Näytetään tekstit, joissa on tunniste The Asylum. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste The Asylum. Näytä kaikki tekstit

lauantai 30. syyskuuta 2017

Little Dead Rotting Hood (2016)

Kuvaus: Vuosien ajan metsän keskellä asuva Isoäiti aka Susinainen (Marina Sirtis) on pitänyt puskissa asustelevat sudet kurissa ja nuhteessa. Isoäidin siirtyessä ajasta ikuisuuteen vailla valvontaa jääneet Canis Lupukset saavat päähänsä outoja ajatuksia, kuten vaikkapa sen, että hyökitäänpä yhdessä ja erikseen lähistöllä sijaitsevaan kylään siellä asuvia ihmisiä iltapalaksi napostelemaan.

Lakia ja järjestystä kylässä ylläpitävä sheriffi Adam (Eric Balfour) ottaa tutkiakseen miksi sudet käyvät viattomien ihmisten kimppuun, ja miten pedot saataisiin pysäytettyä, ennen kuin se olisi jo liian myöhäistä. Metsän keskeltä ihmisten ilmoille ilmaantuu Samantha (Bianca A. Santos) aka Punahilkka, joka sattuu olemaan läheistä sukua edesmenneelle Isoäidille, ja jolta löytyy arsenaalistaan tarvittavat keinot ihmislihan makuun päässeiden karvaturrien pysäyttämiseksi.

Tuomio: Keskivertoa parempaa Asylum tuotantoa, jossa vanhan kunnon Punahilkan tarina puetaan uuteen kuosiin varsin kauhistelevan toiminnallisissa meinigeissä. Yleensä kehnohkon puoleisista tietokoneellisista efekteistä tunnettu yhtiö yllättää tässä positiivisesti myös käyttämällä elokuvassa ihan oikeita susihukkia, jättäen jo normiksi muodostuneen CGI:n tavallista vähemmälle. Hyvä niin, sillä se on tämän tuotoksen kannalta vain ja ainoastaan täyttä plussaa se. Jotakin negatiivista? Noh, Marina Sirtisiä olisin mielelläni halunnut nähdä enemmältikin tässä pätkässä. Roolinsa on nimittäin vähän turhankin lyhyenkön puoleinen. Astetta pidempi cameo, jos sellaista termiä tässä kohdin käyttäisin. Ja käytänkin. The Asylum pätkäksi vaihteenvuoksi tasokasta katsottavaa. Hullujenhuoneen asukeilla on siis edelleenkin toivoa parantumisensa suhteen.




keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Bigfoot (2012)

Kuvaus: Deadwood, South Dakota. Rääväsuinen ja muutoinkin huonosti käyttäytyvä radiodeejii Harley Anderson (Danny Bonaduce) on saanut pienessä päässään idean, että nyt pitää järjestää ison luokan rockfestari, jossa esitettäisiin vain ja ainoastaan 80-luvun rokettirollimusaa. Ideansa toteuttamista varten Anderson on jo ehtinyt kaadattaa lähimaastosta aukiolllisen verran vihreää kultaa, jossa tämä megalomaaniset mittasuhteet omaava, kaikkia aisteja tasapuolisesti hyväilevä rock-spektaakkeli valovoimaisine tähtineen tultaisiin pian näkemään. Puita halaileva ituhippi Simon Quint (Barry Williams) ei pahemmin arvosta Andersonin yritteliäisyyttä, vaan pitää miestä täytenä persläpenä ja luontoa raiskaavana turbokapitalistina, jolle oman lompuukin lihottaminen muiden rahoilla on se tärkein juttu. Sanomattakin lienee selvää, ettei tämä kaksikko tule toimeen keskenään kovinkaan hyvin.

