesten kohtalosta. Teko, joka saa Faulknerin kumppaneineen harmistumaan silmittömästi...

Tuomio: Daniel Carneyn samaa nimeä kantavaan opukseen pohjautuva sotaseikkailu, joka lievästä alkunkankeudestaan vetreydyttään äityy loppua kohden varsin messeväksi tuotokseksi. Burton, Harris ja Moore suoriutuvat kaikki rooleistaan pätevästi, ja läppä heidän välillään lentää väliin yhtä sujuvasti, kuin Pitkämäen nakkaama keihäs lentää pitkälle. Realisima, poliittista korrektiutta ja/tai muita sen tyyppisiä arvoja tästä pätkästä on täysin turha lähteä hakemaan, sillä kontroversaalisesta aihepiiristään huolimatta tämä tuote keskittyy viihdyttämään, ei niinkään läksyttämään. Viihdyttävä pätkä siis, kunhan vain muistaa jättää liian politikoinnin vähemälle sitä katsellessa. Jatkoille päästiin vuonna 1985 Villihanhet II:sen hahmossa, ilman Burtonia (arkistomateriaalia lukuunottamatta), Harrisia ja Moorea tosin.

Samanlaiset, mutta silti erilaiset.

Terror Just Beneath the Surface

Sain tuossa jokin aika sitten mahdollisuuden vierailla erään nimeltä mainitsemattoman videovuokraamon kellarissa. Mukaan lähti aika läjä erinäisiä VHS-nauhakkeita, joista seuraavassa kuvallista raporttia linkkeineen päivineen...

Ylärivi vas. oik: Dog Tags, Shakma, Gotham

Alarivi vas. oik: Alien Nation: Dark Horizon, Nightbreaker, The Gypsy Warriors

Ylärivi vas. oik: The Sicilian, Dark Horse, Jagged Edge

Alarivi vas. oik: Alien Nation, Star Trek - The Next Generation II, Stop! Or My Mom Will Shoot

Ylärivi vas. oik: Bionic Showdown, The Saint: The Software Murders, Orca - The Killer Whale

Alarivi vas. oik: The Osiris Chronicles, Wishmaster 2: Evil Never Dies, Hercules and the Amazon Women

The True Story of a Girl Who Took on All of Texas...And Almost Won

On tullut aika esitellä muutama viimeaikainen leffahankinta...

Young Guns & Young Guns II: Näitä varmankaan tarvitse sen kummemin esitellä. Toteanpahan vain, että tuota Young Guns II:sta ei pahemmin ole dvd-formaatissa täälläpäin näkynyt, joten nyt kun sen kirpparilta bongasin, niin pakkohan se oli pois ostaa.

Black Out: Dana Carvey muistihäiriöisenä yksityisetsivänä. Hassunhauskaa hjuumoria tiedossa...

Casualties of War: Brian De Palman luotsaama Vietnam-kuvaus oikein Extended versiona.

Madigan: Don Siegelin laadukasta poliisirikosdraamaa, jota en kyllä muista tähän hätään aiemmin nähneeni.

The Sugarland Express: Steven Spielbergin valkokangasdebyytti. Paljon olen tästä kuullut puhuttuvan, mutta katsoneeksi en sitä koskaan ole kuitenkaan tullut. Nyt sekin erhe tulee korjattua.

Scorpio: Väkivallan vihollisiakin (kaksi ekaa) luotsanneen Michael Winnerin toimintatrilleri, jota tätäkään en muista aiemmin nähneeni. Kuulostaa ehkä tylsältä, mutta näin se vain on.

Little Big Soldier aka Da Bing Xiao Jiang: Jackie Chanin itsensä kynäilemä toimintaseikkailu, jonka katsomista odotan suurella mielenkiinnolla.

Funeral in Berlin: His name is Harry Palmer. Not many people know that.

Dakota: Oho, tämä lipsahti väärään kuvaan. Tarkoitus oli laittaa se tuonne Young Gunsien viereen, kun kerran Lou Diamond on tässäkin pätkässä mukana. Noh, en rupea enää korjamaan tilannetta sen kummemmin. Olkoot tuossa ja sillee...

Bounty Hunters: Tuossa jokin aika takaperin tulin löytäneeksi tämän Dudukoffin tähdittämän toimintapätkän jatko-osion, eli Hardballin. Tuolloin päivittelin, jotta mistähän minä löytäisin juurikin tämän Bounty Huntersin. Noh, kirppariltahan se lopulta löytyi, Yllättäen ja pyytämättä vieläpä.

