Low Blow (1986) aka Savage Sunday

Kuvaus: Joe Wong (Leo Fong) on entinen poliisi, joka hankkii nykyisin leipänsä yksityisetsivän tointa harjoittaen. Päivänä eräänä Wongin toimistolle saapuu ökyrikas John Templeton (Troy Donahue), jonka tytär Karen (Patti Bowling) on kadonnut opinahjostaan kaksi viikkoa takaperin hukuksiin jälkiä jälkeensä sen isommin jättämättä. Templeton haluaa Joen selvittävän tyttärensä olinpaikan ja tuovan hänet takaisin kotiin. Joe ottaa tehtävän vastaan, luvaten tuloksia mahdollisimman pian. Sitä paitsi raha tulee muutenkin tarpeeseen. Joella kun on paha tapa kerätä itselleen pysäköintirikemaksuja läjäpäin.

Juttua tonkiessaan Joe saa selville, että Karen on äkillisen katoamisensa seurauksena ajautunut Yarakundan (Cameron Mitchell), pahamaineisen, mustaan huppariin pukeutuneen, aurinkolaseja yölläkin käyttävään, ja sekavan syvällisiä lausahduksia alati suustaan latovan kulttijohtajan pirullisiin pauloihin. Syystä tästä Karen olisi hyvä saada mitä pikimmin turvaan Yarakundan ulottuvilta, varsinkin kun viulut tmaksava isäpappansakin alkaa olla luvattujen tulosten suhteen perin kärsimätön kaveri.

Pelastusreissu osoittautuu kuitenkin pian astetta konstikkaammaksi, sillä kulttilaisten kompoundi vilisee hampaisiin asti aseistettuja vartijoita, joiden edessä Joen taidokkaasti taitama kungfukin on pelkkää paperia. Joe ei kuitenkaan anna periksi, vaan värvää avukseen viitisen kappaletta eri lähitaistelutaitoista ja taustaista henkilöä, jotka ylivoiman vastassa olessa lyövät ensin, lyövät kovaa. Nyrkillä...

Tuomio: Tulipa sitten tämäkin viimein katseltua tuossa pois, ja täytyy heti kättelyssä sanoa, että olihan tämä vaan kaikessaan melkoinen sontapaakku katsottavaksi. Mutta sillalailla huonon hyvällä tavalla. Eli toisin sanoen pölhöviihdettä parhaimmillaan, jonka parissa naureskelee kevyesti läpi yhden sateisen lauantai-iltapäivän. Cameron Mitchell puhuu sekavia koko leffan ajan, kun taas Leo Fong on toimintasankari yhtä epäuskottava tapaus kuin vaikkapa Juha Sipilä pääministerinä. Viime mainittu siltikään estänyt itsenäisen jatko-osan ulos pukkaamista Blood Streetin (1988) muodossa. Sitä en valitettavasti kuitenkaan omista, joten arvostelun teko siitä pätkästä jää toistaiseksi tekemäti.

Elokuvana:                 Pölhöviihteenä:

WolfCop (2014)

Kuvaus: Woodhavenin pikkukaupungin apulaissheriffi Lou Garoulla* (Leo Fafard) on ongelma. Nimittäin alkoholiongelma, josta johtuen mies viettääkin enimmän osan työpäivästään paikallisessa ravitsemusliikkeessä paukkuja kitusiinsa naukkaillen. Ryyppääminen käy kuitenkin pidemmälti lompuukin päälle, joten Loun on väliin hoideltava krapulapäissään poliisin hommiaan, jotta pysyisi siten varmasti viinaksissa. Iltana eräänä Lou saa tehtäväkseen selvittää korpikuusen keskeltä kantautuvan mekastuksen lähteen, ja pusikkoon alati huonovointinen lainvalvojamme vastahakoisesti tiensä pian jo suuntaakiin. 

Paikan päälle päästyään Lou törmää yllätyksekseen okkultismia harjoittavaan kulttiin, aikeinaan uhrata paikallinen poliitikko itselleen Suurelle Cthulhulle tai mitä epäjumalaa nyt sitten ikinä sattuvatkin palvomaan. Ennen kuin Garou ehtii edes kissaa sanomaan, häneltä lyödään taju tylysti kankaalle. Aamusella herätessään Lou huomaa viettäneensä yönsä omassa sängyssään, muistamatta alkuunkaan kuinka ylipäätään pääsi metsän keskeltä takaisin kämpilleen. Yöllisestä reissustaan Loulla on matkamuistonaan vatsaansa kaiverrettu pentagrammi. 

