Lokakuu kuuluu kauhulle: The Howling (1981)

Kuvaus: Enkelten kaupungin pimeillä kaduilla ja kujilla on jo hyvän tovin liikuksinut naisia hengiltä ottava sarjamurhaaja. Mainittu tappaja, Eddie Quist (Robert Picardo) nimeltään, on myös suorittamiensa veritöidensä ohella jonkinasteinen uutifriikki, fanittaen ylikaiken kuvaakin kaunimpaa televisiotoimittaja Karen Whitea (Dee Wallace). Tapaamisestakin sovitaan ja yönä eräänä Karen lähtee vahvasti virkavallan toimesta mikitettynä kaupungin katuja mittailemaan, saapuen ennen pitkää ennakkoon tarkoin valitulle puhelinkopille, jonka sisuksissa olevaan luuriin Eddie hetikohta jo soittaakin. Quist ohjeistaa Karenia jatkamaan puhelun päätyttyä matkaansa lähistöllä sijaitsevalle  pornopuljulle, joka lehtien, lelujen ja vaatetuksen lisäksi tarjoaa asiakkailleen myös mahdollisuuden katsella privaatisti vahvasti pornograaffisia leffoja. Yksitysnäytös hydrauliikkaleffan parissa päättyy kummankin osapuolen kannalta äärimmäisen epäonnekkaasti. Karen menettää Eddien väkivaltaisen lähentelyn vuoksi muistinsa. Eddie taasen menettää henkensä samaisen lähentelyn ja herkän liipasinsormen omaavan korttelikytän toimesta.

Kaiken tapahtuneen jälkeen Karen on täysin kykenemätön jatkamaan töitään, joten parantuakseen hän kääntyy pollatohtori George Waggnerin (Patrick Macnee) puoleen, joka määrääkin toimittajallemme hermolomaa ylläpitämässään parantolassa kaukana kaikesta kaupungin hälinästä ja hulinasta. Yksin Karen ei matkaan kuitenkaan lähde, vaan ottaa reissulle kumppanikseen kumppaninsa "Bill" Neillin (Christopher Stone), jota niin kovin rakastaa. Parantolan sijainti metsikön keskellä puolestaan suorastaan tihkuu idyllistä luonnon rauhaa, ollen siten mitä mainioin lokaatio kaikensorttiseen parantumiseen. Harmi vain, että muut parantolassa olevat potilaat kantavat sisällään karmaisevaa salaisuutta, joka paljastuesssaan saa karvat kenen tahansa selässä nousemaan pystyyn. Kirjaimellisesti...

Tuomio: Gary Brandnerin samaa nimeä kantavaan opukseen pohjaava ihmissusihukkapätkä, joka edelleenkin kuuluu lajinsa parhaimmistoon, vaikkakin ajan hammas on ehtinyt vuosikymmenten vieriessä syömään siitä parhaimman terän. Danten ohjaus on paikoin taidokasta ja tunnelmaa hyvin luovaa, hetkittäin jopa selkäpiitä karmivaakin. Rob Bottinin taidokkaasti luomat praktikaaliefektit pelaavat nekin edelleen mainiosti. Muodonmuutokset ihmisestä sudeksi ovat tasokkaita ja näyttäviä, lyöden kevyesti laudalta nykyiset tietokoneella tehdyt vastaavat. Pino Donaggion säveltämästä musasta on siitäkin pakko antaa plussaa, sillä omalta osaltaan se lisää elokuvan tunnelmallisuutta varsin mainiosti. 

Jotakin miinusta. Noh, siellä on kesken leffan käytetty animaatiota erään muodonmuutoksen yhteydessä, mistä en ole koskaan oikein pitänyt. En silloin, kun ensikertaa tämän pätkän kakarana näin FilmNetiltä, enkä liioin nytkään uudestaan juuri katselleena. Mainittu kohtaa saa minut joka kerta tajuamaan, että katson elokuvaa, eikä se ole ollenkaan hyvä juttu se. Toinen minus tulee lopussa nähtävästä metamorfoosista, josta siitäkään en ole edellä mainitun tavoin koskaan pitänyt. Ruudussa nähtävä ihmissusi kun ei minusta muistuta ulkonäöltään hukkaa sitten niin yhtään. Vesikauhuista Pomeraniania ehkä, mutta ei ihmissutta mitenkään. Jos minulla olisi valta muuttaa jotaikin juttuja tästä leffasta, niin nuo kaksi ehdottomasti ainakin. Antamani tähtimäärä onkin ainakin osittain, ellei sitten kokonaankin, noiden syiden vuoksi kolme neljän sijasta. Saattaa kuulostaa hölmöltä, varmasti ollenkin sitä, mutta hitot minä siitä. Minun arvosteluni ja silleen nääs. Jatkoille päästiin vuonna 1985 Howling II: Your Sister is a Werewolf aka Stirba - Werewolf Bitch:n muodossa. Se leffa, kuten muut jatkot sen jälkeen, ovat kaikki omanlaisiaan tapauksia, enkä ole aivan varma haluanko ottaa niitä täällä missään vaiheessa sen isommin puheeksi. Ihan vaan oman mielenterveyteni takia. 

Traileri: High Moon (2019)

Päivän sinireiskabongaus: Stephen King's Silver Bullet

Lähti mukaan aamusella, kun kävin pienehkön tauon jälkeen koluamassa läpi keskustan kirppareita.

Saksajulkkarihan tuo on, mutta eipä se pahasti haittaa, sillä siinä on valittavana myös englanninkielinen ääniraita. Kympin se kustansi, mutta ostin sen silti pois kuleksimasta. Tuohonkaan kuitenkaan ihan joka päivä reissuillaan törmää.

Another WolfCop (2017) aka WolfCop II

You're a loser. It's just a fact. - Sydney Swallows

Kuvaus: Alkoholisoitunut Susikyttä Lou Garou (Leo Fafard) on täällä taas yhtä karvaisena kuin aiemminkin. Tällä kertaa hän saa vastaansa Sydney Swallowsin (Yannick Bisson), ilkeän teollisuuspampun, jolla on omat katalahkot suunnitelmansa Woodhavenin pikkukaupungin asukkien päiden menoksi. Swallows aikoo nimittäin avata uudelleen suljetuksi syystä tai toisesta päätyneen paikallisen panimon, pannakseen siellä tölkkikaupalla uutta tummahkoa Chicken Milk Stout merkkistä pintahiivaoluttaan. Tuotetta, jota olisi tarkoitus myydä kaikelle kansalle panimon avajaisten yhteydessä järjestettävässä jääkiekko-ottelussa, jossa paikallisjoukkue Woodhaven Darkstars ottaa yhteen vierailemaan saapuvan Regina Potashersin kanssa. Ystävällismielisessä matsissa vieläpä, kuinkas muutoinkaan.

Melkoinen retale ja riesa siis tämä Swallows, kun kehtaa tuommoisia tuhmuuksia edes ajatella kanssaihmi... eh... hetki..nen.. öööh... Tarkemmin ajateltuna...eihän tuossa mitään pahaa ole? Paikallinen pisnismies laittaa rahojaan likoon edesauttaakseen Woodhavenia ja sen yritystoimintaa, luomalla avoimia työpaikkoja työttömille työnhakijoille, järjestämällä siinä sivussa vielä yhteishenkeä mojovasti kohottavan kiekkotapahtumankin. Eihän tuon tyyppinen kaveri voi millään muotoa olla sisuksiltaan läpeensä paha, eihän?

Kyllä vaan voi, sillä Swallows on salassa muiden selän takana tehnyt jo pidemmän aikaa yhteistyötä ulkoavaruudesta saapuneiden ilkiöiden kera, ujuttaen pintahiivaolueeseensa sinne oikeasti kuulumattomia aineksia, jotka hedelmöittävät kyseistä päihdettä nauttineen tasamaan tallaajan vatsan avaruusolentojen feetuksella. Woodhavenilaisista Swallows ei täten välitä punaisen puupennin vertaa, vaan pitää heitä kaikkia täysinä luusereina, jotka joutavat hyvinkin teuraalle miehen itsensä havitellessa totaalista maailmanvaltaa. Lou Garou ei viinahöyryissään tätä sulata, käyden taistoon veriseen suurudenhulluudesta kärsivää Swallowsia vastaan, saaden tarvittavaa tulitukea työtoveriltaan Tinalta (Amy Matysio), parhaalta kaveriltaan Higginsiltä (Jonathan Cherry) sekä viimemainitun siskonlikalta Katiltä (Serena Miller), jolla on oma pikku salaisuutensa piilossa kauniin ulkokuorensa alla...

