Näytetään tekstit, joissa on tunniste spaghetti western. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste spaghetti western. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Jonathan of the Bears (1994) aka Jonathan Degli Orsi aka Keoma 2 - The Violent Breed

Kuvaus: Ollessaan pieni pojan koltiainen Jonathan Kowalski (Igor Alimov) joutuu tahtomattaan todistamaan, kuinka hänen vanhempansa murhataan tylysti paikalle osuneen konnajoukkion toimesta. Orvoksi jäätyään Jonathan asettuu löytämäänsä luolaan asumaan, jakaen sen omat vanhempansa menettäneen karhunpennun kanssa. 

Päivänä eräänä Jonathan päätyy intiaanikylään, jonka asukkeja päällikkö Tawanka (Floyd 'Red Crow' Westerman) johtaa suurella viisaudellaan voiman sijaan. Tawanka tykästyy nuoreen pellavapäähän siinä määrin, että ottaa tämän kasvattipojakseen. Aikuiseksi kasvettuaan Jonathan (Franco Nero) jättää kylän taakseen, etsiäkseen käsiinsä vanhempansa murhaajat. Aikansa näin tehtyään Jonathan havaitsee kuitenkin tulleensa pettymyksekseen liiaksi tavoittelemiensa tappajien kaltaisiksi, jättäen siten leikin kesken, palaten takaisin intiaanikylään, jota Tawankan kuoleman jälkeen johtaa nyt velipuolensa Chatow (Knifewing Segura). 

Rauhaisa elämä maaseudulla kestää kuitenkin vain sen hetkisen, sillä läheiseen kaupunkiin saapuu liikemies Fred Goodwin (John Saxon), joka pisnestensä ohella on kehitellyt aivan uudenlaisen keksinnön, jota polttomoottoriksi  kutsutaan. Käydäkseen polttomoottori vaatii tietenkin öljyä, ettekä ikinä arvaa mistä tätä musta kultaa mahtaakaan löytyä? Noh, intiaaniheimon mailtapa hyvinkin. Goodwin onkin valmis tekemään kaikkensa saadakseen alueen haltuunsa, eikä mikään mahti maailmassa estäisi häntä sitä saamasta. Ei edes Jonathan, jonka yritykset taivutella Goodwin jättämään kyläläiset rauhaan kaikuvat kuuroille korville. Ei niin paljon pahaa, ettei jotakin hyvääkin. Jonathan nimittäin havaitsee keskustelujen ohessa Goodwinilla olevan äidilleen aikoinaan kuuluneen korun, josta syystä epäilykset kieroon kasvaneen liikemiehen osallisuudesta elokuvan alussa nähtyihin veritöihin heräävät. Toisaalta kyseessä on John Saxon, joten sen jo pitäisi olla riittävä todiste siitä, että tämän leffan pahishan se siinä keekoilee.

Kylään palattuaan Jonathan ryhtyy yhdessä Chatown kanssa valmistelemaan puolustautumista Goodwinin ja tämän miesten hyökkäyksen varalta. Hyvä niin, sillä pian pääketkumme miehineen jo kolkutteleekin kylän portteja pahat mielessään. Ovelahkon juonen ansiosta Jonathan ja Chatow selviytyvät ensimmäisestä taistelusta voittajina, tietäen varsin hyvin, että koko sotaa he eivät silti ole vielä voittaneet. Pian käy ilmi, että Jonathanin mielitietty Shaya (Melody Robinson) on jäänyt Goodwinin miesten vangiksi, jolloin sankarimme on pakotettu lähtemään pulassa olevaa neitokaista pelastamaan. Ei mene sekään reissu ihan putkeen, sillä Jonathan itse jää kiikkiin konnien armoille. Mutta kun hätä on suurin, niin apukin on lähellä. Tällä kertaa mainittu apu tulee suunnalta, josta Jonathan sitä vähiten osasi kuitenkaan odottaa.

Tuomio: Joku tarkkasilmäinen siellä saattoikin jo huomata, että eräs tämän pätkän vaihtoehtoisista nimistä viittaa vahvasti Enzo G. Castellarin ja Franco Neron aiempaan yhteistyöhön, eli Keomaan, jonka muistelin täällä jo arvostelleeni, mutta näköjään en sitten niin ole kuitenkaan tehnyt. Täytyypä korjata tuo erhe jossakin kohtaa lähitulevaisuutta, jahka sille päälle paukahdan.

