Traileri: Jack Ryan (2018)

Lokakuu kuuluu kauhulle Osa 7: Dead Sea (2014)

Kuvaus: Meribiologi  palaa takaisin merenrantakotikaupukiinsa ottaakseen selvää, mikä onkaan se, joka tappaa muut vesistössä lilluvat eliöt hengiltä kuoliaaksi. Käy ilmi, että lätäkön pohjassa asustaa ikiaikainen merivesipeto, jonka 30-vuoden välein saatava ihmislihaakin syötäväkseen, tai muutoin tämä lovecraftimäinen jättikärmes olisi isosti käärmeissään. Niinpä olion paikalle ilmaannuttua kyläläiset valitsevat keskuudestaan sopivan uhrin, joka sitten pitäisi helvetin syövereistä maanjäristyksen seurauksena ilmestyneen otuksen tyytyväisenä aina seuraavaan kertaan saakka.

Tuomio: No olipas tämä negatiivisella tavalla vänkä leffa. Kansi nähkääs väittää tässä pätkässä olevan jonkin sortin merihirviön, joka syö veteen syystä tai toisesta päätyneitä ihmisiä lounaakseen, totuuden ollessa kuitenkin täysin toisenlainen. Meille katsojille tätä hirviötä ei nimittäin koskaan näytetä, sillä sellaista ei yksinkertaisesti vain ole. Jotakin mutapohjaista vesistöä saamme väliin katsastella, jossa tämä olematon hirviö muka sitten ui, mutta sekin materiaali on ilmiselvää stock footagea jostakin luontodokusta, jossa on ilmeisesti käsitelty jonkin mutapohjaisen vesistön otuskantaa. Voi veljet, mitä meininkiä!

Asiahan on nyt vaan niin, että jos minä hankin itselleni leffan, jonka kansi mainostaa noinkin isosti siinä olevan vesihirviön, niin piru vie minä haluan sen hirviön itse elokuvassa myös nähdä. Tässä elokuvassa hirviötä ei nähdä, ja se taas johtaa siihen, että mukana olevat näyttelijät päätyvät enimmäkseen puhumaan hirviöstä, jota tässä elokuvassa ei nähdä. Ja se taasen on äärimmäisen tylsää katsottavaa varsinkin, kun näyttelijätkin ovat kehnokon puoleisia ulosanniltaan, ja äänimiksauskin on tottakai luonnollisesti vedetty päin helvettiä. Musiikki soi kovalla, puheäänen jäädessä pahasti sen jalkoihin. Paitsi silloin, kun joku hahmoista huutaa, jolloin joudun säätämään ääneen heti kättelyssä pienemmälle, ettei naapurit tule raivospäissään läpi seinän. Tekstitys olisi kiva, mutta arvatkaas kaksi kertaa löytyykö sellaista tästä julkkarista. No eipä tietenkään. Niinpä jouduin koko leffan ajan suorittamaan ns. volumenappijumppaa, jonka seurauksena minulla on nyt satavarmasti jännetuppitulehdus. Voi veljet, mitä meininkiä!

Tarinan kulkukin on väliin jotakin aivan ihmeellistä. Mukaan on nimittäin ympätty meribiologin lisäksi huumekauppiaita, terroristeja ja spring breakillaan olevia tanopääteineijä, jolla ei itse päätarinan kanssa ole kovinkaan paljon tekemistä. Pelkkää fillerimatskua, jotta tästäkin tekeleestä on saatu puolentoista tunnin mittainen tuskan parahdus. Ei näin. Ei todellakaan näin.

Kaiken tuon lisäksi minua hieman ihmettyttää, miksi tekijät ovat ylipäätään valinneet tehdäkseen merihirviökauhistelun, tietäen varsin hyvin, etteivät taidot ja lompakossa oleva valuutta riitä sellaisen tekoon alkuunkaan. Ehkä olisi kannattanut sijoittaa ne vähäiset roposet vaikkapa komedian tai pienimuotoisen draaman tekoon, ja kokeilla monsterimovieta vasta sitten, kun rahkeet siihen aikuisten oikeasti riittävät. Dead Sea saa meikältä yhden näkemättömäksi jäävän merihirviön, sillä vaikea sille enempää on tässä kohdin mitenkään antaa....

Lokakuu kuuluu kauhulle Osa 1: The Demented (2013)

Kuvaus: Kuusi kumpaakin sukupuolta edustavaa opiskelijanuorta lähtee maaseudulla sijaitsevalle kesäasunnolle vapaa-aikaa viettelemään. Aluksi kaikki sujuu hauskanpidon merkeissä, mutta sitten tuhmat terroristit iskevät kemiallisine ohjuksineen, jonka jälkeen kenelläkään ei ole enää yhtään kivaa. Eikä se toisaalta mikään ihme ole, sillä maille ja mannuille levinneiden kemiallisten mömmöjen seurauksena lähialueella asuvista ihmisistä tulee lihanhimoisia zombeja, joita vastaan nuorisojengimme on taisteltava, mikäli mielivät selvitä tilanteesta tukalasta hengissä maaliin.

