Lokakuu kuuluu kauhulle: Kuvia Dracula-näyttelystä

Päivän musalevybongaus: The Satanic Rites of Dracula - Original Motion Picture Soundtrack

Dracula 3000 (2004) aka Dracula 3000: Infinite Darkness

Kuvaus: Eletään vuotta 3000. Rutiinitehtävää avaruudessa suorittava romunkeräysalus Mother III havaitsee Karpaattien tähtijärjestelmässä ajelehtivan aluksen, Demeterin, joka on ollut kadoksissa viimeisen sadan vuoden ajan. Kapteeni Abraham Van Helsing (Casper Van Dien) miehistöineen ovat löydöksestään enemmän kuin innoissaan, sillä tilaisuus iskeä kiinni koskemattomaan ja kaikin puolin ehjään alukseen osuu kohdalle harvoin, jos silloinkaan. Alusta ja sen sisustaa tarkemmin tutkiessaan käy pian ilmi, että Demeter on kaikkea muuta kuin tavallinen tähtipaatti. Sadan vuoden yksinäiyydestä selviytynyt alus kantaa seiniensä sisällä kauhuntäytteistä salaisuutta, joka ei siedä päivänvaloa. Eikä aikaakaan, kun ulkoavaruudessa alkaa epätoivoinen taistelu elämästä ja kuolemasta...

Tuomio: 

Dracula (1974) aka Bram Stoker's Dracula

Kuvaus: Kiinteistöjä työkseen välittävä Jonathan Harker (Murray Brown) matkaa kreivi Draculan (Jack Palance) linnalle esitelläkseen arvon siniveriselle erinäisen läjän Brittilässä sijaitsevia kämppiä, joihin vanha aatelismies voisi hyvinkin nykyisestä asumuksestaan muuttaa. Näin siitäkin huolimatta, että kohtaamansa paikalliset kehottavat Harkeria jättämään reissunsa kesken, ja palaamaan takaisin sinne mistä liikkeelle lähtikin, eli takaisin kotiinsa pikimmiten. Paikalliset asukit nimittäin tietävät, että mainittu linna on itse pahuuden tyyssija, ja sen seinien sisällä asustava kreivi Dracula on suoraa  saatanasta seuraava. 

Varoituksista piittaamatta Harker jatkaa matkaansa, päätyen lopulta Draculan ovelle kolkuttelemaan. Sisään astuttuaan Dracula kehottaa Harkeria syömään, muttei anna hänen kuitenkaan tehdä niin, sillä kreivi on luonteeltaan sillä tapaa mulkero. Sen sijaan hän pyytää Harkeria esittelemään kuvia kiinteistöistä, joihin hän saattaisi olla kiinnostunut kamppeensa kantamaan. Ohessa Dracula havaitsee vieraansa tavaroiden seassa mustavalkovalokuvan, jossa Harkerin lisäksi poseeraa morsiamensa Mina (Penelope Horner) ystävätterensä Lucy (Fiona Lewis) sekä kihlattunsa Arthur Holmwood (Simon Ward). Draculaa kuvassa kiinnostaa eniten kuitenkin Lucyn siihen vangittu olemus. Tämä kun sattuu olemaan kauan sitten edesmenneen vaimonsa ilmetty kaksoisolento. Lucyn näkeminen saa jonkin liikahtamaan verevän vainajamme sisällä, ja siksipä hän päättääkin siltä seisomalta matkata Englantiin, pakottaen ja jättäen poloisen Harkerin kolmen vampyyrimorsiamensa armoille tyhjiin verestään imettäväksi. 

Jokin aikaa myöhemmin The Demeter niminen alus rantautuu Englannin rantavesille kreivi Dracula kyydissään. Todisteena tästä toimii ruoriin sidottu ruumis, jonka suonistosta ei parhaalla tahdollakaan löydy tippasen tippaakaan verta. Pian Draculan saapumisen jälkeen Lucy sairastuu äkillisen vakavasti, josta syystä sulhonsa Arthur ei oikein tunnu tietävän mitä tehdä. Hädissään Holmwood kääntyy tohtori Van Helsingin (Nigel Davenport) puoleen, jolla on omat aavistuksensa siitä, mitä on meneillään. 

Aavituksensa vahvistuvat entisestään, kun Lucy katoaa Hillinghamin kodistaan, löytyen lopulta puunjuurelta kuolleena kuiviin kupattuna. Lucy haudataan, mutta pian hän nousee arkustaan, suunnaten kohti entistä kotiaan, jonka seinien sisällä Arthur käy surunmurtamana läpi menetystään. Lucy koputtelee ikkunaan, pyytäen päästä sisään. Arthur tekee työtä käskettyä ja laskee kuolleeksi luulemansa Lucyn taloon sisään, tietämättä että Lucysta on Draculan pureman seurauksena tullut ihmisverta ravinnokseen janoava vampyyri. Lucy yrittää purra Arthuria kaulaan, mutta Van Helsing risteineen ehtii kreivin aikaan väliin. Yksissä tuumin Van Helsing ja Holmwood suuntavat tiensä Lucyn haudalle, lyöden tammipuisen seipään tylysti tämän sysimustan, sykkimättömän sydämen läpi, vapauttaen hänet siten Draculan ylleen langettamasta kirouksesta. Myöhemmin Dracula itse saapuu Lucyn haudalle vain löytääkseen rakkaansa hengiltä seivästettynä, raivostuen ja veristä kostoa tekijöille, Van Helsingille ja Holmwoodille janoten. Suutuspäinen vampyyrikreivi ottaa raivonsa kohteeksi Mina Harkerin, purren ja juottaen tälle Van Helsingin ja Holmwoodin silmien edessä omaa saastunutta vertaan, poistuen paikalta vampyyrinmetsästäjien sitä sen isommin estelemättä. 

Van Helsing ei kuitenkaan aio päästää Draculaa niin vähällä, vaan hypnotisoi Minan paljastamaan minne kreivi seuraavaksi mahtaisi mennä. Verisen siteen ansiosta Mina on kykeneväinen näkemään Draculan silmin, ja käy ilmi, että takaisin linnalleen käy nosferatumme tie. Sinne lähtevät myös Van Helsing ja Holmwood, sillä ainoa keino vapauttaa Mina vampyyrin vallasta, on tuhota hänet lopullisesti. Viimeinen taisto hyvän ja pirullisen pahan välillä on valmis alkamaan...

Tuomio: Dan Curtisin (Dark Shadows) televisiolle ohjastama ja Richard Mathesonin (I am Legend) käsikirjoittama keskivertoinen variaatio Bram Stokerin samaa nimeä kantavasta romaanista, joka kokonaiskuvaa katsottaessa jää lopulta valitettavan vaisuksi tapaukseksi. Mathesonin kynäilemä kässäri tuo Draculan tarinaan mukanaan ensimmäistä kertaa romanttisemman aspektin vampyyrikreivin ja tämän edesmenneen morsiamen inkarnaation välillä, mutta hukkaan menee sekin, sillä Jack Palance nyt vain ei uhku olemuksellaan sen luokan romantiikkaa, että se olisi edes hitusen uskottavaa katsottavaa. Väliin kasvoilleen loihtimansa ilmeet tuovat mieleen liiaksi ilmavaivoista kärsivän miekkosen, joka pakolla koittaa saada aikaiseksi pierun tulemaan, siinä kuitenkaan onnistumatta. Väkivaltaa ja raivoa mies ilmentääkin sitten paremmin, mutta nekin hetket menevät osittain piloille tuon edellä mainitun ilmehdinnän vuoksi. Muista näyttelijöistä mieleen ei jäänyt sitten oikeastaan juuri kukaan, sen verran värittömiä ja mauttomia suorituksissaan olivat.

