Näytetään tekstit, joissa on tunniste Peter Weller. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Peter Weller. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Skin Trade (2014) aka Skintrade

Kuvaus: Kansainvälinen ihmiskauppa on kaikkinensa aikasta mälsä juttu. Sitä vastaan on taisteltava kaikin käytettävissä olevin keinoin. Nykiläiskyttä Nick Cassidy (Dolph Lundgren) tietää tämän varsin hyvin, käyden omaa taisteluaan mainittua kauppaa harjoittavaa serbialaisgangsteri Viktor Dragovichia (Ron Perlman) vastaan. Erään satama-alueelle sijoittuvan ratsian yhteydessä Nick onnistuu nappaamaan Viktorin kiikkiin, mutta sen seurauksena hän tulee ottaneeksi hengiltä yhden konnanketaleen monista pojista. Dragovich on muutoinkin sen luokan limanuljaska, että hänellä on takataskussaan taitavaakin taitavampi lakimies, joka hoitaa ukon vapaalle jalalle tuossa tuokiossa. Nick on syystäkin tästä harmissaan, mutta voimaton tekemään mitään asian estämiseksi, ja niinpä Dragovich kävelee ulos poliisiasemalta virne naamallaan, mutta koston liekki sisällään kytien.

Jokin aikaa myöhemmin Dragovich saa kostonsa, sillä hän lähettää ryppään alaisiaan ottamaan hengiltä Cassidyn perheineen. Kuin ihmeen kaupalla Nick kuitenkin selviää iskusta hengissä, päätyen läheiseen lasarettiin toipumaan. Nyt on puolestaan Cassidyn vuoro janota kostoa, ja niinpä mies lähtee sairaalasta omin luvin kohti Bangkokia, jossa Viktor Dragovich viimeisimmän tiedon mukaan majailee. Paikan päälle saavuttuaan Cassidy törmää sikäläiseen rikosetsivään Tony Vitayakuliin (Tony Jaa), joka hänkin tonkii työkseen ihmiskaupan kimurantteja kiemuroita. Aluksi vastakkaisilla puolilla olevat miehet lyöttäytyvät monien mutkikkaiden tapahtumien jälkeen lopulta yksiin, pistääkseen lopullisen stopin Dragovichin lainvastaisille, ihmisarvoa alentaville puuhasteluille. 

Tuomio: Mienkiintoisella aiheella varustettu toimintapätkä, jonka punainen lanka kuitenkin pian hukkuu turpiinmätön, ammuskelujen ja muiden vastaavien väkivaltatekojen tuoksinassa. Pitää sisällään kaksi taidokkaasti toteutettua otsaanlyöntikisaa, joista päällimmäisenä parhaiten mieleen jää Tony Jaan ja Michael Jai Whiten välinen yhteenotto. Dolph Lundgren puolestaan pitää ikämiesosaston kunniaa yllä osoittaen, että kyllä se jalka hänelläkin vielä nousee, vaikkei ehkä enää niin korkealle kuin parhaina vuosinaan. Peter Weller tekee pikaisen vierailun Lundgrenin pomona, saaden sanottavakseen yhden varsin nasevan repliikin, jääden kuitenkin muutoin taustalla hilluvaksi tyypiksi. Perlmanin Dragovich on konnana hyvä, mutta ei ehkä tarpeeksi uhkaavan oloinen, jotta hänestä olisi sillä kurin vastusta Jaalle ja Lundgrenille. Plussat Lundgrenille myös siitä, että on ollut mukana tätä pätkää käsikirjoitamassa. Jatko-osallekin pedataan paikkaa, vaikkei avointa loppua tekijöiden mukaan siten alunperin kirjoitettukkaan. 

perjantai 15. joulukuuta 2017

Of Unknown Origin (1983)

Kuvaus: Bart Hughesilla (Peter Weller) pyyhkii elämässään enemmän kuin hyvin. Hänellä on rinnallaan kuvaakin kauniimpi vaimo Meg (Shannon Tweed), jälkikasvua yhden kiltin pojanklopin verran, hyvä palkkainen työ new yorkilaisen sijoitusfirman johtoportaassa, ja isohko kartanoa ulkonäöltään muistuttavan talo, jonka mies itse on remontoinut siihen kuntoon, missä se nyt on. Siis kaikkea sitä hyvää, mitä itsekin elämäänsä haluaisi.