Tuomio: Tylsä. Mitään uutta tai innovatiivista genrensä suhteen tarjoamaton. Huonosti kirjoitettu, näytelty ja ohjattu. Zombikoiran suusta sinkoileva kuola on sekin tehty tietokoneella. Kehnosti. Henkilöhahmot? Mitään sanomattomia ja vaikeasti pidettäviä tyhjäpäitä, joista jokainen ansaitsee tulla zombien pureskelemaksi heti ensimmäisen minuutin kohdalla. Elävät kuolleet itsekin ovat näitä tolloja fiksumpia tapauksia. Lopussa nähtävä valeloppukin (sillä pitäähän sitä nyt sellainenkin olla) on sitä luokkaa tökerön kliseinen, että sen nähdessään tekee mieli ottaa sukka välittömästi jalasta, ja käydä mätkimässä sillä tekijöitä isosti ympäri korvia. Täyskurapätkä, jonka jälkeen toivoo dementian pian tulevan ja iskevän kuin miljoona volttia, pyyhkäisten pääkopasta pois kaikki ne kammottavat kuvajaiset, jotka sinne tästä törkypaakusta jo ehtivät jäädä kummitelemaan. Jessus, mitä sontaa!

Tahtoo tämän...

When Crime Becomes a War, it Takes a Soldier to Win it

Parit viimeaikaiset VHS-nauhalöydöt tähän kohtaan...

Ylärivi vas. oik: Nick Knight, Soldier's Revenge, Penitentiary II

Alarivi vas. oik: The Overthrow, Liberty & Bash

"How much Keeffe is in this movie?"

"Miles O'Keeffe!"

Traileri: The Foreigner (2017)

A Father's Revenge (1988) aka Das Rattennest

Kuvaus: Länsi-Saksassa majapaikkaansa pitävä terroristisolu Lokakuun ryhmä kaappaa väkivalloin matkaansa amerikkalaisen lentoyhtiön monikansallisen miehistön, joukossaan lukiossa koripalloa valmentavan Paul Hobartin (Brian Dennehy) ja vaimonsa Barbaran (Joanna Cassidy) lentoemäntänä työskentelevä tytär Karen (Helen Patton).

Terroristien el jefe Wolfgang Donner (Christoph M. Ohrt) vaatii kahden vangitun lajitoverinsa vapauttamista määräaikaan mennessä tai muutoin edessä olisi punatulkkujen verilöyly. On hänellä toinenkin toive, eli jenkkisotilaiden poistuminen maan puolikkaansa ilmapiiriä pilaamasta. Tätä toivetta emme voi tosin vahvistaa Donnerin sanomaksi, sillä sen meille paljastaa tämän televisioleffan turhimmaksi hahmoksi helposti nouseva tutkiva journalisti Max Greenwald (Ron Silver), josta tulikin tässä kohdin kerrottua kaikki tarpeellinen. 

Hobartit ovat tapahtuneesta luonnollisesti hädissään ja niinpä he kääntyvät maansa hallituksen puoleen mahdollisen avun toiveessa. Mutta kuten me kaikki hyvin tiedämme USA:n hallitus ei tunnetusti neuvottele terroristien kanssa. Keskustelee sujuvasti kyllä, mutta ei missään nimessä neuvottele, joten sieltä suunnalta onkin siten turha odottaa apua minkäänlaista. Turhautuneena oman maansa päättävien elinten vitkasteluun Hobartin pariskunta suuntaa tiensä hetikohta Frankfurtiin, jossa sama peli sikäläisten viranomaisten kesken saa jatkoa. Paul on jo heittää kirveensä kaivoon, kun varjoista esiin astuu Vickers (Anthony Valentine) niminen miekkonen, joka omaa spesiaalin setin taitoja, joita hyödyntämällä hän on kykeneväinen metsästämään, löytämään ja tarvittaessa tappamaan Wolfgangin alaisineen. Entinen SAS-operatiivi kun on. Paul puolestaan on käynyt armeijan. Oikein urheilujoukoissa palvellen, joten ei hänkään nyt sentään ihan täysin turha jäppinen ole. Hyvää hyvyyttään Vickers ei Patea suostu kuitenkaan auttelemaan, vaan vaatii palkkiokseen 35 000 dollarin verran riihikuivaa vihreäselkäistä. Paul suostuu maksumieheksi, mutta vain sillä ehdolla, että pääsee itse keikalle mukaan. Raivoisa terroristijahti ja siihen yhdistetty pelastusoperaatio on valmis alkamaan.

Tuomio: Viime vuosina olemme saaneet ihmeteltäväksemme ns. isätoimintaelokuvia, jossa tietyn koulutustaustan omaava vanhempi herrasmies lähtee potkimaan konnan ketaleita takalistoille milloin milläkin verukkeella. Raivoisa vastaisku lokeroituu tietyin piirtein tuohon mainitsemaani kategoriaan, vaikkakin sitten sillä erotuksella, että tämä pätkä on tehty 80-luvun loppupuolella televisiota ajatellen. Meno ja meininki onkin tasoltaan kesyehköä, joten mitään verikekkereitä luiden napsumisella höystettynä on turha odottaa. Suoran toiminnan sijasta Isin kosto onkin enemmän jännärin omainen tapaus, joka puolen välin paikkeilla jää liiaksi junnamaan virkamiesten saamattomuutta kuvaavaan kierteeseen. Loppua kohden meno onneksi kuitenkin piristyy, kun toiminnallinen vaihde isketään viimein päälle, ja Dennehykin pääsee näyttämään hetkellisesti kuka käskee ja komentaa.  Lopun toiminnallisuus ei kuitenkaan valitettavasti riitä pelastamaan tuotoksen vajoamista keskinkertaisuuden pohjattomaan suohon, joten kaksi tähteä on tässä kohdin omiaan tälle televisioproduktiolle.

The Hunt for Eagle One (2006)

Kuvaus: Kenraali Frank Lewis (Rutger Hauer) on saanut luotettavalta taholta vihiä, että AKD:n terroristipoppoo on piiloutunut jonnekin keskelle filippiiniläistä pusikkoa, lähettäen siten johtamansa monikansallisen iskuryhmän ilkimyksiä näitä hengiltä ottamaan. Samaan aikaan toisaalla omaa tehtäävänsä suorittavan kapteeni Amy Jenningsin (Theresa Randle) kopteri putoaa ammuttuksi tultuaan isoa lujaa tonttiin, ja sehän ei ole alkuunkaan hyvä juttu se, sillä viidakko suorastaan kuhisee vihollisen edustamia sissejä, jotka mieluusti keräisivät palkkiorahat rytäkästä hengissä selvinneistä jenkkisoltuista. Ensin mainitussa iskuryhmässä mukana oleva luutnantti Matt Daniels (Mark Dacascos) joukkoineen saa käskyn tunkeutua syvälle vihollisen hallitsemalle alueelle hakemaan Jennings sieltä pois, ja tuhoamaan siinä ohessa terroristien hallussa olevat kemialliset aseet, ennen kuin he ehtisivät niitä kuolettavin seurauksin vastustajiaan kohtaan käyttämään...

Tuomio: Eräs viisas tyyppi totesi kerran, että jos sinulla ei ole leffasta mitään hyvää sanottavaa, niin on parempi olla sanomatta mitään. En siis virka sanaakaan, vaan annan antamani tähtimäärän puhua puolestani. Jostain käsittämättömästä ja täysin älyvapaasta syystä jatkoille päästiin samana ilmestymisvuonna The Hunt for Eagle One: Crash Pointin muodossa.

Traileri: Interrogation (2016)

The Saint - Software Murders (1989)

Kuvaus: Herrasmiesvaras Simon Templarin (Simon Dutton) ystävällä, tietokoneista kaiken tietävällä Jack Rushtonilla (Colin Bruce) on hallussaan elintärkeää informatsuunia kolmen tiedemiehen kuolemista vähintäänkin hämärperäisissä olosuhteissa. Vaan ennen kuin mies ehtii jakaa tietonsa, hänet murhataan kylmäverisesti hengiltä. Pyhimys tykkää luonnolisesti kyttyrää kaverinsa tappamisesta, ryhtyen selvittämään kuka Jackin niin tylysti hengiltä otti ja miksi. Avukseen Templar saa viehättävän Irinan (Pamela Sue Martin), rapakon takaa kotoisin olevan tutkijan, joka on saapunut Brittilään ottamaan osaa kansainväliseen tietokonekonferessiin. Templar osallistuu myös, vain havaitakseen joutuneensa keskelle salakavalahkon puoleista vehkeilyä, jonka tuoksinassa täpärät, hengelle vaaralliset tilanteet, arvaamattomat juonen käänteet ja intohimoa pursuavat kohtaukset seuraavat toisiaan kuin hai laivaa. Kunnes murhaajan henkilöllisyys lopulta paljastuu...

Tuomio: Leslie Charterisin luoman Pyhimyksen televisiollinen elokuvapäivitys 80-luvulle, joka kokonaisuutena jää lopulta kuitenkin kaikinpuolin laimeaksi katselukokemukseksi. Näitä töllöelokuvia tehtiin tuolloin tämä mukaan lukien 6 kipaletta, joista toistaiseksi olen nähnyt vain ja ainoastaan arvosteluni alla olevan. Mikäli ne muut, kuten vahvasti epäilen niiden olevan, ovat yhtä avuttomia räpellyksiä kuin tämä, niin taidan jättää ne suosilla väliin, ja katsella jotakin aivan muuta.

