Creed II (2018) posteri

The Abduction of Kari Swenson (1987) aka Abduction

Kuvaus: Ampumahiihtäjä Kari Swenson (Tracy Pollan) kuuluu harjoittamansa lajin ehdottomaan eliittiin. Päivänä eräänä lenkkeillessään Montanan metsäisellä vuoristoalueella Kari kohtaa kaksi siellä asustelevaa miestä, isän ja pojan, Don Nicholsin (M. Emmet Walsh) sekä Dan Nicholsin (Michael Bowen), jotka kaappaavat nuoren ampumahiihtäjättären väkisin matkaansa. Danny kun on jo liian pitkään elänyt ilman naisen kosketusta, ja jälkikasvuakin olisi kiva saada, sillä muutoin Nicholsin suku saattaisi hyvinkin lakata top tykkänään olemasta. Kamalata olisi se, mutta vain tämän kaksikon silmin katsottuna.

Karin äkillinen katoaminen saa vanhempansa Bobin (Ronny Cox) ja Janin (Dorothy Fielding) huolestumaan, ja niinpä he kääntyvätkin hädissään virkavallan puoleen saadakseen tyttärensä takaisin kotiin. Sheriffi Onstad (Joe Don Baker) ottaa asian hoitaakseen, kooten ympärilleen ryhmän ihmisiä, joiden tarkoituksena on selvittää mitä Karille tapahtui, ja saattaa tämä, mikäli vain mahdollista, takaisin huolesta soikeana olevan perheensä pariin. Kun sitten selviää, että Kari on joutunut kahden hullun vuoristolaisen kidnappaamaksi, alkaa armoton Ihmisjahti, jonka tuoksinassa ihmishengen menetykseltäkään ei valitettavasti kyetä välttymään.

Tuomio: Elokuvaksi, jolle on suomennoksessa annettu niinkin karulta kuulostava nimi kuin Ihmisjahti, tämä oli harvinaisen pitkäpiimäinen ja tylsähkön puoleinen tapaus. Jännityselokuvaksikin kansipaperi kovasti tätä mainostaa, mutta ainoa jännite, jota tätä pätkää katsoessa koin oli enimmäkseen se, että jaksanko katsoa pätkän loppuun asti nukahtamatta. Jaksoin, mutta kyllä se kieltämättä aika vaikeaa oli. 

Walshin ja Bowenin esittämät vuoristolaiset näyttivät ulkonäkönsä puolesta oikeasti ilkeämmiltä kuin lopulta olivat, ja jäin siten väkisinkin kaipamaan heiltä astetta roisimpaa otetta tyyliin Syvä joki. Olihan siellä toki se Walshin hahmon suorittama kylmäverinen murha, josta syystä toiveeni heräsi, että nämä kaverithan ovat sittenkin astetta vaarallisempia tapauksia, ja että Joe Don Baker apureineen joutuisi tosissaan tekemään töitä heidän kiinni saamisekseen. Mutta ei. Harhaa oli kaikki se. Tracy Pollania en muista oikeasti tätä ennen nähneeni missään muualla, kuin Michael J. Foxin kainaloisena punaisella matolla, joten hänen roolisuorituksestaan en osaa sen ihmeemmin mitään sanoa. Veteraanit Ronny Cox ja Joe Don Baker taasen puolestaan vetävät roolinsa rutiinilla läpi, eivätkä siten tarjoa tässä tuotoksessa juuri muuta kuin sen, mitä heiltä luultavasti on pyydettykin. Dorothy Fielding on taasen tullut tutuksi minulla ainoastaan Fright Nightistä, joten oli hauska nähdä häntä välillä muissakin ympyröissä, vaikkei roolinsa ollut hänelläkään mitenkään maata mullistava tapaus. 

Jotain positiivista? Noh, Sylvester Levayn säveltämä syntsamusa toimi hyvin, ja olihan ne Kalliovuorten  jylhät maisematkin, silloin kun niitä näytettiin, varsin jylhää katsottavaa. Joten kaippa niistä yhteisesti voin tälle pätkälle tuon toisen tähden bonuksena antaa. Turhana tietona voisi tähän loppuun mainita vaikkapa sitten sen, että leffan ohjauksesta vastaa kaveri nimeltä Stephen Gyllenhaal, joka taasen sattuu olemaan Maggien ja Jaken isäpappa.

