Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sean Connery. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sean Connery. Näytä kaikki tekstit

torstai 17. syyskuuta 2015

Shalako (1968)


Kuvaus: New Mexico, vuosimallia 1880. Paskantärkeistä euroaristokraateista koostuva metsästysseurue etenee läpi karun erämään johtajansa Bosky Fultonin (Stephen Boyd) vanavedessä, saapuen pian apassi-intiaaneille määrätylle reservaattialueelle. Joukossa mukana oleva ranskalaiskreivitär Irina Lazaar (Brigitte Bardot) saa päähänsä loistavan idean lähteä hetkellisesti omille teilleen, eikä aikaakaan, kun tyttöpolo on jo kiukusta kihisevien ja sihisevien apassien saartama. Irina on kyllä aseistettu, muttei kovinkaan vaarallinen. Kutinsa kun ovat tyystin ehtyneet, joten tilanne näyttää auttamattoman surkealta kuvankauniin siniverisen kannalta katsottuna.

Loukkuun jääneellä Irinalla käy kuitenkin flaksi eli mäsis, sillä paikalle osuu asevoimista jokin aika takaperin eläköitynyt eversti Moses Zebulon Carlin (Sean Connery), joka paremmin vaihtoehtoisnimellä Shalako tunnetaan. Sisällissodan veteraani pistääkin heti hösseliksi, pelastaen kreivittären pahat mielessään olevien alkuperäisasukkaiden kynsistä, myrkyttäen heidät kuoliaaksi ukkoskepistään äkäisesti ulos syöksemillä kuolettavan tappavilla lyijyhauleillaan.

Tilanteen normalisoiduttua Shalako lähtee saattamaan laumastaan erkaantunutta lammasta takaisin kaltaistensa joukkoon, vain törmätäkseen niukkasanaiseen apassipäällikkö Chatoon (Woody Strode), hiljaisine heimolaisineen. Chato on ymmärrettävästi kärmeissään siitä, että Shalako otti hengiltä hänen veriveljiään, mutta vielä enemmän häntä kyrsii se, että Chaton maa on saanut riesakseen sinne kuulumattomia tunkeilijoita, joiden olisi syytä poistua paikalta välittömästi tai muutoin ei hyvä heille heiluisi. Shalakon onnistuu kuitenkin neuvotella seurueen poistumiselle lisäaikaa aamunkoittoon asti, luvaten ohessa, että pitäisi itse huolta siitä, että harmia aiheuttava poppoo poistuisi alueelta sovittuun aikarajaan mennessä. Irina tekee saman lupauksen.

Brennerin autioituneelle ranchille päästyään Shalako kehottaa pikaista poistumista retkuetta johtavalle paroni Frederick von Hallstattille (Peter van Eyck). joka kuitenkin osoittautuu varsinaiseksi asshatiksi, jo pelkästään siksi, että heidän poppoonsahan ei jotakin sivistymättömiä villi-ihmisiä pelkää, ja että pakenemisen sijasta, he tulisivat puolustamaan itseään viimeiseen mieheen apassien hyökkäystä vastaan. Muut seurueesta komppaavat paronin puheita, ja niinpä Shalakon on päätökseen tähän tyytyminen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö hän itse voisi tehdä asialle jotakin, ja hetken levättyään Shalako poistuu leirialueelta, aikeinaan hakea kolmen päivämatkan päässä olevaa armeijaa apuun. Tai niinhän väittää tekevänsä, sillä oikeasti hän jää lähistölle tilannetta tarkkailemaan ja fundeeraamaan, kuin antaakseen siten tyhmästä päästä kärsiville snobeille opetuksen, jota he eivät hevillä tulisi unohtamaan.

Aamun sarastaessa apassit hyökkäävät, eikä veren vuodatukselta ja ihmishenkien menetykseltä vastarinnasta huolimatta vältytä millään. Asianlaitaa mutkistaa entisestään vielä sekin, että oppaanaan toiminut Bosky Fulton apureineen pettää porukan, vieden kaiken arvoesineistön, kuin myös Fultoniin rakastuneen Lady Daggettin (Honor Blackman) muassaan. Tiluksille palaavan Shalakon ei auta muu, kuin yrittää johdattaa taistossa rähjääntynyt sakki ulos reservaattialueelta, ja sitä kautta turvaan armottomilta, vereen makuun päässeiltä apasseilta. Metsästäjistä on näin ollessa tullut metsästettäviä...

