Jonkin aikaa myöhemmin Jane kohtaa työpaikallaan herrasmiesmäisen ja sulavakäytöksisen Patrick Brodyn (Pierce Brosnan), johon yksinhuoltajaäitimme ihastuu tottakait kiireestä aina sinne kantapäähän saakka. Onhan hän täydellinen vastakohta alkomahoolin kanssa alati läträilevälle ex-miehelleen. Suhde syvenee jopa siinä määrin, että hääkellot kilkattavat kumpaisellekin, ja Jane ryhtyy innoissaan tekemään muuttoa uuden aviomiehensä luo Kaliforniaan, jossa Patrickin matala maja sijaitsee. Kimpsut, kampsut ja Eric autoon ja eikun menoksi.
Aluksi automatka sujuu rauhallisessa merkeissä, mutta sitten Jane havaitsee saaneensa peräänsä entisen miehensä Bonnerin, jolle ei vieläkään ole oikein selvinnyt se, miksi hän ei saanut Ericiä luokseen asumaan. Kun Eric sitten vielä katoaa matkan varrella jälkiä jättämättä, epäilykset kohdistuvat luonnollisesti juopottelevaan Bonneriin. Mutta onko kaikki sittenkään aivan sitä, miltä päällepäin näyttää?
Tuomio: Aluksi vahvoin juonenkääntein liikkelle lähtevä, yllättävänkin intensiivinen televisiojännäri, joka loppua kohden ottaa kuitenkin jossain määrin takkiinsa matkaväsymyksen ja lopputwistinsä ennalta-arvattavuuden muodoissa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tämän parissa silti viihtyisi, ja niinhän minä teinkin, joten olen valmis katsomaan lopun hyytymistä ennalta-arvattavuuksineen läpi sormien, ja antamaan Vaaralliselle paolle synninpäästön lopullista tähtimäärää sille antaessani. Kavahda muukalaista saakin minulta näin ollen kolmisen kipaletta taivaankappaleita osakseen, sillä olihan tässä hyvän juonenkuljetuksen lisäksi mukana menossa niin Isäpuoli kuin myös (tuolloin vielä tuleva) James Bond, joista varsinkin ensin mainitun tiukkailmeinen roolisuoritus erotttuu hyvinkin edukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti