Likainen Harri - Parodia

Tuommottisen tekemisessä tuli oltua jokin aika takaperin mukana. 

Child's Play (2019) Posterit

Chuckylla on selkeästi jotakin hampaankolossa Toy Story elokuvissa esiintyviä hahmoja kohtaan.

Cool Hand Luke - The Saga Ends

Friends with no Faces - Leatherface

Traileri: Johnny English Strikes Again (2018)

Fake Trailer: Ninja Eliminator III - Guardian of the Dragon Medallion

Tuossa taannoin tulin postanneeksi muutaman Ninja Eliminator feikkitrailerin. Tämä kolmonen jäi tuolloin kuitenkin laittamati, sillä silloin en sitä jostain syystä mistään löytänyt. Noh nyt sen sitten löysin, joten tämän tekstin alta voitte käydä sen nyt halutessanne katsomassa...

Ne kolme muuta voi käydä katsastamassa täältä.

NINJA ELIMINATOR III : Guardian of the Dragon Medallion from RKSS on Vimeo.

Haunted Honeymoon (1986)

Kuvaus: Larry Abbot (Gene Wilder) ja Vickie Pearle (Gilda Radner) esiintyvät kumpainenkin Manhtattan Mystery Theater nimikkeen alla kulkevassa radiokuunnelmassa, jonka ohjelmistoon kuuluvat erinäiset kauhujutut sekä muut pelotteluaiheiset tuotannot. Tottahan Larry on mainitun lisäksi myös rakkaudesta soikeana vastaääninäyttelijättäreensä, ja onkin syystä tästä kihlannut naisen pois vapailta markkinoilta kuleksimasta. Larryn käytös tosin huolettaa Vickietä, sillä kosimisestaan saakka sulhonsa on käyttäytynyt enimmäkseen oudosti. Liekö edessä olevat häät häntä niin kovin hermostuttavat, vaiko onko kaiken outoilun takana jotakin paljolti pahempaa. Sen verran huolissaan Vickie on, että pelkää kumpaisenkin menettävän työnsä Larryn päättömältä vaikuttavan touhuilun vuoksi.

Larry valitsee häiden pitopaikaksi vanhan kartanon, jossa hän aikoinaan kasvoi lapsosesta aikuiseksi, ja jonne hän nyt vie morsiamensa Vickien kerrassaan omalaatuisia sukulaisiaan tapamaaan. On isotäti Kate (Dom DeLuise), jolla on tapana höpistä levottomia ihmissusista, ja jonka Larry tulisi joskus lähitulevaisuudessa perimään. On Francis-setä (Peter Vaughn), että myöskin serkukset Charles (Jonathan Pryce), Nora (Julan Griffin), Susan (Jo Ross) sekä Francis Jr. (Roger Ashton-Griffiths), jolle rakkain ja sydäntä lähin harrastus on naisten vaatteisiin sonnustautuminen. Niin ja onhan siellä sitten vielä yksi lähisukulainen, eli nuppitohtori Paul Abbot (Paul L. Smith), jolla on suunnitelmissaan parantaa päästään pahoin sekaisin oleva Larry pelotteluun perustuvan shokkiterapian avulla takaisin terveiden kirjoihin. Mukana menossa ovat mainittujen lisäksi vielä huonomuistinen hovimestari Pfister (Bryan Pringle), sisäkkö Rachel (Ann Way), Larryn entinen heila Sylvia (Eve Ferret), jolla on suhde Charles-serkun kanssa, ja viimeisenä, muttei vähäisempänä Susanin taikuuteen erikoistunut aviomies Montego the Magnificent (Jim Carter). 

Tohtori Abbot laittaa suunnitelmansa Larryn parantamiseksi täytäntöön, muiden paikalla olevien suosiollisella avustuksella tietenkin, tietämättä sen paremmin, että Abbottin kartanon kolkon kelmeiden seinien sisällä piileksii isompi ja paljolti pahempi pahuus, joka olemassa olollaan muuntaa tulevien häiden juhlinnan Larryn ja Vickien tähdittämien kauhukuunnelmien tosipohjaiseksi variaatioksi ihmissusineen kaikkineen...

Tuomio: 40-luvun kauhukomedioita yhtäältä kunnioittava ja toisaalta samaan aikaan parodioiva komediahömppä, joka kovasta yrityksestä huolimatta jää kuitenkin valitettavan vaisuksi ja väkisin väännetyn oloiseksi tapaukseksi. Viimeksi tämän kakarana nähnyt ja täytyy sanoa, että muistelin tämän olleen parempi kuin se lopulta sitten oli. Aikaa kultaa näköjään muistot väliin liiankin kultaisiksi, josta syystä joiden leffojen pariin ei välttämättä pitäisi myöhemmällä aikaa palata alkuunkaan. Hyytävä häämatka kuuluu juurikin tähän sarjaan, ja nyt vähän kaduttaakin, että menin sen tässä uudestaan katsomaan. Ei hyvä, ei ollenkaan hyvä.

Traileri: Black Dynamite 2 (2018)

Leffamusa - Sea Maneuvers - Sylvester Levay

Traileri: Deadpool 2 (2018) Red Band Trailer # 2

Traileri: Stranger Things Season 2 (2017) Final Trailer + Teaser

Lokakuu kuuluu kauhulle Osa 4: Bloodsucking Pharaos in Pittsburgh (1991) aka Picking Up the Pieces

Kuvaus: Pittsburghin kaduilla kuljeksii mielipuolinen murhaaja, joka katkoo mukanaan kantamalla moottorisahalla tarkoin valikoimilta uhreiltaan tarkoin valikoituja ruumiinosia, jotka sitten toimenpiteen suoritettuaan kerää matkamuistoina mukaansa. Jälkeensä tappaja jättää hieroglyfein kirjatun viestin viranomaisia silmällä pitäen. Tokihan tuollainen puuhastelu on laitonta myös Pittsburghissa, joten murhaaja olisi hyvä saada kiikkiin ja oikeuden eteen vastaamaan näistä kammottavan makaabereistä veritöistään. Mieluiten heti eikä viidestoista päivä. 

Juttua tutkimaan määrätään rikosetsivät Sweeney Birdwell (Jake Dengel) sekä Joe Blocker (Joe Sharkey), joista kumpaisenkin luulisi helposti olevan alansa ehdotonta aatelia, totuuden valitettavasti ollessa toisenlainen. Birdwell on epäpätevyyden kävelevä ilmentymä, persläpi ja jokapaikan kuikelo, kun taas partnerinsa Blocker kärsii erinäisistä mielenterveydellisistä pelkotiloista, ylettömästä hikoilusta ja vatsansa säännöllisen epäsäännöllisestä toiminnasta. Varsinaisia oman elämänsä sankareita siis kumpainenkin. Ei ihme, poliisipäällikkö Ryanilla (Don Brockett) on hermot piukalla näiden kahden tomppelin edesottamuksiin, haluten omakohtaisesti ampua heidät hengiltä kuoliaaksi. Poliisiasemalla muiden poliisien nähden.

Keissin edetessä Birdwell ja Blocker saavat selville, että käynnissä olevat murhat muistuttavat yksityiskohdiltaan kovastikin Las Vegasissa aiemmin tapahtuneita. Eikä aikaakaan, kun Las Vegasista pälähtää paikalle rikosetsivä DeeDee Taylor (Susann Fletcher), jonka isäpappa katosi mystisesti syntien kaupungin hurmeen kyllästämiä hengiltäottoja tutkiessaan. Murhaajan jättämien viestien perusteella tuoreeltaan muodostettu trio suuntaa tiensä kaupungin egyptiläiseen osaan, jossa he saavat vastaansa kuolettavasti kiireestä kantapäähän aseistauneita ninjoja, makuaistinsa aikaa sitten menettäneitä kokkeja, että myöskin Gracen (Veronica Hart), rullaluistimilla liikkuvan tarjoilijatarkaunottaren, jolla saattaa olla, tai saattaa olla olemattakin, jotakin tekemistä kaupunkia pirullisesti piinaavan murha-aallon kanssa.

Tuomio: Sopivasti vinksahtaneella huumorilla ja lievähköillä kauhun väristyksillä varustettu slasher-pätkä, jossa verta ja suolenpätkiä piisaa niitä kaipaaville mainiosti yhden teurastamon verran. Osansa saavat myös buddy-cop pätkät, joita tässäkin parodioidaan varsin osuvasti alaisilleen kitapurje suorana huutavan poliisipäällikön toimesta. Loppuun kaluttu juttuhan se näinä päivinä on, mutta jaksaa ainakin tässä pätkässä huvittaa hyvinkin muutamaan eri otteeseen. Harvemmin olen kuitenkaan nähnyt päällikkön olevan vihassaan ja hermoromahduksessaan jo niin pitkällä, että on valmis ampumaan kuoliaaksi tunaroivat kyttänsä, vain päästäkseen heistä lopullisesti eroon. Jossakin Peter Sellersin tähdittämissä Vaaleanpunaisissa panttereissa kyllä, mutta en varsinaisissa kyttäpari tuotoksissa niinkään. 

Mitäs vielä? Noh, näyttelemispuolesta en puhu tässä kohdin sen enempää, sillä se on tyypillistä b-leffatasoa, joten nähdyillä suorituksilla Oscaria ei heru kenellekään mukana olleille. Taustalla soiva musa on jälleen kerran tehty kirpparilta eurolla hankitulla Casion kosketinsoittimella, ja vaikka se koittaakin olla mahtipohtisen innostavaa, niin ainakin minua se rupesi pidemmän päälle ärsyttämään. Tom Savinin efektipuoli taasen pelaa tuttuun tapaan loistavasti, ja se tekeekin tästä elokuvasta astetta tasokkaamaan tapauksen välittömästi. Kokonaisuutena hengästyttävän pitkällä (ja pöljähköllä) tittelillä lätkäisty Bloodsucking Pharaos in Pittsburgh onnistuu muutoinkin olemaan sopivasti viihdyttävä tapaus, vaikkei kaikki sen esittämät vitsit ja muut jutut aina ihan maaliinsa asti osukkaan. Mieluummin minä tämä silti uudestaankin katselisin, kuin yhtäkään Scary Movieista tai muista vastaavista. Saatan olla leffojeni suhteen väliin turhankin masokistinen, mutta en minä nyt sentään hullu ole... vielä.

Traileri: Another WolfCop (2017)

Hmm... tuossa julisteessa on jotakin
hyvin hyvin tuttua...

Päivän opusbongukset: Star Wars

Ei niin kovinkaan kauaa sitten, ihan tässä lähellä tulin tehneeksi nuo vieressä näkyvät opusbongaukset.
Ei liene tarvis esitellä mistä niissä on kyse, sillä aihepiiri lienee kaikille meistä varsin tuttu, ja jos ei ole, niin kannet puhuvat puolestaan, että myöskin googlen hakupalvelu on tässä(kin) asiassa ystäväsi.

P.S. Oli tarkoitus tehdä tämän postauksen yhteyteen semmottis Star Wars tyyppinen aloitusscrollihässäkkä parodia, vaan sen verran laiska olin, että jätin sen sitten lopulta tekemäti, heh. Saatte sen sijaan tyytyä alta katsottavaan musavideoon, joka sekin on... "hauska".

Deadpool - No Good Deed

Töllömusa - Sledge Hammer! (Main Theme) - Danny Elfman

Elvira's Haunted Hills (2001)

Kuvaus: Karpaattien vuoristo, Romania, vuosimallia 1851. Pariisiin esiintymään uskollisen palvelijattarensa Zou Zoun (Mary Jo Smith) kera matkaava Elvira (Cassandra Peterson) havahtuu ärsyyntyneesti tuhahtaen todellisuuteen edgarallanpoemaisen painajaisunensa ansiosta. Heti perään huoneen ovelle kolkuttelee itse majatalon isäntä, joka ilmoittaa, että kaksikon olisi aika lähteä, vaatien ohessa rahallista korvausta huoneensa käytöstä. Ensin kohteliaasti, sitten hulluksi heittäytynyttä Jack Torrancea kanavoiden...

"Heeere's Johann!!!"

...ajaen raivokkaalla mesoamisellaan pennitömät matkaajattaret hippulat vinkuen ikkunasta mäjelle. Jalkaa toisen eteen laittaessaan Elvira ja Zou Zou kohtaavat vastaan tulevat vaunut ajureineen päivineen. Vaunun pysähdyttyä sen sisuksista astuu ulos salskean näköinen nuorimies, joka kohteliaasti esittelee itsensä tohtori Bradley Bradleyksi (Scott Atkinson), kaveriksi, joka on niin kiva, että äitinsä nimesi hänet kahdesti. Bradley tarjoaa matkaa taittavalle kaksikolle kyydin kukkuiloilla olevalle Castle Hellsubukselle, joka kaikessa goottimaisessa poemaisuudessaan langettaa kammottavien salaisuuksien verhoaman varjonsa laakossa sijaitsevan kylän ylle.

Kolkkoa linnaa asuttaa henkisti pahoin rappioitunut, muusta maailmasta aikaa sitten syrjäytynyt Hellsubuksen aatelisperhe, jonka päämiehenä häärii puoliksi kuuro, oudosti käyttäytyvä lordi Vladimere Hellsubus (Richard O'Brien). Lordin lisäksi linnassa asuu ladyn arvon omaava, vahvasti vainoharhainen ja pikku-ukkoja ympärillään alati näkevä Ema Hellsubus (Mary Scheer), että myöskin katalepsiaa sairastava tyttärensä Roxanna (Heather Hopper), jolla mainitun sairauden lisäksi tuntuu hänelläkin vippaavaan päässään isosti.

Elviran ulkoinen olemus aiheuttaa perheen sisällä suurta hämmennystä, sillä räväkän oloinen kabareetähti on täsmälleen samannäköinen, kuin lordi Vladimeren ensimmäinen vaimo Elura (Cassandra Peterson), joka kertoman mukaan riisti hengen itseltään linnaa vaivaavan kirouksen vuoksi. Castle Hellsubuksessa mikään ei ole kuitenkaan sitä, miltä aluksi päällepäin näyttää, ja niinpä Elvira löytääkin itsensä pian pohtimasta ottiko Elura todellakin itsensä hengiltä, vai murhattiinko hänet katalasti? Päänvaivaa sankarittarellemme pukkaa edellä mainitun mysteerin lisäksi myös romanssipokkarin kannesta suoraa irtirempaistun tallirengin uskomaton kyky puhua niin, että huulensa liikkuvat eriaikaan kuin suustaan tuleva puhe. Outoa vai mitä?

Tuomio: Elviiran kummittelevat kukkulat heittää pilkkakirveensä kohti Roger Cormanin aikoinaan tuottamia Edgar Allan Poe filmatisointeja. Ei pahat mielessään, vaan enemmältikin kunnianosoituksena niitä kohtaan. Harmi vain, että mainittu kirves ei ole terässä, vaan enemmänkin teroittamisen tarpeessa, sillä vaikka vitsejä suolletaankin liukuhihnalta toisensa perään, vain harva niistä onnistuu aidosti naurattamaan. Juonellisesti Haunted Hills kärsii myös tappiota liiallisista sivujuonistaan, joiden kaikkien seuraaminen tekee leffasta paikoittain varsin sekavaa seurattavaa. Simppelimpi lähetymistapa olisi ehkä sittenkin ollut tässä kohdin se parempi vaihtoehto.

Jotakin positiivista? Noh, Cassandra Peterson ehdottomasti. Elviran hahmo toimii tässäkin leffassa lähinnä siksi, että Peterson tietää luomansa hahmon vahvuudet heikkouksineen, eikä siksi lähde keksimään pyörää uudestaan. Petersonin suoritus on juuri se tarvittava liima, joka pitää tämän tuotoksen alusta loppuun koossa, vaikkei lopputulema ehkä ole kuitenkaan aivan sitä, mitä hän alunperin suunnitteli. Kokonaisuutena tämä Elviran toinen elokuvallinen tuleminen jää lopulta keskiverron vaisuksi katselukokemukseksi, jolle antamani kaksi tähteä on mitä sopivin määrä. Mainittakoon vielä tähän loppuun, että elokuva on omistettu Cormanin Poe tarinoihin pohjautuvissa tuotoksissa moneen otteeseen esintyneen Vincent Pricen muistolle.

Die Einsteiger (1985)

Kuvaus: Hullun tiedemiehen vikaa omaava elektroniikkanero Mike (Mike Krüger) on juuri saanut valmiiksi maailman ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan video integraattorin, jota käyttämällä käyttäjänsä voi siirtää itsensä minkä tahansa vhs-nauhalla olevan elokuvan roolihenkilön saappaisiin. Testatakseen keksintönsä toimivuuden Mike värvää avukseen huoneiston kanssaan jakavan Tommyn (Thomas Gottschalk), ja pian kaksikko jo löytääkin itsensä keskeltä kuukauden westerniä, jossa ruudin käryävä katku täyttää sieraimet ja lyijy lukee lakia (ja Lucky Lukea) omaan kuolettavaan tapaansa. Pahaksi onnekseen kaverukset huomaavat päätyneensä kahden katalan karjavarkaan housuihin, joiden kaulaan hetikohta jo ujutetaankin hirttämiseen tarvittavaa köydenpätkää. Miken onnistuu kuitenkin viime hetkellä palauttamaan toverukset takaisin todellisuuteen, sillä kehnostihan heille muussa tapauksessa olisi käynyt. 

Tapahtuneesta huolimatta Mike ja Tommy jatkavat elokuvista toiseen hypähtelyä, tietämättään että heidän toimiaan tarkkaillaan kahden isohkon viihde-elektroniikkaa valmistavan yhtiön toimesta. Firmoista kumpainenkin halajaa Miken keksimää keksintöä itselleen, ollen valmiita tekemään vaikka ja mitä sen haltuunsa saadakseen...

