Dragon Hunter (2009)

Kuvaus: Veljekset Darius (Erik Denton) ja Kendrick (Maclain Nelson) orpoutuvat, kun julmat örkit poistavat tylysti päiviltään heitä kaitsevat vanhempansa. Darius, veljistä vanhempi, ottaa nuorimmaisen Kendrickin siipensä alle, kasvattaen tämän suojassa ympäröivän maailman pahuudelta. Aina siihen saakka, kunnes kotikyläänsä hyökitään tuhmien lohikäärmeiden toimesta.

Alkaa matka kohti Ocardin linnoitusta, jonka muurien uumenissa sinne saapuneista koulutetaan legendaarisia lohikäärmeenmetsästäjiä. Veljesten matkaan lyöttäytyy myös muita matkalaisia ja yhdessä he taistelevat tiensä läpi vaarojen ja vastusten, saavuttaakseen lopulta suojan sekä paljastaakseen suuren salaisuuden.

Tuomio: Pienehkön budjetin fantasiaseikkailu, joka liikuksii verkkaisesti löntystäen pitkäveteisyyden ja äärimmäisen kehnouden värittämissä maisemissa. Turhan puheliaskin se on, jättäen rivakan toiminnan liiankin vähäisellelle huomiolle. Pari taistelukohtausta, jotka nekin pituudeltaan lyhyen läntiä.

Tylsää.

Aivan kuten näyttelemissuorituksetkin. Yksikään hahmoista (okei, ehkä se berserkki ja naistiedustelija sentäs) ei juurikaan toisesta erotu, vaikka kumpaakin sukupuolta siellä kovasti edustellaan. Semmoista aloittelevan kesäteatterin puuhastelua.

Mitäs vielä?

Ai niin. Persiakin mainitaan, mikä rikkoo (ainakin omalla kohdallani) illuusion fantasiamaailmasta täysin. Käsikirjoittajan mielikuvituksettomuutta kaikki tyynni, kun ei sitten millään keksinyt mainitulle alueelle mitään aiheeseen sopivampaa nimeä. Kaikin puolin kehno pätkä, jolle aiemmin antamani kaksi starbaa oli liikaa. Niinpä korjasin erheeni ja pudotin toisen tähden pois. Että näin.

Traileri: The Dark Crystal - Age of Resistance (2019) Final Trailer

The Dungeonmaster (1984) aka Ragewar

 

"I reject your reality

and substitute my own!"

 - Paul Bradford

Kuvaus: Paul Bradfordille (Jeffrey Byron) tietokoneet ovat kaikki kaikessa. Voisi hyvinkin sanoa, että hän on myynyt sielunsa tekoälylle. Ei siis mikään ihme, että Paul työskenteleekin suuren tietokoneyhtiön konsulttina, etsien vikoja järjestelmistä. Kotonaan Paulilla on itse ohjelmoimansa tietokone, jonka parissa mies viettää suurimman osan vapaa-ajastaan - jopa siinä määrin, että naisystävänsä Gwen Rogers (Leslie Wing) on datamasiinalle syystäkin mustasukkainen. 

Eräänä yönä tietokone välittää vieraan... Paholaismainen velho Mestema (Richard Moll) saapuu pahat mielessään kyläilemään, kaapaten pahaa-aavistamattoman Gwenin vangikseen. Ohessa Mestema haastaa Paulin kaksintaistoon valitsemiensa vihulaisten kanssa. Seitsemän vastustajaa, toinen toistaan taidokkaampaa soturia, joiden päihittämiseksi Paulin on laitettava kaikkensa kehiin. Panoksena tässä pirullisessa pelissä on, ei enempää kuin vähempää, Paulin ja häntä suuresti rakastavan Gwenin sielut. Ja viimeisenä opponenttina on tietenkin Mestema eli Vanha Vihtahousu itse! 

Tuomio:  Seitsemän eri ohjaaja/käsikirjoittajan luoma seitsemän eri tarinan antologiafantasia, joka ei ehkä isommin elokuvallisilla arvoillaan päätä huimaa, mutta korvaa kaiken sen kekseliäisyydellään, rohkeudellaan yrittää jotakin kaavasta poikkeavaa ja tietysti köpöisen halvanoloisella viihdyttävyydellään. Ole nyt tälle sitten vihainen, kun suu vääntyy väkisinkin hymyyn leffaa katsellessa. Laulu- ja soitinyhtye W.A.S.P. käy esittämässä yhdessä tarinoista hittikipaleensa Tormentor ja edistämässä juonenkulkua laulaja Blackie Lawlessin toimesta. 

Päivän VHS-bongaukset: Strike Commando 2 ja Deathstalker

Muutama VHS-löytö tähän väliin...

Strike Commando 2, Deathstalker

Tiiseri: The Dark Crystal - Age of Resistance (2019)

Welcome To The Scariest Place on Earth

Otetaas tähän kohtaan parit viimeaikaiset DVD-bongaukset...

Ylärivi vas. oik: Reform School Girls, The Nightmare, Full Moon's Grindhouse Collection

Alarivi vas. oik: Death Game, Legacy of Rage, The Dunwich Horror

Ylärivi vas. oik: Monster in the Closet, Captain Kronos - Vampire Hunter, The Hellbenders

Alarivi vas. oik: Street Law, The Barbarians

Leffamusa - Ruby Dawn - Pino Donaggio

Samainen kipale soi muuten myös elokuvassa Gor - Tuhon tähti (1987)

Traileri: Hellboy (2019)

First Look: The Dark Crystal - Age of Resistance (2019)

Sonic The Hedgehog (2019) Teaser Poster

Phantom of the Paradise (1974)

Kuvaus: Winslow Leach (William Finley) on huippulahjakas säveltäjä, jolla on omat suuret suunnitelmansa musiikkillisen uransa suhteen. Swan (Paul Williams) on puolestaan niljakkaan oloinen, sielultaan sysimusta levytuottaja, jolla hänelläkin omat suunnitelmansa Leachin suhteen. Hän nimittäin aikoo tylysti varastaa Leachin vaivalla ja tuskalla säveltämän kantaatin, käyttääkseen sitä vetonaulana The Paradisen, uuden uutukaisen rock-palatsinsa hulppeissa avajaisissa. 

Leach ei pidä Swanin ajatuksesta sitten niin pätkääkään, koettaen parhaan kykynsä mukaan estää törkymöykkymogulia katalahkon suunnitelmansa toteuttamisessa. Huonostihan siinä käy, sillä kesken kaiken kapinan Leach päätyy syyttä suotta huumerikoksesta tiilenpäitä tutkimaan. Vankilan muurit eivät kuitenkaan kykene pidättelemään Leachia, vaan hänen onnistuu paeta takaisin ulkomaailmaan vain loukkaantuakseen kasvoiltaan niin kovin pahoin. Runneltuine kasvoineen Leach löytää itselleen täydellisen piilopaikan Swanin palatsista, piilottaen rujon ulkonäkönsä pelkoa herättävän naamion taa, ryhtyen ankarasti "kummittelemaan" kaikille niille, jotka häntä vastaan aiemmin menivät rikkomaan. The Phantom of the Op... eh... Paradise is here....

Tuomio: Kulttimainetta nauttiva, tasapainottomuudesta koko kestonsa ajan kärsivä rock-ooppera, jota ei välttämättä heti oivalla hieman toisenlaisista elokuvista tutuksi myöhemmin tulleen Brian De Palman ohjaustyöksi. Kuultava musiikki potkii menemään mukavasti, eikä visuaalisesta ilmeestäkään löydy liiemmin valittamisen aihetta. Jopa Paul Williams oli tässä hyvä, vaikka toikin olemuksellaan jossain määrin mieleen erään sinisiä silmälaseja käyttävän kansanmuusikkomme. No joo, ei siitä sen enempää, Turhana tietona voisi tähän loppuun mainita vielä vaikkapa sen, että alussa kuultavana kertojaääneenä kuullaan itse Rod Serlingiä, joka parhaiten tunnetaan The Twilight Zonen sekä Night Galleryn isäntähahmona. 