Edit: Ai niin. Meinas kaiken hässäkän keskellä unohtua täysin, että elokuvan alussa näytetyssä ampumahiihtokisassa Swenson ohittaa suomalaisen, nimettömäksi harmittavasti jäävän kilpasiskon, joten tarttiskos tässä nyt taasen lähteä torille tästä mesoamaan? Kommentteja voi tuttuun tapaan jättää tämän lässytyksen alta löytyvään kommenttiosioon.

American Kickboxer 1 (1991)

Kuvaus: B.J. Quinn (John Barrett) on potkunyrkkeilyn keskisarjan hallitseva maailmanmestari. Mainitun lisäksi hän on myös pahapäinen tulisielu ja äkkiväärä jäärä, jolla on ilmiöimäinen tapa ajautua vaikeuksiin silloinkin, kun sitä vähiten halajaa. Valmentajansa järjestämillä kokkarikesteillä Quinn ajautuu törmäyskurssille vanhan arkkivihollisensa Jacques Denardin (Brad Morris) kanssa, ja pian kaksikko jo mitteleekin voimiaan otsaanlyöntikilpailun merkeissä. Ärhäkän kärhämän tuoksinassa tapahtuu kamalia, kun eräs Quinnin iskuista osuukin Denardin sijasta kaveriinsa Keniin (Gavin Hood) ja tämä menettää syystä tästä henkensä.

Quinn tuomitaan kaverinsa taposta vuoden päiviksi kiven sisään, ja räpsähtääpä kirskikkana kakun päälle vielä roppakaupalla kilpalukieltoakin. Jopa siinä määrin, että uransa menestyksekkäänä kickbokserina tulee siten päätökseensä. Tuomionsa istuttuaan Quinn vapautuu vain kuullakseen, että Denardista on tullut keskisarjan mestari, eikä kovinkaan kaksinen sellainen. Tyyppi kun ei pelaa reilusti, vaan kieroilee ja kikkailee sen minkä ehtii vyön itsellään pitääkseen. Lisäksi Denard haluaisi niin kovin edelleenkin ottaa matsia Quinnin kanssa, ja niinpä öykkärimäinen mestari haastaakin (Quinnin kilpailukiellosta huolimatta) kiistakumppaninsa otteluun elämästä ja sadasta tuhannesta dollarista riihikuivaa kahisevaa. Kaksi miestä. Kehä. Yksi voittaja.

Tuomio: Kaikin puolin kehno turpiinmättöpökkelöinti, joka jostakin kumman syystä sai muutamaa vuotta myöhemmin jatko-osan, jolla ei ole mitään tekemistä ykkösosan kanssa. Siitä lisää sitten, kun saan sen jossain vaiheessa pois katselluksi.

Traileri: Hands of Stone (2016)

Päivän vinyylibongaus: Rocky V Soundtrack

Musiikilla jatketaan, vaikkei ketään kiinnostakkaan (hei sehän rimmaa). Taannoin bongaamani Rocky IV:n soundtrack sai tänään seurakseen kaverin Rocky V:n vastaavasta. Leffana mainitun sarjan heikohkoin suoritus, eikä musakaan yllä aivan samalle tasolle kuin edeltäjässään, mutta pitäähän vinyyli tuo kokoelmista löytyä. Sentäs Rockystä kyse ja silleen.

Soitinta, jolla tuota soittaa ei löydy vieläkään, mutta alan pikkuhiljaa lämpiämään ajatukselle sellaisen hankkimisesta.

Päivän pelibongaus: Rocky Legends

"Yo Adrian, I did it"

Elokuviin pohjautuvien videopelieni kokoelma sai tänä aamun yhden lisäjäsenen, kun käymälläni kirpparikierroksellani törmäsin Rocky Balboan nyrkkiin. AUTS!!!