Quint ei kuitenkaan ole ainoa, joka tykkää kyttyrää Andersonin toimista. Alueella mesoava, ihmisiä lounaakseen popsiva, tietokoneella äärimmäisen kehnosti animoitu Isojalka haluaa sekin tasata tilit alueelleen tunkeutuneen, ja sitä vahingoittaneen pahantekijän kanssa. Konserttipäivänä kävelevä karvamatto sitten iskee kuolettavasti astuen isolla jalallaan (mainitsinko jo, että Isojalka on tässä pätkässä King Kongin kokoinen... aina välillä.) keikkaa heittävän Alice Cooperin (Alice Cooper) päälle. Höh, ei Cooper nyt ihan sentäs noin huono ollut, että päälle piti sen takia astua. Harley näkee tässäkin kuitenkin tilaisuuden tehdä tuohta, palkaten ryhmän metsästäjiä jäljittämään ja sen jälkeen ottamaan otus hengiltä. Täyttämällä siitä saisi varsin messevän nähtävyyden kaupunkiin eksyville turisteille. Quint on taasen puolestaan valmis tekemään kaikkensa, jotta Isojalkaa ei otettaisi hengiltä. Lajinsa viimeinen edustaja kun on.

Tuomio: Halpisleffayhtiö The Asylumin ja SyFyn yhteistyönä pykätty Isojalka kehnoilu, jonka parhaaksi anniksi jää ilman muuta Alice Cooperin pikainen cameorooli mainitun monsterin tallomaksi tulevana rocklegendana. Siitä tuo antamani yksi tähtönen. Mukana menossa Bonaducen ja Williamsin lisäksi Twin Peaksistä tutuksi tullut Sherilyn Fenn ja Harry and the Hendersonin televisiosarjaversiossa Isojalan kanssa asunut Bruce Davison, joka muuten vastaa myös tämän elokuvan ohjauksesta.




maanantai 18. heinäkuuta 2016

Loukusanjärven hirviö

Tiedä sen kummemmin tämmöttisten vesipetojen todenperäisyydestä. Sen kuitenkin tiedän, että helkutin hyvä halpisleffan aihio tässä uutisessa on, joten eiköhän ruveta joukolla leffan tekoon, ennen kuin The Asylum tai SyFy ehtii niin ensiksi tekemään...

Ilta-Sanomien julkaiseman jutun voi käydä lukemassa täältä.

perjantai 27. toukokuuta 2016

Avengers Grimm (2015)


Kuvaus: Tuhma Tittelintuure (Casper Van Dien) on saanut jostakin (lue:Googlesta) saanut selville, että fantasiamaailmansa rinnalla oleskelee toinen ulottuvuus, jossa taikuus on täysin tuntematon käsite, ja jonka alistaminen valtansa alla tulisi olemaan yhtä helppoa kuin heinänteko. Sinne olisi siis päästävä heti, eikä viidestoistapäivä, vaan esteitä on tiellä kohtalon tässäkin tapauksessa. Ainoa käypä portaali tähän rinnakkaismaailmaan sattuu nimittäin Tuuren harmiksi löytymään kuningattarena häärivän Lumikin (Lauren Parkinson) linnasta. Ja kun sanon portaali, tarkoitan sillä tietysti Lumikkia edeltäneen ilkeän kuningattaren taikapeiliä, jolta hirmuhallitsija tivasti alati ken on maassa kaunein, barbista sen kummemmin piittaamaatta

Tittelintuure pälähtää Lumikin luo yllättäen ja pyytämättä, kiristäen tältä lupaa käyttää peiliä ulottuvuuksien väliseen matkailuun. Kinastelun tuoksinassa kumpainenkin, niin Tuure kuin Lumikkikin päätyvät peilistä läpi, päätyen minnekkäs muuallekkaan kuin tämän päivän Los Angelesiin. Sinne päätyvät myös peilin äärelle liian myöhään saapuneet Ruusunen (Marah Fairclough), Tuhkimo (Milynn Sarley), Tähkäpää (Rileah Vanderbilt), että myöskin isoa pahaa sutta pelkäämätön Punahilkka (Elizabeth Peterson), tehtävänään etsiä käsiinsä ystävänsä Lumikki, ja pistääkseen sitten sen kuuluisan lopullisen stopin Tittelintuuren megalomaaniset mittasuhteet saavuttaneelle maailmanvalloituspuuhastelulle...

