Näytetään tekstit, joissa on tunniste Terence Hill. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Terence Hill. Näytä kaikki tekstit

lauantai 16. helmikuuta 2019

Lucky Luke (1991)

Kuvaus: Daisy Town. Rikollisten ja henkipattojen ikioma temmellyskenttä, jossa kunniallinen mies pääsee heti ja helposti hengestään. Kunniallisia naisia kaupungissa ei sitten olekaan. Tähän ruudinsavuiseen, ilmastoltaan hyvin lyijypitoiseen ja viskiltä vahvasti tuoksahtavaan paheiden pesään ratsastaa uljaalla ratsullaan Lucky Luke (Terence Hill), omaa varjoaankin nopeammin Coltinsa kotelostaan esiin vetävä sankarismies.

Lakia ja järjestystä suuresti arvostava Luke ei pidä siitä, mitä Daisy Townissa on meneillään. Niinpä hän päättääkin puuttua asiaan, nimittällä itsensä kaupungin tinanappia rinnuksissaan ylpeästi kantavaksi lainvalvojaksi. Eikä aikakaan, kun rauha jo palaakin takaisin ennen niin villin ja vallattoman Daisy Townin kaduille. Kunnes päivänä eräänä kaupunkiin saapuu ratsain vankilasta tilanpuutteen vuoksi pois potkitut Daltonin veljekset. Villin lännen rumin, inhoittavin, likaisin ja murhanhimoisin rosvokopla. Katalat mielessään Daltonit koittavat saada lähistöllä asustelevat intiaanit rikkomaan rauhansopimuksensa ja hyökkäämään Daisy Towniin. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä vastaansa Daltonit saavat Lucky Luken, kuudesti laukeavan Coltinsa sekä Jolly Jumperin (Roger Millerin ääni), kertaalleen potkaisevan hevosensa....

Tuomio: Morrisin ja Goscinnyn luoman sarjakuvallisen lännensankarin Lucky Luken live-action variaatio, joka kovasta yrityksestään huolimatta jää kuitenkin valitettavan keskiverroksi tuotokseksi.  Sarjakuvasta tuttuja vitsejä viljellään, mutta naurattivat siltikin paremmin sarjakuvassa. Tähän versioon niitä ei ole saatu toimimaan alkuunkaan. Terence Hill velmuilee Lukena, vastaten myös pätkän ohjauksesta, Roger Millerin äänellä varustetun Jolly Jumperin varastaessa koko shown. Siitä tuo toinen antamani tähti. Sai seurakseen yhden kauden mittaisen, samaa nimeä kantavan televisiosarjan 

perjantai 5. lokakuuta 2018

Miten meni noin niinkuin omasta mielestä II

"Bud Spencerin ja Terence Hillin ensimmäinen virallinen videopeli!
Bud Spencerin ja Terencen kukkulan ensimmäinen visuaalinen seikkailu Upouusi tarina!
Slaps And Beans on yhteistyökykyinen tai yhden pelaajan rullaava beat'em up peli, jos..."

Ei tämä ihan yhtä hauska ole, kuin se Kreiva Krakula, mutta kyllä minä silti hieman repeilin tuolle Terencen kukkulalle, kun aamusella peliä pleikkarilleni ryhdyin asentelemaan. Google translator forever!

lauantai 29. syyskuuta 2018

Läpsyjä ja papuja

Tuossa taannoin tulin kelanneeksi PlayStation Storen tarjontaa läpi, törmäten siellä suureksi yllätyksekseni seuraavanlaiseen peliin...


Hintaa pelillä näytti olevan hitusen alle 20 egen, joten jossakin kohtaa kun köyhtymästä lakkaan, haen sen sieltä itselleni pelailtavaksi. Saatanpa jopa muutaman sanasen siitä täälläkin mainita, mikäli sille päälle jossakin kohtaa lähitulevaisuutta satun. Mitään en siis menee etukäteen lupaamaan, sillä tämän blogin kohdalla kirjoitukselliset suunnitelmat saattavat hyvinkin muuttua silmänräpäyksessä yhden aamun tai iltapäivän aikana. 😛

torstai 18. elokuuta 2016

On A Lonely Texas Road, Time, Space And Murder Are About To Collide

Laitetaas tähän kohtaan ne loputkin hankintani, jotta päästään niistäkin sillä kurin eroon. Hieman ovat tunnelmallisen tummahkoja nuo ottamani kuvat, mutta laiska kun olen, niin en niitä rupea uudestaankaan enää napsimaan. Koittakaa saada selvää...

Ylärivi vas. oik: Justice, Retroactive, Shadow: Dead Riot
Alarivi vas. oik: Sumu, Miami Supercops, Kindergarten Cop 2

Alarivi vas. oik: Fritt Vilt, Fritt Vilt II, Fritt Vilt III

Niin ja sitten olisi vielä tämä...



tiistai 13. tammikuuta 2015

DEATH LIVES in the Vault of Horror

Muutama viimeaikainen leffahankinta pätkähtää mukavasti tähän kohtaan...



Hell in the Pacific: Tämä tulikin jo tuossa katseltua ja arvosteltuakin.

Tales From The Crypt/Vault of Horror: Kaksin kipalein Amicuksen tuottamia antologia-kauhisteluja, joista jälkimmäinen, eli Vault of Horror osoittautui harmittavasti sensuroiduksi versioksi. Blu-ray julkkari on ilmeisesti kokonainen, joten täytyypä etsiä se seuraavaksi käsiin.

Split Second: Rutger Hauer jahtaa Lontoon viemäristössä ihmisten sydämiä irti repivää öhkömöhköä, jonka tappamiseen vaaditaan aikasta isomman veneen sijasta isommat pyssyt.

Adios Sabata aka Indio Black, Sai Che Ti Dico: Sei Un Gran Figlio Di...: Sabata-leffojen keskimmäinen osa, vaikkei ihan oikeasti sellainen olekaan. Lee Van Cleefia tuuraa kaikkien kaljupäiden kingi Yul Brynner.

The Funhouse: Tobe Hooperin tivoliaiheinen kauhistelu. En muista tätä aiemmin nähneeni, mutta saatan olla toki väärässäkin.

Eaten Alive: Tobe Hooperia tämäkin. Löytyi jo ennestään hyllystä, mutta tässä versiossa on mukana enemmän ekstroja, kuten ohjaajan ja näyttelijöiden kommenttiraita, joten se tuli hommatuksi lähinnä siksi.


Alistair MacLean Box 4 DVD: Pitää sisällään seuraavat MacLeanit: The Satan Bug, Puppet on a Chain, When Eight Bells Toll sekä Fear is the Key.

Free Enterprise: Komediallinen elokuva, jossa voi kuulla William Shatnerin räppäämässä Shakespearea.

Fire and Ice: Ralph Baksin fantasiamaailmaan sijoittuva animaatiopätkähän se tämä.

Juggernaut: Hullu pömmimies uhkaa räjäyttää kaikki seitsemän kappaletta loistoristeilijään asettamaansa pömmiä, mikäli hänen rahallisiin vaatimuksiinsa ei suostuta tiettyyn aikarajaan mennessä. In other news: Samaisella laivalla voi eräänkin kuulutuksen mukaan pelata kuolettavaa bingoa. Jännää!

Death Rides a Horse aka Da Uomo A Uomo: Nuori pojankloppi todistaa vanhempiensa raa'an murhan. Vuosia myöhemmin samainen poika lähtee kostoreissulle, jossa armolla ei ole sijaa. Spaghetti-western ja Lee Van Cleef. Voittamaton yhdistelmä.

The Wind's Fierce aka Revenge of Trinity aka La Collera Del Vento: Terence Hillin tähdittämä spaghetti/paella western, jota en kuolemaksenikaan muista aiemmin nähneeni. Jälleen kerran saatan väistää muurin, eli muistaa väärin...


The Star Chamber: Michael Douglas ryhtyy Punisheriksi, jakaen oman käden oikeutta liian heppoisilla perusteilla vapaaksi päässeille rikollisille.

Royce: Pelkkää terästä ja silleen.

Solar Storm aka Exploding Sun: Varustaudu eeppiseen tuhoon. Näin, mikäli kansipaperia on yhtään uskominen. Ja miksi emme sitä uskoisi, sillä eihän sitä siihen muutoin olisi pläntätty.

Serial Killer: Tobin Bell leffassa, jossa FBI jahtaa julmaakin julmempaa sarjamurhaaja. Ei liene vaikea arvata kuka sitä serial killeriä tässä pätkässä esittää? Annan vihjeen: se ei ole Kim Delaney.

Cannonball aka Carquake: David Carradine ottaa osaa laittomaan, amerikan halki ajettavaan autokisaan, jossa ainoa sääntö on se, että sääntöjä ei yllättäen ole laisinkaan. Sylvester Stallone ja Martin Scorsese cameoivat järjestäytynyttä rikollisuutta edustavina mobstereina.

Dempsey & Makepeace: Legendaarisen kasarisarjan eka tuotantokausi,

Sokerina pohjalla....




keskiviikko 15. lokakuuta 2014

You Know Who to Call When You Have Ghosts but Who Do You Call When You Have Monsters?

Koska vaihtelu kuuleman mukaan virkistää, niin otetaas tähän väliin katsahdus tekemiini elokuvallisiin löydöksiini...


The Monster Squad: Kulttimainetta vuosien varella mukavasti kartuttanut kauhukomedia, jossa Dracula yrittää vallata maan, mutta sen tehdäkseen tarvitsee avustusta itseltään Frankensteinin hirviöltä, muumiolta, Susimieheltä kuin myös kammottavalta Kidusmieheltäkin. Kenelle soittaa, kun monsterit riehuvat valtoimenaan? No Kauhukoplalle tietysti nääs.

Burn!: Ei haisua harmaintakaan tästä leffasta. Muuta kuin se, että Marlon Brando itse sanoi roolisuorituksensa tässä elokuvassa se kaikista parhaimpansa.

Beyond the Poseidon Adventure: Tuossa jokin aika sitten tulin hankkineeksi originaalin Poseidon Adventuren. Noh, tämä leffa on sen jatko-osa. Että näin.

It Can Be Done Amigo aka Bulldozer is Back Amigo aka Si Puo' Fare... Amigo: Bud Spencer ja Jack Palance samassa spaghetti westernissä. Ilmiselvästi näkemisen arvoinen tuotos, joka sisällöltään on joko hyvä, huono tai hyvin huono. Katsomallahan tuo lopulta sitten selviää mikä vaihtoehdoista on se oikea ja osuvin.

Speaking of the Devil aka Un Piede in Paradiso: Bud Spencer seikkailee tässäkin pätkässä. ...noirin kirjoittaman arvostelun voipi halutessaan käydä tsekkaamaassa täältä.

Soldier of Fortune aka Il Soldato di Ventura: Katohan vaan Bud Spencer on pääosassa tässäkin kouhotuksessa. Kolme Spenceriä yhdellä iskulla. Ei huono saldo ollenkaan.


Sabata aka Ehi Amico... c'e' Sabata, hai chiuso!: Legendaarisen enkelinsilmän Lee Van Cleefin tähdittämä spagulänkkäri, joka sai muutaman jatko-osankin osakseen. Pitää etsiä nekin käsiin jossakin kohtaa, kun reissun päällä taasen olen.

Man of the East aka E Poi Lo Chiamarono il Magnifico: Aiemmin mainittujen Spencer pläjäysten lisäksi hankintalistalleni päätyi myöskin yksi Terence Hillin tähdittämä pätkä. Viimeksi tainnut nähdä tämän ollessani vielä kakara, joten jokunen vuosi on ehtinyt siitäkin jo vierähtää.

Last Gasp: Robert Patrick ja Toltecien ylleen langettaman kirouksen sietämätön keveys.

The Pentagon Wars: Tositapahtumista pohjansa ottava komediapätkä, jossa Yhdysvaltain armeija koittaa kehitellä täydellistä tieduteluun ja joukkojen kuljetukseen tarkoitettua tankkia, siinä kuitenkaan onnistumatta. Mukana menossa Kelsey Grammer ja Cary Elwes.

Cop Land: Eli vapaasti suomennettuna Kyttälä. Löytyi hyllystä toki jo ennestäänkin, mutta teatteriversiona. Tämä hankkimani on puolestaan 15 minuuttia pidempi dir.cut, joten siinä mielessä ihan mielenkiintoinen löydös.

Fuzz: Taglinensä mukaan Burt Reynolds ja Raquel Welch ovat yhdessä dynaamiittiä. Saas nyt sitten nähdä onko asianlaita lopulta niin.


The Maltese Falcon: Tarvinneeko tätä sen kummemmin edes esitellä?

The Indian Fighter: Kirk Douglasin tähdittämä lännenpätkä, jota en ole tainnut koskaan ikinä ennen nähnyt. Siksi se kaiketi mukaani kirpparilta lopulta tarttuikin.

Repulsion: Roman Polanskin tirehtöröimä kauhupätkä, jossa Catherine Deneuve ryhtyy näkemään kaikenmaailman halluja ja seinästä tätä kohti kurottavia käsiä. Joskus kauan sitten tämänkin viimeksi nähnyt, joten pieni muistojen verestäminen ei liene pahitteeksi.

Swamp Shark: Suo siellä ja haikala myös.

Bram Stoker's Dracula's Guest: Alkuperäisen Dracula käsikirjoituksen ensimmäinen luku, jonka Stoker kuitenkin kustantajansa pyynnöstä poisti lopullisesta versiostaan. Lähinnä siksi, että eipä sillä pahemmin ollut mitään yhteyttä itse päästoorin, ja siksi osoittautui tarpeettomaksi. Stokerin stoori kuitenkin julkaistiin myöhemmin kirjailijan kuoleman jälkeen opuksessa nimeltään Dracula's Guest and Other Weird Stories (1914). Leffa pohjautuu erittäin löyhästi juuri tähän kertomukseen.

Timecrimes aka Los Cronocrimenes: Ei haisua harmaintakaan millaisestä leffasta tässä on kyse. Kansi vaikutti sen verran mielenkiintoisen näköiseltä, että siksi sen kaiketi lopulta poimin eräästäkin korista matkaani.

Ja sokerina pohjalla vielä nämä...




tiistai 9. syyskuuta 2014

I Have Seen the Future and It Doesn't Work

Piti postata nämä viimeisimmät leffalöydökseni jo eilen, mutta flunssan pahalainen äityi sen verran pahaksi, että keskityin enimmäkseen nukkumiseen. Noh, oloni on nyt jossain määrin parempi, joten tässä näitä nyt sitten tulee...


F.I.S.T: Sylvester Stallonen tähdittämä ammattiliittodraamailu, joka pohjautuu erittäin löyhästi Jimmy Hoffan elämään ja edesottamuksiin. Pätevän puoleinen pätkä muistini mukaan...

Caddyshack: Legendaarinen golf komedia, joka ei liiemmin kaiketi esittelyjä kaipaa.

March or Die: Gene Hackman ja Terence Hill samassa elokuvassa. Outo yhdistelmä, joten pakkohan tämä on nähdä pois kuleksimasta.

633 Squadron: Toiseen maailmanrähinään ajallisesti sijoittuva, siivillä liikkuva sotaseikkailu, jota en kuolemaksenikaan muista aiemmin nähneeni.

Dead and Deader: Dean Cain puoliksi zombina, puoliksi ihmisenä pistämässä muita eläviä kuolleita läjään siellä ja vähän tuollakin. Syfy-channel tuotantoa, joten luvassa on luultavasti isosti hulvattoman hauskoja hetkijä... tai sitten ei.

Zardoz: The gun is good! Penis is evil!


Pit Fighter: Muistaakseni aika tympeän puoleinen turpaanvetopätkä. Mutta kun halvalla sain, niin ostin pois.

T.N.T. Jackson: Muistelin etten tätä omistaisi, mutta perskeles olihan se mukana siinä yhdessäkin blacksploitaatioboxissa mukana. Noh, onneksi ei ollut kallis, joten ei sinänsä harmita, vaikka sen ostinkin.

Plan 9 From Outer Space: Tarviiko tätä edes esitellä?

Arachnoquake: Maanalaisia, tultasyökseviä jättihämähäkkejä, jotka eivät pahemmin pidä immeisistä. Taattua Syfy-Channel laatua tämäkin.

Harley Davidson and the Marlboro Man: Tämä elokuva pitää sisällään tuotesijoittelua.

Red Sands: Lähi-idän aavikoille tapahtumansa sijoittava toimintakauhistelu, jossa amerikkalaiset sotilaat saavat päällensä kirouksen tuhottuaan siellä pönöttävän patsaan.

Että tämmöisiä hankintoja tällä erää. Ensi kerralla sitten taasen tuttuun tapaan jotakin ihan muuta.

tiistai 6. toukokuuta 2014

God Forgives... I Don't (1967) aka Blood River aka Gott Vergibt... Django Nie! aka Dio Perdona... Io No!


Kuvaus: Rötösherrat Bill San Antonio (Frank Wolff) ja toverinsa Bud (José Manuel Martín) ryöstävät yksissä tuumin arvokasta kultalastia kuljettavan tsutsuu-junan, jättäen jälkeensä vaunullinen toisensa jälkeen kuolleita matkustajia. Yksi matkaajista kuitenkin selviää kuin ihmeen kaupalla teurastuksesta hengissä. Kuolettavasti haavoittunut mies jakaa ennen manalan matkaansa tietonsa ryöstön yksityiskohdista vakuutustarkastaja Hutch Bessylle (Bud Spencer), joka puolestaan kertoo keikasta pyssysankari Cat Stevensille (Terence Hill), jolla on oma historiikkinsa San Antonion kanssa. Stevens kun ampui Billin aikoinaan täyteen lyijypitoista substanssia, tappaen hänet siten kuoliaaksi. Ilmiselvästi tarinat Bill San Antonion kuolemasta ovat liioiteltuja, sillä mies elää edelleenkin ja voi paksusti. Stevens ja Bessy lyöttäytyvät yksiin, lähtien kostoretkelle, jonka aikana armo on kummalekin miehelle täysin tuntematon käsite.

Tuomio: Ihka ensimmäinen Hill ja Spencer kumppanointi, joka kaksikon myöhemmän tuotannon tuntien saattaa yllättää katsojansa vakavuudellaan ja huumorin puutteellaan. Vaikka muutoin kohtuu mainiohko spaguwesterni onkin, niin kyllähän tämä damagea ottaa paikoin viipyilevän tylsähköillä hetkillään ja laiskan puoleisella etenemisellään.. Ripeämpi ote ja tiettyjen kohtausten pienimuotoinen tiivistely olisi ollut tälle leffalle pelkästään eduksi. Kaksi tähteä itse elokuvalle ja menkööt tuo kolmas vaikkapa legendaarisen Trinity-kaksikon pitkäaikaiseksi muodostuneen yhteistyön alkamiselle.

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Intense Action, Hot Chicks and Exploding Heads

Esittelyssä muutama viimeaikainen leffahankintani....

Sen verran taasen laiskottaa, etten jaksa ruveta väsäilemään noille sen kummempia kuvauksia. Puhukoot tuo ottamani kännykuva tässä kohdin puolestaan...