Knockin' on Heaven's Door (1997)

Kuvaus: Toisiaan ennestään tuntemattomia Martinia (Til Schweiger) ja Rudia (Jan Josef Liefers) yhdistää yksi yhteinen asia. He ovat kummatkin kuolemansairaita. Martinilla on päässään tennispallon kokoinen kasvain, joka sadanprosentin varmuudella vie hänestä parin päivän sisällä lopullisen voiton. Rudi puolestaan sairastaa liian pitkälle ehtinyttä luusyöpää, josta syystä tyhjän potkaisu hänen kohdallaan on vain ajan kysymys. 

Kirjauduttuaan sairaalaan Rudi päätyy jakamaan huoneen tupakkia huoletta tupruttelevan Martinin kanssa. Kohtalontovereita kun ovat, he ystävystyvät nopeasti, sillä kuten tuli jo tuossa todetuksi, aika on kortilla kumpaisellakin. Ilmenee, ettei Rudi ole syystä tai toisesta koskaan nähnyt merta, joten he päättävät yksissätuumin tehdä asian eteen jotakin. Kaverukset karkaavat omin luvin lasareetista, varastavat hulppean oloisen ja näköisen avo-Mersun, ja lähtevät kumit ulvoen tien päälle. Anastamansa Mercedes sattuu kuuluumaan häikälemättömälle gangsteripomolle, joka on luonnollisesti vähemmän innoissaan rakkaan ajopelinsä joutumisesta vääriin käsiin. Pian Martin ja Rudi havaitsevat saaneensa peräänsä niin virkavallan edustajat kuin myös herkän liipasinsormen omaavat roistot, joilla on oma kanansa kynittävänään road tripillään olevan kaksikon kera.

Tuomio: Vauhdikas, hauska ja kaikin puolin koskettava road movie, joka karusta aiheestaan huolimatta ei turhia synkistele, vaan painaa eteenpäin hyvällä sykkeellä alusta asti aina leffan loppuun saakka. Pinnan alta löytyy myös sanomaa niin elämästä, kuolemasta kuin kaverusten välisestä ystävyydestä, sekä siitä, että eläminen tehty elämistä varten, ja siitä on otettava irti kaikki irti siitä otettava. Neljän tähden arvoisesti.

Päivän sinireiskabongaus: Payback Time Triple Feature

Se mikä tekee tästä nimenomaisesta löydöksestä minulle erityisen mieluisan, on tuo keskimmäisessä kuvassa näkyvä Silent Rage, jota tähdittää universumimme kovin jäpikkä Chuck Norris. Pitkään olen kyseistä leffaa itselleni havitellut, ja nyt tänään sen sitten onnistuin itselleni viimein hankkimaan. Yksi virstanpylväs on siis jälleen saavutettu, joten voin suunnata etsintöni hyvillä mielin muihin kohteisiin.

Bonuksena samassa paketissa tulevat sitten nuo kaksi muuta toiminnan täytteistä tuotosta, jotka kumpainenkin ovat tahoillaan varsin mainioita tuotoksia. Vaan nyt jos sallinette, niin menen katsastamaan tuota Norrisin Mieletöntä raivoa. Edellistä kerrasta kun on ehtinyt jo kulumaan laittoman pitkä aika.

Traileri: Journey to China (2018)

Wilder (2000) aka Slow Burn aka Bad Boys Hunting

Kuvaus: Della Wilder (Pam Grier) on teräväkielinen ja paljolti uransa aikana kokenut chicagolaiskyttä, jolta löytyy omat keinonsa rikosten selvittämiseen. Kun nuoren naisen, Vera Churchin (Charlene Francique) ruumis löytyy asunnostaan matkalaukuun tylysti sullottuna, pidetään tapausta yleisesti helppona nakkina. Epäiltykin on jo, eli gynekologi Samuel Charney (Rutger Hauer), jonka entinen potilas ja rakkauden kohde Vera eläessään oli. Yllätysraskaus aiheutti välirikon kaksikon välille, poikien Charneylle ainoastaan syytteen virkavirheestä.

