Foxtrap (1986)

Kuvaus: Thomas Fox (Fred 'The Hammer' Williamson) on kovanyrkkinen, mutta sulavakäytöksinen yksityisetsivä, joka kotiin kauppareissultaan palattuaan, joutuu muutaman ladon ovea isomman kaverin pahoinpitelemäksi. Käy ilmi, että mainitut nyrkillä hellästi hyväilijät työskentelevät rahaa kuin roskaa omaavalle John Thomasille (Christopher Connelly), joka vaimoineen haluaa palkata Foxin etsimään eurooppaan kadonnutta tytärtään, Susania (Donna Owen). Tyttö on viimeisten tietojen mukaan nähty Cannesissa, jossa elokuvajuhlatkin ovat juuri sopivasti meneillään, joten sinne vie myös sankarimme reittilennon tie. 

Cannesiin saavuttuaan Ketulla pitää sen verran kiirettä keissin suhteen, että elokuviin hän ei ennätä ensinkään. Sääli sinänsä, sillä näkyvillä olevien julisteiden mukaan tarjolla olisi katseltavaksi sellaisia klassikoita, kuten Chuck Norrisin tähdittämä Invasion U.S.A. sekä toinen Cannon klassikko Death Wish 3. Elävien kuvien sijasta Fox keskittyy antamaan turpiin neljän miehen kolmikolle (selviää, kun katsotte leffan), että myöskin tekemään lähempää tuttavuutta vastakkaisen sukupuolen edustajan kera, saaden kaiken tämän ohessa vielä vihjeen, jonka mukaan Susan olisikin Cannesin sijasta Roomassa, jonne kaikki tiet tunnetusti vie. Niin myös Thomas Foxin.

Rooman ikiaikaisilla kaduilla ja kujilla seikkaillessaan Fox pääsee pian häviksissä olevan Susanin jäljille. Naisen löytääkseen privaattidekkarimme saa tarpeen tulevaa avustusta Mariannalta (Beatrice Palme) sekä tämän miespuoliselta huonetoverilta, Josielta (Cleo Sebastian), joka taitaa yhtäältä baletin ja toisaalta karatenkin salamyhkäiset salat. Monen mutkan ja vauhdikkaan vaarallisen tilanteen jälkeen Fox löytää viimein Susanin, vieden hänet mukanaan takaisin Amerikan mantereelle, ja John Thomasin pakeille. Maksupuolikin hoituu, mutta onko kaikki sittenkään ihan niin, kuin tämän pätkän alussa annettiin ymmärtää....

Tuomio: Williamsonin itsensä tirehtöröimä dekkaripätkä, joka läpi käy kestonsa aikana kaikki lajityypille ominaiset kliseet keskivertoisella verkkaudella höystettynä. Loppuun heitetään vielä pientä twistin tynkää, jonka kokeneet leffakatselijat ovat kykeneväiset haistamaan ennakkoon jo alkuminuuttien jälkeen. Tai ainakin siinä vaiheessa, kun Christopher Connelly ilmaantuu ruutuun ilmapiiriä pahentamaan. Laiskasti etenevän sunnuntaipäivän laiskasti etenevä leffa, jolle alla näkyvä tähtimäärä sopii kuin Williamsonin nyrkki pahiksen silmään.

Low Blow (1986) aka Savage Sunday

Kuvaus: Joe Wong (Leo Fong) on entinen poliisi, joka hankkii nykyisin leipänsä yksityisetsivän tointa harjoittaen. Päivänä eräänä Wongin toimistolle saapuu ökyrikas John Templeton (Troy Donahue), jonka tytär Karen (Patti Bowling) on kadonnut opinahjostaan kaksi viikkoa takaperin hukuksiin jälkiä jälkeensä sen isommin jättämättä. Templeton haluaa Joen selvittävän tyttärensä olinpaikan ja tuovan hänet takaisin kotiin. Joe ottaa tehtävän vastaan, luvaten tuloksia mahdollisimman pian. Sitä paitsi raha tulee muutenkin tarpeeseen. Joella kun on paha tapa kerätä itselleen pysäköintirikemaksuja läjäpäin.

