Scene Analysis: Revenge of the Ninja

Jatketaas hetki vielä tuon edellisen postauksen alun viitoittamalla linjalla. Äkkäsin nimittäin tuossa eilettäin, että Collative Learning sivustoa ylläpitävä Rob Ager, on tehnyt taannoin varsin mielenkiintoisen videoanalyysin liittyen erääseen Ninjan kostossa nähtävään käsirysyilyyn. Mielestäni erittäin osuva analyysi, jonka suosittelen lämpimästi katsomaan pois, mikäli moinen yhtään kiinnostaa...

Tuon lisäksi kantsii muutoinkin tutustua Rob Agerin tuottamaan materiaaliin, sillä kaverilla on paljolti sisällöltään tasokkaita videoita tarjolla sivustollaan. Osa niistä on valitettavasti maksullisia, johtuen siitä, että täytyyhän miehen syödäkin jotakin. Vaan löytyy sieltä onneksi iso läjä ilmaistakin materiaalia katsottavaksi. Mainittakoon vielä tähän loppuun, että Rob Ager ei ole millään muotoa pyytänyt minua mainostamaan sivustoaan ja videoitaan. Teen sen ihan omasta tahdostani ja omalla kustannuksellani, heh.

Collative Learning

They're the Last Two Alive... But When They Meet, Only One will Survive

Pahin angsti alkaa pikkuhiljaa olemaan takanapäin, joten kokeilen varovasti paluuta blogini pariin. Pehmeällä laskulla aloitetaan, eli jatketaan vielä hetki tekemieni hankintojen parissa. Ensimmäisenä kehään iskee...

Enter the Ninja, Revenge of the Ninja,

Ninja III: The Domination

Loota pitää sisällään niin Blu-ray versiot kuin myös DVD-vastaavatkin, joten kumpikin vaihtoehto siis hyvin edustettuna. VHS-julkaisuja jäin tuosta boksista kyllä hieman kaipaamaan, vaan kaippa tuo noinkin menee, heh. VHS-nauhoista puheen ollen pari sellaistakin tuli taasen hommattua...

Vas. oik: The Women's Club, Choke Canyon

Töllömusa - The Master (Main Theme) - Bill Conti

He's the Ultimate Killer, She's the Perfect Weapon

Muutama viimeaikainen leffahankinta tähän kohtaan...

The Longest Yard: Burt Reynolds joutuu vankilaan ja kokoaa siellä sitten ympärilleen joukkueen isoja ukkoja, jotta voivat pelata amerikkalaista jalitsua vartioita vastaan. Ei ollenkaan hassumpi urheillullinen pläjäys.

Jaded: Ei haisua harmaintakaan tästä pätkästä. Kannen perusteella voisi päätellä sen kuitenkin kertovan tyttöjen välisestä ystävyydestä.

For the Cause aka Final Encounter: Dean Cainin ja Thomas Ian Griffithin tähdittämä scifipökkelöinti, jonka parissa tulee luultavasti hörähdeltyä enemmän kuin laki sitä sallii.

Ghost Lake: Järvi joka kummittelee... tai jotain. Kansi on hiano. Elokuva luultavasti ei.

Betrayal: Kannen perusteella luvassa on jälleen jonkin sorttista tyttöjen välistä ystävyyttä.

Fear X: Tanskalaisohjaaja Winding Refnin ensimmäinen Hollywood pätkä, jonka ainakin muistelen olevan ihan kohtuullisen kelvollista katsottavaa.

Poison Ivy & Poison Ivy 2 - Lily: Tuon ykkösen olen joskus kauan sitten nähnyt, mutta tämä Alyssa Milanon kakkososa onkin sitten täysin uusi tuttavuus meikäläiselle. Kuten olisivat myös kakkosen jälkeen tehdyt jatkeetkin, joita en kuitenkaan tässä kohdin omista.

Devils of War: Natsizombiepätkä, jonka kansitaiteessa on jotakin niin kovin tuttua.

Hard to Kill: Vaikeasti tapettavan aasialaisjulkaisu. Kun halvalla sain, niin ostin pois.

The Dark Crystal: Viimeksi nähnyt tämän kakarana, joten ajattelin hieman verestellä muistoja katsomalla sen uudestaan. Kahdenlevyn erikoisversio, jossa mukana ihan kiitettävästi ekstrojakin.

City of Fear: Gary Danielsin tähdittämä turpaanmättöooppera. Ei sen kummempata.

Witch Crow: Mark Dacascosin lyhytikäiseksi jääneen The Crow televisiosarjan kahdesta peräkkäisestä jaksosta koostettu elokuvalliset mitat täyttämä edesottamus, joka ei tasoltaan pahemmin päätä jaksa huimata, mutta menee mukana taustahälynä jotakin muuta puuhaillessa.

Demons Underground aka The Burrowers: Kauhuelementeillä höystetty länkkäri, jonka näköjään eräs toinenkin bloginpitäjä on kokoelmiinsa hankkinut.

The Boogeyman: Ulli Lommelin paras elokuva?

Blade: Ennestään jo tuolla hyllyssä, mutta tässä versiossa on parempi kansi. Niin ja ekstrojakin taitaa löytyä enemmän, kuin siitä aiemmin hankkimasta julkaisusta.

Soylent Green: Soylent Green is made of... jaa enpäs sanokaan mistä.

The Last Temptation of Christ: Viimeksi nähnyt tämän vissiin silloin, kuin se vuokravideona ulos pukattiin. Pieni kertaus ei liene tämänkään leffan kohdalla pahitteeksi.

Ja sokerina pohjalla:

Hmm... Samurai Ninja? Mutta eihän se voi olla mitenkään mahdollista. Sitä ollaan joko Samurai tai sitten ninja, mutta ei molempia yhtäaikaa. Eihän Mick Jaggerkaan ole samaan aikaan Rollari ja Beatle. Mitään logiikkaa taas tuossakaan tittelissä... :D

You Know Who to Call When You Have Ghosts but Who Do You Call When You Have Monsters?

Koska vaihtelu kuuleman mukaan virkistää, niin otetaas tähän väliin katsahdus tekemiini elokuvallisiin löydöksiini...

The Monster Squad: Kulttimainetta vuosien varella mukavasti kartuttanut kauhukomedia, jossa Dracula yrittää vallata maan, mutta sen tehdäkseen tarvitsee avustusta itseltään Frankensteinin hirviöltä, muumiolta, Susimieheltä kuin myös kammottavalta Kidusmieheltäkin. Kenelle soittaa, kun monsterit riehuvat valtoimenaan? No Kauhukoplalle tietysti nääs.

Burn!: Ei haisua harmaintakaan tästä leffasta. Muuta kuin se, että Marlon Brando itse sanoi roolisuorituksensa tässä elokuvassa se kaikista parhaimpansa.

Beyond the Poseidon Adventure: Tuossa jokin aika sitten tulin hankkineeksi originaalin Poseidon Adventuren. Noh, tämä leffa on sen jatko-osa. Että näin.

It Can Be Done Amigo aka Bulldozer is Back Amigo aka Si Puo' Fare... Amigo: Bud Spencer ja Jack Palance samassa spaghetti westernissä. Ilmiselvästi näkemisen arvoinen tuotos, joka sisällöltään on joko hyvä, huono tai hyvin huono. Katsomallahan tuo lopulta sitten selviää mikä vaihtoehdoista on se oikea ja osuvin.

Speaking of the Devil aka Un Piede in Paradiso: Bud Spencer seikkailee tässäkin pätkässä. ...noirin kirjoittaman arvostelun voipi halutessaan käydä tsekkaamaassa täältä.

Soldier of Fortune aka Il Soldato di Ventura: Katohan vaan Bud Spencer on pääosassa tässäkin kouhotuksessa. Kolme Spenceriä yhdellä iskulla. Ei huono saldo ollenkaan.

Sabata aka Ehi Amico... c'e' Sabata, hai chiuso!: Legendaarisen enkelinsilmän Lee Van Cleefin tähdittämä spagulänkkäri, joka sai muutaman jatko-osankin osakseen. Pitää etsiä nekin käsiin jossakin kohtaa, kun reissun päällä taasen olen.

Man of the East aka E Poi Lo Chiamarono il Magnifico: Aiemmin mainittujen Spencer pläjäysten lisäksi hankintalistalleni päätyi myöskin yksi Terence Hillin tähdittämä pätkä. Viimeksi tainnut nähdä tämän ollessani vielä kakara, joten jokunen vuosi on ehtinyt siitäkin jo vierähtää.

Last Gasp: Robert Patrick ja Toltecien ylleen langettaman kirouksen sietämätön keveys.

The Pentagon Wars: Tositapahtumista pohjansa ottava komediapätkä, jossa Yhdysvaltain armeija koittaa kehitellä täydellistä tieduteluun ja joukkojen kuljetukseen tarkoitettua tankkia, siinä kuitenkaan onnistumatta. Mukana menossa Kelsey Grammer ja Cary Elwes.

Cop Land: Eli vapaasti suomennettuna Kyttälä. Löytyi hyllystä toki jo ennestäänkin, mutta teatteriversiona. Tämä hankkimani on puolestaan 15 minuuttia pidempi dir.cut, joten siinä mielessä ihan mielenkiintoinen löydös.

Fuzz: Taglinensä mukaan Burt Reynolds ja Raquel Welch ovat yhdessä dynaamiittiä. Saas nyt sitten nähdä onko asianlaita lopulta niin.

The Maltese Falcon: Tarvinneeko tätä sen kummemmin edes esitellä?

The Indian Fighter: Kirk Douglasin tähdittämä lännenpätkä, jota en ole tainnut koskaan ikinä ennen nähnyt. Siksi se kaiketi mukaani kirpparilta lopulta tarttuikin.

Repulsion: Roman Polanskin tirehtöröimä kauhupätkä, jossa Catherine Deneuve ryhtyy näkemään kaikenmaailman halluja ja seinästä tätä kohti kurottavia käsiä. Joskus kauan sitten tämänkin viimeksi nähnyt, joten pieni muistojen verestäminen ei liene pahitteeksi.

Swamp Shark: Suo siellä ja haikala myös.

Bram Stoker's Dracula's Guest: Alkuperäisen Dracula käsikirjoituksen ensimmäinen luku, jonka Stoker kuitenkin kustantajansa pyynnöstä poisti lopullisesta versiostaan. Lähinnä siksi, että eipä sillä pahemmin ollut mitään yhteyttä itse päästoorin, ja siksi osoittautui tarpeettomaksi. Stokerin stoori kuitenkin julkaistiin myöhemmin kirjailijan kuoleman jälkeen opuksessa nimeltään Dracula's Guest and Other Weird Stories (1914). Leffa pohjautuu erittäin löyhästi juuri tähän kertomukseen.

Timecrimes aka Los Cronocrimenes: Ei haisua harmaintakaan millaisestä leffasta tässä on kyse. Kansi vaikutti sen verran mielenkiintoisen näköiseltä, että siksi sen kaiketi lopulta poimin eräästäkin korista matkaani.

Ja sokerina pohjalla vielä nämä...

Enter the Ninja (1981)

Kuvaus: Cole (Franco Nero) valmistuu ninjaksi japanilaisesta ninjaopistosta, ja sekös saa luokkatoverinsa Hasegawan (Sho Kosugi) näkemään punaista. Cole kun ei ole ikiaikaista samuraisukua, vaan gaijin ja vieläpä amerikkalainen, jolloin ninjaksi hänen ei pidä tuleman. Koulun rehtori on kuitenkin asiasta toista mieltä, ilmoittaen isoon ääneen, että Cole on ninja ja sillä hyvä. Hasegawa pitäköön siis suunsa kiinni tai muutoin tulee karttakepistä näpeille.

Todistusten jaon jälkeen Cole matkaa Manilaan tapaamaan Frankia (Alex Courtney), entistä taistelutoveriaan, joka on joutunut pienoiseen pulanpoikaseen. Häikäilemätön businessmies Charles Venarius (Christopher George) on nimittäin saanut jostakin päähänsä, että hän tarvitsee Frankin tilukset maineen päivineen itselleen, ja onkin tahtonsa läpi saamiseksi valmis tekemään aivan mitä tahansa. Jopa tappamaan, jos tilanne sitä vaatii. Cole puolestaan ei pidä Venariuksen suunnitelmista punaisen puupennin vertaa, tehden kerta toisensa jälkeen selvää jälkeä vastustajansa lähettämistä gorilloista.

Panokset kuitenkin kovenevat Venariuksen palkatessa Hasegawan henkilökohtaiseksi tappokoneekseen. Kaunaa kantava ninja ottaakin Frankin tylysti hengiltä, kaapaten kaupan päälle vaimonsa Mary Annin (Susan George) väkisin matkaansa. Tasatakseen tilit Cole sonnustatuu valkoiseen ninja-asusteeseen, tekee ninjoille ominaisia sormileikkejä, ja lähtee sitten kostamaan verisesti niille, jotka ovat häntä vastaan niin pahoin rikkoneet. Lopullinen taisto käydään kahden tasavertaisen ninjan välillä, sillä vain ninja voi tappaa toisen ninjan....

Tuomio: Kultaisen 80-luvun ninjabuumin ja Cannon Groupin shuriken-trilogian liikkeelle laittava tuotos, jonka elokuvalliset arvot eivät juurikaan päätä huimaa. Mutta se ei ole tässä kohdin tärkeää, sillä juustoasteikolla mitattuna asianlaita on aivan toinen. Sen mittapuun mukaan leffa on nähkääs täyttä Oltermannia, ja siksi erittäin viihdyttävää seurattavaa. Mainitusta juustoisuudesta on enimmäkseen vastuussa pääpahista esittämä Christopher George, joka vetää hahmonsa messevän sarjakuvamaisesti totaalisen överiksi. Kaverille voisi hyvinkin piirtää puhuessaan puhekuplan siihen nuppinsa viereen, sillä dialoginsa on kuin suoraa napattu jonkun kehnosti kirjoitetun sarjiksen sivuilta. Georgen suoritus onkin edellämainitusta syystä erittäin hauskaa seurattavaa, ja sama pätee myös hänen hilpeähköön kuolinkohtaukseensa. Vai voitteko muka olla asiasta eriävää mieltä?

Franco Neron valintaa pääosaninjaksi täytyy tässä kohdin hieman kyseenalaistaa, sillä olisihan siihen rooliin varmasti löytynyt joku itämaisia taistelulajeja ihan oikeasti osaava heppuli. Ei silti, hyvin Nero ne muutamat tappelukohtauksensa (joissa itse leikkitappelee) hoitaa, jättäen vaikeammat temput ammattitappelijan huolehdittavaksi. Muutoin Nero on näyttelemisen osalta aikasta tasapaksu sankarishahmo, eikä suorituksellaan iske ruutuun mitään maata mullistavaa. Mutta tämä onkin Cannon tuotanto, joten eipä varmasti ollut pahemmin tarviskaan. Riitti kun ilmaantui paikalle ajoissa ja osasi vuorosanansa ulkoa. Tuosta jälkimmäisestäkään ei tosin voi mennä täysin takuuseen.

Kurttuotsaista korahtelijaa, eli Sho Kosugia puolestaan olisin taasen suonut näkeväni enemmänkin, mutta hänen aikansa enempi esillä olemiseen tulee sitten trilogian keskimmäisessä osassa, Ninjan kostossa (1983). Ja onhan mies kuitenkin mukana mesoamassa leffan päätöstappelussa, joten se hyvittää sopivasti tämän muutoin niin vähäiseksi jääneen ruutuajan.

Loppuyhteenvetona voisin tässä kohdin todeta, että kyllä minä ainakin tämän pölhöilyn parissa viihdyin varsin mukavasti. Eritoten nyt, kun onnistuin löytämään piloille leikatun suomijulkaisun (Future Film I'm looking at you) tilalle astetta pidemmän brittiversion, josta tästäkin on minuutin verran silvottu pois. Mutta se ei haittaa, sillä tuo poistettu minuutin pätkä pitää sisällään eläinrääkkäykseksi luokitellun kukkotappelun, jonka olisi voinut silpaista jo silloin pois, kun tätä pätkää ekaa kertaa kokoon editoitiin.