Ja sitten vielä nämä...
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Leslie Charteris. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Leslie Charteris. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 14. syyskuuta 2016
A Comedy Adventure on the Wrong Side of the Screen.
Lisää peräkonttikirppislöytöjä...
Tunnisteet:
David Hasselhoff,
Deadpool,
elokuvat,
kirjat,
kirpputorit,
Knight Rider,
Leslie Charteris,
marvel comics,
Michael Knight,
musiikki,
sota,
sukellusveneet,
supersankarit,
televisio,
The Saint,
tv-sarjat,
Uwe Boll
perjantai 20. toukokuuta 2016
The Saint - Software Murders (1989)
Kuvaus: Herrasmiesvaras Simon Templarin (Simon Dutton) ystävällä, tietokoneista kaiken tietävällä Jack Rushtonilla (Colin Bruce) on hallussaan elintärkeää informatsuunia kolmen tiedemiehen kuolemista vähintäänkin hämärperäisissä olosuhteissa. Vaan ennen kuin mies ehtii jakaa tietonsa, hänet murhataan kylmäverisesti hengiltä. Pyhimys tykkää luonnolisesti kyttyrää kaverinsa tappamisesta, ryhtyen selvittämään kuka Jackin niin tylysti hengiltä otti ja miksi. Avukseen Templar saa viehättävän Irinan (Pamela Sue Martin), rapakon takaa kotoisin olevan tutkijan, joka on saapunut Brittilään ottamaan osaa kansainväliseen tietokonekonferessiin. Templar osallistuu myös, vain havaitakseen joutuneensa keskelle salakavalahkon puoleista vehkeilyä, jonka tuoksinassa täpärät, hengelle vaaralliset tilanteet, arvaamattomat juonen käänteet ja intohimoa pursuavat kohtaukset seuraavat toisiaan kuin hai laivaa. Kunnes murhaajan henkilöllisyys lopulta paljastuu...
Tuomio: Leslie Charterisin luoman Pyhimyksen televisiollinen elokuvapäivitys 80-luvulle, joka kokonaisuutena jää lopulta kuitenkin kaikinpuolin laimeaksi katselukokemukseksi. Näitä töllöelokuvia tehtiin tuolloin tämä mukaan lukien 6 kipaletta, joista toistaiseksi olen nähnyt vain ja ainoastaan arvosteluni alla olevan. Mikäli ne muut, kuten vahvasti epäilen niiden olevan, ovat yhtä avuttomia räpellyksiä kuin tämä, niin taidan jättää ne suosilla väliin, ja katsella jotakin aivan muuta.
Jos olivat Roger Moore ja Ian Ogilvy kumpainenkin varsinaisia veijareita Pyhimystä esittäessään, niin tämän leffan vastaava, eli Simon Dutton onkin sitten edellä mainitun kaksikon rinnalla sen luokan puunaama, että hänestä on vaikea väliin sanoa onko mies edes hengissäkään. Sen verran jähmettyneestä tapauksesta tässä on kyse. Karismaa ukosta löytyy yhtä paljon kuin märästä villasukasta, ja tätä tuotosta katsellessa tuli väkisinkin ikävä Moorea, Ogilvya ja jopa Val Kilmeriä, joka hänkin suoriutui roolista paremmin, vaikkei kovin hyvin kuitenkaan. Ajanhukkapätkä, jolle yksi tähtykäinen on enemmän kuin osuva määrä sille annettavaksi.
Tuomio: Leslie Charterisin luoman Pyhimyksen televisiollinen elokuvapäivitys 80-luvulle, joka kokonaisuutena jää lopulta kuitenkin kaikinpuolin laimeaksi katselukokemukseksi. Näitä töllöelokuvia tehtiin tuolloin tämä mukaan lukien 6 kipaletta, joista toistaiseksi olen nähnyt vain ja ainoastaan arvosteluni alla olevan. Mikäli ne muut, kuten vahvasti epäilen niiden olevan, ovat yhtä avuttomia räpellyksiä kuin tämä, niin taidan jättää ne suosilla väliin, ja katsella jotakin aivan muuta.
Jos olivat Roger Moore ja Ian Ogilvy kumpainenkin varsinaisia veijareita Pyhimystä esittäessään, niin tämän leffan vastaava, eli Simon Dutton onkin sitten edellä mainitun kaksikon rinnalla sen luokan puunaama, että hänestä on vaikea väliin sanoa onko mies edes hengissäkään. Sen verran jähmettyneestä tapauksesta tässä on kyse. Karismaa ukosta löytyy yhtä paljon kuin märästä villasukasta, ja tätä tuotosta katsellessa tuli väkisinkin ikävä Moorea, Ogilvya ja jopa Val Kilmeriä, joka hänkin suoriutui roolista paremmin, vaikkei kovin hyvin kuitenkaan. Ajanhukkapätkä, jolle yksi tähtykäinen on enemmän kuin osuva määrä sille annettavaksi.