Tuomio: Susikytän jatko-osa on hyvin pitkälti sisältönsä puolesta sitä samaa kohkaamista, jota meille tarjoiltiin ensimmäisessäkin pätkässä. Huumoria koitetaan viljellä tasaisin väliajoin, mutta harvemmin vitsit kuitenkaan osuvat niin hyvin kohdalle, että ne saisivat katsojansa suorastaan ulvomaan (no pun intented) vedet silmissä naurusta. Jokunen hymähdys siellä täällä tuli ilmoille päästettyä, ei juuri muuta. Verta ja suolenpätkiä piisaa edellisen osan tapaan kiitettävästi, joten sellaisesta menosta tykkäävät saavat tästä siinä suhteessa ilon irti, jos ei nyt sitten mistään muusta sitten. 

Jotakin positiivista? Yannick Bisson (Murdochin murhamyysteerit) yllätti positiivisesti kaikinpuolin ketkun ja suustaan törkyisen teollisuuspampun roolissaan, sillä se on täysi vastakohta sille hahmolle, jota Murdoch television puolella edustaa. Bisson näytti silminnähden muutoinkin nauttivan pahiksen roolistaan, josta syystä hänen suoritustaan oli siinäkin suhteessa hauska seurata. Sydänkohtauksesta edelleenkin toipuva Kevin Smith käy tekemässä pikkuroolin Woodhavenin pormestarina. Niin ja jatko-osaakin lupaillaan lopputekstien lopussa, joten kolmas WolfCop on siis ainakin näillä puheilla jossakin vaiheessa tuloillaan.

Traileri: Wolfman's Got Nards: A Documentary (2018)

Päivän boksibongaus: Ten Nights of Terror

Viimeaikoina olen enimmäkseen keskittynyt bongailemaan VHS-nauhakkeita, joten erinäiset DVD ja Blu-Ray bongailut ovat siten jääneet isosti paitsioon. Tänään tuohon kaavaan tulee kuitenkin pienoinen muutos, sillä aamuisella divarireissullani onnistuin nappamaan matkaani tuon vieressä näkyvän boksin, joka pitää sisällään 10 kipaletta vallan kauhean pelottavia kauhistelupätkiä...

- Death at Love House
- Snake People
- Horror Hotel
- Indestructible Man
- Dominique is Dead
- Nightmare Castle
- Invisible Ghost
- Carnival of Souls
- Wolfman
- Track of the Moon Beast

Näissä bokseissa tuppaa olemaan semmoinen ongelma, että ne pitää järjestäen sisällään aikalailla samoja leffoja, jotka löytyvät joko toisista vastaavista lotjuista, tai sitten ne löytyvät hyllystä ennestään yksittäisinä kappaleina. Tässäkin hankinnassani on jokunen elokuvallinen tuotos, jotka minulta aiemmin jo löytyvät. Onneksi mukaan mahtuu kuitenkin isompi määrä sellaisia, joita en ennestään omista, tai ole edes nähnyt, joten ei tämä sinänsä ollut turha ostos. Varsinkin kun sain sen puoleen hintaan alkuperäisestä. Eli ihan kohtuu hyvä ostos siinäkin mielessä.

The Runestone (1991)

Kuvaus: Läntisestä Pennsylvaniasta löytyy mystiset mittasuhteet helposti täyttävä muinainen riimukivi, jonka Martin Almquist (Mitchell Laurance) ottaa lähemmän tutkimuksensa alle. Käy ilmi, että kiven pintaan on raapustettu legenda petojen sukua olevasta susimaisesta olennosta, Fenriristä aka Fenrisistä (Dawan Scott), joka kiven sisältä vapauteen päästessään toisi muassaan Ragnarökin, eli lopun maailmalle jossa me kaikki elämme. Myyttinen olento tottakait karkaa ikiaikaisesta vankilastaan, pistäen pystyyn varsinaiset verikekkerit New Yorkin öisillä kaduilla vastaantulevia ihmisiä surutta listiessään. Raivoava peto olisi hyvä saada mitä pikimmin kuriin, ennen kuin se olisi jo liian myöhäistä.

GRRRRR!!!!

Marla Stewart (Joan Severance), miehensä Sam (Tim Ryan) sekä törkyjä alati puhuva rikosetsivä Gregory Fanducci (Peter Riegert) käyvät urheasti taistoon kuolettavaa karvaturria vastaan, tehdäkseen verenmakuun päässeestä ihmissusihukkasesta karvalakin. Ennen lopullista huipentumaa ryhmä rämä kasvaa vielä kahdella, sillä joukkoon liittyy teini-ikäinen Jacob (Chris Young), että myöskin Sigvaldson (Alexander Godunov) niminen kelloseppä, joilla kumpaisellakin on (hieman yllättäenkin) jonkin sortin kokemusta tällaisten asioiden pois päiviltä hoitamisesta.

