You're a loser. It's just a fact. - Sydney Swallows
Kuvaus: Alkoholisoitunut Susikyttä Lou Garou (Leo Fafard) on täällä taas yhtä karvaisena kuin aiemminkin. Tällä kertaa hän saa vastaansa Sydney Swallowsin (Yannick Bisson), ilkeän teollisuuspampun, jolla on omat katalahkot suunnitelmansa Woodhavenin pikkukaupungin asukkien päiden menoksi. Swallows aikoo nimittäin avata uudelleen suljetuksi syystä tai toisesta päätyneen paikallisen panimon, pannakseen siellä tölkkikaupalla uutta tummahkoa Chicken Milk Stout merkkistä pintahiivaoluttaan. Tuotetta, jota olisi tarkoitus myydä kaikelle kansalle panimon avajaisten yhteydessä järjestettävässä jääkiekko-ottelussa, jossa paikallisjoukkue Woodhaven Darkstars ottaa yhteen vierailemaan saapuvan Regina Potashersin kanssa. Ystävällismielisessä matsissa vieläpä, kuinkas muutoinkaan.
Melkoinen retale ja riesa siis tämä Swallows, kun kehtaa tuommoisia tuhmuuksia edes ajatella kanssaihmi... eh... hetki..nen.. öööh... Tarkemmin ajateltuna...eihän tuossa mitään pahaa ole? Paikallinen pisnismies laittaa rahojaan likoon edesauttaakseen Woodhavenia ja sen yritystoimintaa, luomalla avoimia työpaikkoja työttömille työnhakijoille, järjestämällä siinä sivussa vielä yhteishenkeä mojovasti kohottavan kiekkotapahtumankin. Eihän tuon tyyppinen kaveri voi millään muotoa olla sisuksiltaan läpeensä paha, eihän?
Kyllä vaan voi, sillä Swallows on salassa muiden selän takana tehnyt jo pidemmän aikaa yhteistyötä ulkoavaruudesta saapuneiden ilkiöiden kera, ujuttaen pintahiivaolueeseensa sinne oikeasti kuulumattomia aineksia, jotka hedelmöittävät kyseistä päihdettä nauttineen tasamaan tallaajan vatsan avaruusolentojen feetuksella. Woodhavenilaisista Swallows ei täten välitä punaisen puupennin vertaa, vaan pitää heitä kaikkia täysinä luusereina, jotka joutavat hyvinkin teuraalle miehen itsensä havitellessa totaalista maailmanvaltaa. Lou Garou ei viinahöyryissään tätä sulata, käyden taistoon veriseen suurudenhulluudesta kärsivää Swallowsia vastaan, saaden tarvittavaa tulitukea työtoveriltaan Tinalta (Amy Matysio), parhaalta kaveriltaan Higginsiltä (Jonathan Cherry) sekä viimemainitun siskonlikalta Katiltä (Serena Miller), jolla on oma pikku salaisuutensa piilossa kauniin ulkokuorensa alla...
Tuomio: Susikytän jatko-osa on hyvin pitkälti sisältönsä puolesta sitä samaa kohkaamista, jota meille tarjoiltiin ensimmäisessäkin pätkässä. Huumoria koitetaan viljellä tasaisin väliajoin, mutta harvemmin vitsit kuitenkaan osuvat niin hyvin kohdalle, että ne saisivat katsojansa suorastaan ulvomaan (no pun intented) vedet silmissä naurusta. Jokunen hymähdys siellä täällä tuli ilmoille päästettyä, ei juuri muuta. Verta ja suolenpätkiä piisaa edellisen osan tapaan kiitettävästi, joten sellaisesta menosta tykkäävät saavat tästä siinä suhteessa ilon irti, jos ei nyt sitten mistään muusta sitten.
Jotakin positiivista? Yannick Bisson (Murdochin murhamyysteerit) yllätti positiivisesti kaikinpuolin ketkun ja suustaan törkyisen teollisuuspampun roolissaan, sillä se on täysi vastakohta sille hahmolle, jota Murdoch television puolella edustaa. Bisson näytti silminnähden muutoinkin nauttivan pahiksen roolistaan, josta syystä hänen suoritustaan oli siinäkin suhteessa hauska seurata. Sydänkohtauksesta edelleenkin toipuva Kevin Smith käy tekemässä pikkuroolin Woodhavenin pormestarina. Niin ja jatko-osaakin lupaillaan lopputekstien lopussa, joten kolmas WolfCop on siis ainakin näillä puheilla jossakin vaiheessa tuloillaan.