Depth Charge: Vaikuttaa tosi kehnolta. Mutta onhan tässä sentäs Eric Roberts mukana menossa, että kaippa se jotakin pelastaa sekin... tai sitten ei.

Airport Terminal Pack: Pitää hieman yllättäen sisällään seuraavat leffat: Airport, Airport 1975, Airport '77, Airport '80 - Concorde.

Frankenstein - The Legacy Collection: Pitää hieman yllättäen sisällään seuraavat leffat: Frankenstein, Bride of Frankenstein, Son of Frankenstein, The Ghost of Frankenstein, House of Frankenstein

Paths of Glory: Ei liene kaivanne isompia esittelyjä. Kuitenkin Kubrickista kyse ja silleen.

Masters of the Universe: Tokihan tämä jo löytyi hyllystäni ennestäänkin, mutta ilman ohjaajan kommenttiraitaa. Tässä versiossa sellainen on, joten siksi tulin sen hankkineeksi.

Angel: Kansi kehua retostaa tämän pätkän olleen vuoden 1984 suurin yllättäjä Yhdysvalloissa. Hieman kyllä epäilen tämän tarinan todenperäisyyttä, vaikka saatanhan minä hyvinkin olla väärässä. Sitä kun sattuu päivittäin. Tuota väärässä olemista meinaten. :D

Method Man aka Xiao Zi Ming Da: Tästä elokuvasta ehdinkin jo kirjoitella arvostelun tynkää. Sen voi halutessaan käydä tsekkaamassa täältä.



Niin ja sitten olisi vielä tämä....

House (1986) aka House: Ding Dong, You're Dead

Kuvaus: Kauhukirjailija Roger Cobbilla (William Katt) ei kulje kovinkaan kaksisesti. Mies on juuri eronnut vaimostaan Sandysta (Kay Lenz), poikansa on kadonnut oudoissa olosuhteissa kuin tuhka tuuleen, ja kaiken kukkuraksi suosikki tätinsä Elizabeth (Susan French) siirtää itsensä ajasta ikuisuuteen hirttämällä itsensä hengiltä. Edellisen kirjan julkaisustakin on ehtinyt jo kulua vuodenpäivät, josta syystä kustatanjansa painostaa Cobbia tekemään asian eteen jotakin.

Ja Rogerhan tekee, muttei ihan sitä mitä faninsa ja kustantajansa häneltä odottavat. Selkäpiitä karmivan ja hiuksia nostattavan kauhisteluopuksen sijasta Cobb haluaa nimittäin kirjoittaa omakohtaisista kokemuksistaan Vietnamin sodassa ollessaan. Aihepiiri, joka on kustantajan mukaan niin passé ettei mitään rajaa. Cobb vähät välittää mitä muut hänen uusimmasta projektistaan tuumailevat, ja pian tätinsä maahan panon jälkeen mies roudaakin tekstinkäsittelylaitteensa tädiltään perimäänsä taloon, ryhtyen tarmokkaasti naputtelemaan kirjaimista muodostettavia sanoja ruudulle yksi toisensa perään.

Kirjoittaminen jää kuitenkin vähitellen vähemälle, sillä tädin talossa asumisella on oma kammottava hintansa. Väliin Cobbia piinavat painajaismaiset takaumat tovereistaan Vietnamissa. Väliin vuoron saavat talossa valtoimenaan mellastavat kummajaiset, jotka olemassa olollaan aiheuttavat omanlaistaan päänvaivaa. Lusikkansa tähän sekametelisoppaan lykkäävät myös naapurustossa asustelevat naapurit erinäisillä tekosillaan. Vähemmästäkin sitä ihmisellä hermot menee. Kirjailijapolon matka hulluuden syövereihin on valmis alkamaan....

Tuomio: Tässä Sean S. Cunninghamin (Friday the 13th) tuottamassa ja Steve Minerin (mm. Warlock, Halloween H20, Lake Placid) tirehtöimässä kummitustaloaiheisessa kauhisteluhykertelyssä on pienoinen valuvika. Okei, kaksikin sellaista. Ensinnäkin, se ei sisältönsä puolesta ole kovinkaan pelottava, eikä liioin muutamaa oivallusta lukuunottamatta kovin hauskakaan. Sinänsä harmi, sillä kässäriä/tarinaa on kuitenkin ollut väsäämässä sellainenkin heppuli kuin Fred Dekker, jonka vyön alta löytyvät sellaisetkin helmet kuten Night of the Creeps ja The Monster Squad. Kumpainenkin melkoisia kulttisuosikkeja. Toisaalta saman vyön alta löytyvät myös agenttipöllöily If Looks Could Kill sekä RoboCop 3, että ehkä Dekkerin kohdalle on tätä leffaa ideoidessa sattunut se paljon pelätty huono päivä.