Tuomio: Siitä on jo tovi, jos kohta toinenkin ehtinyt kulumaan, kun viimeksi halpisleffayhtiö The Asylumin tuotoksia olen katsastellut, saati sitten blogistaniassa arvioinut. Enimmäkseen kaiketi siksi, että jossakin vaiheessa iski iso kyllästyminen mainitun firman tuotoksiin, ja toiseksi halu ottaa arvioinnin kohteeksi jotakin muutakin, jotakin ei välttämättä parempaa, mutta kuitenkin. Päivänä eräänä divarissa poiketessani Avengers Grimm ponnahti hyllystä silmieni eteen sen verran voimallisesti, että pakkohan se oli matkaan sielä ottaa, ja arvostelun kohteeksi ottaa. Joten tässä tämä nyt tulee, koittakaa kestää.

Avengers Grimm. Voisi luulla, että tämä leffa olisi jonkinsortin vastine Marvelin jatkuvajuoniselle The Avengers saagalle, mutta näin ei kuitenkaan ole. Supersankarien sijasta tässä pätkässä nimittäin seikkailevat Grimmin saduista tutuksi tulleet hahmot, vaikkakin omanlaisensa Rautamies tästäkin pätkästä löytyy lihaskimppu Lou Ferrignon esittämän Rauta-Hannun hahmossa. 

Ideahan tässä on lähtökohtaisesti hyvä, mutta jälleen kerran toteutus ontuu kuin rampa ankka lumihangessa. The Asylum yrittää kyllä epätoivoisesti rakennella budjettinsa rajoissa eeppistä seikkailutuokiota, mutta rehellisyyden nimissä rahkeet eivät tälläkään kertaa sellaisen tuottamiseen riitä alkuunkaan. Tietokoneella tehdyt efektit ovat edelleenkin karmaisevan kehnosti toteutettuja, rooleihin valitut näyttelijät parasta ö-luokkaa, ja eeppiseksi tarkoitetut toimintakohtaukset latistuvat pannukakun litteäksi rahanpuutteen vuoksi. Erityistä huvittuneisuutta meikässä aiheutti se, että Tittelintuuren kerrotaan valjastaneen Los Angelesin poliisiivoimat pahantekonsa välikappaleeksi. Varmasti näin, mutta kun ne poliisivoimat koostuvat tässä leffassa tasan kahdesta lainvartijasta, niin kyllä siinä uskottavuus on aikalailla koetuksella moista touhuilua seuratessa. 

Casper Van Dien esittää tämän leffan pahista, koittaen parhaan kykynsä mukaan vetää roolinsa niin överiksi kuin suinkin, epäonnistuen siinä surkeasti. Kaverin näyttelijän taidot ovat tasoltaan sen verran heikohkot, ettei ympäristön syöminen luonnistu häneltä millään muotoa siihen vaadittavalla tasolla. Joku Vincent Price olisi ollut kotonaan tämän tyyppistä hahmoa esittäessään, Casper puolestaan ei. Elokuvan naiset ovat ulkonäkönsä puolesta varsin näyttävän näköisiä tapauksia, ja siviilielämässä varmasti mukavia ihmisiä. Näyttelemisen sijasta olisi ehkä syytä kuitenkin harkita jotakin muuta ammattia, sillä siihen hommaan heistä ei valitettavasti ole alkuunkaan. Hieman yllättäen tämän pätkän parhaasta suorituksesta vastaakin Lou Ferrigno, joten sekin kertoo jo aika paljon millaisesta tuotoksesta tässä on kyse. Idealtaan toteuttamiskelpoisesta, mutta toteutukseltaan täysin väärän yhtiön käsissä olevalta tekeleestä, josta irtoaa hupia vain ja ainoastaan mitä vähimmissä määrin. 


sunnuntai 3. tammikuuta 2016

There's Only One Way These Two Are Going to Get Along... The Hard Way

Tästä se taas lähtee, eli otetaanpas pienoinen katsaus viime vuoden lopun elokuvallisiin löytöihin. Ei mitään maata mullistavia hankintoja, mutta kohtuullisen hyviä kuitenkin...

Ylärivi vas. oik: Dirty Tiger, Crazy Frog, Sweat, The Hard Way

Ylärivi vas. oik: L.A. Vice, Riot, Chance


Ja sitten olisi vielä tämä...



sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Welcome To The Bottom Of The Food Chain

Kuten joku tarkkasilmäinen on ehkä jo ehtinyt huomaamaan, niin en ole viimepäivinä kauheasti jaksanut sisällöllisesti panostaa tämän blogini suhteen. Siihen on omat syynsäkin, joista yhtenä osatekijänä on peliliikkeestä ostamani peli, eli tämä...



Mutta nyt kun olen selvinnyt suhtkoht ehjin nahoin ulos Silent Hillistä, ja ne muutkin asiat ovat tulleet hoidetuksi, niin voinen pikkuhiljaa palailla takaisin tänne blogistaniaankin. Se tapahtuu varsin perinteikkäin meiningein, eli esittelemällä muutaman tekemäni leffabongauksen niin kirppareilta kuin divareistakin. Pitäkää hatustanne kiinni, sillä tässä tulee ensimmäinen satsi kuvallisessa muodossaan...

Ylärivi vasemmalta oikealle: Snake King, Iron Maze, The Hit List
Keskirivi vasemmalta oikealle: Staunton Hill, Dead Stop, My Uncle is an Alien
Alarivi vasemmalta oikealle: Terminal Force, Mikey, Carny

Ja sitten olisi vielä nämä...

Keskirivi vasemmalta oikealle: Komodo, Armstrong/Frogmen, The Hound of the Baskervilles
Alarivi vasemmalta oikealle: The Big Boss, Black Rain, Air Panic


Tämmöisiä hankintoja tällä erää. Ensi kerralla sitten taasen jotakin ihan muuta.

lauantai 7. helmikuuta 2015

Fear Strikes Where You Least Expect It

Jokunen leffahankinta tähän kohtaan...


The Great Silence aka Il Grande Silenzio: Ei, tämä ei ole mikään mykkäfilmi, vaikka nimestään niin voisi ehkä päätelläkin. Kyseessä on sen toisen Sergion, eli Corbuccin luotsaama spaguwesterni, jonka pääosassa heiluu legendaarinen Klaus Kinski. Musiikista vastaa tuttuun tapaan Ennio Morricone.

Death Race - Inferno: Uudeelleen henkiinherätetyn Death Race-sarjan kolmas osa.

Krampus - The Christmas Devil: Joulu meni jo, mutta saa kait sitä silti siihen liittyviä leffoja hommailla katsottavakseen. Varsinkin, kun takakannen juonikuvauskin on näinkin messevästi kirjoitettu: "Pikkukaupungin poliisi Jeremy asuu yksin salaperäinen menneisyys ja viettää paljon aikaa siitä, kuka sieppasi hänet. Uudet lapset ovat yhtäkkiä alkaneet kadota alueella ja Jeremy näkee yhtäläisyyksiä omat sieppaajat jossa johtolangat johtavat muinaiset ihmiset meteli legenda Krampus. Veli Pyhän Ristin barntorteraren suorittaa pahat teot ja pahan hämähäkki ilman seurauksia. Jeremy yrittää tehdä kaiken mitä voi saada pohjaan mysteeri ja estää lasta katoaa?

The Brain: Mutta missä on Pinky?

Versus: Tässä matosessa maailmassa, jossa me kaikki elämme, on 666 kappaletta portaaleja, joiden kautta käy kulku rajan taa. Nämä portaalit ovat ihmissilmältä tarkoin piilotetut. Jossakin päin Japania sijaitsee portaali numero 444... Ylösnousemuksen metsä...

Red Water: Ihmislihan makuun päässyt hai eksyy uiskentelemaan Louisianalaiseen jokeen. Lou Diamond Phillips, Kristy Swanson ja Coolio koittavat pelastaa sen, mitä pelastettavissa on.



Swamp Devil: Ei haisua harmaintakaan, muuta kuin se, että suolla ollaan, ja että siellä on myös jonkin sortin paholainen.

The Frighteners: Peter Jacksonin Kummituskoplan 14 minuuttia pidempi ohjaajanversio, jota en ole muistini mukaan aiemmin nähnyt, joten siksi sen tulin hommanneeksi. Niin ja Jeffrey Combsin vuoksi, sillä heppulin tässä leffassa esittämä hahmo on mainiohko outo tapaus :D

Embodiment of Evil aka Encarnacao do Demonio: Coffin Joe on täällä taas...

The War Lord: Ei, leffan kannessa ei ole Kevin Costner, vaan hassulla tukalla varustettu Charlton Heston.

Nightmare Street: Sherilyn Fenn ja rinnakkaistodellisuuden sietämätön keveys.

Isoäidin Sienikeitto: Kotimaisia zombie-pätkiä osuu kohdille sen verran harvoin, että kun niin tapahtuu, niin pakkohan se on pois ostaa, vaikka huono olisikin.

Sokerina pohjalla....






keskiviikko 29. lokakuuta 2014

They're Back From the Grave and Ready to Party

On tullut aika rikkoa osittainen blogihiljaisuus. Viimeaikaisten leffahankintojeni muodossa nääs...


Trick 'r Treat: Halloween-aiheinen episodikauhistelu, josta It's Just A Movien Horrendous kirjoitti taannoin mainion arvostelun. Sen voipi halutessaan käydä lukemassa täältä.

Android Cop: Halpisleffayhtiö The Asylumin näkemys RoboCopista kuin myös Bruce Willisin tähdittämästä Surrogatesista. Pääosassa heiluu Spawniakin aikoinaan esittänyt Michael Jai White.

The Man Who Shot Liberty Valance: Klassikkolänkkäri, josta ...noir kirjoitti aikoinaan varsin mainion arvostelun. Sen voipi halutessaan käydä lukemassa täältä.

Chato's Land: Charles Bronsonin ja Jack Palancen tähdittämä kostolänkkäri, jonka ohjauksesta vastaa voittajana tunnettu Michael Winner.

Psycho Collection I - III: Olisi sen nelosenkin voinut tähän kokoelmaan liittää. Ja miksei myös sen kammotavan Bates Motellinkin, vaikkei sillä nyt varsinaisesti kauheasti Norman Batesin kanssa olekaan tekemistä.

Night of the Living Dead '90: Erikoistehostevelho Tom Savinin uusinta versiointi George A. Romeron klassikkozombeilusta. Oli muuten jo aikakin saada tämäkin versio kokoelmaani koristamaan.


Misery: Tämä löytyi toki ennestäänkin jo hyllystä, mutta kun tässä versiossa on lisukkeena kaksikin kipaletta kommenttiraitoja ja muuta ekstraa, niin en voinut millään muotoa vastustaa kiusausta, ja ostin sen siksi pois. Niin ja onhan tuo leffanakin vallan mainio tuotos..

Frankenström: Kotimaista kauhua ja luultavasti komediaakin. Muuta en osaa tästä tähän hätään sanoa.

Dark Island: Ei haisua harmaintakaan tästä leffasta, muuta kuin se, että kovin tasokas se tuskin on. Noh, katsomallahan tuo sitten viimeistään selviää, jos silloinkaan.

Last of the Living: Uusiseelantilaista zombiekomediaa Shaun of the Deadin hengessä.

Prom Night Collection: Kaikki neljä Prom Night leffaa yksien kansien sisällä. Kolmosesta harmittavasti mukana se sensuroidumpi versio, mutta minkäs teet.

Chuck Norris Karate Kommandos: Puhumme Mortal Kombattia. Animaatiosarjan intron voi halutessaan käydä tsekkaamassa täältä.



House of Usher: Halpistuotannoistaan tutuksi tulleen Roger Cormanin näkemys Edgar Allan Poen lyhytstoorista The Fall of House of Usher. Päätähtenään kaikkien ylinäyttelijöiden äiti, isä ja kumminkaima, eli Vincent Price.

The Pit and the Pendulum: Kuilu ja Heiluri. Edgar Allan Poe, Roger Corman, Vincent Price ja Barbara Steele. Niin ja Richard Matheson, joka kirjoitti Poen tarinan käsikirjoitukselliseen muotoon.