Tiiseri: The Witcher (2019) Screen Test Teaser

Traileri: Good Omens (2019)

The Runestone (1991)

Kuvaus: Läntisestä Pennsylvaniasta löytyy mystiset mittasuhteet helposti täyttävä muinainen riimukivi, jonka Martin Almquist (Mitchell Laurance) ottaa lähemmän tutkimuksensa alle. Käy ilmi, että kiven pintaan on raapustettu legenda petojen sukua olevasta susimaisesta olennosta, Fenriristä aka Fenrisistä (Dawan Scott), joka kiven sisältä vapauteen päästessään toisi muassaan Ragnarökin, eli lopun maailmalle jossa me kaikki elämme. Myyttinen olento tottakait karkaa ikiaikaisesta vankilastaan, pistäen pystyyn varsinaiset verikekkerit New Yorkin öisillä kaduilla vastaantulevia ihmisiä surutta listiessään. Raivoava peto olisi hyvä saada mitä pikimmin kuriin, ennen kuin se olisi jo liian myöhäistä.

GRRRRR!!!!

Marla Stewart (Joan Severance), miehensä Sam (Tim Ryan) sekä törkyjä alati puhuva rikosetsivä Gregory Fanducci (Peter Riegert) käyvät urheasti taistoon kuolettavaa karvaturria vastaan, tehdäkseen verenmakuun päässeestä ihmissusihukkasesta karvalakin. Ennen lopullista huipentumaa ryhmä rämä kasvaa vielä kahdella, sillä joukkoon liittyy teini-ikäinen Jacob (Chris Young), että myöskin Sigvaldson (Alexander Godunov) niminen kelloseppä, joilla kumpaisellakin on (hieman yllättäenkin) jonkin sortin kokemusta tällaisten asioiden pois päiviltä hoitamisesta.

Tuomio: Kirottu kivi ei pahemmin elokuvallisilla ansioillaan pääse loistamaan, mutta onko sillä sitten niin kauheasti väliäkään, sillä olihan tämä kokonaisuutena kuitenkin omassa pökiömäisessä lajissaan hyvinkin viihdyttävä tuotos. Oivallinen pätkä aivotoiminnan nollaamiseen rankan työviikon jälkeen tai vaihtoehtoisesti kaveriporukassa pienessä pöhnäsessä riffailuun.

Traileri: The Wishing Forest (2018)

Mythica: A Quest For Heroes (2014)

Kuvaus: Marek (Melanie Stone) on nuori maagikon alku, jonka suurena haaveena on ottaa osaa eeppiset mittasuhteet helposti täyttävään seikkailuun, josta tultaisin puhumaan vuosituhansienkin päästä. Oppi-isänsä Gojun Pye (Kevin Sorbo) on taasen tehnyt päätöksensä lähteä kylästä jonnekin ihan muualle. Ennen lähtöään Pye kehoittaa Marekia vierailemaan lähistöllä sijaitsevassa tavernassa, ja etsiä sieltä käsiinsä mies nimeltä Hammerhead (Christopher Robin Miller). Näin siksi, että tällä Hammerheadilla saataisi hyvinkin olla tarjolla sen sortin seikkailun tynkää, josta Marek niin pitkään on jo haaveillut. Marek tekee työtä käskettyä ja onnistuu löytämään tavernan, Hammerheadin ja sen kovasti kaipaamansa seikkailunkin, sillä samaiseen ravitsemusliikkeeseen astuu pian papitar Teela (Nicola Posener), jonka siskonlikka Caeryn (Natalie Divine Riskas) on pahaksi onnekseen jäänyt kylänsä tuhonneiden örkkien, ja heitä johtavan jättimäisen peikon vangiksi. Runsaskätinen palkkiokin olisi luvassa, joten kaikki kynnelle kykenevät ilmoittautukoot välittömästi ja silleen.

Marek havaitsee tilaisuutensa viimein tulleen, ottaen tehtävän vastaan, kooten sen jälkeen ympärilleen joukkion, johon kuuluu Thane (Adam Johnson) - taitava (joskin juopohko) soturi ja armoton miekkamies. Dagen (Jake Stormoen) - vikkelistä sormistaan ja vastustamattomasta charmistaan laajalti tunnetuksi tullut varas. Marek itse, että myöskin papitar Teela, joka haluaa luonnollisesti olla mukana pulassa olevaa siskoaan pelastelemassa. Yksissä tuumin tämä sekalainen sakki lähtee kohti vaarallista seikkailua, jonka rinnalla Frodon (ja Samin) Valtasormuksen vienti Tuomiovuorelle vaikuttaa yhtä tylsältä, kuin Kouvolan keskusta mihin tahansa vuodenaikaan. 