Pelissä tässä pääsee kokeilemaan, jotta miltä se nyt sitten tuntuisi, jos sattuisi jostain syystä päivänä eräänä löytämään itsensä Rockyn, Apollon, Clubber Langin tai vaikkapa Ivan Dragon housuissa. Edellä mainituilla heeboilla pääsee siis harjoittamaan pugilistista toimintaa, jopa aikaa ennen elokuvasarjan tapahtumia. Saas nähdä millaista menoa se mahtaa olla.

Juuri kotiin saapuneena en ole peliä ehtinyt vielä kokeilemaan, joten en osaa sanoa sen tarkemmin millainen se on. Kerron sitten, kun olen sitä kokeillut, jos muistan ja jaksan. Loppuun tuttuun tapaan pelin traileri teille kaikille ihmeteltäväksi nääs...

In the World of Cons....Eddie's a Pro

Pikapikaa muutama nauhalöydös tähän kohtaan...

Ylärivi vas. oik: Back to School, Opportunity Knocks, Free Ride

Alarivi vas. oik: Tall, Dark and Deadly, Fire, Ice & Dynamite, Kickboxer III - The Art of War

Edit: Katselen tässä ohessa tuota Kickboxer 3:sta, ja en voi muuta todeta kuin, että videosensuuri on kaikessaaan surkuhupaisa juttu. Tästäkin julkaisusta Valtion elokuvatarkastamo on suuressa viisaudessaan mennyt aikanaan saksimaan väkivaltaa pois sen verran, että nimenkin olisin voinut samoin tein lyhentää pelkäksi kolmoseksi. Voi ähmänkäki sentäs mitä meininkiä...

Killer's Kiss (1955)

Kuvaus: Pugilistisen uransa ehtoopuolella oleva välisarjan boksaaja Davey Gordon (Jamie Smith) valmistautuu kotonaan viimeiseen matsiinsa Kid Rodriguezia vastaan. Vastapäinen naapurinsa Gloria Price (Irene Kane) puolestaan valmistautuu töihin lähtöön klubille, jossa toimii tanssijattarena. Davey on jo pidemmän aikaa ollut ihastunut viehättävään naapurinsa, ja kun he sitten viimein kohtaavat, niin  romanssiahan se välilleen pukkaa välittömästi.

Glorian pomo Vincent Rapallo (Frank Silvera) huomaa tämän ja heittäytyy raivoisasti väkivaltaisen mustasukkaisuuden valtaan. Neiti Price on hänen, vain yksin hänen, ja siihen on turha kenenkään muun tulla nokkaansa väliin työntämään, varsinkaan jonkun eläköityvän otsaan lyöjän, jonka tulevaisuuden näkymät ovat kehnohkon puoleiset. Kaksikko pitää erottaa toisistaan, ja Frank onkin valmis tekemään kaikkensa näin tehdäkseen. Jopa tappamaan...

Tuomio: Mestariohjaaja Stanley Kubrickin toinen kokopitkä, pieni budjettinen ($ 40,000) elokuvallinen tuotos, jonka rahoitus kerättiin kokoon tirehtöörin omien sukulaisten toimesta. Ja hyvä niin, sillä vaikka Tappavaa suudelmaa ei yleisesti muistella Kubrickin parhaimmistoon kuuluvana, on se siltikin varsin nauttittava rikospätkä, jonka ohjaksissa ohjaajalegenda lämmittelee oivallisesti tulevaa varten.

Valoilla ja varjoilla leikitään film noirille ominaisella tyylillä ja tunnelma on väliin painostavan ahdistavakin. Lopussa nähtävä yhteenotto mallinukkien täyttämässä varastossa on tasokkaasti toteutettu, ja jäin sitä katsoessa pohtimaan ottiko Pray for Deathin käsikirjoittanut James Booth vaikutteita tuosta välien selvittelystä Sho Kosugin ja itsensä tähdittämää ninjailua kirjoittaessaan. Ehkä otti, ehkä ei, mutta aikalailalla samankaltaisessa ympäristössä senkin elokuvan viimeinen taisto käydään.