Jotain hyvää? Noh, efektipuoli toimii varsin mainiosti, vaikkakin näin tietokoneistettujen efektien aikakautena ne saattavat jonkun muun mielestä näyttää enimmäkseen kivikautisilta. Vanhan liiton edustajana itse suosin enemmän praktikaaleja efektejä kompuutteriluonnosten sijasta. Ovat huomattavasti luonnollisemman näköisiä siitäkin huolimatta, että lateksia ja vaahtomuovia ovatkin.

Leffan kansitaiteelle on pakko antaa myös plussaa. Kyllähän tuo aikoinaan kiinnitti vuokraamossa huomioni, kun liikkeen kauhuhyllyn ohitse siellä kävelin, ja sai minut erittäin kiinnostuneeksi itse elokuvan sisällöstäkin siinä määrin, että pakkohan se oli vuokrata katsottavaksi. Oman plus merkkinsä saa myös Harry Manfredinin säveltämä musiikki, joka luo kauhullista tunnelmaa onnistuneesti.  Tosin, väliin se äityy taustalla soidessaan niin kovin perjantaikolmanneksitoista, että sitä odottelee väkisinkin mistä kolosta se Jason Voorhees esiin macheteineen putkahtaa.

Näyttelemispuolesta voisin tähän loppuun mainita sen verran, että William Katt hoitaa roolinsa kotiin siedettävästi, vaikken itse häntä tämän tyyppiseen tuotteeseen ehkä ihan ensimmäisenä valitsisikaan. Jyhkeä ääninen Richard Moll puolestaan pahistelee ruutiniinomaisesti ja Cheersistä meille kaikille tutuksi tullut George Wendt on nallekarhumaisen ärsyttävä uteliaana naapurina. Naiskauneutta edustavat edustavasti Kay Lenz sekä Bond-tyttö (A View To A Kill, Octopussy) Mary Stavin.

Kokonaisuutena House ei ole aivan toivoton tapaus, mutta aineksia parempaankin siinä kyllä olisi ollut. Jatkoille päästiin seuraavana vuonna House II: The Second Storyn myötä. Siitä lisää joskus toiste.

Survival Isn't Everything, It's The Only Thing

Otetaas tähän väliin muutama veehoooäs-löydös. Edellisestä vastaavasta onkin jo ehtinyt vierähtää tovi, jos kohta toinenkin....

Hardball & Gomez II:  eli Hardball & Gomez - vauhti päällä. Vauhdikas, hauska toimintaelokuva, joka on samaa sarjaa kuin Hardball & Gomez - lyömätön pari. Näin meille infoaa leffan kansipaperi, joten sitä on meidän siis uskominen. 

The Last Patrol: Dolph Lundgrenin maanjäristysaiheinen selvitymispätkä, jonka olen saattanut joskus nähdä, mutta varmaksi en mene kuitenkaan sanomaan. 

Night Eyes: Tanya Robertsin tähdittämä eroottinen trilleri, jolle on IMDb:n mukaan tehty läjä jatko-osiakin. Yhdistävänä tekijänään näyttelijä Andrew Stevens.

Warbus: Kakkonen minulta jo löytyikin ennestään, joten nyt on tämäkin leffasarja tällä kassulla saatu täydennetyksi.

Devil Ship Pirates: Hammer Filmsin tuottama merirosvoseikkailu, jonka pääosassa heiluu kukas muukaan kuin Christopher Lee.

Mr. Sardonicus: Erinäisista gimmick-leffoistaan tutuksi tulleen William Castlen tirehtöröimä tuotos, jotan en kyllä kuolemaksenikaan muista aiemmin nähneeni. Saatan toki olla väärässäkin, mutta so not! Pääasia, että hyppy kulkee.

Romanovin kivet: Speden tuottamaa, kotimaista b-äksöniä, josta ... noir kirjoitti tuossa taannoin mojovan arvostelun. Sen voi käydä halutessaan lukemassa täältä.

Esa & Vesa - Auringonlaskun ratsastajat: Kotimaista äksöniosastoa edustava tuotos tämäkin. Tämänkin kohdalla on pakko sanoa, etten kyllä yhtään muista olenko tämän aiemmin jo nähnyt. Telkkarista se ainakin on joskus tullut, joten ei se sula mahdottumuus ole.

Toy Soldiers: Tämä olikin mieluisa löytö, sillä tämä tuli vuokrattua silloin, kun vuokraamon hyllylle aikoinaan ilmestyi. Tuolloin tykkäsin, joten onkin mielenkiintoista nähdä tykkäänkö siitä edelleenkin, vai onko aika kullannut muistot sen kohdalla, enkä enää pidä siitä sitten niin yhtään.

Death Ring: Don "Patrickin veli" Swayzen, Mike "Chuckin poika" Norrisin ja Chad "Steven poika" McQueenin thdittämä toimintaspektaakkeli, jonka pääpahiksena heiluu kukas muukaan kuin itse Billy Drago. Ihmisiä metsästellen nääs..

Road House: Tarvinneeko tätä edes tämän kummemmin esitellä?

Stone Cold: Josh Stone on Syntynyt vaaralliseksi. Niin vaaralliseksi, että suurin osa tästä vaarallisuudestaan on sensuurien toimesta leikattu tästä kotomaan videojulkasta tylysti kokonaan pois.

Päivän Blu-ray bongaus: Apocalypse Now - 3 Disc Collector's Edition

Sain vihjeen, että Anttilan alelaarissa olisi Coppolan Apocalypse Now tarjolla oikein kolmen levyn sinireiskaversiona. Hintaan kymmenen egeä kaiken lisäksi vieläpä.

Noh, minähän läksin aamusella katsomaan, josko saamassani vihjeessä olisi mitään perää. Ja olihan siinä, sillä siellähän niitä köllötteli useampikin kipale erään laarin pohjalla. Nappasin omani tietenkin pois, sillä tämän boksin ostamattomuus luokitellaan jonkin tiedon mukaan rikokseksi ihmiskuntaa vastaan.

Mitä boksi sitten pitää sisällään? Levyltä yksi löytyvät kumpainenkin leffasta julkaistu versio, eli originaali ja sitten se astetta pidempi Redux.

Kakkoslevyllä näyttäisi olevan isohko läjä erinäisiä ekstroja, kuten mm. Coppolan ja Sheenin haastattelut, poistettuja kohtauksia, Orson Wellesin Heart of Darkness radiokuunnelma yms.

Kolmoslevy puolestaan sisältää Heart of Darkness nimisen dokumentin, joka kertoo tarinan siitä, kuinka Ilmestyskirjaa aikoinaan tehtiin. Dokkarin lisäksi levyltä löytyy lisää ekstramatskua tuijoiteltavaksi. Lotjusta löytyy lisäksi postikortteja, alkuperäinen teatteriohjelma sekä In the Heart of the Movie nimeä kantava bookletti. Ja kaikki tuo (ja muutakin) kymmenellä eurolla. Ei ollenkaan hassumpi diili, vai mitä olette mielipuolta asiasta tästä?

Hell in the Pacific (1968)

Kuvaus: Toisen maailmansodan tuoksinassa jenkkipilotti (Lee Marvin) sekä vihulaista edustava japanilaiskapteeni (Toshiro Mifune) rantautuvat kumpainenkin tahoillaan samalle Tyynenmeren autiosaarelle. Toisistaan tietoisiksi tullessaan satunnaiset naapurukset ryhtyvät kilvan ottamaan miehestä mittaa, huomaten lopulta, että sillä kurin he eivät koskaan pääsisi saarelta pois. Yhteistyössä on voimaa, ja niinpä kiistakumppanit solmivat keskenään vastahakoisen rauhan, rakentaakseen bambusta lautan, jolla purjehtia takaisin ihmisten ilmoille. Todellinen henkiinjäämistaisto on valmis alkamaan...

Tuomio: Taidokkaasti toteutettu ja pätevästi näytelty survival-pätkä, jonka ainoaksi todelliseksi heikkoudeksi voidaan helposti lukea sen tökeröhkön töksähtävä loppuratkaisu. Studiopomojen vika, sillä juuri he halusivat alkuperäisen lopun (pitivät sitä ilmeisesti tylsänä) korvattavan omalla (täysin älyvapaalla) vastavallaan. Ilman Boormanin lupaa vieläpä.  Ei ihme. että ohjaaja otti tämän pätkän jälkeen haltuunsa luovan päätäntävallan tulevien tuotoksiensa suhteen.

Pässinkiveksille vahvasti tuoksahtavan loppunsa vuoksi Kahden miehen helvetti saa minulta neljän tähden sijasta kolme. Kiitos sähläävien pukumiesten, joiden olisi oikeasti pitänyt tietää roolinsa, ja jättää leffan teko niille, jotka sen oikeasti osaavat.