Nightmare City: Umberto Lenzi, mutta kukaan ei oikein tunnu edelleenkään tietävän minne. Ehkä leffan lisukkeena mukana tuleva kommenttiraita paljastaa sen.

Duel at Diablo: Jälleen lännenelokuva. Niitä onkin tullut viimeaikoina hankittua jostakin syystä tavallista enemmälti. Tätä westerniä tähdittävät jokin aika sitten edesmennyt James Garner ja edelleenkin elävien kirjoissa oleva Sidney Poitier.

The Return of the Living Dead: Tokihan tämäkin jo ennestään hyllystä löytyi, mutta tässä versiossa on kaksi levyä ja hitosti messeviä ekstroja. Niin kuin esim. More Brains! A Return to Living Dead dokumentti, jossa muistellaan elokuvan tekovaiheita mukana olleiden näyttelijöiden ja muiden tekijöiden voimin.

Pumpkinhead: Kasettiversioni ei enää jaksa toimia, joten siinä yksi syy levyllisen version hommaamiseen. Läpyskällä on mukana mukavasti dokumentillista ekstraa sekä kommenttiraita, jotka nekin omalla olemisellaan tottakait toimivat innoitteena läpyskän hankkimiseen.


Ja sokerina pohjalla:



maanantai 6. lokakuuta 2014

They Are The Best Men For The Job

Tulee vähän nopeasti nämä tämänkertaiset hankinnat esittelyyn, mutta hitonkos minä siitä veisaan... :D


Invasion of the Body Snatchers: Ei originaali, vaan se 70-luvun lopulla tehty riimeikki. Ihan pätevä pätkä uudelleen lämmittelyksi. Mukana ohjaajan kommenttiraita ja muutama mielenkiintoiselta kuulostava featurette. Jenkkijulkaisu.

3 Classic Horrors of the Silver Screen vol. 1: Pitää sisällään seuraavat kauhunväreitä selkäpiissä aiheuttavat pelottelupätkät: Horror Hotel aka The City of the Dead, The Terror, The Corpse Vanishes.

Graduation Day: Troman näkemys kouluun sijoittuvasta slasherista. Mukana menossa mm. Linnea Quigley ja Onnenpyörässä kirjaimia esille aikoinaan kääntänyt Vanna White.

Shaft, Shaft's Big Score & Shaft in Africa:  Who's the black private dick that's a sex machine to all the chicks? (Shaft!)


An Eye For An Eye: Pellavapäinen ja siloposkinen Chuck Norris ja hänen näkemyksensä Hammurabin kuuluisaksi aikoinaan tekemästä lakipykälästä. Mukana menossa Norrisin lisäksi Christopher Lee, Mako ja Richard Roundtree.

Bram Stoker's The Legend of the Mummy: Katsomatta kakkaa, mutta ostin kun halvalla sain.

H.G. Wells' First Men on the Moon: Kuunnelmana olen tämän joskus kuunnellut. Nyt on leffan vuoro.

The Offence: Tätä en ole aiemmin nähnyt, joten siksi se tuli hommattua.

The Poseidon Adventure: Se aito ja alkuperäinen. Tätäkään en muista aiemmin nähneeni, joten siksi sen hommasin.

Fargo: VHS-nauhan korvaava levyllinen versio. Ei sen kummempata.

Ja sokerina pohjalla...






Expendabelles 3.0 aka Mercenaries: Halpisleffayhtiö The Asylumin Girl Poweria tihkuva toimintatykitys, jossa yhdistyvät Likainen tusina ja The Expendables mitä pölhöimällä tavalla. Trailerin voi halutessaan katsoa vaikkapa täältä.


perjantai 29. elokuuta 2014

You're Gonna Need a Bigger Boat

Tilanpuutteen vuoksi olen viimeaikoina joutunut jossain määrin himmailemaan elokuvien ostovimmaani. Tänään tuli sitten kuitenkin sorruttua, kuten alla näkyvistä kuvista voi hyvinkin päätellä...