Elvira's Haunted Hills (2001)

Kuvaus: Karpaattien vuoristo, Romania, vuosimallia 1851. Pariisiin esiintymään uskollisen palvelijattarensa Zou Zoun (Mary Jo Smith) kera matkaava Elvira (Cassandra Peterson) havahtuu ärsyyntyneesti tuhahtaen todellisuuteen edgarallanpoemaisen painajaisunensa ansiosta. Heti perään huoneen ovelle kolkuttelee itse majatalon isäntä, joka ilmoittaa, että kaksikon olisi aika lähteä, vaatien ohessa rahallista korvausta huoneensa käytöstä. Ensin kohteliaasti, sitten hulluksi heittäytynyttä Jack Torrancea kanavoiden...

"Heeere's Johann!!!"

...ajaen raivokkaalla mesoamisellaan pennitömät matkaajattaret hippulat vinkuen ikkunasta mäjelle. Jalkaa toisen eteen laittaessaan Elvira ja Zou Zou kohtaavat vastaan tulevat vaunut ajureineen päivineen. Vaunun pysähdyttyä sen sisuksista astuu ulos salskean näköinen nuorimies, joka kohteliaasti esittelee itsensä tohtori Bradley Bradleyksi (Scott Atkinson), kaveriksi, joka on niin kiva, että äitinsä nimesi hänet kahdesti. Bradley tarjoaa matkaa taittavalle kaksikolle kyydin kukkuiloilla olevalle Castle Hellsubukselle, joka kaikessa goottimaisessa poemaisuudessaan langettaa kammottavien salaisuuksien verhoaman varjonsa laakossa sijaitsevan kylän ylle.

Kolkkoa linnaa asuttaa henkisti pahoin rappioitunut, muusta maailmasta aikaa sitten syrjäytynyt Hellsubuksen aatelisperhe, jonka päämiehenä häärii puoliksi kuuro, oudosti käyttäytyvä lordi Vladimere Hellsubus (Richard O'Brien). Lordin lisäksi linnassa asuu ladyn arvon omaava, vahvasti vainoharhainen ja pikku-ukkoja ympärillään alati näkevä Ema Hellsubus (Mary Scheer), että myöskin katalepsiaa sairastava tyttärensä Roxanna (Heather Hopper), jolla mainitun sairauden lisäksi tuntuu hänelläkin vippaavaan päässään isosti.

Elviran ulkoinen olemus aiheuttaa perheen sisällä suurta hämmennystä, sillä räväkän oloinen kabareetähti on täsmälleen samannäköinen, kuin lordi Vladimeren ensimmäinen vaimo Elura (Cassandra Peterson), joka kertoman mukaan riisti hengen itseltään linnaa vaivaavan kirouksen vuoksi. Castle Hellsubuksessa mikään ei ole kuitenkaan sitä, miltä aluksi päällepäin näyttää, ja niinpä Elvira löytääkin itsensä pian pohtimasta ottiko Elura todellakin itsensä hengiltä, vai murhattiinko hänet katalasti? Päänvaivaa sankarittarellemme pukkaa edellä mainitun mysteerin lisäksi myös romanssipokkarin kannesta suoraa irtirempaistun tallirengin uskomaton kyky puhua niin, että huulensa liikkuvat eriaikaan kuin suustaan tuleva puhe. Outoa vai mitä?

Tuomio: Elviiran kummittelevat kukkulat heittää pilkkakirveensä kohti Roger Cormanin aikoinaan tuottamia Edgar Allan Poe filmatisointeja. Ei pahat mielessään, vaan enemmältikin kunnianosoituksena niitä kohtaan. Harmi vain, että mainittu kirves ei ole terässä, vaan enemmänkin teroittamisen tarpeessa, sillä vaikka vitsejä suolletaankin liukuhihnalta toisensa perään, vain harva niistä onnistuu aidosti naurattamaan. Juonellisesti Haunted Hills kärsii myös tappiota liiallisista sivujuonistaan, joiden kaikkien seuraaminen tekee leffasta paikoittain varsin sekavaa seurattavaa. Simppelimpi lähetymistapa olisi ehkä sittenkin ollut tässä kohdin se parempi vaihtoehto.

Jotakin positiivista? Noh, Cassandra Peterson ehdottomasti. Elviran hahmo toimii tässäkin leffassa lähinnä siksi, että Peterson tietää luomansa hahmon vahvuudet heikkouksineen, eikä siksi lähde keksimään pyörää uudestaan. Petersonin suoritus on juuri se tarvittava liima, joka pitää tämän tuotoksen alusta loppuun koossa, vaikkei lopputulema ehkä ole kuitenkaan aivan sitä, mitä hän alunperin suunnitteli. Kokonaisuutena tämä Elviran toinen elokuvallinen tuleminen jää lopulta keskiverron vaisuksi katselukokemukseksi, jolle antamani kaksi tähteä on mitä sopivin määrä. Mainittakoon vielä tähän loppuun, että elokuva on omistettu Cormanin Poe tarinoihin pohjautuvissa tuotoksissa moneen otteeseen esintyneen Vincent Pricen muistolle.