Kokonaisuutena Killer's Kiss on varsin pätevähkö tapaus, vaikka näyttelijäsuoritukset kautta linjan ovatkin hieman jähmeitä, ja kestoltaankin se on jossain määrin alimittainen. Tutustumisen arvoinen elokuva se puutteistaan huolimatta siltikin on, sillä se antaa mahdollisuuden kurkata millainen Kubrick oli aikana, jolloin sellaiset merkkiteokset kuin 2001: Avaruusseikkailu tai vaihtoehtoisesti vaikkapa Hohto olivat vielä kaukana edessäpäin. Kolme tähteä. Ei enempää, eikä liioin vähempää.

Traileri: Creed (2015)

Murder at the World Series (1977)

Kansikuvassa nahisteleva pariskunta ei liity tähän elokuvaan.

Kuvaus: Nuorimies Steve Cisco (Bruce Boxleitner) yrittää päästä baseballia pelaavan Houston Astrosin rivistöön, mutta suureksi pettymyksekseen saa johtoportaalta kieltävän vastauksen. Steveä tämä veetuttaa kuin pientä oravaa. Mainitun lisäksi Astros onnistuu raivaamaan tiensä World Seriesiin, ilman Steveä, ja tottakait sekin saa hylätyksi tulleen pelimiehen sapen kiehahtamaan yli äyräiden.

Välitön kosto mielessään Steve laatii pirullisen suunnitelman joukkueessa pelaavan pelaajan vaimon kidnappaamiseksi, lunnasrahoja siten itselleen kiristääkseen. H-hetken koittaessa kaikki menee kuitenkin pahemman kerran reisille, sillä Steve huomaa tyrmityksekseen kaapanneen matkaansa väärän naisihmisen, jolla ei ole sitten niin mitään tekemistä baseballin, ja sitä pelaavien pelaajien kanssa. Vaan eipä mitään, sillä Steve päättää pitää kiinni suunnitelmastaan, vaatien poliisiille lähettämässään C-kasetissa lunnaiden maksua, tai pakettiautoonsa aikasytyttimellä virittämänsä räjähde lennättäisi naisen kilon palasina Maata kiertävälle radalle.

Vaan kohtalo nakkaa jälleen kerran laakapallolla Steveä suoraa otsalohkoon. Lunnasrahat saatuaan mies nimittäin onnistuu tumpeloimaan asiansa niin, että ne päätyvät takaisin ulottumattomiin. Pakettiauto puolestaan hinautetaan keskeltä ei mitään pois sillä seurauksella, että se posahtaa tuhannen palasiksi panttivankeineen päivineen. Ei siis mennyt kuten Strömsössä tämä juttu.

Epätoivoinen Steve ei kuitenkaan lannistu, vaikka vastoinkäymiset iskevät häntä kasvoille kuin miljoona volttia ikään. Hän varustaa itsensä muutamalla dynamiittipötköllä ja käsiaseella, lähtien kohti täpösen täyttä baseball pyhättöä, aikeinaan aiheuttaa niin paljon tuhoa ja kuolemaa kuin suinkin vain kykenenee. Arvatkaas piruuttanne kaksi kertaa kuinka siinä käy?

Tuomio: Pitkäpiimäinen ja muutoinkin tylsähkön puoleinen kostotrilleri, jossa päätarinan kaari hukkuu täysin turhanpuoleisten sivuhahmojen liialliseen esittelyyn ja heidän edesottamuksiinsa. Okei, näitä hahmoja esittää joukko nimekkäitä näyttelijöitä (mm. Janet Leigh, Michael Parks ja Murray Hamilton), joille ruutuaikaa on tottakait pakkokin suoda, mutta olisihan sen voinut tehdä niinkin, että he olisivat enemmän osana päätarinaa, eikä vain pelkkiä puhuvia päitä, joilla ei juurikaan ole mitään mielenkiintoista sanottavaa. Paremmissa käsissä tästä olisi voinut saada varsin messevänkin jännärin, mutta silloin kun taidot eivät riitä, niin tuloksena on tämmöinen yhden tähden anesteetti, jota katsellessa hereillä pysyminen on mahdottomaakin mahdottomampi tehtävä.

The Dead of Night is Alive With the Dead

Otetaas tähän kohtaan tämän vuoden viimeiset leffahankinnat...

Das Cabinet Des Dr. Caligari aka The Cabinet of Dr. Caligari: Saksalainen mykkäpätkä, jossa yhdistyvät selkäpiitä karmiva kauhu ja ekspressionismi mitä parhaimmalla tavalla. Ehta klassikkohan se tämä on.

The Ed Wood Collection - A Salute To Incompetence: Pitää sisällään seuraavat Ed Woodit: Glen or Glenda, Jail Bait, Night of the Ghouls, Plan 9 From Outer Space, Bride of the Monster, The Violent Years.

The Bad Seed: Ei haisua harmaintakaan tästä leffasta, mutta kansi lupailee sen olevan isomman luokan shokkeri, joten eikait se silloin huono voi olla.

Metallimania: Metallica aiheinen hupidokumentti, jossa nähdään haastateltavina vaihteleva kirjo Metallicasta innostuneita faneja, Eli toisin sanoen pilleripäissään tai kaljoissaan olevia hiippareita, joista itse Erkkikkään ota mitään selvää.

Air Guitar Nation: Ilmakitaroinnista kertova dokumentti. Ei sen kummempaa.

Bloodfist: No nyt löytyi tämä ykkösosakin. Siellä se oli divarin hyllyssä, mutta aivan alimmaisella hyllyllä ja kaikkien muiden leffojen taakse piilotettuna. Lieneekö joku sen sinne jemmannut siinä toivossa, että voisi myöhemmin sen sitten käydä lunastamassa pois. Noh, se on myöhäistä nyt.

Return of Sabata aka È Tornato Sabata... Hai Chiuso Un'altra Volta!: Sabata tekee paluun.

Lethal Force: Kotikutoista ja pienibudjettista toimintaa Tarantinon ja John Woon tyyliin.

The Long Riders: Legendaarisen äksönohjaajan Walter Hillin luotsaama länkkäri, jonka erikoistuutena voidaan pitää sitä, että sen pääosissa nähdään yhteensä nelisen kipaletta veljespareja. Quaidit, Keachit, Carradinet ja Guestit.

Downhill Racer: Talviolympialaisiin ja laskettelun kiehtovaan maailmaan sijoittuva draama, jonk pääosissa heiluvat Robert Redford ja Gene Hackman.

Return to Sleepaway Camp: Angela is back... with a vengeance!

The Legacy: Rikki menneen VHS-nauhan korvaava versio. ...noirin kirjoittaman arvostelun voipi käydä halutessaan lukemassa täältä.

Dead Space - Downfall: Dead Space videopelin animaatiollinen esiosa.

Barbarella - Queen of the Galaxy: Jane Fondan tähdittämä avaaruusseikkailu, josta olen kyllä kuullut paljon, mutta jota en kuitenkaan koskaan ole katsonut. Turhana tietona mainittakoon, että Duran Duran sai nimensä tässä leffassa esiintyvän hahmon mukaan. Pienoisen modifoinnin läpikäyneenä tosin.

Pandorum: Ei kovinkaan kaksinen pätkä, mutta kun tässä versiossa on mukana kommenttiraita, niin tulin sen hommanneeksi lähinnä sen vuoksi.

The Mark of Zorro: Tämä pätkä tulikin jo tuossa arvosteltua.

Meltdown - Days of Destruction: Palasiksi räjäytetyn asteroidin palaset uhkaavat tuhota planeettamme. Ja vain Casper Van Dien voi meidät tältä devastaatiolta pelastaa. Nyt näyttää siltä, ettei hyvältä näytä.

Street People aka Gli Esecutori: Edellise Moore bongauksen suhteen kävi huono paperi, Siitä kun hävisi puolivälissä äänet kokonaan. Toivottavasti nyt ei käy niin.

He's the Ultimate Killer, She's the Perfect Weapon

Muutama viimeaikainen leffahankinta tähän kohtaan...

The Longest Yard: Burt Reynolds joutuu vankilaan ja kokoaa siellä sitten ympärilleen joukkueen isoja ukkoja, jotta voivat pelata amerikkalaista jalitsua vartioita vastaan. Ei ollenkaan hassumpi urheillullinen pläjäys.

Jaded: Ei haisua harmaintakaan tästä pätkästä. Kannen perusteella voisi päätellä sen kuitenkin kertovan tyttöjen välisestä ystävyydestä.

For the Cause aka Final Encounter: Dean Cainin ja Thomas Ian Griffithin tähdittämä scifipökkelöinti, jonka parissa tulee luultavasti hörähdeltyä enemmän kuin laki sitä sallii.

Ghost Lake: Järvi joka kummittelee... tai jotain. Kansi on hiano. Elokuva luultavasti ei.

Betrayal: Kannen perusteella luvassa on jälleen jonkin sorttista tyttöjen välistä ystävyyttä.

Fear X: Tanskalaisohjaaja Winding Refnin ensimmäinen Hollywood pätkä, jonka ainakin muistelen olevan ihan kohtuullisen kelvollista katsottavaa.

Poison Ivy & Poison Ivy 2 - Lily: Tuon ykkösen olen joskus kauan sitten nähnyt, mutta tämä Alyssa Milanon kakkososa onkin sitten täysin uusi tuttavuus meikäläiselle. Kuten olisivat myös kakkosen jälkeen tehdyt jatkeetkin, joita en kuitenkaan tässä kohdin omista.

Devils of War: Natsizombiepätkä, jonka kansitaiteessa on jotakin niin kovin tuttua.

Hard to Kill: Vaikeasti tapettavan aasialaisjulkaisu. Kun halvalla sain, niin ostin pois.

The Dark Crystal: Viimeksi nähnyt tämän kakarana, joten ajattelin hieman verestellä muistoja katsomalla sen uudestaan. Kahdenlevyn erikoisversio, jossa mukana ihan kiitettävästi ekstrojakin.

City of Fear: Gary Danielsin tähdittämä turpaanmättöooppera. Ei sen kummempata.

Witch Crow: Mark Dacascosin lyhytikäiseksi jääneen The Crow televisiosarjan kahdesta peräkkäisestä jaksosta koostettu elokuvalliset mitat täyttämä edesottamus, joka ei tasoltaan pahemmin päätä jaksa huimata, mutta menee mukana taustahälynä jotakin muuta puuhaillessa.

Demons Underground aka The Burrowers: Kauhuelementeillä höystetty länkkäri, jonka näköjään eräs toinenkin bloginpitäjä on kokoelmiinsa hankkinut.

The Boogeyman: Ulli Lommelin paras elokuva?

Blade: Ennestään jo tuolla hyllyssä, mutta tässä versiossa on parempi kansi. Niin ja ekstrojakin taitaa löytyä enemmän, kuin siitä aiemmin hankkimasta julkaisusta.

Soylent Green: Soylent Green is made of... jaa enpäs sanokaan mistä.

The Last Temptation of Christ: Viimeksi nähnyt tämän vissiin silloin, kuin se vuokravideona ulos pukattiin. Pieni kertaus ei liene tämänkään leffan kohdalla pahitteeksi.

Ja sokerina pohjalla:

Hmm... Samurai Ninja? Mutta eihän se voi olla mitenkään mahdollista. Sitä ollaan joko Samurai tai sitten ninja, mutta ei molempia yhtäaikaa. Eihän Mick Jaggerkaan ole samaan aikaan Rollari ja Beatle. Mitään logiikkaa taas tuossakaan tittelissä... :D

Two Minute Warning (1976)

Martin Balsamin Fedorasta puuttuu jotakin. Osaatko sinä sanoa mitä?

Kuvaus: Los Angelesissa sijaitsevassa urheilupyhätössä pelataan amerikkalaisen jalkapallon finaaliottelua. Massiivisen katsojajoukkion lisäksi areenalle on saapunut myös nupistaan sekaisin oleva tarkka-ampuja, jonka päälimmäisenä aikeena on ottaa hengiltä niin monta ihmistä, kuin suinkin mahdollista. LAPD:n valpas poliisimies, kapteeni Peter Holly (Charlton Heston) saa kuitenkin vihiä ampujan olemassaolosta, ja yhdessä paikallisen karhuryhmän johtomiehen, kersantti Buttonin (John Cassavetes) avustamana yrittää pysäyttää päästään vinksahtaneen pyssymiehen ennen kuin se olisi jo liian myöhäistä...