Tuomio: Kirottu kivi ei pahemmin elokuvallisilla ansioillaan pääse loistamaan, mutta onko sillä sitten niin kauheasti väliäkään, sillä olihan tämä kokonaisuutena kuitenkin omassa pökiömäisessä lajissaan hyvinkin viihdyttävä tuotos. Oivallinen pätkä aivotoiminnan nollaamiseen rankan työviikon jälkeen tai vaihtoehtoisesti kaveriporukassa pienessä pöhnäsessä riffailuun.

Haunted Honeymoon (1986)

Kuvaus: Larry Abbot (Gene Wilder) ja Vickie Pearle (Gilda Radner) esiintyvät kumpainenkin Manhtattan Mystery Theater nimikkeen alla kulkevassa radiokuunnelmassa, jonka ohjelmistoon kuuluvat erinäiset kauhujutut sekä muut pelotteluaiheiset tuotannot. Tottahan Larry on mainitun lisäksi myös rakkaudesta soikeana vastaääninäyttelijättäreensä, ja onkin syystä tästä kihlannut naisen pois vapailta markkinoilta kuleksimasta. Larryn käytös tosin huolettaa Vickietä, sillä kosimisestaan saakka sulhonsa on käyttäytynyt enimmäkseen oudosti. Liekö edessä olevat häät häntä niin kovin hermostuttavat, vaiko onko kaiken outoilun takana jotakin paljolti pahempaa. Sen verran huolissaan Vickie on, että pelkää kumpaisenkin menettävän työnsä Larryn päättömältä vaikuttavan touhuilun vuoksi.

Larry valitsee häiden pitopaikaksi vanhan kartanon, jossa hän aikoinaan kasvoi lapsosesta aikuiseksi, ja jonne hän nyt vie morsiamensa Vickien kerrassaan omalaatuisia sukulaisiaan tapamaaan. On isotäti Kate (Dom DeLuise), jolla on tapana höpistä levottomia ihmissusista, ja jonka Larry tulisi joskus lähitulevaisuudessa perimään. On Francis-setä (Peter Vaughn), että myöskin serkukset Charles (Jonathan Pryce), Nora (Julan Griffin), Susan (Jo Ross) sekä Francis Jr. (Roger Ashton-Griffiths), jolle rakkain ja sydäntä lähin harrastus on naisten vaatteisiin sonnustautuminen. Niin ja onhan siellä sitten vielä yksi lähisukulainen, eli nuppitohtori Paul Abbot (Paul L. Smith), jolla on suunnitelmissaan parantaa päästään pahoin sekaisin oleva Larry pelotteluun perustuvan shokkiterapian avulla takaisin terveiden kirjoihin. Mukana menossa ovat mainittujen lisäksi vielä huonomuistinen hovimestari Pfister (Bryan Pringle), sisäkkö Rachel (Ann Way), Larryn entinen heila Sylvia (Eve Ferret), jolla on suhde Charles-serkun kanssa, ja viimeisenä, muttei vähäisempänä Susanin taikuuteen erikoistunut aviomies Montego the Magnificent (Jim Carter). 

Tohtori Abbot laittaa suunnitelmansa Larryn parantamiseksi täytäntöön, muiden paikalla olevien suosiollisella avustuksella tietenkin, tietämättä sen paremmin, että Abbottin kartanon kolkon kelmeiden seinien sisällä piileksii isompi ja paljolti pahempi pahuus, joka olemassa olollaan muuntaa tulevien häiden juhlinnan Larryn ja Vickien tähdittämien kauhukuunnelmien tosipohjaiseksi variaatioksi ihmissusineen kaikkineen...

Tuomio: 40-luvun kauhukomedioita yhtäältä kunnioittava ja toisaalta samaan aikaan parodioiva komediahömppä, joka kovasta yrityksestä huolimatta jää kuitenkin valitettavan vaisuksi ja väkisin väännetyn oloiseksi tapaukseksi. Viimeksi tämän kakarana nähnyt ja täytyy sanoa, että muistelin tämän olleen parempi kuin se lopulta sitten oli. Aikaa kultaa näköjään muistot väliin liiankin kultaisiksi, josta syystä joiden leffojen pariin ei välttämättä pitäisi myöhemmällä aikaa palata alkuunkaan. Hyytävä häämatka kuuluu juurikin tähän sarjaan, ja nyt vähän kaduttaakin, että menin sen tässä uudestaan katsomaan. Ei hyvä, ei ollenkaan hyvä.