Jos olivat Roger Moore ja Ian Ogilvy kumpainenkin varsinaisia veijareita Pyhimystä esittäessään, niin tämän leffan vastaava, eli Simon Dutton onkin sitten edellä mainitun kaksikon rinnalla sen luokan puunaama, että hänestä on vaikea väliin sanoa onko mies edes hengissäkään. Sen verran jähmettyneestä tapauksesta tässä on kyse. Karismaa ukosta löytyy yhtä paljon kuin märästä villasukasta, ja tätä tuotosta katsellessa tuli väkisinkin ikävä Moorea, Ogilvya ja jopa Val Kilmeriä, joka hänkin suoriutui roolista paremmin, vaikkei kovin hyvin kuitenkaan. Ajanhukkapätkä, jolle yksi tähtykäinen on enemmän kuin osuva määrä sille annettavaksi.

Trailerihärdelli

Sen verran pukkasi uutta traileriä tuossa ihmisten ilmoille, että lienee parasta postailla ne kaikki saman otsakkeen alle. Pitemmittä lässyttelyittä eikun asiaan...

Assassin's Creed (2016)

Visuaaliselta ilmeltään näyttävän näköinen. Toivottavasti itse tarinakin on seuraamisen arvoinen.

24: Legacy (2016)

Kakkosnelonen tekee paluun töllön puolelle. Ilman Jack Baueria tosin. Saas nähdä kuinka tämän uuden äijän sarjan tuoksinassa käypi...

Lethal Weapon (2016)

Everybody's favorite weapon is back... only this time on television. Hieman epäilen tämän sarjaversion pitempää kestävyyttä. Yksi kausi ja se on siinä. Mitäs muut ovat mieltä? Kommenttiosiossa sana on tuttuun tapaan vapaa.

The Exorcist (2016)

The Omenin tavoin myös Manaaja siirtyy television puolelle sarjamuotoon sovitettuna. Geena Davis on saatu näköjään huijattua menoon mukaan. Näin ensisilmäyksellä traileri ei kauheasti ainakaan meikää vakuttaanut. Turhan pitkäkin se tuntui olevan. Katson, jos jaksan, mutta en usko menettäväni mitään, vaikka väliin jäisikin. Tubular Bellsin käytöstä plussaa.

Päivän pelibongaus: Die Hard - Vendetta

Tuo tuossa vieressä ponnahti tänään vastaan, kun keskustan kirpparilla pikapikaa poikkeilin. Sitä en tiedä onko se pelinä mistään kotoisin, mutta kun kyseessä kerran on Die Hard, niin pakkohan se oli itselle hankkia.

Koitin löytää PS2-version trailerin postauksen lopuksi katseltavaksi, mutten sellaista onnistunut löytämään, joten liitin sitten GameCuben vastaavan näytille. Sama peli se kuitenkin pohjimiltaan on, joten liekö tuo millään muotoa vaarallista.

P.S. Kokeilin peliä. Niin huono, että se on hyvä. Turhana tietona voisi vielä mainita sen, että Reginald VelJohnson toimii näyttelijöistä ainoana yhdistävänä tekijänä tämän pelin, ja ensimmäisen Die Hard elokuvan välillä, eli hän ääninäyttelee Al Powellin näköishahmoa tässä pelissä.

Toy Soldiers (1984) aka Young Soldiers aka Little Soldiers

Kuvaus: Joukko isorikkaita opiskelijanuoria (ja kun sanon nuoria, tarkoitan sillä kolmekymppisiä näyttelijöitä esittämässä teini-ikäisiä) veneilee lomailun merkeissä Karibianmeren upeissa maisemissa. Lapsenlikkanaan näillä isänmaansa toivoilla on monissa liemissä uitettu, karskin puoleinen entinen merijalkaväen sotilas, joka Kessuna (Jason Miller) paremmin tunnetaan.

Jatkuvan valvonnan alla olo ilmeisesti tympäisee opiskelijoita, ja niinpä he päättävät hieman keppostella Kessun kustannuksella, vapauttamalla aluksen mukana kulkevan kumiveneen omille teilleen. Kun pilasta ärsyyntynyt Kessu sitten ui karannutta vesipeliä takaisin hakemaan, karkaavat valvontansa alla olleet kakarat veneellä omille teilleen.

Matka vapauteen saa varsin nopeasti kurjemman puoleisen käänteen, kun eräs oppilaista teloo itsensä kännipäissään siinä määrin pahoin, että käynti lekurille on enemmän kuin paikallaan. Oppilaista Amy (Terri Garber) ja muutama muu ottavat asiakseen viedä haavoittuneen läheiseen kyläpahaseen tarvittavaa hoitoa saamaan. Asiat kuitenkin mutkistuvat entisestään, kun Amy kumppaineen päätyy ilkeän eversti Lopezin (Rodolfo de Anda) johtaman terroristipoppoon väkivalloin kaappaamaksi. Vapaus vangeille koittaisi vain siinä tapauksessa, että USA:n hallitus kaivaisi kuvettaan kolmen miljoonan dollarin verran. Summan, jolla Lopez aikoo rahoittaa omaa valtataisteluaan inhoamaansa hallitusta vastaan.

Samaan aikaan toisaalla Kessu tekee paluun veneelle, vain kuullakseen, että osa oppilaista on rantautunut maankamaralle etsimään apua hätää kärsivälle ystävälleen. Kessu tekee samoin ja pian hän jo äkkääkin viidakon keskeltä omin nokkinensa ilkeiltä vangitsijoiltaan karkuun päässeen Amyn, muiden jäädessä karuun selliinsä toistaiseksi virumaan.

Kotiin palattuaan Amy tuntee suurta syyllisyyttä toveriensa kohtalosta. Niinpä hän päättää tehdä asian eteen jotakin, varsinkin kun USA:n hallitus ei sitä tee, kieltäytyen maksamasta lunnaita terrorismia harjoittavalle juntalle. Amy tekee Kessulle, ja tämän ystävälle Buckille (Cleavon Little) tarjouksen, josta kaksikko ei aluksi ole kovinkaan innoissaan. Eikä liioin siitäkään, että Amy haluaa ottaa mukaan muut reissulta ehjin nahoin Valtoihin palaneet ystävänsä. Ääni Kessun kellossa saa kuitenkin pian toisenlaisen sävyn, kun eräs Amyn kaapatuista ystävistä löydetään hengettömänä keskiamerikkalaisen banaanivaltion Yhdysvaltain lähetystön roskapöntöstä. Pelastusretki keskelle vihreää helvettiä on valmis alkamaan...

Tuomio: Hetkinen, enkös minä ole tämän jo kertaalleen täällä arvostellut? Ei kun joo, se olikin se Linda Blairin tähdittämä Nightforce, joka ilmestyi markkinoille kolmisen vuotta tätä myöhemmin, samankaltaisella juonikuviolla varustettuna. Hauskaksihan tämän tekee se, että kumpainenkin Manaajasta tutuksi tullut naama on siis tehnyt tahoillaan samaan kategoriaan lankeavan toimintapätkän, sillä erotuksella tosin, ettei Jason Miller laula Toy Soldiersin teemakipaletta. Nythän tästä ei puutu enää kuin se, että käy ilmi, että Max von Sydowkin on tehnyt pitkän uransa aikana jotakin samantyyppistä kuin Blair ja Miller. Sen verran laiska kuitenkin olen, etten jaksa ruveta moista tässä kohdin tarkistelemaan. Jos tiedätte paremmin, niin sana kommenttiosiossa on sen suhteen tuttuun tapaan vapaa.

Millainen itse leffa sitten on ja oli? Noh, semmoista keskivertoista äksöniähän se tämäkin tuotos katsottavaksi lopulta tarjoilee. Jason Miller näyttää suurimman osan leffan kestosta äärimmäisen vaivaantuneelta, ja voin hyvin kuvitella miehen halunneen olla jossakin aivan muualla, kuin kuvaamassa tätä pätkää. Toisaalta, saattoihan hän kyllä kärsiä ilmavaivoistakin, joten ihan varmaksi en pysty sanomaani todentamaan. Näyttelijä/ohjaaja/tuottaja/käsikirjoittaja Tim Robbins on menossa mukana pienimuotoisessa roolissa yhtenä pelastusoperaatiota suorittavasta opiskelijoista, ja tarkkasilmäisimmät varmastikin bongaavat ruudultaan myös Tracy Scogginsin, jonka suurin osa parhaiten muistaa scifi-sarjasta Babylon 5. Ei pidä sotkeman vuonna 1991 ilmestyneeseen Toy Soldiersiin, vaikka terroristeja siinäkin on.

Thunder Run (1986)

Kuvaus: Charlie Morrison (Forrest Tucker) on eläkkeelle rekkakuskin toimesta vetäytynyt Korean sodan veteraani, joka louhii kobolttia kaivoksestaan vaimonsa Maggien (Marilyn O'Connor) ja lapsenlapsensa Chrisin (John Shepherd) avittamana.

Päivänä eräänä Charlie saa kaivokselleen odottamattoman vieraan, vanhan Korean sodan aikaisen asetoverinsa George Adamsin (John Ireland), jolla on tuomisinaan rahakas tarjous, johon Ykä toivoo Jaskan tarttuvan. Tarjolla olisi 250.000 dollaria ja sen saadakseen Charlien tulisi kuskata lootallinen radioaktiivista plutoniumia Nevadasta Arizonassa sijaitsevaan valtion omistamaan tukikohtaan. Iisi piisi, Pikku-Liisi, paitsi että sitähän se ei todellakaan tulisi olemaan, sillä Carlos (Alan Rachins) tuhmine terroristeineen haluaa Charlien kuljettaman lastin itselleen, ollen valmiita tekemään vaikka ja mitä ilkeyksiä sen itselleen saadaakseen.

Charliella on kuitenkin hallussaan salainen ase, josta tuhmat terroristit ovat täysin tietämättömiä, eli vanteisiin asti raskaasti aseistettu, Thunder nimellä kulkeva rekka-auto, jonka massiivisuus lyömättömine tulivoimineen saa kovemmankin karjun puntin pelosta tutisemaan.