Suoranaisesti tämä leffa ei niinkään ole jatkoa Keomalle, vaan enemmältikin se vaikuttaa vahvemmin uudelleenlämmittelyltä, sillä sen verran samankaltaisuuksia tästä Karhujen Joonatanista löytyy. Tunnelma on tälläkin kertaa haikean surumielinen  ja takaumia käytetään tarinan eteenpäin viennissä aivan samoin kuin Keomassakin. Tosin tässä niitä takaumia olisi voinut huoletta trimmailla kestoltaan lyhyemmiksi. Liian pitkään nimittäin tuntuivat kestävän ne. Toiminnallista reippailuakin jäin hieman enemmäti kaipailemaan, sillä paikoin puhumiseksihan tämä menee. Eritoten luonnonsuojelemisesta ja ihmisoikeuksista tuntuu juttua piisaavan aina kyllästymiseen saakka. Ei silti, tärkeitä asioitahan kumpainenkin tahoillaan on, joten olen valmis antamaan hieman löysää tässä kohdin, kun muutoin elokuvasta kuitekin pidin. Samankaltaisuuksista voisin vielä mainita senkin, että sankarishahmomme on tälläkin kertaa puoliveristä sorttia, tosin sillä pienellä erotuksella, että kumpikaan Kowalskin vanhemmista ei edustanut olemassa olollaan alkuperäiskansoja, vaan tämä puoliverisyys ilmenee tällä kertaa hyvin pitkälti henkisellä tasolla. 

Visuaalisesti leffa on hienon näköistä katsottavaa. Luontokuvaus pelaa kuin unelma, toimien hyvänä kontrastina elokuvan lopussa nähtävän, varsin djangomaisen rähjäisen ja kaduiltaan iljettävän mutaisen loppuhuipentuman välillä. Tavallisuudesta poiketen tämä elokuva kuvattiin muuten Venäjällä, eikä niinkään vaikkapa Espanjassa, jossa moni spaghetti westerneistä kulta-aikoina kuvattiin. Tieto, joka yllätti meikäläisen ainakin erittäin positiivisesti. Location scoutille täydet pointsit näyttävien kuvauspaikkojen löytämisestä ja vallinnasta.

Musiikistakin diggailin paljolti Keomaa enemmän. Siinä leffassa naislaulajan jatkuva ylimaallinen kiekuminen  ja mieslaulajan örinä ärsytti minua siinä määrin isosti, että muistelen joutuneeni pitämään sitä katsoessa useampia taukoja korvaparkojeni vuoksi. Tässä pätkässä musiikki toimii osana tarinankerrontaa, ollen laadultaan huomattavasti rauhallisempaa sortimenttia ja korvia säästävämpää. Näytteen musasta voitte halutessanne käydä kuuntelemassa antamani tähtimäärän alta.

Entäs näyttelemispuoli sitten? Noh, ei tässä pätkässä mitään Oscarin arvoisia suorituksia nähdä, vaan enemmäkin sellaisia perusesityksiä, joita olemme tottuneet Nerolta, Saxonilta ja muutamalta muulta näkemään. Rutiinisuorituksilla siis mennään, mutta se riittää. Pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan, jos aiemmin ulos pykätty toimii edelleenkin. Kokonaisuutta ajatellen Jonathan of the Bears on puutteistaan ja virheistään huolimatta yllättävän tasokas throwback aikaan, jolloin italowesternejä pukattiin ulos kuin liukuhihnalta ikään. Kolme tähteä, ei enempää, ei vähempää.

tiistai 2. toukokuuta 2017

The Samurai Sword and the Gun Join Forces with Unbelievable Results!!

Joku siellä on saattanut hyvinkin havaita, että tämän blogin päivitystahti on viime aikoina ollut aika olematon. Siihen syynä on ollut jonkinasteinen blogiväsymys, että myöskin reaalielämässä tapahtuneet jutut, jotka omine ominaisuuksineen ovat lisänneet täältä poissaolon määrää vähän liiaksikin. Jottei homma menisi kuitenkaan täysin hunnigolle, niin otetaas tähän väliin parit tänään bongaamani vhs-nauhakkeet esittelyyn....






torstai 6. huhtikuuta 2017

Somewhere Between Mystery and God Lies... The Ninth Configuration

Tuli tehtyä muutama löydös tuossa aamusella. Aloitellaan vhs-nauhakkeilla....





