Gotham (1988) aka The Dead Can't Lie

Kuvaus: Nykiläinen privaattidekkari Eddie Mallard (Tommy Lee Jones) on pitkähkön uransa aikana ehtinyt kokemaan yhtä sun toista, ja siksi toimistoonsa astuneet asiakkaat harvemmin onnistuvat yllättämään häntä selvitystä vailla olevine juttuineen. Mutta kun päivänä eräänä toimistoon sisään tepastelee miekkonen nimeltä Charles Rand (Colin Bruce) erikoisen pyyntönsä kera, on Mallardin pakko myöntää itselleen, ettei hänkään ole kokemuksineen täysin immuuni yllätetyksi tulemisen suhteen.

Randilla on kertomansa mukaan pienoinen ongelma ex-vaimonsa Rachelin (Virginia Madsen) suhteen. Nainen kun ei suostu millään jättämään häntä rauhaan, vainoten miestä minne ikinä tämä sitten meneekin. Siinä sinänsä mitään kummallista ole, sillä Mallard on nähnyt vastaavia tapauksia aiemminkin. Roolit ovat vain väliin olleet toisin päin, mutta muutoin teema on ollut sama. Tässä kohdin Mallard on vielä hyvinkin kartalla, mutta Randin paljastaessa exänsä maanneen matojen ruokana vuodesta -75 lähtien, saa tarina sen luokan käänteen, että monissa liemissä uitetun dekkarin on vaikea pitää kirveellä veistettyjä kasvojaan peruslukemilla. 

Rand haluaa päästä kiusaavasta haamusta lopullisesti eroon, ja Mallard saa tehdä karkoitustyön hänen puolestaan. Mallard pitää Randia sepityksensä perusteella seinähulluna, mutta ottaa keissin akuutin rahan tarpeessa kuitenkin vastaan. Tutkimusten edetessä Mallard tapaa kuolleeksi julistetun Rachelin, joka ensisilmäyksestä lähtien vaikuttaa kaikelta muulta kuin kummitukselta. Eikä aikaakaan, kun Mallard huomaa rakastuneensa päätä pahkaa Racheliin. Vaaralliselta vaikuttava suhde on valmis alkamaan...

Tuomio:  Mielenkiintoisella lähtöidealla liikenteesen lähtevä, supernaturaaleja elementtejä sisällään pitävä dekkarijännäri, joka ei kuitenkaan missään vaiheessa oikein tunnu tietävän, mihin kategoriaan sen lopulta pitäisi hämmennystä alati aiheuttavan tarinansa puolesta kuulua. Näyttelijät näyttävät juonenkäänteitä läpi luoviessaan paikoittain hukassa olevilta tapauksilta, ja sama pätee hyvin pitkälti leffan katsojaankin. Kaksi tähteä enimmäkseen hyvistä näyttelijöistä, joille olisin suonut kuitenkin astetta parempaa materiaalia työstettäväksi.

In Their World, You Can't Buy Freedom, But You Can Steal It

Tässä kohtaa lienee syytä luoda pikainen katsahdus viimeaikaisiin leffahankintoihini...

Ylärivi vas. oik: 4 Movies Ghost Stories, The Terror Within/The Terror Within II, Bound

Alarivi vas. oik: Strange Invaders/Invaders From Mars, Orinoco - Prigioniere Del Sesso, Motel Hell

Ylärivi vas. oik: Killer's Kiss, The Killing, Scream of the Banshee

Alrivi vas. oik: Fear No Evil, John Wick, Classics Collection 1

Ja sitten olisi vielä nämä...

Killer's Kiss (1955)

Kuvaus: Pugilistisen uransa ehtoopuolella oleva välisarjan boksaaja Davey Gordon (Jamie Smith) valmistautuu kotonaan viimeiseen matsiinsa Kid Rodriguezia vastaan. Vastapäinen naapurinsa Gloria Price (Irene Kane) puolestaan valmistautuu töihin lähtöön klubille, jossa toimii tanssijattarena. Davey on jo pidemmän aikaa ollut ihastunut viehättävään naapurinsa, ja kun he sitten viimein kohtaavat, niin  romanssiahan se välilleen pukkaa välittömästi.

Glorian pomo Vincent Rapallo (Frank Silvera) huomaa tämän ja heittäytyy raivoisasti väkivaltaisen mustasukkaisuuden valtaan. Neiti Price on hänen, vain yksin hänen, ja siihen on turha kenenkään muun tulla nokkaansa väliin työntämään, varsinkaan jonkun eläköityvän otsaan lyöjän, jonka tulevaisuuden näkymät ovat kehnohkon puoleiset. Kaksikko pitää erottaa toisistaan, ja Frank onkin valmis tekemään kaikkensa näin tehdäkseen. Jopa tappamaan...