Tuomio: Nimekkäällä tähtikaartilla varustettu, pätevähkön puoleinen ampumatapausjännäri, joka kärsii hienoista inflaatiota viipyilevän alkunsa ja stadionille ahtautuneiden yksipuolisten tavishahmojen edesottamusten seuraamisessa. Leffan edetessä tahti kuitenkin paranee ja loppuhuipentuma onkin sitten karulla tapaa (70-lukuiseen tyyliin) tyly ja kysymyksiä herättävä. Päälimmäisenä oikeassakin elämässä tämän tyyppisten tapausten kohdalla se kaikista eniten esitetty, eli miksi?

Leffamusa - Right Back Where We Started From - Maxine Nightingale

Traileri: Grudge Match (2013)

The Italian Stallion vs The Raging Bull. Only in America....

Synopsis: In "Grudge Match," De Niro and Stallone play Billy "The Kid" McDonnen and Henry "Razor" Sharp, two local Pittsburgh fighters whose fierce rivalry put them in the national spotlight. Each had scored a victory against the other during their heyday, but in 1983, on the eve of their decisive third match, Razor suddenly announced his retirement, refusing to explain why but effectively delivering a knock-out punch to both their careers. Thirty years later, boxing promoter Dante Slate Jr., seeing big dollar signs, makes them an offer they can't refuse: to re-enter the ring and settle the score once and for all.

Ensil-ilta USA: 25.12.2013

Leffamusa - Stand in the Fire - Mickey Thomas

Leffamusa - Winner Takes It All - Sammy Hagar

When there's no more room in hell...

Otetaas tähän kohtaan pikainen katsahdus viimeaikaisista elokuvallisista hankinnoistani. Mukana ensimmäistä kertaa myöskin muutama blu-ray läpyskä. Juu, olen vihdoin viimein siirtynyt sinisäde aikaan minäkin.... 

Dawn of The Dead: Tokihan tämä minulta ennestäänkin jo löytyy, mutta tässä tuli mukana eri leffaversioiden ohella myöskin Document of the Dead, joten ostin sen siksi poikkee.

Dead Silence: James Garner panttivankidraamassa. Siinä kaikki mitä minä tästä leffasta toistaiseksi tiedän. Voi olla hyvä, voi olla että ei ole. Ei voi tietää ennen kuin se on tullut katsotuksi.

Dead and Buried: Tämän päivän kolmas leffaostos, jonka tittelissä esiintyy sana Dead. Hauska yhteensattuma vaiko tarkoin harkittu hankinta? You decide.

Crime Movies: Tämän päivän ehdoton yllätyslöytö. Minä nimittäin jo luulin, että olen onnistunut haalimaan itselleni kaikki tähän kollektiivin kuuluvat leffapaketit. Kuinka väärässä olinkaan. Levyiltä löytyvät elokuvat The Little Kidnappers, The President's Mistress, Necessity sekä Beauty & Denise.

Final Impact: Homoeroottisella kannella varustettu Lorenzo Laamastelu, jota katsoessa ummetus iskee kuin miljoona volttia... tai jotain.

Excalibur: Kuningas Arttu ritareineen Graalin maljaa metsästämässä. Eeppistä menoa ja meininkiä Zardozin ohjaajalta.

Pentathlon: Dolph Lundgren itäsaksalaisena viisiottelijana, joka Soulin olympilaisten jälkeen loikkaa USA:han paremman elämän toivossa. Entisen valmentajansa ja uusnatsistasioperaatiivi David Soulin suureksi harmiksi...

Horror Collection 5: Tämä tuli hommatuksi lähinnä tuon uudelleen lämmitellyn I Spit On Your Graven vuoksi.

The Chronicles of Riddick: VHS-nauhani meni särki ja silleen.

Tightrope: Clint Eastwood. Siinä syy tämän elokuvan hankkimiseen.