Full Moon High (1981) aka A Transylvanian Werewolf In America

Kuvaus: Tony Walker (Adam Arkin) on Full Moon High Schoolia käyvä nuorukainen, joka odottaa into piukeana tulevaa jalkapallomatsia arkkiviholliskoulu Simpson Highta vastaan. Valitettavasti Tony ei koskaan pääse ottamaan osaa siihen peliin, sillä isänsä William Walker (Ed McMahon), eläköitynyt eversti, nykyinen CIA-operatiivi, tarvitsee poikaansa peitetehtävään Transylvaniassa suoritettavassa tehtävässään. Romaniaan saavuttuaan Tony kohtaa kahvilassa naisen, joka tahtoo kovin lukea poitsun tulevaisuuden hänen kädestään. Näin siksi, että suuri osa kirjoista on kiellettyä kamaa Romaniassa, joten luettavaksi jäävät siis vain ihmisten kätöset. 

Hubaa, eiköstä vain? 

Anyways, nainen vilkaisee Tonyn kättä, ilmoittaen hetikohta tämän olevan kirottua tavaraa. Pentagrammi, ihmissudet, vampyyrit ja neitsyetkin mainitaan, mutta vain Tonyn puolesta. Hän kun ei usko moisiin otuksiin ja niiden olemassa oloon. Yön pimeydessä Tonyn suuntavaisto menee pahan kerran sekaisin, eikä siten löydä tietään takaisin hotellilleen. Jostakin varjojen keskeltä esiin syöksyy verenhimoinen ihmissusihukkanen, joka upottaa terävät hampaansa Tonyn hämmentyneeseen olemukseen. Ja mehän kaikki tiedämme mitä se tarkoittaa. Noh, sitä että naisen ennuste käy toteen, ja Tonysta on nyt tullut yllätyksekseen ja pyytämättä ihmissusi, joka on tuomittu vaeltamaan kuolemattomana maan joka kolkkaan. Tosin vain siihen asti, kunnes hän kyllästyy pakkamaan matkalaukkuaan.

Hubaa, eiköstä vain.

Kotiin takaisin palauttuaan Tony yrittää jatkaa elämäänsä siitä, mihin se ennen Romanian reissua jäi, mutta eihän siitä mitään tule, kun väliin karvoituksen kasvaessa on ulvottava täyttäkuuta kitapurje suorana, ihmisiä ohessa pelotellen. Tonyn ei auta muu, kuin poistua kotikaupungistaan seuraavaksi 20-vuodeksi, jottei hän vahingoittaisi tai ottaisi hengiltä ketään lähellään olevaa. Vuosien täyttyessä Tony viimein kyllästyy reissaamiseen ja matkalaukkunsa pakkaamiseen, palaten takaisin kotiin. Poissaollessaan kaikki on kuitenkin muuttunut, paitsi Tony itse. Hän on yhä se samainen poika, jota ihmissusi aikoinaan puraisi, vanhentumatta päiväkään tuosta tapahtumasta. Tony palaa takaisin koulun penkille ja jalkapallon pariin. Ja siitä se hauskuus vasta alkaakin...

Tuomio: Paitsi että ei ala, sillä Teenwolf - pallokentän kauhu on sisällöltään yhtä hauskaa katsottavaa, kuin vaikkapa raastinraudalla itsensä tyydyttäminen. Vitsejä kyllä lauotaan, mutta eipä niitä oikein parhaalla tahdollakaan sellaisiksi osaa tunnistaa, kun ne penteleet eivät onnistu millään muotoa naurattamaan. Okei, se ennustajaeukon kädestä lukeminen kirjojen sijasta sai minut hetkellisesti hymähtään, mutta se taisikin olla sitten ainoa kerta lajissaan. Ohjaaja/käsikirjoittaja/tuottaja Larry Cohen ei siis ainakaan tämän pätkän perusteella ole mikään suuri humoristi, olkoonkin että tämä oli hänen eka kertansa komedian parissa. 

Samoihin aikoihin tehtiin parempiakin ihmissusijuttuja, joten suosittelen lämpimästi katsastamaan tämän sijasta vaikkapa John Landisin ohjastaman Ihmissusi Lontoossa tai vaihtoehtoisesti Joe Danten hitusen vakavamman aikalaisohjaustyön Ulvonnan. Kumpainenkin viimemainituista lyö kevyesti laudalta tämän Cohenin Larryn epähauskan kauhukohkailun suoraa kompostin pohjalle köllöttämään. Turhana tietona tähän loppuun voisin mainita vielä sen, että Arkinin perheestä tässä leffassa esiintyy myös Adamin velipoika Anthony Arkin, että myöskin kummankin isäpappa Alan. Että näin.

Another WolfCop (2017) posteri

Traileri: Another WolfCop (2017) Trailer # 2

Little Dead Rotting Hood (2016)

Kuvaus: Vuosien ajan metsän keskellä asuva Isoäiti aka Susinainen (Marina Sirtis) on pitänyt puskissa asustelevat sudet kurissa ja nuhteessa. Isoäidin siirtyessä ajasta ikuisuuteen vailla valvontaa jääneet Canis Lupukset saavat päähänsä outoja ajatuksia, kuten vaikkapa sen, että hyökitäänpä yhdessä ja erikseen lähistöllä sijaitsevaan kylään siellä asuvia ihmisiä iltapalaksi napostelemaan.

Lakia ja järjestystä kylässä ylläpitävä sheriffi Adam (Eric Balfour) ottaa tutkiakseen miksi sudet käyvät viattomien ihmisten kimppuun, ja miten pedot saataisiin pysäytettyä, ennen kuin se olisi jo liian myöhäistä. Metsän keskeltä ihmisten ilmoille ilmaantuu Samantha (Bianca A. Santos) aka Punahilkka, joka sattuu olemaan läheistä sukua edesmenneelle Isoäidille, ja jolta löytyy arsenaalistaan tarvittavat keinot ihmislihan makuun päässeiden karvaturrien pysäyttämiseksi.

Tuomio: Keskivertoa parempaa Asylum tuotantoa, jossa vanhan kunnon Punahilkan tarina puetaan uuteen kuosiin varsin kauhistelevan toiminnallisissa meinigeissä. Yleensä kehnohkon puoleisista tietokoneellisista efekteistä tunnettu yhtiö yllättää tässä positiivisesti myös käyttämällä elokuvassa ihan oikeita susihukkia, jättäen jo normiksi muodostuneen CGI:n tavallista vähemmälle. Hyvä niin, sillä se on tämän tuotoksen kannalta vain ja ainoastaan täyttä plussaa se. Jotakin negatiivista? Noh, Marina Sirtisiä olisin mielelläni halunnut nähdä enemmältikin tässä pätkässä. Roolinsa on nimittäin vähän turhankin lyhyenkön puoleinen. Astetta pidempi cameo, jos sellaista termiä tässä kohdin käyttäisin. Ja käytänkin. The Asylum pätkäksi vaihteenvuoksi tasokasta katsottavaa. Hullujenhuoneen asukeilla on siis edelleenkin toivoa parantumisensa suhteen.

Päivän boksibongaus: Universal Studios Classic Monster Collection

Tokihan minulta suurin osa noista jo löytyi ennestäänkin, mutta Karloffin Muumion kohdalla jäin hetkellisesti miettimään, jotta mitenköhän sen laita oikein onkaan. Saattaa se tuolla jossakin hyllyjen kätköissä olla, vaan saattaa olla ettei sitten kuitenkaan olekaan, joten päätin pelata varman päälle ja ostin kirpparilta koko lotjun poikkee. Löytyvät tästä eteenpäin kaikki saman laatikon sisältä, joten enää ei tarvi epäröidä onko joku näistä klassikoista jäänyt uupumaan tai peräti päätynyt hukuksiin aikojen kuluessa.

Bonuksena matkaani lähti myös kauhuelokuvallista kirjallisuutta...

"Here's Johnny!!"

The Midnight Hour (1985)

Kuvaus: On Halloween ilta ja Uudessa Englannissa sijaitseva Pitchford Coven kyläpahanen asukkeineen valmistautuu viettämään kurpitsajuhlaa näyttäviin asusteisiinsa sonnustautuneina. Ystävykset Phil (Lee Montgomery), Mary (Dedee Pfeiffer), Mitch (Peter DeLuise), Vinnie (LeVar Burton) ja Melissa (Shari Belafonte) aikovat viettää elämänsä illan, jonka he kaikki tulisivat muistamaan kuolivuoteelleen saakka. Niinpä villi viisikko murtautuukin ensitöikseen paikalliseen museoon asiaan kuuluva vermeet itselleen saadakseen. Matkaan ohessa lähtee erinäistä esineistöä, että myöskin 300-vuotta takaperin eläneen Nathaniel Granierin matka-arkku. Arkun sisältä puolestaan löytyy samaa ikäluollaa oleva mystinen pergamentti, johon on kirjattu roviolla poltetuksi tulleen noidan, Lucinda Cavenderin (Jonelle Allen) Pitchford Coven ylle langettama kauhistuttavaakin pelottavampi kirous.

Hautausmaalla ollessaan noidan vikaa omaava Melissa lukee kiroukseen ääneen ystävilleen, täysin tietämättömänä siitä, että loistuamisensa saa kuolleet nousemaan sankoin joukoin haudoistaan, joukossaan vampyyriksi jostakin selittämättä jäävästä syystä muuntunut Lucinda Cavender, jolla on oma kanansa kynittävänä Pitchford Coven asukkeja kohtaan...

Tuomio: Televisiolle tuotettu Halloween aiheinen kauhukomedia, joka ei aiheestaan huolimatta ole millään mittapuulla mitattuna kovinkaan pelottava, eikä liioin saa katsojaansa ulvomaan vedet silmissä naurustakaan. Harmi sinänsä, sillä muutamilla mojovilla vitseillä ja enemmillä väristyksillä varustettuna tästä olisi hyvinkin saanut paljotinkin oivallisemman tuotoksen. Tällaisenaan se ei valitettavasti sitä ole, vaan se on kaikin puolin keskivertoinen, kerran katsottava, ja sen jälkeen helposti unohduksiin painuva yritelmä, jolle on parempiakin vaihtoehtoja tarjolla. Miksi sitten kolme tähteä? Noh, kaksi itse leffalle, kolmannen mennessä yhteisesti musiikista vastaavalle Brad Fiedelille (mm. The Terminator, Fright Night) sekä yllättävän tasokkaille monsterimaskeille noin niin kuin televisiolle tehtyä tuotosta ajatellen.

Traileri: Another WolfCop (2017)

Hmm... tuossa julisteessa on jotakin
hyvin hyvin tuttua...

Nick Escalante Isn't a Violent Man by Nature. He's Just Good at it

Edellisiä nauhojakaan ehtinyt kunnolla vielä läpi käymään, kun jo uusia pukkaa sisään ovista ja ikkunoista. Voi mahoton paikka mitä menoa ja meininkiä...

Ylärivi vas. oik: Quiet Thunder, Eve of Destruction, Heat

Alarivi vas. oik: Tina, The Killing Mind, Blue Tiger

Bonuksena parit sarjikset...

Traileri: Dances with Werewolves (2017)

Terror Has a Reflection All It's Own

Katsastetaas pikaisesti tässä kohdin vimosimmat leffabongaukset...

Ylärivi vas. oik: The Hammer Horror Series, The Hound of the Baskervilles, Blood from the Mummy's Tomb

Alarivi vas. oik: She, Sisterhood, Damnation Alley

Ylärivi vas. oik: World Without End/Satellite in the Sky, The Evil Clergyman, Session 9

Alarivi vas. oik: Jackie Chan: My Story/Jackie Chan: My Stunts, Dead Shadows, Amityville: A New Generation

Traileri: Underworld - Blood Wars (2017)

Päivän opusbongaus: Verikekkerit - kauhun käsikirja

Tuo tarttui mukaani, kun divarissa eilen hätäisesti hyllyjä kävin penkomassa. Noidan käsikirjan lähisukulainen, jonka sivuilla käydään seikkaperäisesti läpi niin vampyyrit, ihmissudet, zombiet sun muut yössä vaeltavat örvelöt, jotka painajaisunia meille kaikille silloin tällöin aiheuttavat. Erittäin mieluinen ja onnistunut löytö meikän kannalta, sillä tähän asti olen joutunut turvautumaan kirjastosta lainattavaan kappaleeseen. Vaan nyt kun opus löytyy omasta takaa, saa kirjaston vastaava jäädä minun kohdaltani rauhaan, ja muiden immeisten lainattavaksi.