Tuomio: Mestariohjaaja Stanley Kubrickin toinen kokopitkä, pieni budjettinen ($ 40,000) elokuvallinen tuotos, jonka rahoitus kerättiin kokoon tirehtöörin omien sukulaisten toimesta. Ja hyvä niin, sillä vaikka Tappavaa suudelmaa ei yleisesti muistella Kubrickin parhaimmistoon kuuluvana, on se siltikin varsin nauttittava rikospätkä, jonka ohjaksissa ohjaajalegenda lämmittelee oivallisesti tulevaa varten.

Valoilla ja varjoilla leikitään film noirille ominaisella tyylillä ja tunnelma on väliin painostavan ahdistavakin. Lopussa nähtävä yhteenotto mallinukkien täyttämässä varastossa on tasokkaasti toteutettu, ja jäin sitä katsoessa pohtimaan ottiko Pray for Deathin käsikirjoittanut James Booth vaikutteita tuosta välien selvittelystä Sho Kosugin ja itsensä tähdittämää ninjailua kirjoittaessaan. Ehkä otti, ehkä ei, mutta aikalailalla samankaltaisessa ympäristössä senkin elokuvan viimeinen taisto käydään.

Kokonaisuutena Killer's Kiss on varsin pätevähkö tapaus, vaikka näyttelijäsuoritukset kautta linjan ovatkin hieman jähmeitä, ja kestoltaankin se on jossain määrin alimittainen. Tutustumisen arvoinen elokuva se puutteistaan huolimatta siltikin on, sillä se antaa mahdollisuuden kurkata millainen Kubrick oli aikana, jolloin sellaiset merkkiteokset kuin 2001: Avaruusseikkailu tai vaihtoehtoisesti vaikkapa Hohto olivat vielä kaukana edessäpäin. Kolme tähteä. Ei enempää, eikä liioin vähempää.

Päivän boksibongaukset: The Toxic Avenger 1-4 & Film Noir Classic Collection vol. 3

Pikkulinnut karjuivat aamuisen kauppareissuni yhteydessä kukin oksaltaan, että Anttilan Megastoressa olisi The Toxic Avenger-kollektiivi tarjolla pois ostettavaksi. Tottahan toki sitä piti sitten sinne lähteä asianlaidan todenmukaisuutta tarkistamaan.

Ja kyllä.

Birdie num numit olivat jälleen kerran oikeassa, sillä kyseistä boxia tosiaankin oli siellä myynnissä, ja ostinkin omani heti pois, ennen kuin ehtivät katoamaan kuin tukka tuuleen.

Kolme ensimmäistä Toxieta olen onnistunut elämän taipaleeni aikana näkemään, mutta Citizen Toxie, eli trilogian neljäs ja viimeinen osa on jostain syystä jäänyt minulta kokonaan katsomati. Noh, nyt sekin erhe tulee sitten korjattua, kun tuon lootan sisältöä ryhdyn läpi käymään.

Löysin minä toisenkin boksin. En tosin Anttilasta, vaan ei niin kovin yllättäen kirpparilta. Film Noir Classic Collection vol 3 lähti sieltä matkaani. Sisältää kannen mukaan viisi ajatonta jännitys trilleriä, joista seuraavassa pikainen listaus linkkeineen päivineen...

- Border Incident
- His Kind of Woman
- Lady in the Lake
- On Dangerous Ground
- The Racket

Ja bonuksena dokumentti...

Film Noir: Bringing Darkness to Light





Elokuvakirjallisuuttakin tulin hommaneeksi kuten alla olevasta kuvasta voi silmällä katsastaen hyvinkin havaita...

Ihan kaikkia 501:tä pätkää en varmastikaan ole nähnyt, mutta sen voin vannoa, että enemmän kuin kaksi kuitenkin. Mutta joo. Siinäpä ne löydökset sitten olivatkin, joten ei niistä tässä kohdin sen enempää. Koitan jossakin kohtaa heittää kehiin uutta arvosteluakin, jahka saan draivin päälle sellaisen kirjoittamiseen. Lähinnä siksikin, ettei mene pelkästään näiden hankintojen esittelyksi koko bloggaaminen. Tylsäksi kun sekin pidemmän päälle käy. Niin minulle kuin mahdollisille lukijoillenikin.