Tuomio: Kulttisuosiota yleisesti nauttiva, legendaarisen Cannon Filmsin tuottama bensan katkuinen toimintatörähdys, joka ottaa liiaksi viipyilevän alkunsa vuoksi osumaa nokkaansa, päästen kunnolla vauhtiin vasta toisella puoliskollaan. Kokonaisuus jää näin aikalailla valjuksi ja käteen jää lopulta köyhän miehen ruutupaitainen Road Warrior klooni, jossa kaikki ainekset parempaankin olisi ollut käytettävissä, mutta eipä niitä sitten näköjään kukaan osannut tekovaiheessa oikein hyödyntää. Riimeikeistä en juurikaan perusta, mutta tässä olisi sellainen pätkä, jonka mieluusti tahtoisin osaavimmissa käsissä uudelleen tehtävän.

Hell Squad (1986) aka Commando Girls aka Commando Squad

"Hell Squad, Hell Squad, we're the best,

don't ever put us to the test.

We're a hell of a fighing machine,

we're tough and goddamn mean!" - Hell Squad

Kuvaus: Nythän on niin, että amerikkalaiset tiedemiehet ovat menneet ja kehitelleet nerokkaissa mielissään uudenlaisen neutronijytkyn, joka tuhoamisvoimakkuutensa vuoksi ristitään mielikuvituksekkaasti Ultra-neutronipommiksi. Räjähtäessään se pyyhkäisee tylysti kaiken elollisen ympäriltään suoraa huitsin helkuttiin, jättäen talot, autot sekä muut elottomaksi luokitellut esineet ehjiksi.

Stereotypismistä kärsivät arabiterroristit ovat luonnollisesti saaneet vihiä tällaisen superaseen olemassa olosta, ollen valmiita tekemään vaikka mitä sellaisen itselleen saadakseen. Kuten kaappaamaan USA:n Lähi-idän lähettilään Mark Stewartin (Jace Damon) sodanvastaisuutta äänekkäästi julistavan Jack-poikasen (Glen Hartford) aivan lähetystön edestä suoraa '71 Plymouth Furyn takapaksiin. Se, miksi amerikkalaisia syvästi inhoavat arabiterroristit ajelevat jenkkiraudalla, sitä tarina ei meille valitettavasti kerro. Omat arvauksensa tästä voi halutessaan käydä kirjaamassa arvostelun alta löytyvään kommenttiosioon. Parhaan selityksen keksinyt saa palkinnokseen luvan käydä ostamassa omilla rahoillaan jotakin kivaa itselleen lähimarketistaan.

Jack passitetaan tyrmään ja ketjutetaan kiinni siellä pönöttävään kiviseinään. Sitten terroristijohtaja esittää puhelimitse ultimaattuminsa lähettiläs Stewartille. USA:n hallituksen tulee toimittaa uutukaisen pomminsa kakkosvaiheen polttoaineen kaava heille 30 päivän sisällä, tai muutoin Jaska ostaa itselleen farmin. Lähettiläs Stewart on tietysti uhkauksesta tästä huolesta soikeana, eikä liioin tiedä mitä pitäisi tehdä. Niinpä Stewart kääntyykin henkilökohtaisen avustajansa Jim Ratherin (Walter Cox) puoleen, jolta löytyy hihastaan vallan erikoinen aatos tilanteen ratkaisemiseksi. Huippuunsa koulutettu, kuolettavan tappava iskuryhmä, joka koostuu täysin Las Vegasissa muodokkaita takapuoliaan lavalla sheikkaavista tanssijattarista.

Ideastaan innoissaan oleva Jimmy lähtee oikopäätä Sin Cityyn, etsien siellä käsiinsä Janin (Bainbridge Scott) uhkeine ystävättärineen. Jim tekee Janille tarjouksen, josta hän ei voi kieltäytyä, ja pian tyttelit löytävät itsensä keskellä aavikkoa olevalta boot campilta, jossa heistä ryhdytään yhdessä ja erikseen tekemään tiukan Kessun (Frank Romano) alaisuudessa miestä. Vaativa apinarata sekä itseään toistava treenimontaasi erottaa pian jyväset akanoista, ja tappavan tehokas joukkio saa näin lopullisen muotonsa.

Tiukan koulutussession jälkeen Jan tyttöineen lähetetään Lähi-itään, jossa heidän on määrä suorittaa kaksijakoinen tehtävänsä: tanssia iltaisin raharikkaille öljysheikeille, ja etsiä sitä kaapattua diplomaatin poitsua sitten aamuisin. Niin ja jossakin välissä pitäisi vielä ehtiä käymään kimppakylvyssäkin hotellihuoneessaan olevassa jättiammeessa. Ei oo helppoa heilläkään...

Tuomio: Kömpelöhkön pökkelöhkö, mutta kaikessa loistokkaassa kehnoudessaan erinomaisesti viihdyttävä toimintaspektaakkeli, jota katsoessa aivot on syytä kytkeä heti kättelystä off-asentoon. Tätä pätkää seuratessa kaikenlainen aivotoiminta on nimittäin enemmälti häiriöksi kuin hyödyksi. Ehtaa pölhöviihdettä parhaimmillaan...

Elokuvana:                 Pölhöviihteenä:

Tahtoo tämmösen

Se, että mihin sen saisi kämpässäni vallitsevan hallitun kaaoksen keskelle mahtumaan, onkin sitten jo ihan toinen juttu. Mutta hienohan tuo on siitäkin huolimatta, sitä ei käy kyllä kieltäminen. Ja vaikka sitä en koskaan itselleni saisi, niin saapihan sitä aina haaveilla ja ihailla kauempaa, jos nyt ei mitään muuta. Niin ja tulehaan se sillä kurin halvemmaksikin. Vaan ennen kuin tämä järjettömältä kuulostava pölötykseni riistäytyy tämän enemmälti sormistani, niin laitetaas tähän loppuun kehiin traileri muistuttamaan siitä, mistä Die Hardissa (siinä ekassa) olikaan oikeasti kyse....

Traileri: Survivor (2015)

DEATH LIVES in the Vault of Horror

Muutama viimeaikainen leffahankinta pätkähtää mukavasti tähän kohtaan...

Hell in the Pacific: Tämä tulikin jo tuossa katseltua ja arvosteltuakin.

Tales From The Crypt/Vault of Horror: Kaksin kipalein Amicuksen tuottamia antologia-kauhisteluja, joista jälkimmäinen, eli Vault of Horror osoittautui harmittavasti sensuroiduksi versioksi. Blu-ray julkkari on ilmeisesti kokonainen, joten täytyypä etsiä se seuraavaksi käsiin.

Split Second: Rutger Hauer jahtaa Lontoon viemäristössä ihmisten sydämiä irti repivää öhkömöhköä, jonka tappamiseen vaaditaan aikasta isomman veneen sijasta isommat pyssyt.

Adios Sabata aka Indio Black, Sai Che Ti Dico: Sei Un Gran Figlio Di...: Sabata-leffojen keskimmäinen osa, vaikkei ihan oikeasti sellainen olekaan. Lee Van Cleefia tuuraa kaikkien kaljupäiden kingi Yul Brynner.

The Funhouse: Tobe Hooperin tivoliaiheinen kauhistelu. En muista tätä aiemmin nähneeni, mutta saatan olla toki väärässäkin.

Eaten Alive: Tobe Hooperia tämäkin. Löytyi jo ennestään hyllystä, mutta tässä versiossa on mukana enemmän ekstroja, kuten ohjaajan ja näyttelijöiden kommenttiraita, joten se tuli hommatuksi lähinnä siksi.

Alistair MacLean Box 4 DVD: Pitää sisällään seuraavat MacLeanit: The Satan Bug, Puppet on a Chain, When Eight Bells Toll sekä Fear is the Key.

Free Enterprise: Komediallinen elokuva, jossa voi kuulla William Shatnerin räppäämässä Shakespearea.

Fire and Ice: Ralph Baksin fantasiamaailmaan sijoittuva animaatiopätkähän se tämä.

Juggernaut: Hullu pömmimies uhkaa räjäyttää kaikki seitsemän kappaletta loistoristeilijään asettamaansa pömmiä, mikäli hänen rahallisiin vaatimuksiinsa ei suostuta tiettyyn aikarajaan mennessä. In other news: Samaisella laivalla voi eräänkin kuulutuksen mukaan pelata kuolettavaa bingoa. Jännää!

Death Rides a Horse aka Da Uomo A Uomo: Nuori pojankloppi todistaa vanhempiensa raa'an murhan. Vuosia myöhemmin samainen poika lähtee kostoreissulle, jossa armolla ei ole sijaa. Spaghetti-western ja Lee Van Cleef. Voittamaton yhdistelmä.

The Wind's Fierce aka Revenge of Trinity aka La Collera Del Vento: Terence Hillin tähdittämä spaghetti/paella western, jota en kuolemaksenikaan muista aiemmin nähneeni. Jälleen kerran saatan väistää muurin, eli muistaa väärin...

The Star Chamber: Michael Douglas ryhtyy Punisheriksi, jakaen oman käden oikeutta liian heppoisilla perusteilla vapaaksi päässeille rikollisille.

Royce: Pelkkää terästä ja silleen.

Solar Storm aka Exploding Sun: Varustaudu eeppiseen tuhoon. Näin, mikäli kansipaperia on yhtään uskominen. Ja miksi emme sitä uskoisi, sillä eihän sitä siihen muutoin olisi pläntätty.

Serial Killer: Tobin Bell leffassa, jossa FBI jahtaa julmaakin julmempaa sarjamurhaaja. Ei liene vaikea arvata kuka sitä serial killeriä tässä pätkässä esittää? Annan vihjeen: se ei ole Kim Delaney.