Tuomio: Perusidealtaan mainio, mutta toteutukseltaan auttamattoman kehnosti läpi vedetty saksalaiskomedia, jossa huumori otetaan niin vakavasti, että vitsit jäävät sen vuoksi melkolailla vähäisiksi. Parodiaa yritetään repiä muun muassa Indiana Jonesista, Rockysta, että myöskin Roman Polanskin Vampyyrintappajista, mutta mistään niistä ei kovinkaan nokkelasti, saati sitten muutamaa oivallusta lukuunottamatta millään muotoa hauskasti. Legendaarinen Udo Kier (Iron Sky, Blade) vierailee pienessä roolissa verenmakuun päässeenä vampyyrikreivinä, ollen tämän pätkän hetkellinen ja hyvin pitkälti ainoa valopilkku. 

 

The CANADIAN Purge

Evil Ed (1995)

Kuvaus: Kauhuleffoja työkseen tuottavalla Sam Campbellilla (Olof Rhodin) on pienoinen ongelmanpoikainen ratkaistavanaan. Hulluksi tullut editoija Tom McClane (Michael Kallaanvaara) nimittäin räjäytti itsensä mielenhäiriössään käsikranulla taivaantuuliin, ja siksi tilalle pitäisi pikaisesti löytää jostakin uusi hommaa jatkamaan. Hetken etsimisen jälkeen Sam löytää sopivan kaverin hommaan, eli kulttuuriosastolla työskentelevän nörtti Edwardin (Johan Rudebeck), jolla itsellään on kuitenkin omat epäilyksensä työhön sopivaisuudestaan. Campbell ei ota moisia höpinöitä kuuleviin korviinsa alkuunkaan, vaan passittaa Edwardin syrjäiselle piilopirtille viimeisintä Raajat irti goreilua eurooppalaisia markkinoita ajatellen siistimmäksi leikkomaan.

Aluksi kaikki tuntuu sujuvan hyvin, mutta iltana eräänä Edward huomaa kauhukseen, että kaikki ole enää ihan kohdallaan. Väkivaltaisen, verellä ja suolenpätkillä, että myöskin irtojäsenillä ryyditetyn materiaalin läpikäyminen saa säyseän kulttuuriukkelin mielen järkkymään, sillä seurauksella, että kammottavat näyt ja jääkaapissa mesoava riiviö ryhtyvät piinaamaan miestä oikein olan takaa. Asian laitaa kärjistää entisestään vielä sekin. että pomonsa Campbell lähettää jatkuvalla syötöllä uutta matskua läpikäytäväksi. Eikä aikakaan, kun sisäinen Jack Torrance saa Edwardista vallan, tehden ennen niin rauhallisesta heppulista murhanhimoisen hihhulin, joka tappaa säälittä eteensä ilmestyvät ihmiset niin talossa kuin puutarhassakin.... one-linereita sukkelasti sutkautellen.

Tuomio: Ruåtsalainen veripalttuhohottelu, joka yhtäältä parodio onnistuneesti 80-luvulla liukuhihnatuotanolla valmistettuja slasher-pätkiä, ja kahtaalta satirisoi siinä ohessa rakkaan länsinaapurimme leffan tekoaikoihin jyllännyttä videosensuuria, josta meillä suomalaisillakin on omat karvaat kokemuksemme.

Näyttelemistyöskentely on tarkoituksellisen kehnoa, ja niin ovat myös esiintyjen ulos suoltamat vuorosanatkin, päähenkilön sivaltamia one-linereita myöden. Erikoisefektit pelavaat puolestaan vallan mainiosti, praktikaaleja kun ovat, eikä mitään kompuutterilla synteettisesti tuotettuja tuherruksia. Verta, suolenpätkiä ja irtojäseniä piisaa ihan kiitettävästi, ja väliin meno onkin yhtä hulvatonta kuin vaikkapa Peter Jackson Bad Tastessa tai sen jälkeen ilmestyneessa Braindeadissa, joka myös Dead Alive nimellä tunnetaan. Genren ystäville leffa tarjoaakin goren suhteen monta herkullista hetkeä, karkoittaen siinä ohessa ne, jotka moisesta menosta eivät pidä kauaksi kukkuloille möllöttämään. Kokonaisuutta ajatellen Evil Ed on totaalisen pöljä pätkä, josta eniten irti saavat lajityypin vannoutuneet ystävät, muiden jäädessä etsimään vuokraamon hyllyltä jotakin heidän makunystyröilleen sopivampaa katsottavaa.