Näytetään tekstit, joissa on tunniste Terry O'Quinn. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Terry O'Quinn. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Päivän sinireiskabongaus: Stephen King's Silver Bullet



Lähti mukaan aamusella, kun kävin pienehkön tauon jälkeen koluamassa läpi keskustan kirppareita.

Saksajulkkarihan tuo on, mutta eipä se pahasti haittaa, sillä siinä on valittavana myös englanninkielinen ääniraita. Kympin se kustansi, mutta ostin sen silti pois kuleksimasta. Tuohonkaan kuitenkaan ihan joka päivä reissuillaan törmää.



keskiviikko 3. tammikuuta 2018

His Curse Is Your Salvation

Jatketaas vielä hetki löydösten parissa, sillä tänään vieraillessani eräässä toisessa divarissa, lähti matkaani sieltä kaikki kolme Lance Henriksenin tähdittämän Millenium töllösarjan esityskautta. Kovin usein en ole näihin reissulani törmannyt, joten käytin tietenkin tilaisuuden hyväkseni ja ostin ne pois ennen kuin joku muu menee niin tekemään. The X-Files saikin nyt sitten seuraa tuolla hyllykössäni, sillä saman poppoon tuottama sarjahan se tämäkin on. Nyt tarttis löytää vielä se lyhyen lännäksi jäänyt The Lone Gunmen, niin saisin siten tämänkin kollektiivin lähes täyteen. Salaisista kansioista kun on vielä se yksi kausi tuloillaan...

lauantai 23. syyskuuta 2017

Don't Talk To Strangers (1994) aka Dangerous Pursuit aka Killing Strangers

Kuvaus: Jane Bonner (Shanna Reed) kyllästyy katselemaan poliisiaviomiehensä Robert Bonnerin (Terry O'Quinn) jatkuvaa seurustelua pullon hengen kanssa, ja niinpä hopeat menevät heidän välillään edellä mainitusta syystä jakoon. Jane saa lisäksi tuomarin päätöksellä poikansa Ericin (Keegan MacIntosh) huoltajuuden, joka taasen aiheuttaa Robertissa raivokkaita vihantunteita entistä vaimoaan kohtaan. Hän kun olisi niin kovin mielellään pitänyt pojan itsellään.

Jonkin aikaa myöhemmin Jane kohtaa työpaikallaan herrasmiesmäisen ja sulavakäytöksisen Patrick Brodyn (Pierce Brosnan), johon yksinhuoltajaäitimme ihastuu tottakait kiireestä aina sinne kantapäähän saakka. Onhan hän täydellinen vastakohta alkomahoolin kanssa alati läträilevälle ex-miehelleen. Suhde syvenee jopa siinä määrin, että hääkellot kilkattavat kumpaisellekin, ja Jane ryhtyy innoissaan tekemään muuttoa uuden aviomiehensä luo Kaliforniaan, jossa Patrickin matala maja sijaitsee. Kimpsut, kampsut ja Eric autoon ja eikun menoksi.

Aluksi automatka sujuu rauhallisessa merkeissä, mutta sitten Jane havaitsee saaneensa peräänsä entisen miehensä Bonnerin, jolle ei vieläkään ole oikein selvinnyt se, miksi hän ei saanut Ericiä luokseen asumaan. Kun Eric sitten vielä katoaa matkan varrella jälkiä jättämättä, epäilykset kohdistuvat luonnollisesti juopottelevaan Bonneriin. Mutta onko kaikki sittenkään aivan sitä, miltä päällepäin näyttää?

Tuomio: Aluksi vahvoin juonenkääntein liikkelle lähtevä, yllättävänkin intensiivinen televisiojännäri, joka loppua kohden ottaa kuitenkin jossain määrin takkiinsa matkaväsymyksen ja lopputwistinsä ennalta-arvattavuuden muodoissa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tämän parissa silti viihtyisi, ja niinhän minä teinkin, joten olen valmis katsomaan lopun hyytymistä ennalta-arvattavuuksineen läpi sormien, ja antamaan Vaaralliselle paolle synninpäästön lopullista tähtimäärää sille antaessani. Kavahda muukalaista saakin minulta näin ollen kolmisen kipaletta taivaankappaleita osakseen, sillä olihan tässä hyvän juonenkuljetuksen lisäksi mukana menossa niin Isäpuoli kuin myös (tuolloin vielä tuleva) James Bond, joista varsinkin ensin mainitun tiukkailmeinen roolisuoritus erotttuu hyvinkin edukseen.