Wilder on enemmän kuin varma Charneyn syyllisyydestä, mutta joutuu muuttamaan mielensä oikean tappajan iskiessä uudestaan. Ohessa selviää myös sekin, että Churchin ja kymmennen kadonneeksi ilmoitetun naisihmisen välillä on ilmiselvä yhteys. Wilder päättää lyöttäytyä yksiin Charneyn kanssa ennen kuin kylmäverinen murhaaja ehtisi iskeä uudemman kerran.

Tuomio: Valjuhko, ponnettoman pliisulla tarinankerronnalla liikkeellä oleva rikosjännäri, joka haiskahtaa vahvasti televisiolle sarjaksi asti etenemättömän töllöseriaalin pilottipätkälle. Grier ja Hauer ovat mukana menossa, mutta lähinnä vain siksi, että se pannahisen vuokrakin täytyy taasen maksaa, joten äkkiä jostakin rahat kokoon. Parhaansa kumpainenkin kuitenkin yrittää, vaikkei välillään minkäänlaista kemiaa ole ensinkään. Taustalla soivasta musasta on pakko tässä kohdin mainita se, että se on teemoiltaan 70-lukuisen funkahtavaa tavaraa, tuoden väkisinkin mieleen Grierin tähdittämät blaxploitaatiopätkät, joita tätä katsoessa tuli kieltämättä hieman ikävä. Eivät nekään kaikki mitään varsinaisia mestaristeoksia ole, mutta enemmän niillä silti viihdearvoa on kuin tällä keskiverrolla ajanhukalla ikinä. Kaksi tähteä, joista toisessa on puolet liikaa.

The Hunt for Eagle One (2006)

Kuvaus: Kenraali Frank Lewis (Rutger Hauer) on saanut luotettavalta taholta vihiä, että AKD:n terroristipoppoo on piiloutunut jonnekin keskelle filippiiniläistä pusikkoa, lähettäen siten johtamansa monikansallisen iskuryhmän ilkimyksiä näitä hengiltä ottamaan. Samaan aikaan toisaalla omaa tehtäävänsä suorittavan kapteeni Amy Jenningsin (Theresa Randle) kopteri putoaa ammuttuksi tultuaan isoa lujaa tonttiin, ja sehän ei ole alkuunkaan hyvä juttu se, sillä viidakko suorastaan kuhisee vihollisen edustamia sissejä, jotka mieluusti keräisivät palkkiorahat rytäkästä hengissä selvinneistä jenkkisoltuista. Ensin mainitussa iskuryhmässä mukana oleva luutnantti Matt Daniels (Mark Dacascos) joukkoineen saa käskyn tunkeutua syvälle vihollisen hallitsemalle alueelle hakemaan Jennings sieltä pois, ja tuhoamaan siinä ohessa terroristien hallussa olevat kemialliset aseet, ennen kuin he ehtisivät niitä kuolettavin seurauksin vastustajiaan kohtaan käyttämään...

Tuomio: Eräs viisas tyyppi totesi kerran, että jos sinulla ei ole leffasta mitään hyvää sanottavaa, niin on parempi olla sanomatta mitään. En siis virka sanaakaan, vaan annan antamani tähtimäärän puhua puolestani. Jostain käsittämättömästä ja täysin älyvapaasta syystä jatkoille päästiin samana ilmestymisvuonna The Hunt for Eagle One: Crash Pointin muodossa.