Tunnisteet:
80's,
elokuvat,
kirjat,
Leslie Charteris,
murha,
mysteeri,
Pamela Sue Martin,
rikos,
Simon Dutton,
Simon Templar,
televisio,
terrorismi,
The Saint,
tietokoneet,
trilleri,
vhs
sunnuntai 15. toukokuuta 2016
The Saint and The Brave Goose (1979)
Kuvaus: Herrasmiesvaras Simon Templar (Ian Ogilvy) ottaa osaa pikavenekisaan, joka päättyy dramaattisesti rahamies Oscar Westin (Edward Brayshaw) kilpapaatin äkilliseen räjähdykseen, vieden Oscar paran hengen siinä ohessa. Kaikki merkit viittaavat onnettomuuteen ja sellaiseksi sen oikeuskin julistaa. Leskeksi jäänyt Annabel (Gayle Hunnicutt) on yhtäältä tapahtuneesta luonnollisesti surun murtama, mutta kahtaalta myös jossain määrin hämmentynyt. Viime mainittua olotilaa vahvistaa vielä sekin, että edesmennyt Oscar on jättänyt Annabelille perinnöksi Rohkean hanhen, hulppean jahtinsa, jonka olemassa olosta mies sopivasti unohti eläessään vaimolleen kertoa.
Samaan aikaan toisaalla Templar tulee pohdinnoissaan lopulta siihen johtopäätökseen, että Westin onnettomuus ei ollutkaan onnettomuus, vaan rikoksista se kaikista katalin, eli murha. Näin siksi, että kahdeksan vuotta aiemmin Marokossa suoritettiin paljon kohua aiheuttanut kultaryöstö, jonka pääjehuna Templarin mukaan hääri itse Oscar West. Joukkion muut jäsenet päätyivät keikan jälkeen telkien taakse rekisterikilpiä väsäilemään, kun West itse pääsi pälkähästä kadoten maailman tuuliin arvokas jalometallisaalis mukanaan. Aina venekilpailuun asti siis, ja Templar epäilee Westin tulleen murhatuksi kostoksi menneiden tapahtumien vuoksi. Westin poistuminen kuvioista herättää kysymyksen kertoiko hän tappajalleen kulta-aarteensa sijainnin vaiko ei?
Toisaalla Annabel on saanut selville Rohkean hanhen lokaation, matkaten kohti Ranskan Rivieraan aikeinaan myydä paatti pois eniten siitä tarjoavalle. Reissu ei suju kuitenkaan kovinkaan hyvin, sillä Annabel päätyy tahtomattaan kolmen konnan ketaleen vangiksi. Edesmenneen miehensä huijaamaksi joutuneita rikostovereita ovat he, uskoen vakaasti lesken tietävän tasantarkkaan piilotetun kullan sijainnin. Templar saapuu paikalle pelastavan enkelin ominaisuudessa, lyöttäytyen yksiin Annabelin kanssa kullan löytääkseen. Peräänsä kaksikko saa edellä mainitutut rötösherrat, kuin myös virkavaltaa edustavan tarkastaja Lebecin (Derren Nesbitt), jolla on omat kaunansa Templaria kohtaan. Aarrejahdin tuoksinassa Pyhimys havaitsee pian, ettei kehenkään ole luottamista, eikä mikään ole todellisuudessa niin, kuin päällepäin ehkä näyttää...
Tuomio: 70-luvun Return of the Saint televisiosarjan kahdesta peräkkäisestä episodista (Collision Course: The Brave Goose & Collision Course: The Sixth Man) kokoon kursittu töllöpätkä, joka pienoisista juonellisesta fiboistaan (ja hölmöhköstä nimestään) huolimatta on siltikin varsin viihdyttävä toimintapaketti. Simon Templarin roolin Roger Moorelta perinyt Ian Ogilvy omaa samantyyppistä veijarimaisen roistomaista charmia kuin edeltäjänsä, tuoden rooliin kuitenkin jotakin omaansakin, joten aivan totaalisesta kopiosta tässä ei siis ole kyse. Autokin on vaihtunut legendaarisesta Volvo P1800:sta toiseen, eli Jaguar XJS:sään. Gayle Hunnicutt edustaa puolestaan tämän tuotoksen naiskauneutta, tehden hyvän roolisuorituksen leskeksi jääneenä, mutta siltikin toiminnallisena Annabel Westinä.