Edit: Noista VHS-nauhoista voisin mainita vielä tässä sen, että niitä oli sinne divariin joku ystävällinen sielu tuonut kolme kohtuu isoa pahvilaatikollista. Eli ihmisillä on nurkissaan vielä niitä, mutta niistä ilmeisesti luovutaan vasta kun on äärimmäinen pakko tai jotain.

Mieli olisi tehnyt ostaa ne kaikki, mutta kun syödäkin pitää ja tilakin alkaa olla niukilla, niin en sitten niitä matkaani tuon enempää haalinut. Enimmäkseen olivat länkkäreitä, näkyi siellä joukossa olleen mm. isokantiset Dirty Harry pätkät koko komeudessaan. Jos vaikka sitten seuraavalla käynnillä... heh.

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Today We Kill, Tomorrow We Die! (1968) aka Today It's Me, Tomorrow It's You! aka Oggi A Me... Domani A Te!

Kuvaus: Django... ei kun siis.. eh...Bill Kiowa (Brett Halsey aka Montgomery Ford) vapautuu vankilasta vietettyään siellä viimeiset viisi vuotta vaimonsa murhasta, jonka tekijäksi tuhma rosvon ketale James Elfego (Tatsuya Nakadai) jengeineen hänet niin kovin katalasti aikoinaan lavasti. Ennen rangaistuslaitoksesta poistumistaan Kiowa saa vankilanjohtajalta takaisin takavarikoidun omaisuutensa, jääden kuitenkin paitsi kuudesti laukeavaansa, sillä sen palauttaminen olisi vastoin sääntöjä. Onneksi Amerikassa aseen hankkiminen on helpompaa kuin heinänteko, ja niinpä Kiowa karauttaakin polleine polleineen lähimpään pueblon pahaseen pyssyä pätevää hankkimaan. 

Aseen oston ja kahden Elfegon lähettämän viestin välittäjän listimisen jälkeen Kiowa suuntaa tiensä isäpappansa maatilalle, sillä sieltä löytyy lipas, jonka sisuksista taasen löytyy iso nivaska vihreäselkäisiä, joiden käyttökohdekin on jo valmiiksi määritelty. Kostonsa saadakseen Kiowa aikoo nimittäin palkata avukseen neljä maan parasta pyssymiestä, eli jykevän jätin Walrus O'Bannionin (Bud Spencer), lainvalvojaksi ryhtyneen ex-rikollisen Jeff Miltonin (Wayde Preston), naisten kanssa alati pelehtivän Bunny Foxin (Franco Borelli aka Stanley Gordon) sekä kovan korttihuijarin maineessa olevan Francis 'Colt' Moranin (William Berger).  Autiomaan läpi ratsastaessaan tuoreeltaan muodostettu viisikko löytää ryöstetyksi tulleet postivaunut, päästen siten Elfegon ja tämän jengiläisten jäljille. Koston veret seisauttava hetki on pian koittava...

Tuomio: Peruskostoteemalla valjastettu perusspaguwestern, joka olemassa olollaan ei juonensa puolesta tarjoile mitään tutuksi tulleesta kaavasta poikkeavaa. Kertakatsomisella siltikin kohtuullisen viihdyttävä tapaus. Edustaa hiljattain edesmenneen Bud Spencerin vakavamman puoleista tuotantoa.

lauantai 7. helmikuuta 2015

Fear Strikes Where You Least Expect It

Jokunen leffahankinta tähän kohtaan...


The Great Silence aka Il Grande Silenzio: Ei, tämä ei ole mikään mykkäfilmi, vaikka nimestään niin voisi ehkä päätelläkin. Kyseessä on sen toisen Sergion, eli Corbuccin luotsaama spaguwesterni, jonka pääosassa heiluu legendaarinen Klaus Kinski. Musiikista vastaa tuttuun tapaan Ennio Morricone.

Death Race - Inferno: Uudeelleen henkiinherätetyn Death Race-sarjan kolmas osa.

Krampus - The Christmas Devil: Joulu meni jo, mutta saa kait sitä silti siihen liittyviä leffoja hommailla katsottavakseen. Varsinkin, kun takakannen juonikuvauskin on näinkin messevästi kirjoitettu: "Pikkukaupungin poliisi Jeremy asuu yksin salaperäinen menneisyys ja viettää paljon aikaa siitä, kuka sieppasi hänet. Uudet lapset ovat yhtäkkiä alkaneet kadota alueella ja Jeremy näkee yhtäläisyyksiä omat sieppaajat jossa johtolangat johtavat muinaiset ihmiset meteli legenda Krampus. Veli Pyhän Ristin barntorteraren suorittaa pahat teot ja pahan hämähäkki ilman seurauksia. Jeremy yrittää tehdä kaiken mitä voi saada pohjaan mysteeri ja estää lasta katoaa?

