Traileri: Primal Rage - The Legend of Oh-Mah (2017)

Trolljegeren (2010) aka The Troll Hunter

Kuvaus: Kolme nuorta elokuva-alan opiskelijaa matkaa Norjan syrjäisiin metsiin kuvatakseen dokumentin laittomista karhujen kaadoista. Kaikki merkit osoittavat, että mies nimeltä Hans olisi syyllinen mainittuihin kaatoihin. Hansin olinpaikan jäljitettyään opiskelijat koittavat saada kaverin kameransa eteen haastattelun toivossa. Tuo toivo kuitenkin kariutuu silmänräpäyksessä, sillä harmaapartainen metsien mies häätää heidät heti kättelyssä pois pahalta haisevan asuntovaununsa luota. Dokumentaristit eivät kuitenkaan anna periksi, vaan lähtevät yön pimeydessä seuraamaan minne Hans joka ilta asuntovaunultaan menee.

Hansia seuratessa käy hyvin pian ilmie, ettei mies ole salametsästäjä alkuunkaan. No siree bob-tailed rooster! Hans on jotakin aivan muuta. Hans on Norjan hallituksen palkollinen, jonka tehtävänä on suojella pahaa aavistamatonta kansaa synkkien ja asuttamattomien metsien silmin näkemättömiltä kauhuilta. Vuosisatojen ajan norjalaiset ovat eläneet syvässä uskossa, että peikkoja ei aikuisten oikeasti ole alkuunkaan olemassa. Hans tietää kuitenkin paremmin, ja kun ikä ja uupumuskin alkaa jo painaa, on mies valmis paljastamaan kaikelle kansalle ennen niin tarkoin varjellun salaisuutensa peikkojen olemassa olon suhteen.

Tuomio: Tuttuja ja turvallisia found footage jippoja orjallisesti seuraileva fantasiatrilleri, johon on sekaan ujutettu myös ripaus satumaisia, että myöskin kauhullisia elementtejä. Edustaa kokonaisuutena oman lajityyppinsä parhaimmistoa, vaikkakin kärsii ehkä hitusen ylivedetystä kestoajastaan. Kamera heiluu tässäkin tuotoksessa väliin valtoimesti sinne sun tänne, mutta jostakin syystä se ei tällä kertaa saanut minua ärsyyntymään niin pahoin, kuin yleensä tämän tyyppisiä juttuja seuratessa. Tietokoneella tuotetuista peikoista on niistäkin pakko antaa plussaa, sillä budjettiinsa nähden ne näyttivät yllättävän tasokkailta örvelöiltä. Ehdottomasti kaikkinensa kolmen tähden arvoinen suoritus.

Shalako (1968)

Kuvaus: New Mexico, vuosimallia 1880. Paskantärkeistä euroaristokraateista koostuva metsästysseurue etenee läpi karun erämään johtajansa Bosky Fultonin (Stephen Boyd) vanavedessä, saapuen pian apassi-intiaaneille määrätylle reservaattialueelle. Joukossa mukana oleva ranskalaiskreivitär Irina Lazaar (Brigitte Bardot) saa päähänsä loistavan idean lähteä hetkellisesti omille teilleen, eikä aikaakaan, kun tyttöpolo on jo kiukusta kihisevien ja sihisevien apassien saartama. Irina on kyllä aseistettu, muttei kovinkaan vaarallinen. Kutinsa kun ovat tyystin ehtyneet, joten tilanne näyttää auttamattoman surkealta kuvankauniin siniverisen kannalta katsottuna.

Loukkuun jääneellä Irinalla käy kuitenkin flaksi eli mäsis, sillä paikalle osuu asevoimista jokin aika takaperin eläköitynyt eversti Moses Zebulon Carlin (Sean Connery), joka paremmin vaihtoehtoisnimellä Shalako tunnetaan. Sisällissodan veteraani pistääkin heti hösseliksi, pelastaen kreivittären pahat mielessään olevien alkuperäisasukkaiden kynsistä, myrkyttäen heidät kuoliaaksi ukkoskepistään äkäisesti ulos syöksemillä kuolettavan tappavilla lyijyhauleillaan.

Tilanteen normalisoiduttua Shalako lähtee saattamaan laumastaan erkaantunutta lammasta takaisin kaltaistensa joukkoon, vain törmätäkseen niukkasanaiseen apassipäällikkö Chatoon (Woody Strode), hiljaisine heimolaisineen. Chato on ymmärrettävästi kärmeissään siitä, että Shalako otti hengiltä hänen veriveljiään, mutta vielä enemmän häntä kyrsii se, että Chaton maa on saanut riesakseen sinne kuulumattomia tunkeilijoita, joiden olisi syytä poistua paikalta välittömästi tai muutoin ei hyvä heille heiluisi. Shalakon onnistuu kuitenkin neuvotella seurueen poistumiselle lisäaikaa aamunkoittoon asti, luvaten ohessa, että pitäisi itse huolta siitä, että harmia aiheuttava poppoo poistuisi alueelta sovittuun aikarajaan mennessä. Irina tekee saman lupauksen.

Brennerin autioituneelle ranchille päästyään Shalako kehottaa pikaista poistumista retkuetta johtavalle paroni Frederick von Hallstattille (Peter van Eyck). joka kuitenkin osoittautuu varsinaiseksi asshatiksi, jo pelkästään siksi, että heidän poppoonsahan ei jotakin sivistymättömiä villi-ihmisiä pelkää, ja että pakenemisen sijasta, he tulisivat puolustamaan itseään viimeiseen mieheen apassien hyökkäystä vastaan. Muut seurueesta komppaavat paronin puheita, ja niinpä Shalakon on päätökseen tähän tyytyminen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö hän itse voisi tehdä asialle jotakin, ja hetken levättyään Shalako poistuu leirialueelta, aikeinaan hakea kolmen päivämatkan päässä olevaa armeijaa apuun. Tai niinhän väittää tekevänsä, sillä oikeasti hän jää lähistölle tilannetta tarkkailemaan ja fundeeraamaan, kuin antaakseen siten tyhmästä päästä kärsiville snobeille opetuksen, jota he eivät hevillä tulisi unohtamaan.

Aamun sarastaessa apassit hyökkäävät, eikä veren vuodatukselta ja ihmishenkien menetykseltä vastarinnasta huolimatta vältytä millään. Asianlaitaa mutkistaa entisestään vielä sekin, että oppaanaan toiminut Bosky Fulton apureineen pettää porukan, vieden kaiken arvoesineistön, kuin myös Fultoniin rakastuneen Lady Daggettin (Honor Blackman) muassaan. Tiluksille palaavan Shalakon ei auta muu, kuin yrittää johdattaa taistossa rähjääntynyt sakki ulos reservaattialueelta, ja sitä kautta turvaan armottomilta, vereen makuun päässeiltä apasseilta. Metsästäjistä on näin ollessa tullut metsästettäviä...

Tuomio: Louis L'Amourin samaa nimeä kantavaan opukseen pohjautuva, tylsähkön puoleinen ja väliin liiankin löysästi etenevä länkkäri, jossa olisi ideansa puolesta ollut ainesta vauhdikkaampaankin tuotokseen. Kuriositeettina silti ihan katsottava pätkä, sillä tämä jäi Westerneistä omien sanojensa mukaan pitävän Sean Conneryn ainoaksi sellaiseksi. Juuri tästä syystä sen olisikin suonut olevan laadultaan tasokkaampi, mutta kun aina ei voi voittaa, niin minkäs sille sitten teet.