Jaloilleen ja ulos päästyään Lou tekee nipun outoja havaintoja. Hänen aistinsa ovat terävöityneet äärimmilleen ja haavansakin tuntuvat parantuvan yhtä vilkkaan kuin sarjakuvasankari Wolverinella ikään. Todellinen jymypaukku iskee kuitenkin täydenkuun aikaan, jolloin Lou ryhtyy tahtomattaan kasvamaan ja karvoittumaan petomaista raivoa täynnä olevan ihmissuden mittoihin. Lou Garousta on tullut WolfCop, kaikkien rikollisten runsaskarvainen, täysikuuta kitapurje pitkällä ulvova kauhu....

Tuomio: Nyt on kyllä heti pakko mainita, että odotin tältä pätkältä trailerinsa puolesta paljolti enemmän, kuin lopulta koko leffan nähtyäni siltä sain. Huumoria olisi saanut olla enemmälti ja sekin hurtimpaa, tasokkaampaakin. Gore-efektit toimivat sentään kohtuullisen hyvin, kuten myös transformaatiot ihmisestä sudeksi olivat nekin pätevähkösti tehty. Näyttelemispuoli oli taasen sellaista kesäteatteritasoa, eikä kukaan mukana olleista oikeastaan erottunut millään muotoa edukseen. Paitsi ehkä Sarah Lind, joka erottui kyllä joukosta, mutta ihan muista syistä kuin näyttelemisensä puolesta. Kaikin puolin ja kokonaisuutta ajattelen WolfCop onkin lopulta harmittavan vaisuksi jäävä tapaus, jossa olisi ollut aineksia todelliseksi kulttipätkäksi, jos tekijät olisivat vain uskaltaneet painaa lämän rohkeammin pohjaan tuotoksensa suhteen, ja antaa mennä seurauksista sen kummemmin piittaamatta. Tällaisenaan SusiKyttä toimii yhden illan hetkellisenä huvina, jonka pariin tuskin enää tämän jälkeen tulee koskaan, ikinä, milloinkaan, jos edes silloinkaan palattua.

* johdannainen ranskankielisestä sanasta loup-garou, joka tarkoittaa suomeksi ihmissutta. -toim. huom.

Tiiseri: Portal to Hell!!! (2015)

Traileri: Call Girl of Cthulhu (2015)

Portaali Helvettiin

Klikkaa kuvaa tietääksesi enemmän.

Stitches (2012)

Kuvaus: Pikkumies Tom (Ryan Burke) täyttää kymmenen vuotta ja niinpä tämän merkittävän merkkipäivän kunniaksi järjestetään tietenkin messevät kekkerit. Lasten mehuhetki päättyy kuitenkin lopulta varsin ikävissä merkeissä, kun esiintymään palkattu Stitches-klovni (Ross Noble) potkaisee työtapaturman seurauksena verisesti tyhjää.

Kuusi vuotta myöhemmin teini-ikäinen Tom (Tommy Knight) käy tapahtuneen onnettomuuden vuoksi terapiassa, syö pillereitä ja näkee karmaisevia valveunia kauhisuttavista klovneista, jotka repivät ilkeyksissään koulutoveriensa pallit peniksineen irti, ripustaen ne sitten ilmassa hilluvan ilmapallon naruun killumaan. Moisista pikkuseikoista huolimatta Tom tuntee kuitenkin olevansa valmis järjestämään ensimmäiset onnettomuuden jälkeiset synttäribileet. Hän kutsuu sinne osan koulutovereistaan, loppujen ilmestyessä paikalle omin luvin ja kutsumatta. Ei liene yllätys, että reisillehän se ilta karahtaa. Mutta tuo kaikki on vasta alkua, sillä outo pellekultti on mennyt tekemään jotakin sanoinkuvaamattoman kammottavaa. He ovat herättäneet Stitchesin kuolleista. Kun tämä Pelle Hermanni vainajalasta sitten löytää tiensä juhlapaikalle, ovat varsinaiset verikekkerit valmiit alkamaan.

Tuomio: "You'll die laughing." No jaa, en menis vannomaan. Leffa kun nyt ei vain ollut kovinkaan hauska. Eikä liioin pelottavakaan. Semmoinen perus-slasheri, joita mahtuu helposti kolmetoista kipaletta tusinaan. Pellekultti vaikutti mielenkiintoiselta, mutta eipä senkään olemassa oloa sen kummemmin syvennetty tai selitelty. Ehkä jatko-osassa sitten tulee sen vuoro. Ei sillä, että jatkoa mitenkään tälle kaipaisin, mutta joku pelle sen kuitenkin menee jossakin vaiheessa vielä tekemään. Anyways, kaksi tähteä. Ei enempää. Ei vähempää.

Ghostquake (2012) aka Haunted High

Kuvaus: Uudessa-Englannissa sijaitseva Holloman-akatemia joutuu entisen rehtorinsa ja kulttijohtajan, Danfordin (M.C. Gainey), pahansuopan haamun piinaamaksi. Koulun talonmies Ortiz (Danny Trejo) ryhtyy ripeisiin vastatoimiin pahan hengen karkoittamiseksi, saaden tarvittavaa tulitukea opinahjossa opiskelevalta Quentin Danfordilta (Jonathan Baron), joka sattuu sopivasti olemaan kummitusreksin pojanpoika.

Tuomio: SyFy-Channelille tuotettu kummituskauhistelu, joka kehnonpuoleisesta toteutuksestaan huolimatta (ja siitä syystäkin) onnistuu olemaan aivan älyhauskaa katseltavaa. Demonista kummitusreksiä esittävä M.C. Gainey tuntuu pitävän hauskaa koko pienen tilipussinsa edestä, naureskellen kirjaimellisesti  leffan läpi sen pöljäkehahmoja hengiltä ottaessaan.

Danny Trejo puolestaan pitää yllä Paranormal Activityn (taisi olla kakkonen) ja Devilin luomaa kuvaa siitä, että meksikaanot ovat kovinkin tietoisia henkimaailman touhuiluista, ja että heiltä löytyy tarvittavat keinot moisten remuajien lopulliseen pysäyttämiseen. Buffysta tuttu Charisma Carpenter käy pikaisesti visiteeraamassa, ja onpa mukaan saatu myös zombisammakoitakin. Toistan zombisammakoita! Can you effin believe it!  Ehtaa pölhöviihdettä parhaimmillaan...

Elokuvana:                 Pölhöviihteenä:

A New Kind of Revenge... From the Author of Death Wish - Leffasostostrilogian toinen osa

Cult Terror Cinema - 12 Movie Collection. Tarttui mukaani eräältä keskustassa sijaitsevalta kirpparilta. Pitää sisällään seuraavat elokuvalliset teokset....

- The Babysitter
- Bloodlust
- Carnival of Crime
- The Crater Lake Monster
- The Creeping Terror
- Escape from Hell Island
- Fleshburn
- The Hearse
- Horror High
- Land of the Minotaur
- Lurkers
- The Teacher

Traileri: The Wicker Man - The Final Cut (1973)

Tämä täytyy kyllä ehdottomasti hommata...

Synopsis: A police sergeant is sent to a Scottish island village in search of a missing girl whom the townsfolk claim never existed. Stranger still are the rites that take place there

Blu-Ray julkaisu UK: 14.10.2013

Land of the Minotaur (1976) aka The Devil's Men

Kuvaus: Kreikan maalla jokin on pahasti vialla. Enkä nyt puhu mistään eurokriisistä, vaan siitä, että siellä katoaa ihmisiä kuin tukka tuuleen. Lähinnä turisteja sun muita epäonnekkaita otuksia. Pappismies Roche (Donald Pleasence) pitää katoamistapauksia vähintäänkin outoina, ja ottaakin sen vuoksi yhteyttä New Yorkissa työskentelevään yksityisetsiväystäväänsä, Milo Kayehin (Costas Skouras), pyytäen tätä saapumaan Kreikkaan mitä pikimmin.

Kaye nousee koneeseen ja siellä istumisensa aikana katoamiset sen kuin jatkuvat. Kolme historillisia raunioita tutkimaan lähtenyttä nuorta, Rochen henkilökohtaisia tuttuja muuten, häviävät nimittäin hukuksiin kuin maan nieleminä. Tai paholaisen vieminä, kuten Roche itse uskoo, tarjoten teoriaansa sinnikkäästi nyt jo paikan päälle ennättäneelle Kayelle. Kaiken kokenut "kumikenkä" pitää papin uumoiluja kuitenkin pelkkänä höpönlöpönä. Tietämättä tämän olevan lähempänä totuutta kuin ehkä uskoisikaan. Tutkimusten edetessä näet selviää, että katoamisten takana on myyttistä minotauria palvova satanistikultti, johtajanaan salaperäinen, Karpaattien kukkuloilta aikoinaan pois ajettu (Peter Cushingin esittämä) paroni Corofax...

Tuomio: Satanistikultti. Minotauri. Donald Pleasence ja Peter Cushing. Luulisi, että moisista emmeistä saisi hyvinkin koottua kasaan vähemmän tylsän ja kauhistuttavankin kauhistelun. Vaan eipä kait sitten saa, mikäli tätä leffaa on yhtään uskominen....