Huhujen mukaan Pyhimyksen luoja Leslie Charteris vilahtaa hänkin pätkässä jossakin kohtaa taustahahmona, mutta minä en häntä onnistunut kyllä bongaamaan. Tosin, enpä minä yrittämällä yrittänyt moista tehdäkään, joten liekö se sitten mikään ihme, etten häntä huomannut. Mutta joo. Kokonaisuutena parempi suoritus, kuin mikään tämän jälkeen ulos pukattu Pyhimys seikkailu, Val Kilmerin tähdittämä leffavariaatio mukaan lukien. The Saint and The Brave Goose... ehdottomasti kolmen tähden arvoinen suoritus.
Samaan aikaan toisaalla Templar tulee pohdinnoissaan lopulta siihen johtopäätökseen, että Westin onnettomuus ei ollutkaan onnettomuus, vaan rikoksista se kaikista katalin, eli murha. Näin siksi, että kahdeksan vuotta aiemmin Marokossa suoritettiin paljon kohua aiheuttanut kultaryöstö, jonka pääjehuna Templarin mukaan hääri itse Oscar West. Joukkion muut jäsenet päätyivät keikan jälkeen telkien taakse rekisterikilpiä väsäilemään, kun West itse pääsi pälkähästä kadoten maailman tuuliin arvokas jalometallisaalis mukanaan. Aina venekilpailuun asti siis, ja Templar epäilee Westin tulleen murhatuksi kostoksi menneiden tapahtumien vuoksi. Westin poistuminen kuvioista herättää kysymyksen kertoiko hän tappajalleen kulta-aarteensa sijainnin vaiko ei?
Toisaalla Annabel on saanut selville Rohkean hanhen lokaation, matkaten kohti Ranskan Rivieraan aikeinaan myydä paatti pois eniten siitä tarjoavalle. Reissu ei suju kuitenkaan kovinkaan hyvin, sillä Annabel päätyy tahtomattaan kolmen konnan ketaleen vangiksi. Edesmenneen miehensä huijaamaksi joutuneita rikostovereita ovat he, uskoen vakaasti lesken tietävän tasantarkkaan piilotetun kullan sijainnin. Templar saapuu paikalle pelastavan enkelin ominaisuudessa, lyöttäytyen yksiin Annabelin kanssa kullan löytääkseen. Peräänsä kaksikko saa edellä mainitutut rötösherrat, kuin myös virkavaltaa edustavan tarkastaja Lebecin (Derren Nesbitt), jolla on omat kaunansa Templaria kohtaan. Aarrejahdin tuoksinassa Pyhimys havaitsee pian, ettei kehenkään ole luottamista, eikä mikään ole todellisuudessa niin, kuin päällepäin ehkä näyttää...
Tuomio: 70-luvun Return of the Saint televisiosarjan kahdesta peräkkäisestä episodista (Collision Course: The Brave Goose & Collision Course: The Sixth Man) kokoon kursittu töllöpätkä, joka pienoisista juonellisesta fiboistaan (ja hölmöhköstä nimestään) huolimatta on siltikin varsin viihdyttävä toimintapaketti. Simon Templarin roolin Roger Moorelta perinyt Ian Ogilvy omaa samantyyppistä veijarimaisen roistomaista charmia kuin edeltäjänsä, tuoden rooliin kuitenkin jotakin omaansakin, joten aivan totaalisesta kopiosta tässä ei siis ole kyse. Autokin on vaihtunut legendaarisesta Volvo P1800:sta toiseen, eli Jaguar XJS:sään. Gayle Hunnicutt edustaa puolestaan tämän tuotoksen naiskauneutta, tehden hyvän roolisuorituksen leskeksi jääneenä, mutta siltikin toiminnallisena Annabel Westinä.
Huhujen mukaan Pyhimyksen luoja Leslie Charteris vilahtaa hänkin pätkässä jossakin kohtaa taustahahmona, mutta minä en häntä onnistunut kyllä bongaamaan. Tosin, enpä minä yrittämällä yrittänyt moista tehdäkään, joten liekö se sitten mikään ihme, etten häntä huomannut. Mutta joo. Kokonaisuutena parempi suoritus, kuin mikään tämän jälkeen ulos pukattu Pyhimys seikkailu, Val Kilmerin tähdittämä leffavariaatio mukaan lukien. The Saint and The Brave Goose... ehdottomasti kolmen tähden arvoinen suoritus.
Tunnisteet:
elokuvat,
Ian Ogilvy,
jahti,
kirjat,
kosto,
kulta,
Leslie Charteris,
televisio,
The Return of the Saint,
The Saint,
tv-sarjat
lauantai 13. kesäkuuta 2015
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