Ladyhawke (1985)

Kuvaus: Tapahtuipa Ranskanmaalla kerran niin, että ilkeä ja sisuksiltaan läpimätä piispa Aquila (John Wood) rakastui päätä pahkaa nuoren neitoseen Isabeau (Michelle Pfeiffer) nimeltään. Sinänsä tuo ei ole mikään ihme, sillä olihan Isabeau norja varreltaan ja kuvankaunis kasvoiltaan, joten näkemisensä sai vahmemmankin karjun polvet helposti lyömään loukkua ja henkeään haukkomaan. Niin myös uskomiehemme, joka oli valmis tekemään mitä vain saadakseen Isabeaun omakseen. Isabeau kuitenkin vähät välitti piispan tunteista häntä kohtaan, sillä neitonen näki silmin kirkkain kaiken sen pahuuden, jota mies edusti. Sitä paitsi hänen sydämensä kuului miehelle toiselle, kaartin uljaalle kapteenille, Etienne Navarelle (Rutger Hauer), joka puolestaan palvoi intoihimoisesti syvästi rakastamaansa neitoaan ja maata tämän jalkojen alla.

Kun uutinen Navarren ja Isabeaun suhteesta kantautui lopulta Aquilan korviin, raivostui hän niin kovin, että teki siltä seisomalta sopimuksen itsensä paholaisen kanssa, langettaen ohessa julman kirouksen nuorten rakastavaisten ylle. Isabeau lentäisi päivät ilmojen halki haukan hahmossa, kun Navarre puolestaan muuttuisi yö sydännä harmaaksi, kuuta kaihoisasti ulvovaksi sudeksi. Ihmishahmossa he kohtaavat toisensa vain aamun sarastaessa ja illan pimetessä yöksi.

Päivänä eräänä pahan piispan kyltymätöntä vihaa toista vuotta paossa olleet Navarre ja haukan hahmossa oleva Isabeau kohtaavat Philipe "Hiiri" Gastonin (Matthew Broderick), Aquilan synkeähkön tympeästä vankityrmästä kuin ihmeen kaupalla karanneen varkaan, joka saattaisi hyvinkin olla ratkaiseva tekijä piispan päiviltä poistamiseen ja ylleen langetetun kirouksen murtamiseen...

Tuomio: Kaikin puolin pätevähkö kasarifantasiaseikkailu, joka kestää kevyesti useammankin katselukerran. Rutger Hauer on tapansa mukaan äijä paikallaan, eivätkä muutkaan näyttelijät kehnoja osissaan ole. Jopa Matthew Broderickillakin on omat hetkensä, vaikka hänen esittämänsä Hiiri väliin ärsyttävä onkin. Niin ja kaiken tuon lisäksi tässä pätkässä on myös mukavan menevän oloinen musakin, eritoten niille, jotka 80-luvun syntsamusiikista pitänevät.

On A Lonely Texas Road, Time, Space And Murder Are About To Collide

Laitetaas tähän kohtaan ne loputkin hankintani, jotta päästään niistäkin sillä kurin eroon. Hieman ovat tunnelmallisen tummahkoja nuo ottamani kuvat, mutta laiska kun olen, niin en niitä rupea uudestaankaan enää napsimaan. Koittakaa saada selvää...

Ylärivi vas. oik: Justice, Retroactive, Shadow: Dead Riot

Alarivi vas. oik: Sumu, Miami Supercops, Kindergarten Cop 2

Ylärivi vas. oik: Salute of the Jugger, Red Lotus vs Lama, American Ultra

Alarivi vas. oik: Fritt Vilt, Fritt Vilt II, Fritt Vilt III

Niin ja sitten olisi vielä tämä...

Surviving the Game (1994)

"Allow yourself to feel the purity

of your primal essence!" - Doc Hawkins

Kuvaus: Rastapäinen Jack Mason (Ice-T) on jo pidemmän aikaa elellyt Seattlen karujen katujen kaltoin kohtelemana kasvattina, lähimpinä ystävinään vanhempi herrasmies nimeltään Hank (Jeff Corey) veikeine lemmikkikoirineen. Yhdessä kolmikko hankkii ruokansa sieltä mistä sen kulloinkin vain irti saa, koittaen ohessa selvitä vaarojen täytteisillä kulmilla hengissä päivästä toiseen.