Päivänä eräänä Megin isäpappa soittelee Vermontin lumisilta hangilta, pyytäen tytärtään ja tyttärenpoikaansa lomailemaan luokseen. Bart tahtoisi niin kovin hänkin lähteä heidän matkaansa, mutta firmassa hänelle kaavailtu ylennys pakottaa jäämään New Yorkiin töitä niska limassa paiskimaan. Iltana eräänä töistä kotiin palattuaan Bart löytää keittönsä lattian vesivahingon vallassa. Käy ilmi, että astianpesukoneen letku on jotenkin kummassa päässyt vahingoittumaan, ja siinä oleva reikä on saanut veden virtaamaan valtoimenaan. Paikalle hälyttämänsä huoltomies on enemmälti sitä mieltä, että talossa saattaisi hyvinkin olla hiiriä tai vaikkapa ihka oikea rotta. Bart saakin huoltomieheltä kehotuksen viritellä erinäisi ansoja ympäri huoneistoa, josko sillä kurin tuhoa aiheuttava jyrsijä jäisi kiikkiin kiipeliin. Otus osoittautuu kuitenkin metsästäjäänsä ovellammaksi, pistän Bartin virittelemät trapit yksi toisensa jälkeen tuhannen palasiksi. Bart onkin näin pakotettu ottamaan järeämmät aseet käyttöönsä, mikäli mielii päästä mielenrauhaansa alati riivaamasta rotan retkusta kertaheitolla eroon. Taistelu Hughesin perheen kämpän hallinasta on valmis alkamaan...

Tuomio: Tämä Tuntematon vaara kuuluu jälleen kerran sarjaan leffoja, jotka olen nähnyt joskus ikuisuus sitten, ja sen jälkeen en sitten niin kertakaan. Etsinyt sitä itselleni useamman kuin kerran divareista ja kirppareilta, vaan onni ei ole ollut matkassa mukana niillä reissuilla. Paitsi eilen, jolloin onnistuin nimittäin vihdoin paikallistamaan sen suosikkidivarissani pyöriessä. Tottakait nappasin sen sieltä hyllystä heti matkaani, vaikkakin hieman jännitti tehdä niin. Enimmäkseen siksi, että muistelen vuosia sitten tykänneeni tästä enemmän kuin hullu puurosta, ja nyt mielessäni kävi heti taasen ajatus siitä, että nyt kun sitä rupean katselemaan, niin aika onkin jälleen kerran kullanut muistot, ja elokuva onkin täysi susi ja sekunda. Onnekseni sain kuitenkin havaita, ettei niin ole, vaan kyllähän tämä edelleenkin kohdallani toimi oivallisesti, joten en siis heittänyt vähiä rahojani hukan teille. 

Tuntematon vaara on edelleenkin kokonaisuutena hyvin toimiva jyrsijäjännäri, joka panostaa pitkälti toimeliaisuutensa täysin Peter Wellerin ja sen (välillä täysin näkymättömissäkin olevan) rotan varaan (joita leffassa on käytetty ilmeisesti nelisenkymmentä kipaletta). Weller ilmentää hulluuden partaalle ajautumistaan taidokkaasti, roolisuorituksensa hipoen lähes maanista täydellisyyttä. Muut näyttelijät ovat mukana vain silloin, kuin heitä tarvitaan, eikä heidän esittämänsä hahmot ole tässä sillä kurin mitenkään mielenkiintoisia tapauksia. Rouva Gene Simmonsina paremmin tunnettu Shannon Tweedkin passitetaan heti alussa lomailemaan, joten häntäkään emme näe kuin silloin tällöin pieninä välähdyksinä. Siitäkin huolimatta, että kyseessä on debyyttiroolinsa ja kaikki. Tunnelma on paikoin kihelmöivän jännittävä, jopa ahdistavan pelottavakin, joten sellaisesta menosta pitävät ovat varmasti kuin kotonaan tämän pätkän parissa. Hyvinkin viihdyttävää rottakauhua, jonka parissa viihtyy hyvnkin mukavasti koko kestonsa ajan. Silleen kolmen annetun taivaankappaleen arvoisesti. Turhana tietona tähän loppuun voisi mainita vielä sen, että tämä on kauhukirjailija Stephen Kingin lempielokuva. Ainakin mikäli IMDb:n triviaosastoa on yhtään uskominen. Ja miksi emme uskoisi, sillä onhan se nettiin laitettu, joten tottahan sen silloin olla täytyy.

