Kuvaus: Pugilistisen uransa ehtoopuolella oleva välisarjan boksaaja Davey Gordon (Jamie Smith) valmistautuu kotonaan viimeiseen matsiinsa Kid Rodriguezia vastaan. Vastapäinen naapurinsa Gloria Price (Irene Kane) puolestaan valmistautuu töihin lähtöön klubille, jossa toimii tanssijattarena. Davey on jo pidemmän aikaa ollut ihastunut viehättävään naapurinsa, ja kun he sitten viimein kohtaavat, niin romanssiahan se välilleen pukkaa välittömästi.
Glorian pomo Vincent Rapallo (Frank Silvera) huomaa tämän ja heittäytyy raivoisasti väkivaltaisen mustasukkaisuuden valtaan. Neiti Price on hänen, vain yksin hänen, ja siihen on turha kenenkään muun tulla nokkaansa väliin työntämään, varsinkaan jonkun eläköityvän otsaan lyöjän, jonka tulevaisuuden näkymät ovat kehnohkon puoleiset. Kaksikko pitää erottaa toisistaan, ja Frank onkin valmis tekemään kaikkensa näin tehdäkseen. Jopa tappamaan...
Tuomio: Mestariohjaaja Stanley Kubrickin toinen kokopitkä, pieni budjettinen ($ 40,000) elokuvallinen tuotos, jonka rahoitus kerättiin kokoon tirehtöörin omien sukulaisten toimesta. Ja hyvä niin, sillä vaikka Tappavaa suudelmaa ei yleisesti muistella Kubrickin parhaimmistoon kuuluvana, on se siltikin varsin nauttittava rikospätkä, jonka ohjaksissa ohjaajalegenda lämmittelee oivallisesti tulevaa varten.
Valoilla ja varjoilla leikitään film noirille ominaisella tyylillä ja tunnelma on väliin painostavan ahdistavakin. Lopussa nähtävä yhteenotto mallinukkien täyttämässä varastossa on tasokkaasti toteutettu, ja jäin sitä katsoessa pohtimaan ottiko Pray for Deathin käsikirjoittanut James Booth vaikutteita tuosta välien selvittelystä Sho Kosugin ja itsensä tähdittämää ninjailua kirjoittaessaan. Ehkä otti, ehkä ei, mutta aikalailalla samankaltaisessa ympäristössä senkin elokuvan viimeinen taisto käydään.
Kokonaisuutena Killer's Kiss on varsin pätevähkö tapaus, vaikka näyttelijäsuoritukset kautta linjan ovatkin hieman jähmeitä, ja kestoltaankin se on jossain määrin alimittainen. Tutustumisen arvoinen elokuva se puutteistaan huolimatta siltikin on, sillä se antaa mahdollisuuden kurkata millainen Kubrick oli aikana, jolloin sellaiset merkkiteokset kuin 2001: Avaruusseikkailu tai vaihtoehtoisesti vaikkapa Hohto olivat vielä kaukana edessäpäin. Kolme tähteä. Ei enempää, eikä liioin vähempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti