Creed II (2018) "Rocky Vs Ivan Drago" Featurette

Traileri: Creed 2 (2018) Trailer # 2

Creed II (2018) posteri

Traileri: Creed 2 (2018)

Female Fight Club (2016) aka Female Fight Squad

Kuvaus: Rebecca 'Bex the Beast' Holt (Amy Johnston) ansaitsi aikoinaan mainetta ja kunniaa otellessaan Las Vegasin alamaailmassa järjestetyissä laittomissa otsaanlyönti ja potkimisturnajaisissa. Sittemmin Bex tuli kuitenkin järkiinsä, jättäen tappelemisen sikseen erään brutaalisti päättyneen matsin jälkeen. Sin Cityn välkkyvät valot saivat jäädä, uuden elämän alkaessa kaukana kaikesta entisestä erään eläimiin erikoistuneen hoitopaikan työntekijänä. Tosin vain siihen saakka, kunnes klinikalle saapuu kaksi koiratappeluja ylläpitäviä konnanketaleita, joiden käyttäytymisen vuoksi Beccalla menee kuppi nurin, ja hän vetää kaksikkoa isosti lättyyn. YouTube-videotahan siitä pukkaa ja andiamoa takalistoon yksin tein.

Päivänä eräänä Beccan sisko Kate (Courtney Palm) ilmestyy kuin tyhjästä ovelleen kolkuttelemaan, kertoen olevansa pahemmassa kuin pulassa. Käy ilmi, että Kate on pystyssä sievoisen summan rahaa nicolascagemaisesti käyttäytyvälle ilkiömurhamiespromoottori Landon Jonesille (Rey Goyos), joka saadakseen rahansa takaisin pakottaa Katen ystävättärineen ottelemaan järjestämissään otteluissa, joissa sääntöjä ei tunneta, eikä armoa liioin anneta. Kate haluaa voittaa mainitun turneen, mutta niin tehdäkseen hän tarvitsee siskonsa välitöntä apua treenaamiseen. 

Empivä Bex ei oikein tiedä mitä tehdä, joten hän kääntyy vankilassa tuomiotaan (rikoksesta, jota hän ei välttämättä tehnyt) kärsivän iskä Holtin (Dolph Lundgren) puoleen. Langan päässä oleva iskä Holt kehoittaa Bexiä auttamaan siskoaan, koska perhe ja kaikkea sitä soopaa. Niinpä Bex ryhtyy treenaaman Katesta ja tämän kavereista armottomia lähitaistelukoneita, joiden edessä jokainen vastaan tuleva naistaistelija on vastaantuleva naistaistelija. Paitsi, että ei. Kate päätyy erään matsin jälkimainingeissa sairalaan ja hetikohta sen jälkeen hautuumalle koiranputkea pukkaamaan. Käy ilmi, että Katen kuolemasta on vastuussa edelleenkin nicolascagemaisesti käyttäytyvä Landon Jones, jolle pahoin suututettu Bex the Beast tietenkin vanhan kaavan mukaan vannoo veristä kostoa, ja josta vihasta kihisevä nainen on valmis hakkamaan ulosteet siltä seisomalta pihalle tilit siten tasoittakseen. Viimeinen taisto hyvän ja päästään pahoin vialla olevan pahan välillä on valmis alkamaan...

Tuomio: Tylsä ja pitkäveteinen turpaanvetomökellys, jossa puhetta kyllä piisaa, muttei juurikaan sitä toimintaa. Muutoinkin tarina itsessään on täynnä moneen kertaan kierrätettyä kliseematskua, tarjoten siten hyvin vähän mitään sellaista, mitä emme olisi jo aiemmin ehtineet nähdä, vieläpä paremmin toteutettuna. Dolph Lundgrenin suoritus on lyhyen läntä, mutta ehtii mies sentään puhua puhelimessa, tapella kerran vankilassa kanssaistujiensa kanssa ja vitsailla ontuvasti jälleen kerran kemian insinöörin koulutuksestaan. Jopa vitsitkin ovat tässä pätkässä kierrätyskamaa, heh. Yksi tähti, sillä oli tämä sen luokan pökkelöintiä, ettei tälle hyvällä omatunnollakaan kehtaa enempää tässä kohdin antaa.

Skin Trade (2014) aka Skintrade

Kuvaus: Kansainvälinen ihmiskauppa on kaikkinensa aikasta mälsä juttu. Sitä vastaan on taisteltava kaikin käytettävissä olevin keinoin. Nykiläiskyttä Nick Cassidy (Dolph Lundgren) tietää tämän varsin hyvin, käyden omaa taisteluaan mainittua kauppaa harjoittavaa serbialaisgangsteri Viktor Dragovichia (Ron Perlman) vastaan. Erään satama-alueelle sijoittuvan ratsian yhteydessä Nick onnistuu nappaamaan Viktorin kiikkiin, mutta sen seurauksena hän tulee ottaneeksi hengiltä yhden konnanketaleen monista pojista. Dragovich on muutoinkin sen luokan limanuljaska, että hänellä on takataskussaan taitavaakin taitavampi lakimies, joka hoitaa ukon vapaalle jalalle tuossa tuokiossa. Nick on syystäkin tästä harmissaan, mutta voimaton tekemään mitään asian estämiseksi, ja niinpä Dragovich kävelee ulos poliisiasemalta virne naamallaan, mutta koston liekki sisällään kytien.

Jokin aikaa myöhemmin Dragovich saa kostonsa, sillä hän lähettää ryppään alaisiaan ottamaan hengiltä Cassidyn perheineen. Kuin ihmeen kaupalla Nick kuitenkin selviää iskusta hengissä, päätyen läheiseen lasarettiin toipumaan. Nyt on puolestaan Cassidyn vuoro janota kostoa, ja niinpä mies lähtee sairaalasta omin luvin kohti Bangkokia, jossa Viktor Dragovich viimeisimmän tiedon mukaan majailee. Paikan päälle saavuttuaan Cassidy törmää sikäläiseen rikosetsivään Tony Vitayakuliin (Tony Jaa), joka hänkin tonkii työkseen ihmiskaupan kimurantteja kiemuroita. Aluksi vastakkaisilla puolilla olevat miehet lyöttäytyvät monien mutkikkaiden tapahtumien jälkeen lopulta yksiin, pistääkseen lopullisen stopin Dragovichin lainvastaisille, ihmisarvoa alentaville puuhasteluille. 

Tuomio: Mienkiintoisella aiheella varustettu toimintapätkä, jonka punainen lanka kuitenkin pian hukkuu turpiinmätön, ammuskelujen ja muiden vastaavien väkivaltatekojen tuoksinassa. Pitää sisällään kaksi taidokkaasti toteutettua otsaanlyöntikisaa, joista päällimmäisenä parhaiten mieleen jää Tony Jaan ja Michael Jai Whiten välinen yhteenotto. Dolph Lundgren puolestaan pitää ikämiesosaston kunniaa yllä osoittaen, että kyllä se jalka hänelläkin vielä nousee, vaikkei ehkä enää niin korkealle kuin parhaina vuosinaan. Peter Weller tekee pikaisen vierailun Lundgrenin pomona, saaden sanottavakseen yhden varsin nasevan repliikin, jääden kuitenkin muutoin taustalla hilluvaksi tyypiksi. Perlmanin Dragovich on konnana hyvä, mutta ei ehkä tarpeeksi uhkaavan oloinen, jotta hänestä olisi sillä kurin vastusta Jaalle ja Lundgrenille. Plussat Lundgrenille myös siitä, että on ollut mukana tätä pätkää käsikirjoitamassa. Jatko-osallekin pedataan paikkaa, vaikkei avointa loppua tekijöiden mukaan siten alunperin kirjoitettukkaan. 

Päivän Blu-ray bongaus: The Punisher (1989)

No nyt siellä joku jo ihmettelee, että mitäs kummallista sitä nyt tuossa on, ja että eikös sinulla tämä jo ennestäänkin hyllyssäsi ole. Noh, on toki, mutta yhden levyn versiona, ja siten ilman tänään hankkimani Saksa-julkaisun kakkoslevyllä bonuksena tulevaa workprinttiä. Keräilijäluonne kun olen, niin olihan tuo pakko napata matkaan, sillä jälleen kerran tiedä koska seuravaan kerran mahdollisuus moiseen eteen ilmaantuu.

Seppo Räty totesi aikonaan Saksan olevan paska maa. Tämän päivän ja niiden aiemmienkin hankintojeni perusteella varaan itselleni oikeuden olla Rädyn kanssa eriävää mieltä, heh.

Leffamusa - Joshua Tree aka Army of One Main Theme - Joel Goldsmith

Traileri: Black Water (2018)

Many People Visit... Few Ever Leave

Jokunen nauhalöytö tähän väliin...