Tuomio: Kickstarter-projektina liikenteeseen nytkähtänyt Mythica - A Quest For Heroes osoittaa olemassa olollaan sen, että pienellä budjetilla, nimettömillä näyttelijöillä (Kevin Sorboa lukuunottamatta), että myöskin suurella innokkuudeella on hyvinkin mahdollista tehdä pätevän puoleista fantasiapätkää, joka kestää kevyesti vertailun vastaavien isomman luokan tuotosten rinnalla, häviämättä niille silti tuumaakaan. Tarina itsessään ei ehkä loista omaperäisyydellään, mutta se taas ei tarkoita sitä, etteikö se olisi ollut viihdyttävää seurattavaa. Samaa pätee myös näyttelijäsuorituksiin, joista niistäkään yksikään ei saanut minua irvistelemään tuskasta tai ylipäätään voimaan pahoin. Sorbon rooli on pieni, mutta ilman häntä tämäkin leffa olisi loppunut lyhyeen, sillä esittämänsä hahmo on juuri se, joka pistää omalta osaltaan rattaat pyörimään. Mitäs muuta? Noh, siinä ne tärkeimmät taisi oikeastaan jo tullakin, joten jäljellä on enää tähtien anto, ja ne näette tuossa heti tämän pölinän alla tuikkimassa. 

Jatkoille päästiin Mythica: The Darksporen (2015) muodossa. Siitä lisää myöhemmin lähitulevaisuudessa... ehkä.

Traileri: Journey to China (2018)

Turn Back The Clock (1989)

Kuvaus: On uudenvuodenaatto. Näyttelijätär Sheila Powers (Connie Selleca) on juuri ampunut elokuvia työseen ohjaavan aviomiehensä Barneyn (David Dukes) kuoliaaksi. Vuoden vaihteen juhlahumussa ollessaan Sheilaa alkaa kuitenkin kaduttamaan kammottava tekosensa, ja niinpä hän esittää kotiin kanssaan palaavan ystävänsä William Hawkinsin (Jere Burns) kuullen viattoman oloisen toiveen, että saisi elää kuluneen vuoden uudestaan, tehden asiat täysin toisin kuin nyt. Varohan vain Sheila mitä toivot, sillä toivomuksilla on väliin ilkeä tapa käydä toteen. 

Kuin taikaiskusta Sheila löytää itsensä jälleen uudenvuoden pippaloista, mutta vuotta aiemmin. Samassa hän tajuaa saaneensa uuden mahdollisuuden ja ryhtyy siten kaikin voimin pitämään aviomiestään erossa viehättävästä Tracy Alexanderista (Wendy Kilbourne), jonka vuoksi Sheila päätyi tylynpuoleiseen ratkaisuunsa Barneyn suhteen. Uusi vuosi, uudet kujeet, vaan toistaako historia kaikesta huolimatta Sheilan kohdalla itsensä...

Tuomio: William O'Farrellin kynäilemään novelliin pohjautuva, televisiolle tuotettu fantasiatrilleri, joka lopputulemaltaan jää kokonaisuutena värittömän mauttomaksi tuotokseksi.  Jos nyt jostakin tässä pidin, niin alun ja lopun osittain värivapaasta film noir tunnelmasta löysän jazzin sävyttämänä. Hyvä idea, jonka olisin suonut kestävän läpi leffan. Mutta kun ei kestänyt, niin ei kestänyt. Tehty kertaalleen aiemmin vuonna 1947 ilmestyneen Repeat Performancen muodossa. En ole sitä nähnyt, mutta jos kohdalle joskus osuu, niin mielenkiinnosta sen voisin hyvinkin pois kuleksimasta kastastella. Ei se nyt ainakaan huonompi voi olla verrattuna tähän keskivertoisuuteen, jonka juuri tulin katsoneeksi.

Traileri: Bright (2017)

Tiiseri: The Dark Crystal - Age of Resistance (2018)