The Brain: Mutta missä on Pinky?

Versus: Tässä matosessa maailmassa, jossa me kaikki elämme, on 666 kappaletta portaaleja, joiden kautta käy kulku rajan taa. Nämä portaalit ovat ihmissilmältä tarkoin piilotetut. Jossakin päin Japania sijaitsee portaali numero 444... Ylösnousemuksen metsä...

Red Water: Ihmislihan makuun päässyt hai eksyy uiskentelemaan Louisianalaiseen jokeen. Lou Diamond Phillips, Kristy Swanson ja Coolio koittavat pelastaa sen, mitä pelastettavissa on.



Swamp Devil: Ei haisua harmaintakaan, muuta kuin se, että suolla ollaan, ja että siellä on myös jonkin sortin paholainen.

The Frighteners: Peter Jacksonin Kummituskoplan 14 minuuttia pidempi ohjaajanversio, jota en ole muistini mukaan aiemmin nähnyt, joten siksi sen tulin hommanneeksi. Niin ja Jeffrey Combsin vuoksi, sillä heppulin tässä leffassa esittämä hahmo on mainiohko outo tapaus :D

Embodiment of Evil aka Encarnacao do Demonio: Coffin Joe on täällä taas...

The War Lord: Ei, leffan kannessa ei ole Kevin Costner, vaan hassulla tukalla varustettu Charlton Heston.

Nightmare Street: Sherilyn Fenn ja rinnakkaistodellisuuden sietämätön keveys.

Isoäidin Sienikeitto: Kotimaisia zombie-pätkiä osuu kohdille sen verran harvoin, että kun niin tapahtuu, niin pakkohan se on pois ostaa, vaikka huono olisikin.

Sokerina pohjalla....






tiistai 13. tammikuuta 2015

DEATH LIVES in the Vault of Horror

Muutama viimeaikainen leffahankinta pätkähtää mukavasti tähän kohtaan...



Hell in the Pacific: Tämä tulikin jo tuossa katseltua ja arvosteltuakin.

Tales From The Crypt/Vault of Horror: Kaksin kipalein Amicuksen tuottamia antologia-kauhisteluja, joista jälkimmäinen, eli Vault of Horror osoittautui harmittavasti sensuroiduksi versioksi. Blu-ray julkkari on ilmeisesti kokonainen, joten täytyypä etsiä se seuraavaksi käsiin.

Split Second: Rutger Hauer jahtaa Lontoon viemäristössä ihmisten sydämiä irti repivää öhkömöhköä, jonka tappamiseen vaaditaan aikasta isomman veneen sijasta isommat pyssyt.

Adios Sabata aka Indio Black, Sai Che Ti Dico: Sei Un Gran Figlio Di...: Sabata-leffojen keskimmäinen osa, vaikkei ihan oikeasti sellainen olekaan. Lee Van Cleefia tuuraa kaikkien kaljupäiden kingi Yul Brynner.

The Funhouse: Tobe Hooperin tivoliaiheinen kauhistelu. En muista tätä aiemmin nähneeni, mutta saatan olla toki väärässäkin.

Eaten Alive: Tobe Hooperia tämäkin. Löytyi jo ennestään hyllystä, mutta tässä versiossa on mukana enemmän ekstroja, kuten ohjaajan ja näyttelijöiden kommenttiraita, joten se tuli hommatuksi lähinnä siksi.


Alistair MacLean Box 4 DVD: Pitää sisällään seuraavat MacLeanit: The Satan Bug, Puppet on a Chain, When Eight Bells Toll sekä Fear is the Key.

Free Enterprise: Komediallinen elokuva, jossa voi kuulla William Shatnerin räppäämässä Shakespearea.

Fire and Ice: Ralph Baksin fantasiamaailmaan sijoittuva animaatiopätkähän se tämä.

Juggernaut: Hullu pömmimies uhkaa räjäyttää kaikki seitsemän kappaletta loistoristeilijään asettamaansa pömmiä, mikäli hänen rahallisiin vaatimuksiinsa ei suostuta tiettyyn aikarajaan mennessä. In other news: Samaisella laivalla voi eräänkin kuulutuksen mukaan pelata kuolettavaa bingoa. Jännää!