Cannonball aka Carquake: David Carradine ottaa osaa laittomaan, amerikan halki ajettavaan autokisaan, jossa ainoa sääntö on se, että sääntöjä ei yllättäen ole laisinkaan. Sylvester Stallone ja Martin Scorsese cameoivat järjestäytynyttä rikollisuutta edustavina mobstereina.

Dempsey & Makepeace: Legendaarisen kasarisarjan eka tuotantokausi,

Sokerina pohjalla....

You'll Never Know What Bit You

Koska ulkona on kalsa, niin seuraavassa muutama viimeaikainen leffahankintani....

The Trigger Effect: Kun sähköt katkeavat... Mukana menossa Kyle MacLachlan, Elisabeth Shue ja se kaveri, jonka nimi muistuttaa Dylan McDermottia, eli Dermot Mulroney...

Undisputed 2: Last Man Standing: Michael Jai White ottaa venäläisessä vankilassa yhteen Scott Adkinsin kanssa. Pakkohan moinen otsaanlyöntikisa on nähdä. Käsittääkseni leffana jopa parempi kuin ensimmäinen. Ainakin tappelukohtauksia on kovasti minulle etukäteen kehuttu. Kolmosen kun vielä jostain saisi...

Feast Trilogy: Kaikki kolme Feastia samojen kansien sisällä. Ykkösestä pidin. Saas nähdä miten noiden jatkojen laita tulee olemaan...

Straight On Till Morning: Hammer pätkä, josta minulla ei ennestään ole minkäänlaista haisuakaan.

Body Of Evidence: Madonnan ihka oma Basic Instinct yritelmä, jonka kävin aikoinaan jopa teatterissa asti kärsimässä läpi. Ei kovin kaksinen pätkä siis, mutta kaippa sekin hyllyssä pitää olla... tai jotain...

Air Marshal: Nu Imagen aivot narikkaan toimintapläjäys, jossa ilkiät terroristit kaappaavat lentokoneen haltuunsa, tietämättään sen paremmin, että samalla lennolla on mukana myös Air Marshal, joka ei pidä moisesta touhuilusta sitten niin yhtään, ja ryhtyy näin ollen matkimaan Passenger 57:nin Wesley Snipesiä...

Joe's Apartment: Ilmeisesti jonkin sortin luontodokumentti newyorkilaisasunnossa elävistä torakoista...

Savate: Villiin länteen ajallisesti sijoitettu Bloodsport apinointi, jossa puunaamainen Olivier Gruner mättää kehässä turpaan vastustajiaan. Yhtenä heistä itse Beastmaster eli Marc Singer. Mukana menossa myös Beverly Hills 90210:n Steve sekä Brisco County Senior. Bonus leffana mukana Extreme Dragon aka Extreme Force...

Lola Rentt: Juokse, Lola Juokse. Ja niin Lola tekeekin. ...noirin kirjoittaman mainion arvostelun voi halutessaan käydä lukemassa täältä.

Lake Placid 2: Karmaisevaa, halvalla tehtyä krokotiilikauhistelua Lake Placidin järvellisissä maisemissa...

Blood And Bone: Michael Jai Whiten tähdittämä draamallinen turpaanmättökarnevaali, jossa mukana menossa myös Kylmän ringin Kareem Said, eli Eamonn Walker...

The Trip: This is how Michael Caine speaks...

Tämmöttisiä hankintoja tällä erää. Ensi kerralla tuttuun tapaan sitten taasen jotakin aivan muuta.

The Hindenburg (1975)

Kuvaus: On vuosi 1937. Hitlerin ja Luftwaffen ylpeys, suurin koskaan rakennettu ilmalaiva Hindenburg valmistautuu propagandalennolle yli Atlantin. Ennen lähtöä SS-joukot saavat vihjeen, jonka mukaan ilmalaivaa uhkaisi sabotaasi. Niinpä lennolle mukaan komennetaan Oberst Franz Ritter (George C. Scott), tehtävänään pysäyttää mahdollisten terroristien ilkeät aikomukset heti alkuunsa. Matkan edetessä käy ilmi, että useammalla kuin yhdellä matkustajista on omat syynsä kantaa kaunaa Natsi-Saksan valtaapitäviä kohtaan. Mitä lähemmäs Hindenburg määränpäätään pääsee, sitä vakuuttunemmaksi Ritter tulee siitä, että joku matkustajista suunnittelee tuhoisaa iskua. Zum Teufel und donnerwetter!

Tuomio: Tositapahtumasta (ja kirjailija Michael M. Mooneyn romaanista) pohjansa ottava, kuin täi tervassa etenevä katastrofielokuva, jonka parissa uni saattaa yllättää nopeammin kuin sitä ehtii edes aavistaa. Vähemmän puhetta ja enemmän toimintaa, niin tämäkin leffa olisi ollut huomattavasti siedettävämpää seurattavaa.