Juonikuvio puolestaan seurailee kyllä alkuperäistarinaa, jättäen kuitenkin tapahtumistaan ja hahmogalleriastaan kokonaan pois niin Renfieldin, tohtori Sewardinkin, kuin myös muistakin filmatisoinneista usein ulos jäävän Quincey Morrisin. Viimeksi mainitun poissaolon kykenen hyvinkin ymmärtämään, sillä aika turhasta hahmosta lopulta on hänen kohdallaan kyse. Ötököitä syövän Renfieldin olisin mielelläni suonut tässäkin leffassa näkeväni, mutta Matheson ei ilmeisesti pitänyt mukana oloa tarpeellisena, joten Renfieldiä ei siksi tässä tuotoksessa siten näy. 

Mitäs vielä? Ai niin. Vaikka tämä aika tylsähkö tapaus olikin, niin muutama hyytäväkin kohtaus tästä löytyy ja pari samaa sorttia olevaa kuvaakin meille tarjoillaan, joten ei tämä Curtisin Dracula sentäs täysi susi siinä suhteessa ole. Enemmän jäin sitä pelottavuutta tässä kuitenkin kaipaamaan. Turhana tietona tähän loppuun voisi vielä mainita sen, että Sarah Douglas (Superman II, Beastmaster II, Return of the Living Dead III) tekee leffadebyyttinsä yhtenä Draculan morsiamista. 

I Never Drink... Wine

Silläkin uhalla, että ketään ei kiinnosta, niin esittelen silti suhteellisen kokoisen kollektiivin erinäisiä viimeaikoina tekemiäni löydöksiä, joita yhdistää yksi ja sama asia: Vampyyrit. Enimmäkseen nämä hankintani ovat kirjallisia, mutta näyttää sinne eksyneen yksi VHS-nauhakekin, jolla oleva leffa pohjautuu sekin kirjalliseen hengentuotteeseen. Aloitetaan kirjoilla...

Ylärivi vas. oik: Vampires and Vampirism, The Vampire in Lore and Legend, Vampires - The World of the Undead

Alarivi vas. oik: The Penguin Book of Vampire Stories, I, Strahd - The Memoirs of a Vampire, Anno Dracula

Ylärivi vas. oik: A Matter of Taste, Vampire of the Mists

Alarivi: Vampires

... ja sitten se VHS-nauha, eli The Night Flier, joka ottaa pohjansa Stephen Kingin rustaamasta, samaa nimeä kantavasta lyhyt tarinasta....

The Night Flier

Että tämmöisiä hankintoja tällä erää. Ensi kerralla luvassa on sitten taasen jotakin aivan muuta. Tähän loppuun liitän katsottavaksenne Yölentäjän trailerin. Enjoy...

Never Made Movies: The Revenge of Dracula (1959)

Brittiläinen Hammer Film Productions tuotti vuosina 1958 - 1974 yhteensä yhdeksän kappaletta Dracula aiheisia kauhistelupätkiä. Leffoja olisi kuitenkin hyvinkin voinut olla mainittua määrää enemmän tai listaus vaihtoehtoisesti hieman erilainen kuin nyt. Seuraavassa taustatarinaa tekemättä jääneestä Draculan kostosta...

The Revenge of Dracula (1959)

Terence Fisherin ohjastama Dracula aka Horror of Dracula (1958) menestyi lippuluukuilla sen verran mallikkaasti, että Hammer tilasi elokuvan käsikirjoittaneelta Jimmy Sangsterilta uuden käsikirjoituksen jatko-osaa silmällä pitäen. Sangster teki työtä käskettyä, luonnostellen lyhyen tarinankaaren, joka jatkoi Draculan tarinaa suoraa siitä, mihin edellinen elokuva päättyi. Tässä luonnostelmassa vampyyrikreiville uskolliset romanipalkolliset käyvät keräämässä Van Helsingin tuhoaman mestarinsa maalliset jäännökset linnan lattialta talteen, ottaen sen jälkeen tylysti hengiltä kourallisen viattomia neitsyeitä, joista vuodatetulla verellä he sitten hokkuspokkustelevat kreivi Draculan takaisin elävien kuolleiden kirjoihin.

Ylösnousemuksensa jälkeen verevä vampyyrikreivi janoaa suonissa virtaavan elämännesteen lisäksi kostoa, ja sen saadakseen hän kokoaa alaimaisensa yhteen, hyökäten sitten väkivalloin ympäristössä asustelevien, pahaa aavistamattomien kyläläisten kimppuun. Näin siksi, että kylän asukit olivat pettäneet hänet pahemman kerran, kun eivät rynnänneet sankoin joukoin avittamaan hallitsijaansa Van Helsingin ottaessa tätä hengiltä. Vanha talttahammas ei kuitenkaan ole ainoa kostoa havitteleva hahmo Sangsterin synopsiksessa, sillä erään uhratuksi päätyneen impyen siskonlikka (no Peter Cushing in this one) halajaa samaa Draculaa kohtaan. Viimeinen taisto käydään kahden mainitun välillä käydään vanhan kirkon pihamaalla. Taistelun tuokinassa kirkon torni romahtaa ja seivästää pimeyden prinssin pois päiviltään.

Hammer halusi Christopher Leen luonnollisesti uusivan roolinsa Draculana, mutta mies itse suhtautui ajatukseen äärimmäisen negatiivisesti, ja niinpä leffa jäikin sen vuoksi lopulta kokonaan tekemäti. Hammer ei kuitenkaan jäänyt projektin peruuntumista sen kummemmin märehtimään, vaan keskitti kaiken energiansa Dracula/Lee vapaan The Brides of Draculan  tuottamiseen. Peter Cushingillekin löytyi hänellekin jälleen käyttöä, sillä taidokas näyttelijä pääsi uusimaan roolinsa legendaarisena vampyyrintappajana Van Helsinginä. Ja sehän ei ollut ollenkaan huono juttu se. Pikemminkin päin vastoin.

True Horror with Anthony Head (2004)

Kuvaus: Vampyyrit, ihmissudet, noidat, demonit ja zombiet ovat tulleet meille kaikille tutuiksi kirjallisuuden, television, elokuvien ja painajaisunien kautta. Mutta mistä ja miten nämä kauhistuttavat olennot ovat päätyneet viihdeteollisuuden käyttöön, ja onko moisia olentoja mahdollisesti oikeasti joskus ollut ja vieläkin olemassa? Näyttelijä Anthony Head (Buffy the Vampire Slayer, Little Britain) toimii viiden jakson verran oppaanamme yliluonnolisten hirviöiden maailmaan, erotellen sujuvasti faktat fiktiosta, tarjoten katsojalleen monia selkäpiitä karmivia hetkiä suosikkimonstereidemme legendoja penkoessaan.

Tuomio: Tästä tuli jossain määrin mieleen kakarana (ja näin myöhemmälläkin iällä) selailemani Noidan käsikirja, jonka sivuilla käytiin samaan tapaan lävitse kunkin monsterin mytologia erinäisine tarinoineen päivineen. Eli toisin sanoen tämä oli vähän niinkuin live action versio siitä, vaikkei nyt mikään suoranainen adaptaatio opuksesta ollutkaan. Kaikin puolin mielenkiintoista katsottavaa kuitenkin, mikäli vain tämän tyyppisistä jutuista jaksaa olla innoissaan. Jos nyt jotakin negatiivista pitää tästä dokusarjasta löytää, niin olkoon se sitten vaikkapa se, että viisi jaksoa vilahti ohitse vähän turhankin nopeasti. Lisääkin kun olisin nimittäin mielelläni katsastellut, heittämällä kehiin vielä poltergeistit sun muut ihmisten nurkissa rauhattomina riehuvat kummitukset, ja olisihan sitä ollut kiva nähdä juttua muumioistakin. Vaan kuten sanonta edelleenkin kuuluu, ei aina voi voittaa, ei edes joka kerta.

Päivän boksibongaus: Los Mejores Draculas De Christopher Lee

Espanjan kielen taitoni on melkolailla kehno, mutta uskoisin tuon kääntyvän suomeksi Christopher Leen parhaat Draculat. Korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä, sillä tuppaan olemaan väärässä melkolailla usein, heh.

Boksi pitää sisällään kolme levyä, joilta jokaiselta löytyy kaksi Dracula pätkää. Scars of Draculaa tältä kokoelmalta ei kuitenkaan jostakin kumman syystä löydy, vaikka onhan se elokuvana parempi, kuin vaikkapa sarjan päättänyt (ja tämän lootan levyiltä löytyvä) The Satanic Rites of Dracula ikinä. Noh. väliäkö tuolla. Scars of Dracula löytyy hyllystä erillisenä julkaisunaan, joten en jaksa rutista moisesta puutoksesta tässä kohdin sen enempää.

Vaikka kyseessä on spaniardijulkkari löytyy levyiltä myös englanninkielinen ääniraita, joten se helpottaa elokuvien katsomista huomattavasti. Kaikin puolin kannattava ostos, vaikka itse sen taasen sanonkin.

Päivän kirjabongaus: Vlad Seivästäjä ja vampyyrikreivi Dracula

Kuva on vähän huono laatuinen, mutta toivon, että saatte selvää mistä kirjasesta tässä postauksessa on kyse. Ja näkyyhän se nimi tuolla otsikossa, joten sieltä se ainakin on paremmin luettavissa, jos ei mistään muualta.

Mutta joo. Tämmötis opus tuli tuossa hommattua. Siinä kertoillaan historiallisen Vlad Seivästäjän elämäntarina, jonka jälkeen siirrytään sitten Bram Stokerin luoman vampyyrikreivi Draculan pariin.

Sisällöltään erittäin mielenkiintoinen kirja, jonka parissa varmasti tulen viihtymään, siitä ei ole epäilystäkään. Sen verran kiinnostava heppuli tämä Vlad Seivästäjä nimittäin on. Eikä se Stokerin luoma Draculakaan nyt aivan turha jäpikkä siinä sivussa ole, jotta näin...

There's Only One Way These Two Are Going to Get Along... The Hard Way

Tästä se taas lähtee, eli otetaanpas pienoinen katsaus viime vuoden lopun elokuvallisiin löytöihin. Ei mitään maata mullistavia hankintoja, mutta kohtuullisen hyviä kuitenkin...

Ylärivi vas. oik: Dirty Tiger, Crazy Frog, Sweat, The Hard Way

Alarivi vas. oik: The Marine 4 - Moving Target, Battledogs, Italian Stallion

Ylärivi vas. oik: L.A. Vice, Riot, Chance

Alarivi vas. oik: National Lampoon's Vacation, The Cincinnati Kid, Bram Stoker's Dracula

Ylärivi vas. oik: Dead Kids, Fire!, Rough Air - Danger on Flight 534

Alarivi vas. oik: TekWar - TekJustice, Grave Secrets - The Legacy of Hilltop Drive, Hong Kong '97

Ja sitten olisi vielä tämä...

Hammer Presents Dracula, Narrated by Sir Christopher Lee

Batman, Wolfman, Frankenstein or Dracula - The Diamonds

You Know Who to Call When You Have Ghosts but Who Do You Call When You Have Monsters?

Koska vaihtelu kuuleman mukaan virkistää, niin otetaas tähän väliin katsahdus tekemiini elokuvallisiin löydöksiini...

The Monster Squad: Kulttimainetta vuosien varella mukavasti kartuttanut kauhukomedia, jossa Dracula yrittää vallata maan, mutta sen tehdäkseen tarvitsee avustusta itseltään Frankensteinin hirviöltä, muumiolta, Susimieheltä kuin myös kammottavalta Kidusmieheltäkin. Kenelle soittaa, kun monsterit riehuvat valtoimenaan? No Kauhukoplalle tietysti nääs.

Burn!: Ei haisua harmaintakaan tästä leffasta. Muuta kuin se, että Marlon Brando itse sanoi roolisuorituksensa tässä elokuvassa se kaikista parhaimpansa.

Beyond the Poseidon Adventure: Tuossa jokin aika sitten tulin hankkineeksi originaalin Poseidon Adventuren. Noh, tämä leffa on sen jatko-osa. Että näin.

It Can Be Done Amigo aka Bulldozer is Back Amigo aka Si Puo' Fare... Amigo: Bud Spencer ja Jack Palance samassa spaghetti westernissä. Ilmiselvästi näkemisen arvoinen tuotos, joka sisällöltään on joko hyvä, huono tai hyvin huono. Katsomallahan tuo lopulta sitten selviää mikä vaihtoehdoista on se oikea ja osuvin.

Speaking of the Devil aka Un Piede in Paradiso: Bud Spencer seikkailee tässäkin pätkässä. ...noirin kirjoittaman arvostelun voipi halutessaan käydä tsekkaamaassa täältä.

Soldier of Fortune aka Il Soldato di Ventura: Katohan vaan Bud Spencer on pääosassa tässäkin kouhotuksessa. Kolme Spenceriä yhdellä iskulla. Ei huono saldo ollenkaan.

Sabata aka Ehi Amico... c'e' Sabata, hai chiuso!: Legendaarisen enkelinsilmän Lee Van Cleefin tähdittämä spagulänkkäri, joka sai muutaman jatko-osankin osakseen. Pitää etsiä nekin käsiin jossakin kohtaa, kun reissun päällä taasen olen.

Man of the East aka E Poi Lo Chiamarono il Magnifico: Aiemmin mainittujen Spencer pläjäysten lisäksi hankintalistalleni päätyi myöskin yksi Terence Hillin tähdittämä pätkä. Viimeksi tainnut nähdä tämän ollessani vielä kakara, joten jokunen vuosi on ehtinyt siitäkin jo vierähtää.

Last Gasp: Robert Patrick ja Toltecien ylleen langettaman kirouksen sietämätön keveys.

The Pentagon Wars: Tositapahtumista pohjansa ottava komediapätkä, jossa Yhdysvaltain armeija koittaa kehitellä täydellistä tieduteluun ja joukkojen kuljetukseen tarkoitettua tankkia, siinä kuitenkaan onnistumatta. Mukana menossa Kelsey Grammer ja Cary Elwes.

Cop Land: Eli vapaasti suomennettuna Kyttälä. Löytyi hyllystä toki jo ennestäänkin, mutta teatteriversiona. Tämä hankkimani on puolestaan 15 minuuttia pidempi dir.cut, joten siinä mielessä ihan mielenkiintoinen löydös.

Fuzz: Taglinensä mukaan Burt Reynolds ja Raquel Welch ovat yhdessä dynaamiittiä. Saas nyt sitten nähdä onko asianlaita lopulta niin.

The Maltese Falcon: Tarvinneeko tätä sen kummemmin edes esitellä?

The Indian Fighter: Kirk Douglasin tähdittämä lännenpätkä, jota en ole tainnut koskaan ikinä ennen nähnyt. Siksi se kaiketi mukaani kirpparilta lopulta tarttuikin.

Repulsion: Roman Polanskin tirehtöröimä kauhupätkä, jossa Catherine Deneuve ryhtyy näkemään kaikenmaailman halluja ja seinästä tätä kohti kurottavia käsiä. Joskus kauan sitten tämänkin viimeksi nähnyt, joten pieni muistojen verestäminen ei liene pahitteeksi.

Swamp Shark: Suo siellä ja haikala myös.

Bram Stoker's Dracula's Guest: Alkuperäisen Dracula käsikirjoituksen ensimmäinen luku, jonka Stoker kuitenkin kustantajansa pyynnöstä poisti lopullisesta versiostaan. Lähinnä siksi, että eipä sillä pahemmin ollut mitään yhteyttä itse päästoorin, ja siksi osoittautui tarpeettomaksi. Stokerin stoori kuitenkin julkaistiin myöhemmin kirjailijan kuoleman jälkeen opuksessa nimeltään Dracula's Guest and Other Weird Stories (1914). Leffa pohjautuu erittäin löyhästi juuri tähän kertomukseen.

Timecrimes aka Los Cronocrimenes: Ei haisua harmaintakaan millaisestä leffasta tässä on kyse. Kansi vaikutti sen verran mielenkiintoisen näköiseltä, että siksi sen kaiketi lopulta poimin eräästäkin korista matkaani.

Ja sokerina pohjalla vielä nämä...