The Evil That Men Do: Charles Bronson. Siinä syy tämän elokuvan hankkimiseen.

Videodrome: Videodrome. Siinä syy tämän elokuvan hankkimiseen.

Monster Brawl: Pikaisen arvostelun tästä leffasta voipi halutessaan käydä tsekkaamassa täältä.

The Royal Scandal: Max Headroom Sherlock Holmesina? Jo on aikoihin eletty...

Beyond the Law aka Fixing the Shadow: Charlie Sheenin tähdittämä tosipohjapätkä rämäpäisestä poliisista, joka saa tehtäväkseen soluttautua liivimiesten joukkoon, saattaakseen heidät edesvastuuseen rikoksistaan maailmaa vastaan.

Metal Tornado: Taattua SyFy-channel laatua pääosassaan Young Gunsistakin tuttu Lou Diamond Phillips.

The Invisible Man: Now you see him, next you don't. Näkymätön mies on ihan yhtä näkymätön teräväpiirrosta huolimati...

Dracula: I never drink...wine. Läpyskä pitää sisällään myöskin Draculan espanjalaisen variaation. Kaksi leffaa yhdellä iskulla siis.

Että tämmöisiä löytöjä tällä kertaa. Ensi kerralla sitten taasen jotakin ihan muuta.

Ready To Rumble (2000)

 

Kuvaus: Jimmy King (Oliver Platt) on narutetun neliön itseoikeutettu kuningas. Ainakin omasta mielestään, sillä hänen kanssaan kehässä vääntävät työtoverit, sekä managerinsa Titus Sinclair (Joe Pantoliano) ovat asiasta eriävää mieltä. He kaikki inhoavat Kingiä sydämensä pohjasta. Niinpä Titus järjestääkin käsikirjoittamattoman matsin, jonka päätarkoituksena on riistää Kingiltä hänen maailmanmestaruustittelinsä, kunniansa ja myöskin miehisyytensä loppuelämäkseen. Näin tapahtuukin ja Jimmy Kingin menestyksekäs painiura saa häpeän tahraaman päätöksen.

Kingin ykkösfanit, Gordie (David Arquette) ja kaverinsa Sean (Scott Caan), ovat kuninkaan vallasta syöksemisestä kuin maansa myyneet ja rahansa juoneet. Viemäreitä työkseen putsaava luuserikaksikko päättääkin tehdä kaikkensa suuresti jumaloimansa kalsaripainijan maineen palauttamiseksi. Ongelmaksi muodostuu vain se, ettei kukaan oikein tunnu tietävän missä King piileksii....

Tuomio: Amerikkalaisen showpainin ympyröihin sijoittuva idioottikomedia, josta lajin vannoutuneet fanit saavat irti enemmän kuin tavalliset tasamaan tallaajat. Mukana menossa mm. liuta silloisia WCW painijoita (Goldberg, Sting, Macho Man Randy Savage jne), Rose McGowan sekä Martin Landau, jonka esittämä painijavanhus on ehdottomasti tämän leffan parasta antia. Menköön tuo toinen annetuista tähdistä siis hänelle...

Movie Monday - Sports

Suhtautumiseni urheiluelokuviin? Mikään kyseisen genren suurkuluttaja ole, mutta onhan noita jokunen tullut nähtyä vuosien varrella. Eivät ne elämääni mitenkään ole mullistaneet tai muutoin lähtemättömästi siihen sen kummemmin vaikuttaneet. Ovat enimmäkseen toimineet sillä hetkellä vain sopivana viihdykkeenä ja ajantappona. Joten, mielessä tässä en syytä enkä väitä, ole puolesta enkä vastaan, vaan pikemminkin päinvastoin.

Tässä kohtaa voisin hyvinkin sortua kirjoittamaan sellaisen semipitkän litanian pitämistäni sporttipätkistä. Ja jälleen kerran koitan välttää moisen pykäämistä viimeiseen asti. Kukaan jaksa pidemmän päälle niitä kuitenkaan lukea, joten teitä mahdollisia lukijoitani säästääkseni laitan näytille vain yhden, monta osiota käsittävän kokonaisuuden.... ja tuo kokonaisuus on.....