maanantai 29. helmikuuta 2016

Fifty/Fifty (1992) aka 50-50


Kuvaus: Ei, tämä ei ole se komedia syövästä, vaan tämä on toiminnallinen spektaakkeli kahdesta palkkasoturista, Sam Frenchistä (Robert Hays) ja Jake Wyeristä (Peter Weller), joista ensin mainittu palkataan Tengaran saaren kapinallisjoukkion toimesta kaatamaan valtaa hallussaan diktaattorin elkein pitävän kenraali Bosavin (Dom Magwili) hallinto nurin, ja joista jälkimmäinen taasen on ottanut vastaan jobin hirmuhallitsijan turvallisuuspäällikkönä. Kun sitten kumpaisenkin ukon duunit menevät pahemman kerran reisille, ei jäljelle jää muuta vaihtoehtoa kuin lyöttäytyä yksiin, mikäli mielivät palata hengissä takaisin ihmisten ilmoille.

Käy kuitenkin niin, että CIA:n johtomies Martin Sprue (Charles Martin Smith) haluaa Bosavin pois valtaistuimeltaan, ja niinpä hän lähettääkin tuoreeltaan muodostetun kaksikon tekemään likaisen työn puolestaan. Aivan kaksistaan Frenchin ja Wyerin ei tehtävää kuitenkaan tarvitse suorittaa, sillä avukseen he saavat Akhantarin (Kay Tong Lim), Tengaran syrjäytetyn johtomiehen kapinallisineen. Tiukan koulutussession jälkeen lopullinen rähinä kahden toisiaan tasapuolisesti inhoavan tahon välillä on valmis alkamaan...

Tuomio: Epätasainen ja vain satunnaisesti hauska toimintareippailu, josta käteen jää katsomisen jälkeen vain soittimen kaukosäädin, ei juuri muuta.

Tai noh, turhaa tietoa jäi hitunen säätimen lisäksi, eli joskus kauan sitten (80-luvulla) Sylvester Stallone oli kiinnostunut tekemään tämän leffan. Aisaparikseen kaavailtiin tuolloin moottoriturpa Eddie Murphyä. Murphyn jälkeen roolia tarjottiin seuraavaksi Kurt Russellille, joka muistelee käyneensä keskusteluja elokuvan tiimoilta Stallonen kanssa tämän kämpillä. Sly olisi esittänyt Wyeria ja Russell taasen Frenchiä. Kumpainenkin jätti projektin lopulta väliin, mutta tekivät yhdessä myöhemmin Tangon & Cashin, joka noihin aikoihin tunnettiin työnimellä The Set-Up.

Cannonin ostaessa käsikirjoituksen rooleihin kaavailtiin Chuck Norrisia ja Michael Dudikoffia. Norris ei halunnut kuitenkaan tehdä leffaa, sillä oli siinä vaiheessa uraansa rymynnyt viidakossa liiaksikin asti, eikä häntä siksi liioin kiinnostanut lähteä ryteikköön enää kuvaamaan. Viimein roolit menivät sitten Wellerille ja Haysille, lopun ollessa historiaa kuten sanonta kuuluu.


tiistai 13. lokakuuta 2015

The Silence of Space is About to be Shattered

Pienehkön tauon jälkeen jatketaan jälleen blogin parissa, ja milläs muullakaan kuin viimeisimillä löydöksillä. Arvostelun tynkää on myös tuloillaan, mutta sen kirjoittaminen tökkii tällä hetkellä sen verran, että jätän sen toistaiseksi taustalla hautumaan ja koitan kirjoitella sen loppuun tuossa huomenen puolella. Mutta nyt niitä hankintoja kehiin...

Ylärivi vas. oik; Nightmare ConcertDeath LineThe Bride
Alarivi vas. oik: PiggyBitter FeastPhantom Below


Noiden lisäksi haaviini tarttui erinäinen läjä erinäisia sarjakuvia, joista ne tärkeimmät hankinnat näkyvät alla olevassa kuvassa...


Adam Westin ja Burt Wardin tähdittämää Batmania sarjakuvallisessa muodossa, Remo Williamsin seikkailuja tällä kertaa kuvien ja puhekuplien kera, sekä John Carpenterin The Thingin jatketta samaisessa formaatissa kuin edellämainitut kumppaninsa. Siinäpä ne tämän kertaiset hankinnat sitten olivatkin pääpiirteittäin. Tähän loppuun kevennykseksi otos eräänlaisesta piinapenkistä....