Ylärivi vas. oik: Monster Shark, Bloody Mama, Mission Kill,  Stone Cold Dead

Alarivi vas. oik: Cyclone, Joshua Tree, Madhouse

Rocky IV: Fan Theory

😄😄😄

Traileri: Don't Kill It (2016)

On A Lonely Texas Road, Time, Space And Murder Are About To Collide

Laitetaas tähän kohtaan ne loputkin hankintani, jotta päästään niistäkin sillä kurin eroon. Hieman ovat tunnelmallisen tummahkoja nuo ottamani kuvat, mutta laiska kun olen, niin en niitä rupea uudestaankaan enää napsimaan. Koittakaa saada selvää...

Ylärivi vas. oik: Justice, Retroactive, Shadow: Dead Riot

Alarivi vas. oik: Sumu, Miami Supercops, Kindergarten Cop 2

Ylärivi vas. oik: Salute of the Jugger, Red Lotus vs Lama, American Ultra

Alarivi vas. oik: Fritt Vilt, Fritt Vilt II, Fritt Vilt III

Niin ja sitten olisi vielä tämä...

Päivän vinyylibongaus: Rocky IV Soundtrack

Tuo tuossa vieressä bongahti äskettäin kirpparilla käydessäni silmiini, enkä tohtinut olla sitä pois ostamatta, vaikka cd:nä samaisen levyn ennestään jo omistankin. Hintakaan ei ollut mikään tähtitieteellisen massiivinen, joten sekin vaikutti mukavasti omalla osuudellaan ostopäätöksen tekoon. Nyt minulla on jo viisi vinyylilevyä, mutta soitin jolla niitä soittaa uupuu edelleenkin, heh.

Päivän pelibongaus: Rocky Legends

"Yo Adrian, I did it"

Elokuviin pohjautuvien videopelieni kokoelma sai tänä aamun yhden lisäjäsenen, kun käymälläni kirpparikierroksellani törmäsin Rocky Balboan nyrkkiin. AUTS!!!

Pelissä tässä pääsee kokeilemaan, jotta miltä se nyt sitten tuntuisi, jos sattuisi jostain syystä päivänä eräänä löytämään itsensä Rockyn, Apollon, Clubber Langin tai vaikkapa Ivan Dragon housuissa. Edellä mainituilla heeboilla pääsee siis harjoittamaan pugilistista toimintaa, jopa aikaa ennen elokuvasarjan tapahtumia. Saas nähdä millaista menoa se mahtaa olla.

Juuri kotiin saapuneena en ole peliä ehtinyt vielä kokeilemaan, joten en osaa sanoa sen tarkemmin millainen se on. Kerron sitten, kun olen sitä kokeillut, jos muistan ja jaksan. Loppuun tuttuun tapaan pelin traileri teille kaikille ihmeteltäväksi nääs...

Dark Angel aka I Come in Peace saamassa jatko-osan

Näin, mikäli näyttelijä Matthias Huesia on yhtään uskominen. Ja onhan hänen sanomisessaan jotakin perää oltava, kun nettiinkin on artikkeli asiasta väsäilty. Sen voipi halutessaan käydä lukemassa täältä.

Mikäli tämä projekti millään muotoa realisoituu siihen pisteeseen, että sitä ruvetaan filmaamaan, niin suotavaa olisi, jotta mukana menossa tuolloin olisivat niin Lundgren, Benben, että myöskin Hues itse, sillä ilman heitä leffa tuskin tulee toimimaan läheskään yhtä hyvin kuin ensimmäisellä kerralla. Niin ja tietysti Jan Hammer, joka vastaisi jälleen kerran elokuvassa soivasta musiikista. Että näin...

Traileri: Kindergarten Cop 2 (2016)

Katsottua

Tullut tässä viikon sisällä muutama leffa katsottua. Ovat tosin kaikki olleet sellaisia tapauksia, joista en pahemmin viitsi arvosteluja tänne kirjoitella, joten heitänpä niistä kehikkoon pienimuotoisen listauksen niistä kommentteineen päivineen.

A Good Man (2014): Pullataikinaksi paisuneen Steven Seagalin tähdittämä Direct to Video toimintaräpellys, joka nimensä perusteella mainostaa Seagalia hyväksi mieheksi. Noh, leffa itsessään on täyttä kökköä, eikä se Seagalin mainekaan ole niin puhtoinen, että häntä voisi hyväksi mieheksi sen kummemmin tituleerata. Jatko-osa vuonna 2013 ilmestyneelle Force of Executionille.

War Pigs (2015): Toisen maailmansodan tuoksinaan ajallisesti sijoittuva pienibudjettinen Dirty Dozen variaatio, jossa joukko-osastonsa mokansa vuoksi menettänyt kapteeni Jack Wosick (Luke Goss) saa komennettavakseen rykelmän niskurointiin ja rettelöintiin syyllistyneitä solttuja, tehtävänään ottaa selvää Hitlerin uuden superaseen olemassa olosta. Dolph Lundgren näyttelee mukaalaislegionaassa koulutuksensa saanutta fransmannia, joka lyöttäytyy joukkoon mukaan. Mickey Rourke puolestaan näyttää naamaltaan entistä oudomman näköiseltä. Ei kovin kaksinen tapaus, jos nyt ei aivan täys susikaan.