Mason kokee kuitenkin pian kurjahkonpuoleisen elämänsä shokkijärkytyksen, kun kumpainenkin tovereistaan päättää maallisen vaelluksensa vähän ajan sisään, ja siinä ohessa sammuu myös Jackin oma halu jatkaa taivaltaan elon kärsimysten täytteisillä poluilla. Henkiseen umpisolmuun ajautunut Mason näkeekin ainoaksi vaihtoehdokseen lopettaa olemassa olonsa heittäytymällä vauhtiaan kiihdyttävän rekan alle. Käy kuitenkin niin, että viime hetkellä henkiriepunsa pelastaa soppaa slummialueella vapaaehtoisesti jakava Walter Cole (Charles S. Dutton), jolla on hihassaan Jackille täysin odottamaton ehdotus: työpaikka, josta maksettaisiin ihka oikeaa palkkaa. Jobin saadakseen Masonin tulisi tavata Thomas Burns (Rutger Hauer), menestyksekäs liikemies, jolla on tarjolla avoinna oleva metsästystä harjoittavan seurueen mukana kulkevan eräoppaan paikka. Aiempaa kokemusta alalta homma ei vaadi, sillä työ tekijäänsä opettaa. Eräoppailusta ja metsästyksestä mitään tietämätön Mason saa paikan, ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan elämä tuntuu hymyilevän katujen karaisemalle rastapäälle.

Jokin aikaa myöhemmin Mason löytää itsensä istumassa lentokoneesta, matkalla kohti pohjoisessa sijaitsevaa ikiaikaista korpimaata, jonka siimeksessä riistan metsästystä tultaisiin piakkoin harrastelemaan. Etäisellä eräämaamökillä Mason tutustuu illallisen yhteydessä muihin eräretkelle tälle osallistuviin isorikkaisiin, kuten kuuppatohtori Doc Hawkinsiin (Gary Busey), jonka aikoinaan tekemästä ehdotuksesta tämän tyyppisiä retkiä ryhdyttiin järjestämään. Sitten siellä on Teksasista kotoisin oleva öljybaroni John Griffin (John C. McGinley), varakas toimitusjohtaja Derek Wolfe (F. Murray Abraham) poikansa Derek juniorin (William McNamara) kera, ja tietysti Masonin jo ennestään tuntema Walter Cole. Jokainen heistä on pulittanut 50,000 dollaria ennakkoon päästääkseen leikkiin tähän mukaan, eli varsin ekslusiivisesta poppoosta tässä selvästikin on kyse.

Aamun valjetessa Mason havahtuu siihen, että Cole heiluttelee asettaan uhkaavasti naamansa edessä, paljastaen siinä samalla reissun todellisen luonteen. Tässä mitään elikkoja lähdetä jahtaamaan, vaan Masonia itseään. Etumatkaa Mason saisi sen ajan, joka jahtaajiltaan kestää aamiaista syödessä. Karmaisevan herätyksen saanut Jack Mason pakenee henki kurkussaan tuhannen ryyd-loikaa metsän siimekseen, saaden verenhimoiset metsämiehet piakkoin kannoilleen. Ihmisjahti on valmis alkamaan....

Tuomio: Hard Targetin vanavedessä tarpova, Richard Connellin kynäilemään The Most Dangerous Game- lyhyt tarinaan löyhästi pohjautuva metsähenkinen testosteronihippailu, joka nimekkäästä kastistaan ja osaavasti toteutetuista toimintakohtauksistaan huolimatta jää kokonaisuutena helposti unohdettavaksi katselukokemukseksi.

Räppärinä uransa aloittanut JääTee istuu leffan pääosaan yhtä huonosti kuin sana fantastinen Jyrki Kataisen suuhun, ja niinpä kunnia tämän pätkän parhaista roolisuorituksista lankeaakin Rutger Hauerin, sekä Gary Buseyn leveille harteille. Buseysta pakko mainita tässä kohdin vielä sekin, että tällä kertaa miehen sisäinen hulluus pääsee oikeutetusti valloineen, ei pelkästään esittämänsä monologin ansiosta, vaan muutoinkin päästään täysin flipanneen psykopaattipsykiatrin aidosti järjiltään olevan mielipuolen hulluna hillumisen vuoksi. Buseyn ja Hauerin suoritukset nostavatkin tämän tuotoksen osakkeita korkeammalle kuin se oikeasti ansaitsee, ja siksi se saa minulta kumpaisenkin noista sille antamistani tähtykäisistä.

DEATH LIVES in the Vault of Horror

Muutama viimeaikainen leffahankinta pätkähtää mukavasti tähän kohtaan...

Hell in the Pacific: Tämä tulikin jo tuossa katseltua ja arvosteltuakin.

Tales From The Crypt/Vault of Horror: Kaksin kipalein Amicuksen tuottamia antologia-kauhisteluja, joista jälkimmäinen, eli Vault of Horror osoittautui harmittavasti sensuroiduksi versioksi. Blu-ray julkkari on ilmeisesti kokonainen, joten täytyypä etsiä se seuraavaksi käsiin.

Split Second: Rutger Hauer jahtaa Lontoon viemäristössä ihmisten sydämiä irti repivää öhkömöhköä, jonka tappamiseen vaaditaan aikasta isomman veneen sijasta isommat pyssyt.

Adios Sabata aka Indio Black, Sai Che Ti Dico: Sei Un Gran Figlio Di...: Sabata-leffojen keskimmäinen osa, vaikkei ihan oikeasti sellainen olekaan. Lee Van Cleefia tuuraa kaikkien kaljupäiden kingi Yul Brynner.

The Funhouse: Tobe Hooperin tivoliaiheinen kauhistelu. En muista tätä aiemmin nähneeni, mutta saatan olla toki väärässäkin.

Eaten Alive: Tobe Hooperia tämäkin. Löytyi jo ennestään hyllystä, mutta tässä versiossa on mukana enemmän ekstroja, kuten ohjaajan ja näyttelijöiden kommenttiraita, joten se tuli hommatuksi lähinnä siksi.

Alistair MacLean Box 4 DVD: Pitää sisällään seuraavat MacLeanit: The Satan Bug, Puppet on a Chain, When Eight Bells Toll sekä Fear is the Key.

Free Enterprise: Komediallinen elokuva, jossa voi kuulla William Shatnerin räppäämässä Shakespearea.

Fire and Ice: Ralph Baksin fantasiamaailmaan sijoittuva animaatiopätkähän se tämä.

Juggernaut: Hullu pömmimies uhkaa räjäyttää kaikki seitsemän kappaletta loistoristeilijään asettamaansa pömmiä, mikäli hänen rahallisiin vaatimuksiinsa ei suostuta tiettyyn aikarajaan mennessä. In other news: Samaisella laivalla voi eräänkin kuulutuksen mukaan pelata kuolettavaa bingoa. Jännää!

Death Rides a Horse aka Da Uomo A Uomo: Nuori pojankloppi todistaa vanhempiensa raa'an murhan. Vuosia myöhemmin samainen poika lähtee kostoreissulle, jossa armolla ei ole sijaa. Spaghetti-western ja Lee Van Cleef. Voittamaton yhdistelmä.

The Wind's Fierce aka Revenge of Trinity aka La Collera Del Vento: Terence Hillin tähdittämä spaghetti/paella western, jota en kuolemaksenikaan muista aiemmin nähneeni. Jälleen kerran saatan väistää muurin, eli muistaa väärin...

The Star Chamber: Michael Douglas ryhtyy Punisheriksi, jakaen oman käden oikeutta liian heppoisilla perusteilla vapaaksi päässeille rikollisille.

Royce: Pelkkää terästä ja silleen.

Solar Storm aka Exploding Sun: Varustaudu eeppiseen tuhoon. Näin, mikäli kansipaperia on yhtään uskominen. Ja miksi emme sitä uskoisi, sillä eihän sitä siihen muutoin olisi pläntätty.

Serial Killer: Tobin Bell leffassa, jossa FBI jahtaa julmaakin julmempaa sarjamurhaaja. Ei liene vaikea arvata kuka sitä serial killeriä tässä pätkässä esittää? Annan vihjeen: se ei ole Kim Delaney.

Cannonball aka Carquake: David Carradine ottaa osaa laittomaan, amerikan halki ajettavaan autokisaan, jossa ainoa sääntö on se, että sääntöjä ei yllättäen ole laisinkaan. Sylvester Stallone ja Martin Scorsese cameoivat järjestäytynyttä rikollisuutta edustavina mobstereina.

Dempsey & Makepeace: Legendaarisen kasarisarjan eka tuotantokausi,

Sokerina pohjalla....

Leffamusa - Blade Runner End Credits Theme - Vangelis

Leffamusa - Blind Fury (Main Theme) - J. Peter Robinson

Leffamusa - Nighthawks (Main Title) - Keith Emerson

Nighthawks (1981)

Kuvaus: Deke DaSilva (Sylvester Stallone) muodostaa partnerinsa Matthew Foxin (Billy Dee Williams) kanssa Nykin kovimman kyttäkaksikon. Mikään rikos ei jää tältä duolta ratkaisematta. Mikäli heillä olisi viitat yllään, heitä voisi hyvinkin kutsua Superkytiksi. Panokset kuitenkin kovenevat, kun Euroopassa pommeineen massiivista tuhoa aiheuttanut terroristi, Wulfgar (Rutger Hauer), saapuu Isoon Omenaan räjähteineen päivineen, aikeinaan pistää sielläkin paukkumaan mitä suurimmissa määrin.

Samaan aikaan toisaalla DaSilva partnereineen värvätään puoliväkisin osaksi tuoreeltaan muodostettua CTU:n (Counter Terrorist Unit) tapaista yksikköä, jonka tehtävänä on pysäyttää Wulfgar tekemästä tihutöitään Ameriikan raitilla. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä terroristi osoittautuu varsin vikkelästi äärimmäisen vaikeasti napattavaksi...

Tuomio: Paljon turhaakin parjausta osakseen saanut terroristijahtailu, joka huokuilee jännällä tavalla 70-luvun poliisijännäreistä tuttua fiilinkiä. Mutta eihän se toisaalta mikään ihme ole, sillä alunperin tämän piti olla kolmas osa Gene Hackmanin tähdittämään The French Connection sarjaan. Hackman ei kuitenkaan halunnut enää esittää Popeye Doylea ja niinpä käsikirjoittaja David Shaber muokkasi tarinan uusiksi. Tuloksena Nighthawks.

Mutta nyt se tuomio. Leffa kärsii väliin hieman laiskanpuoleisesta etenemisestä, ollen silti kokonaisuutena kevyesti neljän tähtösen suoritus. Näyttelypuolesta on pakko antaa täydet pisteet Rutger Hauerille, joka vetää roolinsa terroristi Wulfgarina suorastaan jäätävän hyytävästi. Syystäkin mies napattiin viitisen vuotta myöhemmin Liftarin liftaripahista esittämään. Muutkin näyttelijät suoriutuvat rooleistaan varsin mallikaasti ja komisario Munafoa esittävää Joe Spinelliä on aina ilo nähdä, oli rooli sitten kuinka pieni tahansa. Ehdottomasti mainettaan parempi tuotos, johon kantsii tutustua, mikäli mitään vieläkin parempaa ei sillä hetkellä katsottavaksi ole tarjolla.

A Dark Journey Through a Corpse-strewn Path of Blood

Muutama viimeaikainen leffalöytö/hankinta tähän kohtaan...

Sen verran hyvälaatuinen on tuo ottamani kuva tällä erää, että ei lienee tarve (lue: minua laiskottaa) ruveta luettelemaan mistä elokuvallisista teoksista onpi kyse. Jos jotakin kymysyksiä heräilee tuota otosta tuijotellessa, niin sellaisia voipi käydä esittämässä tämän postauksen alta löytyvässä kommenttiosiossa...

Traileri: Dario Argento's Dracula 3D (2012)

Noh, onhan tuo juliste sentään aikas hieno, jos ei mitään muuta....

Ensi-ilta USA: 04.10.2013