Death Rides a Horse aka Da Uomo A Uomo: Nuori pojankloppi todistaa vanhempiensa raa'an murhan. Vuosia myöhemmin samainen poika lähtee kostoreissulle, jossa armolla ei ole sijaa. Spaghetti-western ja Lee Van Cleef. Voittamaton yhdistelmä.

The Wind's Fierce aka Revenge of Trinity aka La Collera Del Vento: Terence Hillin tähdittämä spaghetti/paella western, jota en kuolemaksenikaan muista aiemmin nähneeni. Jälleen kerran saatan väistää muurin, eli muistaa väärin...


The Star Chamber: Michael Douglas ryhtyy Punisheriksi, jakaen oman käden oikeutta liian heppoisilla perusteilla vapaaksi päässeille rikollisille.

Royce: Pelkkää terästä ja silleen.

Solar Storm aka Exploding Sun: Varustaudu eeppiseen tuhoon. Näin, mikäli kansipaperia on yhtään uskominen. Ja miksi emme sitä uskoisi, sillä eihän sitä siihen muutoin olisi pläntätty.

Serial Killer: Tobin Bell leffassa, jossa FBI jahtaa julmaakin julmempaa sarjamurhaaja. Ei liene vaikea arvata kuka sitä serial killeriä tässä pätkässä esittää? Annan vihjeen: se ei ole Kim Delaney.

Cannonball aka Carquake: David Carradine ottaa osaa laittomaan, amerikan halki ajettavaan autokisaan, jossa ainoa sääntö on se, että sääntöjä ei yllättäen ole laisinkaan. Sylvester Stallone ja Martin Scorsese cameoivat järjestäytynyttä rikollisuutta edustavina mobstereina.

Dempsey & Makepeace: Legendaarisen kasarisarjan eka tuotantokausi,

Sokerina pohjalla....




tiistai 6. toukokuuta 2014

God Forgives... I Don't (1967) aka Blood River aka Gott Vergibt... Django Nie! aka Dio Perdona... Io No!


Kuvaus: Rötösherrat Bill San Antonio (Frank Wolff) ja toverinsa Bud (José Manuel Martín) ryöstävät yksissä tuumin arvokasta kultalastia kuljettavan tsutsuu-junan, jättäen jälkeensä vaunullinen toisensa jälkeen kuolleita matkustajia. Yksi matkaajista kuitenkin selviää kuin ihmeen kaupalla teurastuksesta hengissä. Kuolettavasti haavoittunut mies jakaa ennen manalan matkaansa tietonsa ryöstön yksityiskohdista vakuutustarkastaja Hutch Bessylle (Bud Spencer), joka puolestaan kertoo keikasta pyssysankari Cat Stevensille (Terence Hill), jolla on oma historiikkinsa San Antonion kanssa. Stevens kun ampui Billin aikoinaan täyteen lyijypitoista substanssia, tappaen hänet siten kuoliaaksi. Ilmiselvästi tarinat Bill San Antonion kuolemasta ovat liioiteltuja, sillä mies elää edelleenkin ja voi paksusti. Stevens ja Bessy lyöttäytyvät yksiin, lähtien kostoretkelle, jonka aikana armo on kummalekin miehelle täysin tuntematon käsite.

Tuomio: Ihka ensimmäinen Hill ja Spencer kumppanointi, joka kaksikon myöhemmän tuotannon tuntien saattaa yllättää katsojansa vakavuudellaan ja huumorin puutteellaan. Vaikka muutoin kohtuu mainiohko spaguwesterni onkin, niin kyllähän tämä damagea ottaa paikoin viipyilevän tylsähköillä hetkillään ja laiskan puoleisella etenemisellään.. Ripeämpi ote ja tiettyjen kohtausten pienimuotoinen tiivistely olisi ollut tälle leffalle pelkästään eduksi. Kaksi tähteä itse elokuvalle ja menkööt tuo kolmas vaikkapa legendaarisen Trinity-kaksikon pitkäaikaiseksi muodostuneen yhteistyön alkamiselle.

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Intense Action, Hot Chicks and Exploding Heads

Esittelyssä muutama viimeaikainen leffahankintani....

Sen verran taasen laiskottaa, etten jaksa ruveta väsäilemään noille sen kummempia kuvauksia. Puhukoot tuo ottamani kännykuva tässä kohdin puolestaan...