Charleston (1977): Parrakkaan ison miekkosen, eli Bud Spencerin tähdittämä veijarihuijarikomedia, jossa tylsiä hetkiä on liiaksi pitääkseen katsojansa mielenkiinnon loppuun asti yllä. Myös Spencerille ominaiset turpakäräjät uupuvat tästä pätkästä lähes tyystin, joka sekin lisää pettymyksen määrää entisestään.

The Black Hole (1979): Disneyn tuottama avaruusseikkailu, joka nimekkäästä kastistaan huolimatta jää tarinaltaan varsin valjuksi katselukokemukseksi. Leffan loppukin on sitä luokkaa hämmentävä tapaus, etten vieläkään ole aivan satavarma, mitä sillä loppujen lopuksi yritettiin viestittää. Vaan liekö sillä sitten niin väliäkään. Leffassa esiintyvät robotit ovat cooleja, etenkin pahisrobo Maximilian, jonka täyttä iiveliä uhkuvan olemuksen voitta havaita yllä näkyvän julisteen oikeassa nurkkauksessa.

Hitman: Agent 47 (2015): Joo-o. Olihan se.... olihan se elokuva... tämäkin... kai...
Ei kunnioita alkuperäismateriaalia tippaakaan, paitsi nimensä ja Agentti 47 ulkoisen olemuksen puolesta. On viivakoodi niskassa, tumma puku ja punainen kraka. Siinä se. Hitman-pelit eivät perustu silmittömään räiskintään, vaan varjoissa hiippailuun, valeasujen käyttöön, ja palkkamurhan kohteeksi valittujen henkilöiden hengiltä hiljaisuudessa ottamiseen. Että jos nyt siellä Hollywoodissa vielä kertaalleen yritätte tehdä Hitmanista leffaa, niin kokeilkaapas vaihteen vuoksi tehdä se niin, kuin peleissäkin. Ei sen nyt niin vaikeata olla pitäisi...

They've Always Been REBELS - TODAY, They Become HEROES

Kun kerran tulin taasen kierrelleeksi divareita sun muita, niin laitetaan tähän kohtaan näytille mitä mukaani tarttui...

Toy Soldiers: Tuossa jokin aika sitten tulin tämän hankkineeksi VHS-nauhana, mutta nyt se löytyi myös levyllisessä hahmossa. Ei osu kovin usein kohdalle, joten sillä kurin oli pakko napata se mukaan.

Heromakers: Dokumentaarinen katsahdus Hong Kong-leffojen teosta ja niissä esiintyvistä stuntpersoonista. Mukana menossa Jackie Chan, Sammo Hung ja paljon paljon muita.

The Last Patrol aka The Last Warrior: Kuten tuo Toy Soldiers, niin tämäkin tuli jokin aika takaperin hankittua VHS-nauhana. Nyt se löytyy sitten myös levyllisessä formaatissa.

Venom aka Venomous aka Attack of the Mega Snakes: Mutanttikäärmeitä olisi tarjolla tässä. Voiko sellainen leffa siis mitenkään olla huono?

Lurkers/Die Sister, Die: Ei mitään hajua näistä kahdesta, mutta eiköhän niidenkin mysteerit selviä, jahka saan kumpaisenkin katsotuksi.

Escape from Hell aka Femmine Infernali: Italialainen naisvankilaleffa. Ei liene vaatine sen tarkempaa kuvaamista.

Super Mario Bros.: Koska sieneen pitää luottaa... tai jotain....

Seed: Uwe Boll pätkä, jota en muista aiemmin nähneeni. Nyt tulee sekin virhe joko korjattua tai tehtyä.

Invitation To a Gunfighter: Enpäs tähän hätään muista tätä aiemmin nähneeni, joten siinä syy sen hankkimiseen. Niin ja halpa hinta tietysti :D

Desperately Seeking Susan: Kakarana tämän viimeksi nähnyt, joten ajattelin verestellä muistoja katselemalla sen pitkästä aikaa uudestaan.

Brannigan: Tämän ehdinkin tuossa jo arvostelemaan. Tekstin voi halutessaan käydä lukemassa täältä.

Men of War: Se päivän toinen pakollinen Lundgren.

...ja sitten olisi vielä tämä...

Traileri: Shark Lake (2015)