Tuomio: Louis L'Amourin samaa nimeä kantavaan opukseen pohjautuva, tylsähkön puoleinen ja väliin liiankin löysästi etenevä länkkäri, jossa olisi ideansa puolesta ollut ainesta vauhdikkaampaankin tuotokseen. Kuriositeettina silti ihan katsottava pätkä, sillä tämä jäi Westerneistä omien sanojensa mukaan pitävän Sean Conneryn ainoaksi sellaiseksi. Juuri tästä syystä sen olisikin suonut olevan laadultaan tasokkaampi, mutta kun aina ei voi voittaa, niin minkäs sille sitten teet.

maanantai 6. lokakuuta 2014

They Are The Best Men For The Job

Tulee vähän nopeasti nämä tämänkertaiset hankinnat esittelyyn, mutta hitonkos minä siitä veisaan... :D


Invasion of the Body Snatchers: Ei originaali, vaan se 70-luvun lopulla tehty riimeikki. Ihan pätevä pätkä uudelleen lämmittelyksi. Mukana ohjaajan kommenttiraita ja muutama mielenkiintoiselta kuulostava featurette. Jenkkijulkaisu.

3 Classic Horrors of the Silver Screen vol. 1: Pitää sisällään seuraavat kauhunväreitä selkäpiissä aiheuttavat pelottelupätkät: Horror Hotel aka The City of the Dead, The Terror, The Corpse Vanishes.

Graduation Day: Troman näkemys kouluun sijoittuvasta slasherista. Mukana menossa mm. Linnea Quigley ja Onnenpyörässä kirjaimia esille aikoinaan kääntänyt Vanna White.

Shaft, Shaft's Big Score & Shaft in Africa:  Who's the black private dick that's a sex machine to all the chicks? (Shaft!)


An Eye For An Eye: Pellavapäinen ja siloposkinen Chuck Norris ja hänen näkemyksensä Hammurabin kuuluisaksi aikoinaan tekemästä lakipykälästä. Mukana menossa Norrisin lisäksi Christopher Lee, Mako ja Richard Roundtree.

Bram Stoker's The Legend of the Mummy: Katsomatta kakkaa, mutta ostin kun halvalla sain.

H.G. Wells' First Men on the Moon: Kuunnelmana olen tämän joskus kuunnellut. Nyt on leffan vuoro.

The Offence: Tätä en ole aiemmin nähnyt, joten siksi se tuli hommattua.

The Poseidon Adventure: Se aito ja alkuperäinen. Tätäkään en muista aiemmin nähneeni, joten siksi sen hommasin.

Fargo: VHS-nauhan korvaava levyllinen versio. Ei sen kummempata.

Ja sokerina pohjalla...






Expendabelles 3.0 aka Mercenaries: Halpisleffayhtiö The Asylumin Girl Poweria tihkuva toimintatykitys, jossa yhdistyvät Likainen tusina ja The Expendables mitä pölhöimällä tavalla. Trailerin voi halutessaan katsoa vaikkapa täältä.


tiistai 9. syyskuuta 2014

I Have Seen the Future and It Doesn't Work

Piti postata nämä viimeisimmät leffalöydökseni jo eilen, mutta flunssan pahalainen äityi sen verran pahaksi, että keskityin enimmäkseen nukkumiseen. Noh, oloni on nyt jossain määrin parempi, joten tässä näitä nyt sitten tulee...


F.I.S.T: Sylvester Stallonen tähdittämä ammattiliittodraamailu, joka pohjautuu erittäin löyhästi Jimmy Hoffan elämään ja edesottamuksiin. Pätevän puoleinen pätkä muistini mukaan...

Caddyshack: Legendaarinen golf komedia, joka ei liiemmin kaiketi esittelyjä kaipaa.

March or Die: Gene Hackman ja Terence Hill samassa elokuvassa. Outo yhdistelmä, joten pakkohan tämä on nähdä pois kuleksimasta.

633 Squadron: Toiseen maailmanrähinään ajallisesti sijoittuva, siivillä liikkuva sotaseikkailu, jota en kuolemaksenikaan muista aiemmin nähneeni.

Dead and Deader: Dean Cain puoliksi zombina, puoliksi ihmisenä pistämässä muita eläviä kuolleita läjään siellä ja vähän tuollakin. Syfy-channel tuotantoa, joten luvassa on luultavasti isosti hulvattoman hauskoja hetkijä... tai sitten ei.

Zardoz: The gun is good! Penis is evil!


Pit Fighter: Muistaakseni aika tympeän puoleinen turpaanvetopätkä. Mutta kun halvalla sain, niin ostin pois.

T.N.T. Jackson: Muistelin etten tätä omistaisi, mutta perskeles olihan se mukana siinä yhdessäkin blacksploitaatioboxissa mukana. Noh, onneksi ei ollut kallis, joten ei sinänsä harmita, vaikka sen ostinkin.

Plan 9 From Outer Space: Tarviiko tätä edes esitellä?

Arachnoquake: Maanalaisia, tultasyökseviä jättihämähäkkejä, jotka eivät pahemmin pidä immeisistä. Taattua Syfy-Channel laatua tämäkin.

Harley Davidson and the Marlboro Man: Tämä elokuva pitää sisällään tuotesijoittelua.

Red Sands: Lähi-idän aavikoille tapahtumansa sijoittava toimintakauhistelu, jossa amerikkalaiset sotilaat saavat päällensä kirouksen tuhottuaan siellä pönöttävän patsaan.

Että tämmöisiä hankintoja tällä erää. Ensi kerralla sitten taasen tuttuun tapaan jotakin ihan muuta.

torstai 24. tammikuuta 2013

The Presidio (1988)

Kuvaus: Presidiossa sijaitsevan armeijan tukikohdan varastorakennukseen murtaudutaan, ja sen seurauksena palvelustaan suorittava naissotilas saa surmansa. Koska armeijalla ei ole resursseja tutkia tapausta, on eversti Alan Caldwell (Sean Connery) pakotettu ottamaan yhteyttä paikalliseen poliisiin. Jutun saa tutkittavakseen Jay Austin (Mark Harmon), entinen sotilaspoliisi, jonka Caldwell aikoinaan erotti virastaan upseeriin kohdistuneen väkivaltaisuuden vuoksi. Miesten välit ovat syystäkin kireät, eikä asiaa auta sekään, että Austin tapailee everstin tytärtä, Donnaa (Meg Ryan), tutkimusten ohella. Saadakseen selville kuka murtautui varastoon ja miksi, miesten on unohdettava erimielisyytensä, ja kyettävä toimimaan tiiminä, vaikkei se helppoa tulisi olemaankaan...

Tuomio: Perusjämäkkä toimintatrilleri, jossa Sean Connery heittää kehiin messevän roolin kärttyisenä skapparina ja Mark Harmonkin on toimintasankarina ihan siedettävä, vaikken häntä sellaiseksi mielelläni mielläkkään. Mukana menossa mainittujen lisäksi mm. Jack Warden, Mark Blum ja Jenette Goldstein.

torstai 5. heinäkuuta 2012

The Name of The Rose (1986)

Kuvaus: Fransiskaanimunkki Bill Baskervilleläinen (Sean Connery) saapuu nuoren oppipoikansa Adson (Christian Slater) kera Pohjois-italiassa sijaitsevaan benediktiläisluostariin, osallistuakseen siellä uskonnollissävyiseen get togetheriin. Hetki kaksikon perille pääsyn jälkeen luostarissa tapahtuu rypäs hurmeenhuuruisia murhia, jotka saavat vielä hengittämistä harrastavat munkit paniikin valtaan. He kun ovat varmoja siitä, että itse Mikko Alatalo, sinisissä silmälaseissaan, on löytänyt tiensä keskuuteensa esittämään vallattoman viisunsa Maailmanlopun meininki. 

Veli Will. i.amin ranteissa virtaa sen verran Sherlock Holmesin verta, että hän ryhtyy noviisinsa avustamana setvimään kuka munkkeja sokeroinnin sijasta suolaa. Tutkimusten edetessä Viljamille valkenee murhamiehen motiivi veritekoihin. Uhreista jok'ikinen vuorollaan on luonut katseensa luostarin kätköissä lymyilevään kreikankieliseen dokumentaatioon, ja vastineeksi näkemästään menettänyt täten henkiriepunsa tappajan toimesta. Kaikkea se Jutta Urpilaisen kreekuille laatima vakuuslappu teettääkin.

Juuri kun Liam on aikeissa ratkaista keissin, paikalle patsastelee espanjalaista inkvisiota (jota kukaan ei koskaan odota) edustava Antonio Salier.. eh... eikun siis...Bernardo Gui (F. Murray Abraham), aseinaan pelko, yllätyksen suoma etu, äärimmäinen tehokkuus ja lähes fanaattiset mittasuhteet täyttävä kiintymys Paaviin. Tarkoituksenaan vetää matto keskiaikaisen Columbon ja hänen esittämiensä teorioiden alta. Jos Guilta kysytään, niin hänen mielestään murhien takaa löytyy joku vanhaa vihtahousua intohimoisesti palvova ryhmittymä...tai vaihtoehtoisesti perussuomalaiset... tai mahdollisesti jopa molemmat... tai ehkä ei kumpikaan. W viittaa kuitenkin kintaalla vanhan torailupartnerinsa huikukukulle tuoksahtaville syytöksille, seuraten mieluummin omia johtolankojaan. Silmukka murhaajan ympärillä kiristyy entisestään...

Tuomio: Whodunit-mysteerien ehdotonta aatelia. Tunnelmaltaan karun kylmä, groteski ja paikkapaikoin klaustrophobisen ahdistavakin. Johtuen hyvin pitkälti kuvauksissa käytetyn luostarin monisyidyydestä. Näyttelytyö on ensiluokkaista, mutta eihän se toisaalta mikään ihme ole, kun mukana kehissä on sellaisia taitureita kuin Sean Connery, F.Murray Abraham sekä Roger Mooren tähdittämästä Kuuraketista tuttu Michael Lonsdale. Uransa alussa oleva Christian Slaterkin intoutuu vetäämään roolinsa läpi siihen kuuluvalla sopivalla herkkyydellä, Ron Perlmanin keskittyessä olemaan ulkonäkönsä puolesta oma persoonallinen itsensä. Perustuu italialaiskirjailija Umberto Econ samannimiseen opukseen....

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Rising Sun (1993)

Kuvaus: Los Angelesin keskustassa sijaitsevasta japanilaisyrityksestä löytyy kesken avajaisjuhlien hengettömäksi heittäytynyt (huippumalli Tatjana Patitzin esittämä) puhelintyttö. Tapausta selvittämään määrätään poliisin erikoistutkija Webster Smith (Wesley Snipes), sekä japanilaisen kulttuurin kuin omat taskunsa tunteva yhteysupseeri John Connor (Sean Connery). Alustavissa tutkimuksissa käy varsin pian ilmi, että tyttö murhattiin. Kuristamalla. Epäilykset kohdistuvat Eddie Sakamuraan, (Cary-Hiroyuki Tagawa) japanilaisibisnessmieheen, jonka seurassa edesmennyt nainen viimeksi nähtiin viihtyvän. Mutta keissin edetessä kaksikolle selviää, ettei kaikki ehkä olekaan aivan niin kuin heidän on annettu ymmärtää...

Tuomio: Pitkäveteisen hidastempoinen ja keskinkertainen murhamysteeri, jota katsoessa taistelu nukkumattia vastaan on enemmän kuin taattu. Pohjautuu Michael Crichtonin samannimiseen bestselleriin.