Juttua tonkiessaan Joe saa selville, että Karen on äkillisen katoamisensa seurauksena ajautunut Yarakundan (Cameron Mitchell), pahamaineisen, mustaan huppariin pukeutuneen, aurinkolaseja yölläkin käyttävään, ja sekavan syvällisiä lausahduksia alati suustaan latovan kulttijohtajan pirullisiin pauloihin. Syystä tästä Karen olisi hyvä saada mitä pikimmin turvaan Yarakundan ulottuvilta, varsinkin kun viulut tmaksava isäpappansakin alkaa olla luvattujen tulosten suhteen perin kärsimätön kaveri.

Pelastusreissu osoittautuu kuitenkin pian astetta konstikkaammaksi, sillä kulttilaisten kompoundi vilisee hampaisiin asti aseistettuja vartijoita, joiden edessä Joen taidokkaasti taitama kungfukin on pelkkää paperia. Joe ei kuitenkaan anna periksi, vaan värvää avukseen viitisen kappaletta eri lähitaistelutaitoista ja taustaista henkilöä, jotka ylivoiman vastassa olessa lyövät ensin, lyövät kovaa. Nyrkillä...

Tuomio: Tulipa sitten tämäkin viimein katseltua tuossa pois, ja täytyy heti kättelyssä sanoa, että olihan tämä vaan kaikessaan melkoinen sontapaakku katsottavaksi. Mutta sillalailla huonon hyvällä tavalla. Eli toisin sanoen pölhöviihdettä parhaimmillaan, jonka parissa naureskelee kevyesti läpi yhden sateisen lauantai-iltapäivän. Cameron Mitchell puhuu sekavia koko leffan ajan, kun taas Leo Fong on toimintasankari yhtä epäuskottava tapaus kuin vaikkapa Juha Sipilä pääministerinä. Viime mainittu siltikään estänyt itsenäisen jatko-osan ulos pukkaamista Blood Streetin (1988) muodossa. Sitä en valitettavasti kuitenkaan omista, joten arvostelun teko siitä pätkästä jää toistaiseksi tekemäti.

Elokuvana:                 Pölhöviihteenä:

Heroes Three (1988) aka Warriors Three aka Three Warriors aka Hunted in Hong Kong aka To Live & Die in Hong Kong

Kuvaus: Jenkkiläinen sota-alus saapuu Hongkongin satamaan, pudottaen ohessa kyydistä loman viettoon suuntaavat sillit Jimin sekä Dutchin. Hetikohta maihin noustuaan mainittu kaksikko ajautuu tahtomattaan ja pyytämättä vaikeuksiin, sillä paikallinen sormiaan (westsidestorymaisesti) napsutteleva ja naamioita kasvoillaan käyttävä jengi ympäröi upseerin sekä herrasmiehen turpakäräjät mielessään.

Sankarimme taitavat pelätyn kung fun salat varsin oivallisesti, mutta reipasta ylivoimaa vastaan taistellessa väsy iskee nopeasti, eikä aikaakaan kun kaksikkomme jää kovasta vastaanlaitosta huolimatta alakynteen. Mutta kun hätä on suurin, on pelastava enkelikin lähellä. Tällä kertaa enkeli ilmaantuu paikalle yksityisetsivä Horatio Limin hahmossa, jolta löytyy sen verran ruista ranteestaan ja ruutia potkuistaan, että tuhmat jengiläiset katsovat parhaakseen paeta paikalta hippulat vinkuen. 

Myöhemmin taitavana taistelijana tunnettu Jim katoaa mystisesti jälkiä sen isommin jättämättä, löytyen lopulta tylysti murhattuna hotellihuoneestaan. Dutch ja Horatio lyöttäytyvät yksiin selvittääkseen kuka Jimin tappoi. Vauhdikas ja vaarojen täyttämä etsintäreissu johtaa Hongkongin rikosten kyllästämään alamaailmaan, ja sitä rautaisella otteellaan hallitsevan kiinalaisen mafian jäljille. Ohessa paljastuu vielä sekin, ettei Horatio ole mikään tavallinen privaatti dekkari, vaan hän omaa ainutlaatuisen aseen, jonka edessä vihollisen kuin vihollisen puntti alkaa väkisinkin tutisemaan. Viimeinen taisto hyvän ja pahan välillä on valmis alkamaan...

Tuomio: Kaikin puolin pökkelön kömpelö kasarikungfuilu, jolla elokuvallisia arvoja ei ole nimeksikään, mutta viihteellistä vastaavaa siltikin roppakaupalla vaikka muille jaettavaksi. Pölhöviihteen puolelle mennään siis jälleen kerran, eikä siinä mitään, sillä Kolme taistelijaa puolustaa mainiosti mainitun kategorian kunniaa kaiken sen puolentoista tunnin kestoaikansa ajan. Hieman hankalasti löydettävä tapaus, vaan jos kohdallenne reisuillanne vain osuu, niin suosittelen ostamaan leffan pois katseltavaksi. Tästä ei leffa enää huonomman hyväksi voi mennä... vai voiko sittenkin? (liitä tähän kohtaan dramaattista musiikkia).

Elokuvana:                Pölhöviihteenä:

Traileri: Crooked House (2017)

Traileri: Sherlock Series 4 (2017)

Töllömusa - Crazy Like a Fox Main Theme - Arthur B. Rubinstein

Gotham (1988) aka The Dead Can't Lie

Kuvaus: Nykiläinen privaattidekkari Eddie Mallard (Tommy Lee Jones) on pitkähkön uransa aikana ehtinyt kokemaan yhtä sun toista, ja siksi toimistoonsa astuneet asiakkaat harvemmin onnistuvat yllättämään häntä selvitystä vailla olevine juttuineen. Mutta kun päivänä eräänä toimistoon sisään tepastelee miekkonen nimeltä Charles Rand (Colin Bruce) erikoisen pyyntönsä kera, on Mallardin pakko myöntää itselleen, ettei hänkään ole kokemuksineen täysin immuuni yllätetyksi tulemisen suhteen.

Randilla on kertomansa mukaan pienoinen ongelma ex-vaimonsa Rachelin (Virginia Madsen) suhteen. Nainen kun ei suostu millään jättämään häntä rauhaan, vainoten miestä minne ikinä tämä sitten meneekin. Siinä sinänsä mitään kummallista ole, sillä Mallard on nähnyt vastaavia tapauksia aiemminkin. Roolit ovat vain väliin olleet toisin päin, mutta muutoin teema on ollut sama. Tässä kohdin Mallard on vielä hyvinkin kartalla, mutta Randin paljastaessa exänsä maanneen matojen ruokana vuodesta -75 lähtien, saa tarina sen luokan käänteen, että monissa liemissä uitetun dekkarin on vaikea pitää kirveellä veistettyjä kasvojaan peruslukemilla. 

Rand haluaa päästä kiusaavasta haamusta lopullisesti eroon, ja Mallard saa tehdä karkoitustyön hänen puolestaan. Mallard pitää Randia sepityksensä perusteella seinähulluna, mutta ottaa keissin akuutin rahan tarpeessa kuitenkin vastaan. Tutkimusten edetessä Mallard tapaa kuolleeksi julistetun Rachelin, joka ensisilmäyksestä lähtien vaikuttaa kaikelta muulta kuin kummitukselta. Eikä aikaakaan, kun Mallard huomaa rakastuneensa päätä pahkaa Racheliin. Vaaralliselta vaikuttava suhde on valmis alkamaan...

Tuomio:  Mielenkiintoisella lähtöidealla liikenteesen lähtevä, supernaturaaleja elementtejä sisällään pitävä dekkarijännäri, joka ei kuitenkaan missään vaiheessa oikein tunnu tietävän, mihin kategoriaan sen lopulta pitäisi hämmennystä alati aiheuttavan tarinansa puolesta kuulua. Näyttelijät näyttävät juonenkäänteitä läpi luoviessaan paikoittain hukassa olevilta tapauksilta, ja sama pätee hyvin pitkälti leffan katsojaankin. Kaksi tähteä enimmäkseen hyvistä näyttelijöistä, joille olisin suonut kuitenkin astetta parempaa materiaalia työstettäväksi.

Tiiseri: Mr. Holmes (2015)

Töllömusa - Spenser For Hire (Main Theme) - Steve Dorff

The Alligator People Will Make Your Skin Crawl!

Kun en muutakaan keksi, niin laitanpas tähän kohtaan esille viimeaikaiset leffalöydökseni...

The Last Horror Film: Joe Spinell esittää tässä pätkässä mielenvikaista taksikuskia, joka niin kovasti haluaisi olla elokuvantekijä, ja tehdä leffan Caroline Munron kanssa. Munro on asiasta kuitenkin toista mieltä...

Die, Monster, Die!: H.P. Lovecraftin tarinaan The Colour Out of Space löyhästi pohjautuva kauhistelupätkä, jossa ikääntynyt Boris Karloff kasvattelee löytämänsä meteorin avulla geenimanipuloituja vihanneksi, ajelee rullatuolilla ja heiluu kirveenkin kanssa. Että näin...

The Alligator People: Suomuista scifikauhua Lon Chaney Jr:n tähdittämänä.

The Terminators/ Universal Soldiers: The Asylumin halpisnäkemys niin Terminaatorista kuin myös Täydellisestä sotilaasta. Nyt jo pelottaa millaista kökkökakkaa on luvassa...

Night Caller aka South Beach: Leffa, jossa Gary Busey ja Fred "The Hammer" Williamson esittävät miamilaisia yksityisetsiviä ei voi millään muotoa olla huono. Vai voiko?

Turkey Shoot: Oz-ploitaatiopätkä down underista. Laatua ilmiselvästi luvassa tai sitten ei.

Impact Point: Rantalenttiksen kiehtovaan maailmaan sijoittuva häirikkötrilleri, jossa Beverly Hills 90210 tähde Brian Austin Green esittää pahista. Hilarity ensues!

AE Apocalypse Earth: The Asylum pätkä tämäkin, eikä edes välttämättä kovinkaan huono sellainen, mikäli ...noiria on tässä kohdin yhtään uskominen.

One Man Army: Kolmen elokuvan kollektiivi, jossa jokaisessa heiluu pääosassa Fred "The Hammer" Williamson. Pitää sisällään seuraavat pätkät: Deadly Impact, Death Journey, sekä Mean Johnny Barrows.

3 Classic Horrors of Silver Screen vol. 7: Sisältää seuraavat elokuvalliset tuotokset: Attack of the Giant Leeches, The Amazing Transparent Man, sekä Revolt of the Zombies.

Pontypool: En muista joko tämän aiemmin esittelin, mutta menkööt täytteenä läpi, jos niin olen tehnyt.

Sin aka Bloody Bloody Bible Camp: Tämä tuli ostettua lähinnä sen vuoksi, että mukana menossa näyttäisi olevan Phantasm elokuvista tutuksi tullut Reggie Bannister.

Sherlock Holmes and the Deadly Necklace (1962) aka Sherlock Holmes und das Halsband des Todes

Kuvaus: Kuningatar Kleopatran haudasta löydetty kallisarvoinen kaulakoru joutuu varkauden kohteeksi. Maailman kuuluisin konsultoiva etsivä Sherlock Holmes (Christopher Lee) ryhtyy tri. Watsonin (Thorley Walters) avustuksella setvimään kuka korun oikein varastikaan. Juttuun näyttäisi liittyvän myös kaksi henkirikosta, joiden takana vaikuttaisi olevan sama henkilö, joka vei korun. Tutkinnan edetessä käy yhä selkeämmin selväksi, että kaiken takana on Holmesin vanha arkkivihollinen, professsori James Moriarty (Hans Sönker)...

Tuomio: Monikansallisena tuotantona (Länsi-Saksa, Italia, Ranska) tehty, vaisuhkon oloinen Sherlock Holmes-filmatisointi, joka pohjautuu löyhästi Sir Arthur Conan Doylen kynäilemään tarinaan The Valley of Fear. Löyhästi siksi, että lähes jokainen yksityiskohta originaalista stoorista on menty muuttamaan joksikin aivan muuksi. Enimmäkseen huonompaan suuntaan vieläpä.

Christopher Lee sopii Holmesiksi kuin nakutettu, ja Thorley Walters hoitaa hänkin oman tonttinsa hieman pihalla olevana Watsonina varsin oivallisesti. Noin niinkuin ulkoisesti ajatellen siis. Harmittavasti molempien miesten subliikkipuolen hoitaa jotkut sekundabritit, joilla homma ei ole alkuunkaan yhtä hyvin hallussa, kuin Leellä ja Waltersilla äänellisesti olisi ollut. Surkea dubbaus pelkästään pudottaa tähtimäärää alaspäin, eikä asiaa auta sekään, ettei itse tarinakaan jaksa olla kovinkaan kiinnostava. Uni pukkasi väliin silmään väkisinkin, ja se jos mikä ei ole kovinkaan hyvä juttu, kun ottaa huomioon, että kyse on Sherlock Holmes mysteeristä. Yhden tähden tälle kuitenkin annan. Lähinnä Christopher Leen vuoksi senkin.

Töllömusa - Magnum P.I. Theme - Mike Post